Lantion asento

Olen jo pidemmän aikaa ollut haltioitunut lantiosta ja miten tärkeä rooli keskivartalolla ja etenkin lantiolla on ratsastuksessa. Eilinen jooga auttoi minua jälleen hahmottamaan oman lantioni asentoa. Teimme Anun kanssa kolmea eri liikkettä ja hän auttoi minua erilaisten apuvälineiden avulla opettelemaan liikkeet oikein.

Aurinkotervehdyksissä sain käyttää vyötä käsien ympärillä, jotta en veisi käsiä liikaa sivulle ja kolmioasanoissa käytimme seinää hyväksi. Melkein kaikissa liikkeissä jouduin korjaamaan vartaloni ja myös lantioni asentoa ja huomasin miten paljon helpommalla päästää itsensä, kun ei ole ketään tukemassa ja kannustamassa parempaan suoritukseen. Koko vartalo särki tunnin jälkeen, etenkin ylävartalo, jota sain jotenkin avattua enemmän kuin aikaisemmin ja olo oli mahtava, kevyt ja eufoorinen.

Teimme myös hengitysharjoituksia. Hengitimme yhdestä sieraimesta sisään ja toisesta ulos, vaihdoimme sierainta ja hengitimme jälleen ulos molemmista sieraimista. Harjoitus oli rentouttava ja rauhoittava.

Minulla on aika pitkät raajat, joten olen jo luonnostani todella jäykkä. Jooga ja etenkin joogaaminen oikeissa asennoissa auttaa paljon oman vartalon koordinoinnissa ja parasta on tietenkin se, että olen täysin varma, että joogaamisen kautta kehityn myös ratsastajana.

Luin viime viikolla lantiota koskevaa kappaletta Balance in Movement -kirjasta. Siinä kuvataan hyvin, mistä kohtaa voi itse tuntea oman suoliluun harjun ja missä sijaitsee häpyluu ja istuinluut jne. On mielestäni kiehtovaa oppia lisää ihmisen anatomiasta ja koko ajan ymmärrän omasta istunnasta ja sen vaikutuksesta hevoseen lisää. Ajattelen sen jotenkin niin, että jos opin hahmottamaan miltä me oikeasti näytämme ja mitkä osat liikkuvat missä, niin ymmärrän asiat myös paremmin hevosen selässä. Ylävartaloon palaan kuitenkin seuraavalla kerralla. Sen koordinointi vaatii vielä aika paljon hahmottamista.....

Kuva: Copyright Balance in Movement

Lue myös: 
Jooga osa II
Jooga osa III
Kesän joogaharjoitukset
Syksyksi kuntoon

N♥F

Onneksi olkoon rakkaat ystävät. Eiliset häät olivat hauskat ja tunnelmalliset. Nauroimme, itkimme ja tanssimme yhdessä. Kiitos upeasta hääjuhlasta, hienosta seurasta ja maukkaasta ruoasta ja juomasta.

Hiki virtasi tänään Klöntillä ja minulla Mian tehotunnin jälkeen. Meillä oli todella hyvä tunti ja totesimme Johannan kanssa, että viime vuoden aikana on kehittynyt ratsastajana ja oppinut valtavasti. Valmennusta parhaimmillaan. Huomenna alkaa ensimmäinen yksityisjoogatuntini. Odotan sitä innostuneena, mutta samalla hieman kauhistuneena. Kuinkakohan väärin olen tehnyt kaikki liikkeet tähän asti? Se selviää klo 7.40 huomenna aamulla.

"Rakkaudest lajiin"

Klöntin omistaja Amanda on hypännyt pari päivää Klöntin kanssa joten tänään ratsastin Klöntin eteen alas ja kävimme Mannen ja Sari-Annan kanssa metsässä kävelyllä. Pidin myös tunnin Lisille ja Outille. Teimme puomiharjoituksia maneesissa ja puomien ylittämisessä on vielä aika paljon harjoiteltavaa. Lisin laukka ei oikein rullannut ja Lisi oli tahmean oloinen koko tunnin ajan. Mukaan mahtui kuitenkin hyviä ravipätkiä ja puomien ylityksiä ravissa. Outin istunta näytti hetkittäin todella hyvältä ja varpaat olivat jo menossa oikeaan suuntaan.

Huomenna on tiedossa Fredin ja Ninnun häät, sunnuntaina Mian istuntakurssi ja maastoilua Outin ja Lisin seurassa.

Unohdin täysin kertoa, että viime sunnuntaina puhelin soi ja luurin toisessa päässä oli todella iloinen tyttö. Renja kertoi, että Leevi ja Renja saivat kenttäkisoissa kouluohjelmasta hyvät pisteet ja sijoittuivat kuudenneksi. Hienoa työtä Renja ja Leevi!

Päivät täynnä hauskaa ohjelmaa

Eilen kävimme ystäväni Ullican kanssa Moko market caféssa lounaalla suunnittelemassa Ullican blogin sisältöä ja nimeä. Mokon kahvilassa ruoka on erinomaista ja ympäristö todella inspiroiva. Kerron teille heti, kun Ullica saa oman blogin pystyyn. Siitä tulee ihan varmaan kiinnostava.

Illalla zumbasimme ystäväni Catan kanssa Lauttasaaren liikuntakeskuksessa ja söimme illallista Casa Maressa. Tänään aamu alkoi jälleen mahti-ihanalla joogatunnilla ja iltapäivällä kävin ystävieni Liv-yrityksen toimitilojen avajaisissa. Onneksi olin pyörällä, sillä lempivärini

vaaleanpunainen (Ella sanoo kyllä aika usein, että lempivärini on keltainen, mutta vaaleanpunainen se on) kuohuviini maistui todella hyvältä.

Avajaisten jälkeen matka jatkui ravintola Ateljé Finneen Chix-kokkausporukamme kevään päättäjäisjuhlaan. Olemme jo monen vuoden ajan kokoontuneet tyttöporukan kanssa kerran kuukaudessa ruoan ääreen tarkoituksena opetella tekemään parempaa ruokaa. Arjen askareiden ohella emme ehdi nähdä niin usein, joten kokkaamiskokoontumiset on mukava tapa tavata ja viettää aikaa yhdessä. Illallisen jälkeen hyppäsin ihqun pyöräni kyytiin ja jatkoin matkaa kotiin.....

a

Totti saapui maailmaan

Viime maanantaina 23.5. tuttuni Tarja sai kokea Kirkkonummella upeita hetkiä, kun tamma Asherah Ishtar (kotoisammin tunnetu nimeltä Hyttynen) synnytti maailmaan suloisen "Totti"-varsan. Totti on Hyttysen ja maailmankuulun Totilaksen jälkeläinen, joten tästä pienestä söpöliinistä kohistaan varmaan paljon lähitulevaisuudessa.

Ensi maanantaina Tarjasta ja hevosista kerrotaan lisää klo 19.00 FST5-kanavalla.

Kuva: Copyright Tarja Malmström

Karanneet hevoset, puomeja ja parhaan ystävän seura

Saavuin eilen tallille Inkooseen ja löysin kolme hevosta hieman eri paikoista kuin normaalisti. Pena oli innoissaan kaatanut laitumen tolpan, joten Masi, joka kunnioittaa lankoja seisoi vielä yhden aidan takana ja Pena ja Leena-Fia toisen. Avattuani Masille aitauksen, kaikki kolme lähtivät täyttä laukkaa toiselle laitumelle ja siinä katselin sitten kymmenisen minuuttia pomppivia ja pukittelevia hevosia (ja ihmettelin mitä Masi ajatteli, kun hän oli menossa piehtaroimaan hiekkakuoppaan vaikka kaverit juoksivat vieressä).

Pienoisen alkuveryttelyn jälkeen Tiina tuli tallille ja lähdimme viereiselle kentälle. Tiina piti puomiharjoitustunnin meille. Aloitimme ravissa, niin että teimme pohkeenväistöä lyhyeltä sivulta pitkän sivun puoleen väliin ja jatkoimme seuraavan pitkän sivun puomien yli ravissa (ravipuomien etäisyys noin 110-120 senttimetriä riippuen hevosen askeleen pituudesta). Sen jälkeen tulimme toisen pitkän sivun puomin laukassa, siirryimme raviin ja seuraavan pitkän sivun ravipuomit ja jälleen takaisin laukkaan. Lopussa ravasimme ensin ja sen jälkeen laukkasimme 4 puomin yli ympyrällä. Pienensimme ympyrää, niin että tulimme puomien sisäpuolelle ja siirryimme jälleen takaisin ylittämään puomeja. Masi oli todella innokas, mutta kuitenkin kuuliainen ja rento. Vaikka Masin liikerata on vanhojen vammojen jälkeen hieman erikoinen, niin kyllä meillä on upea hevonen. Masi liikuttaa oikeasti selkäänsä ja on kevyt ratsastaa.

Ella asuu joka toinen viikko isänsä luona ja tällä viikolla kaipuu on jotenkin erityisen kova. Oli siis ihanaa viettää ilta parhaan ystävän ja maailman ihanimman hevosen seurassa. Ratsastuksen jälkeen söimme vielä voileipiä satulahuoneessa ja juttelimme elämästä.

Tänään kävin Mian tunnilla Granden kanssa ja Grande on kevyt ja mukava tamma. En ole ratsastanut Grandea kentällä pitkään aikaan ja vaikka Grande on helposti hieman epätasainen edestä, niin muuten tunti sujui hyvin. Teimme paljon siirtymisiä ja ratsastimme pituus-halkaisijalle ravissa, siirsimme hevoset käyntiin ja jälleen takaisin raviin. Tarkoituksena oli pitää hevoset mahdollisimman suorina ja läpi kaikilla avuilla. Olenko jo sanonut, että rakastan kevät/kesä-iltoja hevosten ja ihanien ihmisten seurassa.....

Aurinkoa ja rakkautta

Mitä muuta ihminen tarvitsee kuin aurinkoa, rakkautta ja ehkä jotain juotavaa ja syötävää. Ellan 5-vuotisjuhlat sujuivat erinomaisesti. Perinteeksi muodostunut pihajuhla venyi yömyöhään ja kaikilla tuntui olevan hauskaa.

Nautimme täysin siemauksin upeasta säästä sekä rakkaiden ystävien, perheen ja sukulaisten seurasta. Isäni toi mukanaan hyvää musiikkia, joten jossain vaiheessa tanssimme ja limbosimme nurmikolla ja rakas mummoni katsoi onnellisen oloisena hymyileviä ilmeitä ja tanssivia vieraita.

Ajatuksen voima

Olin menossa Klöntin kanssa Mian tunnille tänään, kun saimme yllätysseuraa ihanasta Ninnistä ja Manusta. Aloitimme tunnin kevyessä ravissa. Teimme voltit jokaiseen kulmaan ja jokaisen voltin välissä pidennettiin askelta ja lyhennettiin ennen volttia ja voltin aikana. Jatkoimme samaa harjoitusta laukassa ja sen jälkeen teimme ravissa voltin pitkän sivun alkuun, avotaivutusta, uusi voltti pitkän sivun puolen väliin ja sitten sulkutaivutusta. Keskityin kovasti ulkoapujen käyttöön ja tein paljon puolipidäiteittä ulko-ohjalla sisäohjan sijasta ja sain mielestäni Klöntin hyvin läpiratsastettua ja sain muistutuksen siitä miten tärkeät ulkoavut ovat.

Avo- ja sulkutaivutuksien aikana jännityimme Ninnin kanssa hieman ja lihasten jännittäminen vaikuttaa suoraan satulan alla tapahtuvaan liikkeeseen. On luontevaa jännittyä, kun tekee liikkeitä jotka eivät ehkä aina suju niin hyvin kuin haluaisi, tai liikkeitä jotka saattavat olla jollekin hevoselle hieman haastavampia. Juttelimme Mian kanssa harjoituksen jälkeen miten tärkeätä on oman ajatuksen voima, sillä kun päänuppi jännittyy, niin jännittyy myös lihakset ja kuten Mia totesi, niin "vaikka hevonen ei suoraan osaisi lukea ihmisen pelkotilaa, niin ei ole vaikeata tuntea jännittyneitä lihaksia."

Olen huomannut miten ratsastuksessa kaikki vaikuttaa kaikkeen ja etenkin ajatuksen voima on todella vahva. Hevonen tunnistaa pienimmätkin asiat ihmisen käytöksessä ja uskon, että emme edes voi ymmärtää mitä kaikkea hevonen aistii ja tuntee. Oma mielialamme vaikuttaa suoraan hevoseen ja yritän tietoisesti aina välillä miettiä millä fiiliksellä olen menossa tallille. Onko ollut kiireinen päivä, olenko ollut stressaantunut, iloinen, surullinen jne. Ajattelenko positiivisesti tai negatiivisesti? Kannattaa välillä keskittyä myös oman mielen sopukoihin, niin saattaa löytyä jotain vielä syvempää omasta hevostelustaan.

Kirjoittaja Linda Kohanov kirjoittaa kirjassaan The Tao of Equus miten etenkin naisilla ja hevosilla on usein erityinen side ja kuinka paljon ihminen ja hevonen voi oppia toisiltaan. Hän kirjoittaa myös hevosen herkkyydestä ja miten jotkut hevoset jopa "käyttäytyvät kuten omistajansa."

Tunnin lopussa juttelimme vielä istunnasta ja pilateksesta ja yritimme löytää puuttuvat palaset omassa istunnassa. Sen jälkeen teimme siirtymisiä ympyrällä pelkän hengityksen ja keskivartalon avulla. Upeasti sujui. Ihana tunti jälleen kerran.

Veneen katolla

Tämän viikon saan viettää rakkaan tyttäreni seurassa. Muun muassa kiipeilemässä veneen katolla Lauttasaaren rannassa. Sunnuntaina juhlimme Ellan syntymäpäiviä ja jos sää sallii lainaamme naapureiden uima-allasta.

Hääkuvaajana sateessa

Kuvasin ystävieni Johannan ja Marcuksen seremonian ja hääkuvat lauantaina. Saapuessani kirkkoon satoi kaatamalla ja sade lakkasi vasta iltamyöhään. Onnekseni kamerani valoherkkyys kestää jopa sateisia päiviä, mutta kyllä hermoni olivat koetuksella, kun ensimmäinen hääkuvaus tapahtui sateisena päivänä. Päätin kuitenkin kuvata ilman flashia ja pelasin hieman rajoilla ISO-luvun kanssa. Jotkut kuvat ovat rakeisia, mutta muuten olen tyytyväinen kuviin. Kuvaaminen on hauskaa ja antoisaa puuhaa. Ehkä kuvaamisessa inspiroi samanlainen asia kuin hevostelussa. Koskaan ei voi olla tarpeeksi hyvä. Aina on jotain uutta opittavaa. J ♥ M.

Ylpeästi Suomalainen

Ihanaa, Leijonat, ihanaa!

Minä ja Gammon

Kävin tänään liikuttamassa Gammonin ja ystäväni oli mukana kuvaamassa. Minä ja ystäväni Gammon.

Videoratsastusta à la Mia

Yksi parhaimmista tavoista oppia on mielestäni nähdä elävää kuvaa itsestään hevosen selässä. Se on mielestäni hyvä tapa oppia omista virheistään ja kehittämisalueistaan niin lajissa kuin lajissa. Kun Mia kaivoi tänään kameran esille tunnin alussa ilahduin kovasti.

Tänään aloitimme Mian tunnin keskittymällä "Pilates-istuntaan" maasta käsin. Selästä käsin olo oli kuin Quasimodolla, mutta videosta näkyy miten paljon paremmassa asennossa selkä on silloin kun en vedä olkapäitä taakse, puske rintoja eteenpäin ja notkista selkää.

Nyt on hyvä olla: kesä on tulossa ja saan viettää laatuaikaa perheen, ja ystävien kanssa, minulla on upeita hevosia joilla ratsastaa, kivoja tallikavereita ja todella hyvät valmentajat. Ja vielä kiva blogi jonne kirjoittaa tästä kaikesta.

Kotona minua odotti pioni-yllätys. Ihana pioni, hieno mies!

Ja vielä pientä product placementia. Kävin ystävieni urban a* -liikkeessä äitini kanssa eilen ja löysin aivan ihania vaatteita. Ullica ja Andrea stailasivat minut ja olo on kuin catwalkilla astellessa konsanaan.

Hiekan pölyä ja joogan hurmaa

Ehdin nousta autosta ulos ja hihkaista Masi, kun minut kohtasi pöllyävä hiekka ja luokseni laukkaava hevonen. Ihana tapa saapua tallille. Kävimme Ossin ja Eemelin kanssa maastossa ja nautimme kauniista säästä ja luonnon hiljaisuudesta.

Päivän aloitin joogaamalla töissä ja tunsin oikein miten energia ja kuona-aineet lähtivät virtaamaan omassa vartalossa. Onnekseni ja suureksi ilokseni kolleegani ja joogaopettajamme Anu on valinnut minut hänen jooga-opettajan lopputyön teesikseen. Anu pitää viisi yksityistä joogatuntia minulle ja korvaan tunnit Anulle ratsastustunnilla. Opin ehkä vihdoinkin tekemään joogaliikkeet oikein ja pääsen perehtymään joogan ihanaan ja mysteeriseen maailmaan. Olen kyllä hurahtanut joogaan lajina ja iloinen siitä, että arjen kiireen keskellä pääsen harjoittamaan tätä niin rentouttavaa ja vartaloa ja mieltä hyväilevää lajia.

Toverini töissä aloittivat sis.delin hyvänolon detox kuurin tänään ja kuuri vaikuttaa todella monipuoliselta ja ruoka ja juomat maukkailta. Yritin itse ilmoittautua, mutta osallistujia oli jo liikaa. Ilmoittaudun siis jo nyt syksyn 10-päivän kuurille....

Kehitymme yhdessä osa I

Kaverini kävi Tampajalla noin kuukausi sitten ja sain pari videota häneltä Mian valmennuksesta. Klöntti on kehittynyt syyskuusta lähtien rutkasti, mutta kuten videosta näkyy Klöntti haluaa mielellään työntää lapaa ulos ja jää välillä hieman epätasaiseksi edestä.

Klöntin ei ole helppoa kantaa itseään korkeassa muodossa. Klöntillä on pitkä selkä ja kulkee mielellään hieman etupainoisena. Klöntin ratsastettavuus on kuitenkin koko ajan parantunut sitä myötä kun lihaksia tulee lisää ja liikunta on säännöllistä ja monipuolista. On hauska seurata miltä seuraava video näyttää. Onko kehitystä tapahtunut?

Lauantaiaamu

Lauantaiaamu. Viikonloppu ei olisi voinut alkaa paremmin: aurinko paistoi, oli lämmintä ja olimme menossa ystävien kanssa tuttujen järjestämään pihakirppikseen Lauttasaaressa.

Hyvien ystävien seura, lasten leikit ja tietenkin lasillinen kuplivaa kruunasivat aamupäivän. Kirppiksen jälkeen suuntasimme maalle viettämään aikaa perheen kanssa ja söimme sekä eilen ja tänään äitienpäiväillallisen ja lounaan yhdessä. Äitini ja veljeni ovat todella hyviä kokkeja ja loihtivat aina mitä parhainta ruokaa. Isäni tekee myös maailman maukkainta munakokkelia ja viikonloppuisin aamiainen on ehdottomasti yksi päivän kohokohdista etenkin kun saa lukea sunnuntain Helsingin Sanomat ja nauttia kahvikupin auringossa.

Tänä aamuna meidät kohtasi jättipino puita, joten ei voinut muuta kuin ryhtyä hommiin. Ella ajeli leikkitraktorilla, minä sain vetää puurungot sähköisen koneen läpi, kun miespuoliset henkilöt halkoivat puita. Yritin kyllä halkomistakin, mutta säilyttääkseni omat raajat ehjinä totesin, että jotkin asiat voin hyvin jättää miesten hommiksi ihan turvallisuussyistä.

Pitkän lounaan jälkeen Ella halusi jäädä maalle ja lähdin valmentamaan Outia ja Lisiä. Outi oli ehtinyt verytellä Lisin oikein kunnolla ennen kuin saavuin tallille ja Lisi liikkui tänään heti alusta asti todella hyvin. Teimme paljon temponvaihtoja ja siirtymisiä kolmekaarisilla kiemuraurilla. Kun Outista tuntui, että Lisi ei oikein ollut "pohkeiden välissä" laukassa teimme paljon harjoituksia vastalaukassa ja Outi hihkui, "että vuosi sitten tällaiset vastalaukka-harjoitukset olisivat olleet mahdottomat".

Outilla on tapana kääntää varpaat ulospäin ja etenkin vasempi jalka ei millään tunnu löytävän omaa paikkaansa. Nokkelana opettajana löysin narun maneesista, jonka avulla sidoin Outin vasemman jalustimen kiinni satulavyöhön. Se pakottaa Outin jalan parempaan asentoon ja kertoo aivoille missä jalan oikean paikan tulisi olla. Vaikka Outi taisi pari kertaa miettiä, että olenko hullu ja jossain vaiheessa jalkaa alkoi jo hieman särkeä, niin jalka oli paljon paremmassa asennossa, kun poistin narun. Ja unohtui tietenkin kertoa Outille, että portugalilainen opettajani Ranskassa asuessani sitoi molemmat jalkani kiinni satulaan ja sen jälkeen ovat omat jalkani pysyneet paikoillaan. Eli testattu juttu.....

Tunnin jälkeen ratsastin vielä Klöntin ulkokentällä ja onneksemme Johanna ja Grande tulivat juuri kun olimme lopettelemassa ja saimme vielä noin tunnin verran köpsyttelyseuraa metsässä. En voi mitenkään kuvata miten upeata oli ratsastaa kevätiltana ulkona auringon vielä hieman lämmittäessä maata.

Ensi viikonloppuna kuvaan Johannan (Granden ratsastajan) ja Marcuksen hääkuvat ja etsin ideoita ja inspiraatiota verkosta. Tykästyin kovasti Julie Harrisin kuviin ja hänen blogiin. Blogissa silmiini osui tämä lainaus:

"Making the decision to have a child is momentous. It is to decide forever to have your heart go walking around outside your body." - Elizabeth Stone

Ihanaa äitienpäivää!

Viikko paketissa

Sellainen olo minulla oli, kun romahdin naapureiden viereen istumaan olut kädessä saunan jälkeen tänään. Viikko on ollut töiden osalta todella antoisa, mutta on tapahtunut paljon ja on muutenkin ollut ohjelmaa iltaisin. Ihmisenä olen sellainen, että tykkään kun tapahtuu ja on vauhtia päällä, mutta tänään tuntui myös todella hyvältä, kun Finnairin kone toi Lotan, Tanelin ja minut turvallisesti kotiin ja pääsin halaamaan rakasta tytärtäni.

Aamulla sain nauttia äitienpäiväaamiaisesta Ellan päiväkodissa ja ihailimme yhdessä ystäväni Katan kanssa Ellan ja Thomaksen kansioita, johon päiväkodin työntekijät ovat keränneet kuvia erilaisista tapahtumista. Rakkaat naapurini hakivat Ellan ja Emmin tänään iltapäivällä ja ehdin juuri mukaan tyttöjen kanssa saunomaan. Sen jälkeen leikimme vielä koko illan ulkona. Tytöt juoksivat metsässä, pyöräilivät ja kiipeilivät ison puurungon päällä.

Sattumalta huomasimme myös ketun naapurin pihalla. Vaikka kettu oli sitä mieltä, että mikäs tässä käyskennellessä, niin ihmettelen itse aina välillä miten onnekaita olemme, kun saamme asua maassa, jossa villieläimet käyskentelevät takapihalla. Ja kuka jakoi juuri meille tällaisen kortin? Olen kiitollinen.....

Ja päivän kohokohta: "Lätt som en plätt", -tyttäreni ilmoitti ja polki ilman apupyöriä. Ja taas oli ylpeä äiti.....

Tervetuloa joukkoon Agnes

Lapsuudenystäväni tytär Nathalie Agnes saapui maailmaan huhtikuussa ja kuten tapana, niin kaikille ihanille äideille järjestetään babyshower-kestit joko ennen lapsen syntymää tai sen jälkeen.

Eilen kävimme ulkona syömässä, jonka jälkeen muut jatkoivat matkaa Musapläjäys-lauluiltaan. Huomenna on vuorossa työmatka Ruotsiin. Olisikohan siellä jo hieman lämpimämpää kuin tällä kotikonnuilla? Sunnuntaina menemme Ellan kanssa tallille. Bella-poni on selvästi rapsutuksen tarpeessa.

Sain juuri päätettyä Malcolm Gladwellin Outliers-kirjan ja aloitin nyt intuitioon perehtyvän ja kahden ensimmäisen sekunnin tunteesta kertovan Blink-kirjan. Vaikuttaa todella mielenkiintoiselta kirjalta. Ehkä jopa hieman enemmän omaan kiinnostuksen kohteeseen tarttuva kuin Outliers. Outliers kannattaa kuitenkin lukea. Gladwellin mukaan menestys ei tule vain itsestään vaan se on paljon historian ja olosuhteiden sanelemaa ja kovaa työtä. Kuuluisat 10 000 tuntia.

Stampe Saksassa

Prince William on muuttanut ystäväni Anjan kanssa Saksaan ja viihtyy kuulemma todella hyvin isolla parvekkeella uudessa asunnossa. Prince Williamista ottamani kuva on myös löytänyt paikan uuden asunnon seinältä.

Tänään pidin tunnin Iidalle ja Lisille ja ratsastin Klöntin. Eilen juttelin Renjan kanssa pitkät pätkät ja Renja on valitettavasti loukannut polvensa, joten Ruotsin kisamatka peruuntui tältä erää. Renja ja Leevi ovat viihtyneet todella hyvin Peuramaan ratsastuskeskuksessa Minna Leppälän valvovan silmän alla, valmentautuminen on tavoitteellista ja ratsukko etenee kovaa vauhtia.

Huomenna aamulla yritän nousta joogaamaan jo kahdeksaksi ja illalla on tiedossa illallinen sukulaisten kanssa. Sen jälkeen on Antin ja Laurin Musapläjäys -illanistujainen, mutta luulen, että tulen vain kotiin Ellan kanssa, sillä torstaina on ystäväni "babyshowerit" ja perjantaina työmatka Ruotsiin. Viikonloppuna lähdemme Lauttasaaressa järjestetyn pihakirppiksen kautta Inkooseen nauttimaan maalaisrauhasta.

Om jag inte hade häst...

Mietin vappupäivänä mikä saa minut lähtemään tallille, kun perhe ja ystävät ovat menossa hauskoihin juhliin nautiskelemaan ja syömään hyvää ruokaa. Minulle tuli mieleen Hippoksessa kauan sitten julkaistu Michael Westin kolumni Om jag inte hade häst... Kolumni on kulkenut mukanani aina ja löytänyt paikan jääkappini ovesta.

Om jag inte hade häst...

Om jag inte hade häst, skulle jag få sova på lördags- och söndagsmorgnarna. Jag skull inte behöva gå upp vid sextiden på vardagarna, för att hinna i tid till kontoret. Jag skulle lugnt kunna ligga kvar i sängen och läsa tidningen. Jag skulle ha mera tid för nära och kära. Jag skulle hinna med allt möjligt annat.

Om jag inte hade häst skulla jag hinna hugga ved och kunna spara in på elräkningen. Jag skulle kunna gå på teater och pyssla med tomaterna i växthuset. Jag skulle säkert få inspiration att städa och tvätta fönster.

Jag skulle inte behöva jäkta iväg för att hämta hö sent en kväll när regnet öser ner. Istället kunde jag bänka mig framför TV:n med en kopp kaffe eller ett glas vin. Jag skulle kunna koppla av. Icke heller skulle jag behöva styrketräna med att få in jättebalarna i ladan. Om jag inte hade häst skulle jag inte behöva åka till akuten för att få ett finger ihopsytt. Jag skulle inte heller bli knockad, när hingstpojken får spader för att det rör sig i buskarna. Jag skulle inte behöva ligga på knä i lervällingen och leta efter mina glasögon eller åka till optikern för att få dem reparerade. Jag skulle inte heller ha problem med en gammal sträckning i ljumsken, vilken gör att jag ibland knappt kan röra mig.

Jag skulle inte en stekhet sommardag behöva släpa mig runt en äng och sätta upp staket eller behöva bege mig ut i skogen för att hugga stängselstolpar. Jag skulle inte få ett raseriutbrott när hästen sparkat sönder en vattenkopp eller skenat iväg med el-banden efter sig. Om jag inte hade häst skulle jag förmodligen vara näst intill rik. Jag skulle inte ha en massa utgifter i form av boxhyror, hö, havre, stängsel, sadlar, träns, grimmor, hovsmeder och veterinärräkningar. Jag skulle inte heller betala dyra pengar för att förhoppningsvis bli en bättre ryttare. Jag skulle inte behöva ha en fyrhjulsdriven bil och en hästtrailer för att kunna åka på träningar.

Men om jag inte hade häst skulle jag troligen väga tio kg mera än vad jag gör idag. Jag skulle antagligen vara helt utan muskler, eftersom jag tillhör den generation som anser, att muskler skall anskaffas genom arbete och inte genom olika motionsaktiviterer. Jag skulle ligga i riskzonen för hjärtinfarkt. Om jag inte hade häst skulle ja inte få känna glädjen då jag på morgonen i stallet hälsast med en låg gnäggning. Jag skulle inte heller ha möjlighet att rida omkring i skog och mark. Jag skulle inte få känna ilningen av rädsla då någon vettvilling dånar förbi oss i full fart. Om jag inte hade häst, skulle jag hinna med en massa andra saker men jag skulle förmodligen också lida av magsår eller allvarliga psykiska störningar på grund av för lite stimulans. Det bästa med hästar är att ett liv inte räcker till för att lära sig förstå dessa otroligt fina och samarbetsvilliga djur. De skänker mig en ytterligare dimension på livet. Ju mer jag lär mig, desto mer har jag att lära mig.

Michael West

Onnistumisen tunteita

Tänään oli aivan mielettömän upea tunti. Olen ihan tohkeissani. Lievästä vappuväsymyksestä huolimatta jaksoin tallille jo päivällä bokseja siivoamaan ja viideltä Mia piti tunnin meille, Johannalle ja Grandelle. Ratsastin eilen Masin ja Klöntin ja kastuimme Masin kanssa läpimäräksi räntäsateessa. Lievästi järkyttävää Espanjan reissun jälkeen mennä ensimmäiselle maastolenkille räntäsateessa.....

Harjoittelimme paljon siirtymisiä ja pidensimme ja lyhensimme hevosten eri askellajeja. Keskityimme omaan istuntaan ja tuntemaan milloin hevonen jännittyy ja johtuuko hevosen jännitys omasta vartalostamme tai jostain muusta. Jossain vaiheessa huomasin, että avotaivutuksissa ympyrällä omaan lantiooni tuli liikaa kiertoa ja korjattuani lantioni asennon Klöntti suoritti liikkeen paremmin.

Sekä Klöntti ja Grande liikkuivat tänään todella hyvin ja oma istunta loksahti jotenkin paikoilleen. Juttelimme Mian kanssa jälleen pilates-kurssista, jolle osallistuimme huhtikuussa ja kerroin, että minulle oli vielä jäänyt hieman epäselväksi miksi ratsastajan tulisi kääntää olkapäitään ikäänkuin eteenpäin. Mia totesi, että tarkoitus ei tietenkään ole tuoda olkapäitä eteenpäin niin, että ratsastaja näyttää ryhdittömältä vaan ennemminkin rentouttaa yläselkä ja olkapäät. Kun ratsastaja vetää olkapäät taakse, yläselkä jännittyy helposti ja selkäranka menee notkolle. Selän yläosan ja olkapäiden rentouttaminen asettaa ratsastajan parempaan asentoon ja rauhoittaa esimerkiksi levottomat kädet. Mia esitti meille miltä oikeanlaisen istunnan tulisi näyttää ja kyseinen mielikuva mielessäni oman vartalon palaset loksahtivat tänään tunnilla kohdalleen. Ikäänkuin vartalo olisi kolmessa osassa ja kaikki osat löysivät oikean paikan (hieman vaikeata kirjoittaa tätä auki, mutta yritän jotenkin selkeyttää asiaa itselleni). Muistin käyttää vatsalihaksia ja ajattelin "nostavani" kylkiäni ylöspäin, vähän niin kuin keskivartaloa pidentäen ja tunsin liikkuvani hevosen mukana jarruttamatta Klönttiä ollenkaan istunnallani. Klöntti taas tuntui kevyeltä ja liikkui ilmavasti ja siirtymiset sujuivat rennosti ja sujuvasti. Nyt vain tätä tunnetta tavoittelemaan tulevilla ratsastuskerroilla.

Masi ja Pena saavat jo nauttia vihreästä ruohosta laitumella. On se vain hevosen elämää se. Ella täyttää toukokuussa viisi vuotta ja ajattelin ehtiä Ilmapallokeskukseen hakemaan kaikenlaista hauskaa Ellan juhlia varten.