Tuesday, April 24, 2018

Why you should relax those glutes when riding



There is so much to learn as a rider. If you don't concentrate on activating your core, you should relax your legs and shoulders. You should think about an active lapatuki (I have no idea what that is in English). When you finally relax those legs, you should pay attention to your pretty heavy head. When you at some point align your head with the rest of the body you will probably get some feedback on your unsteady hands. And if it is not those hands, you need to focus on your eyes and what kind of gaze you are working with (soft or strong). Not to mention the activation of the pelvic floor and what to do with your gluteal muscles, more commonly known as your but.

I easily activate my gluteal muscles when I ride. I have been thinking about it a lot but I have not been quite sure if I should activate my glutes when riding and if I should, how much should they be activated? Most of the time I am however completely unaware of how rigid I sometimes get when riding and a lot of the times the rigidity can not only been seen in the arms and legs but directly in the stiffness of my but.

Lately I have been working a lot on activating the pelvic floor while riding and it has been a great help for my seat. Today I went for my weekly Crossnature practice with fantastic personal trainer Anna Markelin early in the morning and we did an exercise where she asked us to activate the pelvic floor. I then asked her about the activation of the glutes and Anna said that once you activate the bum and it becomes very rigid, you might loose the activation in the pelvic floor. We also talked how important it would be to learn to activate the pelvic floor in riding while keeping the gluteal muscles relaxed. Once we get rigid in the bum we don't sink into the saddle but rather stay on top of the horse or get a bit up from the saddle as seen in the picture above.

Very interesting indeed. I am wondering how much of my rigidity comes from my legs and how much from my gluteal muscles in the picture. What do you think? And how do you feel the gluteal muscles affect your riding? Do you keep them relaxed or rigid? I would love to hear your thoughts on this in order to learn more.

Saturday, April 14, 2018

Kissing Spines ja okahaarakkeet


"T13T14 -okahaarakkeet dorsaalispektistaan miltei kontaktissa. T13-okahaarakkeen kaudaalireunalla ja T14 kraniaalireunalla skleroottinen luun vyöhyke. Luukatoalueita ei havaita."

Tällainen röntgenkuva ja pukitteleva hevonen olivat tänään meitä vastassa tallilla. Kuva on jo monta vuotta vanha joten voi kuvitella, että ongelma on jo suurempi ja hevosella entistä enemmän kiputiloja. 

Kuulee aika usein puhuttavan kissing spinesista, mutta sen hahmottaminen saattaa olla aika haastavaa. Tai ylipäänsä ymmärtäminen siitä mistä on oikeasti kyse. 

Kengittäjäystävämme sattui tänään olemaan tallilla samaan aikaan ja kysyin häneltä mikäli hän on havainnut, että hevosten selkäongelmat olisivat yleistyneet. Kuulen ainakin itse yhdeltä sun toiselta, että okahaarakkeet koskettavat toisiaan ja tunnen ainakin pari ihmistä, jotka ovat lopettaneet hevosensa tämän ongelman takia. Kengittäjä totesi, että kyllä näitä on aina ollut, mutta aikaisemmin luultiin vaan, että olemme tekemisissä vaikean tai "hullun" hevosen kanssa. 

Mitä Kissing Spines sitten on? Kissing Spines on nimike sille kun hevosen okahaarakkeet (katso ympyröity kuva) ovat miltei kontaktissa tai pahimmassa tapauksessa kokonaan kontaktissa toisiinsa. Kuvan okahaarakkeet ovat tosiaan "vaan" miltei kontaktissa, mutta kuten kuvasta näkyy on jo valkoista näkyvissä, joka on kengittäjän mukaan todella huono merkki. 

Kiinnostavaa Kissing Spinesissa on se, että jotkut hevoset reagoivat vahvemmin kuin muut. Jollain hevosilla on havaittu todella vakava Kissing Spines ja niillä on voitu tehdä melko normaalisti töitä kun taas jotkut "lievemmät tapaukset" ovat debilitoineet hevosen kokonaan. Uskon, että hevonen voi parhaimmassa tapauksessa elää kyseisen vaivan kanssa, mutta se vaatii paljon hoitoa eikä hevosta kannata ratsastaa satulan kanssa liian usein. Säännöllinen maastoilu, juoksutus ja esimerkiksi karvasatulalla ratsastaminen voivat lieventää ongelmaa. Olisi myös tärkeää saada hevoselle niin vahvat selkä- ja vatsalihakset kuin mahdollista sillä terve lihaksisto suojaa hevosen selkää. Myös hyvä hieroja, osteopaaati tai esimerkiksi kraniosakraaliterapeutti ovat kultaakin kalliimpaa. Kun selässä on ongelmia kannattaa pitää aineenvaihdunta mahdollisimman aktiivisena. Kuten hevososteopaatti Tiina Kataja toteaa: 

"Okahaarakeongelmaisen hevosen selkä vaatii säännöllistä käsittelyä. Kun ongelma-alueen pehmytkudosten aineenvaihdunta saadaan pidettyä mahdollisimman toimivana, kudos on elävämpi ja rennompi ja okahaarakkeen väli rentoutuu ja hiukan avautuu ja helpottaa myös oireita. Toimimaton alue selässä rasittaa terveitä alueita toimimattomuudellaan. Tuolloin ongelma sattaa edetä, mutta tilannetta voidaan helpottaa pahenemasta hoitamalla oireita säännöllisesti."

On kuitenkin hyvä muistaa, että Kissing spinesissa on kyse hevosen selkänikamien hankaamisesta toisiaan vastaan eli monelle hevoselle vaiva voi varmaan olla todella kivulias. Jos hevonen reagoi vahvasti eikä esimerkiksi halua liikkua eteenpäin, on tavallista nihkeämpi, pukittaa, nostaa päätä ylös tai nousee pystyyn säännöllisesti, kannattaa ehdottomasti tutkia mistä ongelmat johtuvat. Kuten kengittäjä totesi, hevoset harvemmin ovat hulluja tai vaikeita vaan yrittävät viestiä meille kiputiloista tai muista epäkohdista ei-toivotulla käytöksellään. Jos hevosesta löytyy okahaarakkeiden ahtaumaa kannattaa miettiä kuinka paljon hevosta haluaa ja voi rasittaa ja kuunnella hevosta. 

Masilla oli niskanikamavamma ja hermo jumissa, mutta Masi liikkui mielellään enkä ikinä kokenut, että Masilla olisi kipuja. Thor taas selkeästi osoittaa, kun jossain tuntuu kipua ja olen huomannut, että Thorilla on todella herkkä selkä (sinänsä kaikilla hevosilla on herkkä selkä, sillä selän painovoima painaa selkää luontaisesti alaspäin). En osaa sanoa onko Thorilla nikamien ahtaumaa, mutta huomioin Thorin selän kaikessa mitä teemme. Thor voi selvästi parhaiten, kun pidetään ainakin pari satulatonta päivää viikossa ja pidetään runko vetreänä ja lihakset vahvoina maastoilemalla paljon ja hyppäämällä säännöllisesti. Thor on myös voinut todella hyvin eikä ole ollut yhtään jäykkä sen jälkeen, kun olemme siirtyneet pihattoelämään kokonaan ja kengitys on taas kunnossa. Eli suosittelen ehdottomasti mahdollisimman paljon vapaata liikuntaa kaikille hevosille, mutta erityisesti hevosille, jotka kärsivät esimerkiksi okahaarakkeiden ahtaumasta. Mikään hieronta ei korvaa luonnollista liikuntaa.


Ratsastan nykyään enimmäkseen karvasatulalla koska Thor liikkuu selästä läpi ja on paljon irtonaisempi lavoistaan sen kanssa. On niin paljon parempi tunne, kun on ikäänkuin yhtä hevosen kanssa eikä ole mitään, joka tukkii energian meidän välissä. Kuten 11-vuotias Vanessa eilen totesi:

"Tykkään mennä ilman satulaa. Minulla on sellainen olo, että olen yhtä ponini kanssa".

Friday, April 6, 2018

Focus, alignment and flow

Peder Fredricson

When I started to practice yoga one of my key focuses was on becoming a better rider. Whatever I have always done has been one step toward becoming a better horsewoman. 

When I had been practicing yoga for a while in Australia I realized how much yoga affected my physical body. I became much more aligned and found out how much better I was at seeing and feeling what correct alignment was. I could feel the difference on my left and right side on and off the horse and I not only became much stronger in my own body but also much more supple

I have always had a monkey of a mind and my mind has been wandering up and down and round and round. Through different asanas and breath work I have found that my central nervous system calms down and I am more focused and at ease with myself and life in general. I am no longer as reactive as before and when I feel nervous or tight when in the saddle I am able to breath through those feelings. I am able to see myself outside of my emotions and rather than getting stuck in different situations I am letting them flow through me. Because what you also learn is that life is a movement of things and nothing is constant. 

"The horse, a creature whose nature is water embodied, will almost always flow in the path of least resistance. They are the stream, and (without meaning to) we are the rocks around which they flow. I believe, have felt and seen and witnessed so many beautiful moments when horse and human are both rivers, blending their movements together to create a living picture of harmony. And isn’t that one of the many reasons we love horses: to experience moments that allow us to get out of ourselves, and see the world from their perspective?" - Crissi McDonald

#yogaandhorses

Sunday, March 25, 2018

A Perfect Day in the Sun

Tiina, Thor and Jack.

We spent a wonderful weekend in Italy and came back late last night. Had a great nights sleep before picking up Jack from our friends place and heading to the stable with my best friend Tiina. 


We took almost 30 year old Visti with us an headed out to the forest. The weather was purely amazing. The sun was shining, there was still snow on the ground and everyone was so happy and full of energy. I went without a saddle on Visti and mostly took it pretty easy when the others were cantering around. What a perfect day in the sun. 



The horses are enjoying the sun at our active stable. 



My darling horse!

Sunday, March 18, 2018

Correcting your aligment


We talk a lot about alignment in riding. Correct alignment is crucial if we want to develop as riders. There are a lot of ways that we can work on correct alignment and I believe that the best way to do it is through various training out of the saddle. When we do yoga, pilates or other forms of muscle training we get to know our bodies better and we get to feel when we are aligned and when we are out of alignment.


There are however some great tricks that we can use also when riding and our trainer Tiina Rikkonen gave one great advice to us on Friday. When we were leg-yielding from the center toward the track I was putting my weight too much to the right side. I drop my hip to the right and become crooked in my spine. This time Tiina did not tell me to think about my hips or hands or legs or anything else. She told me to look over my right shoulder to the right and through that Thors' movement became more fluid and I could really feel myself straighten up.


I started to think about it after the lesson and realized that it can be the smallest things that can make a huge difference. I also tried it while sitting at home. You can tilt your pelvis to the right and put yourself in a crooked position. Once you are there you then turn your gaze to the right and feel your  your lower body straighten and your whole physique becoming more aligned. When you try it e.g. sitting on a chair it is also a lot easier to master in in the saddle. This little trick is however one great way to straighten up and get yourself more aligned on your horse (you just need to know to what side you are crooked to first. That however is a whole other story.:) 


Yesterday Thor had a day off and today we headed out hacking with some friends and our dog Jack. It was the most beautiful weather. Still a lot of snow but very warm and the sun really warmed our faces. When we were almost home I told the others that we would still stay in the forest since Thor felt so good and Jack had a lot of energy. We headed for a long run and we were all completely beat when we returned to the stable. I can't believe the nature that we have around as and even if I love our dressage and jumping lessons I really really enjoy hacking out right now. Thor is also so good and supple to ride that every second with him is such a pleasure. After that we grabbed some food with Ella and went for a lovely sauna. What a perfect way to prepare for a new week ahead.


More blogging on alignment, the riders seat and other similar stories can be found here.

Monday, March 5, 2018

Usko unelmiin!

Eeva Jaakonsalo ja minä.

Kun aloitin joogaopettajakoulutuksen pari vuotta sitten Clare Gates-Sjöblom kysyi miksi olemme tulleet mukaan koulutukseen. Kerroin, että elämäni missio on luoda mahdollisimman hyvä elämä mahdollisimman monelle hevoselle ja jooga tulisi olemaan olennainen osa sitä missiota. Halusin yhdistää hevoset ja joogan, mutta en vielä tiennyt miten. Olin kuitenkin varma, että se on se polku jota haluan kulkea ja tiesin sen päivän koittavan, kun jooga ja hevoset yhdistyisivät juuri minulle luontaisella tavalla. 


Johtamisvalmentaja ja mindfulnessohjaaja Eeva Jaakonsalo saapui elämääni vähän aikaa sitten. Eevan kanssa ajatuksemme resonoivat heti ja kun Eeva pyysi minua mukaan Kekkolan kartanoon vetämään joogaa ei tarvinnut miettiä hetkeäkään.



Viikonloppu oli kaikin puolin upea. Fantastiset puitteet, kaunis luonto, charmikas ja hyvinhoidettu kartano, kotoisat huoneet, pehmeät sängyt, mindfulnessia, joogaa ja hevosia. Ruoka oli toisesta maailmasta. Täysin ekologista ja lähituotettua ja paikassa oli kaiken kaikkiaan todella hyvä energia. Porukka oli huikea ja viikonlopun aikana ehdittiin itkeä ja nauraa, saunoa, istua paljussa ja käydä avannossa.

Maaginen Kekkolan kartano





Kuva: Riikka Hakala

Kaikki nämä pienet yksityiskohdat. Kuva: Riikka Hakala
Ruokailusali
Saunassa sai pestä hiukset järvivedellä (rakastan järvivettä)

Yksi höyryävistä paljuista. Juuri sopivan kuumaa vettä.

Avanto järven rannalla

Saunahuoneen takkatuli ja kynttilänloiste. Niin tunnelmallista.

Kuva: Riikka Hakala



  • When I started my yoga teacher training a few years ago our teacher asked us why we are there. I told the group that my biggest mission is to create a better life for horses 🐴💕 and in order to do that I want to combine yoga and horses. I want to teach people both physical and mental awareness in order for them to be more aware and grounded around their fourlegged friends. I was never sure how I would do it or how I would combine these two passions of mine. But I knew that moment would come. A few years back I met Eeva Jaakonsalo and this autumn we planned a retreat at Kekkolan Kartanor that not only involved Mindfulness and Yoga but also horseback riding a few hours every day. And it was perfect. Truly magical. 

  • I really really enjoyed every second of it and I felt so at home. Just where I am supposed to be. So maybe my point being is that you should listen to your hearts calling. When you do what you long for, it all make sense. 

Maneesi

Pakollinen tallikisa, joka ilmestyi pari vuotta sitten tallille, lähtee omille
teilleen kesäisin ja palaa aina syksyn tullen. 

Peikko, minä, Eeva ja Pinni. Super Ihana tuttavuus tämä Peikko, 

Tämä on vierastalli, jonne saa tuoda oman hevosen leirien ajaksi.
Kekkolan kartanon ikioma fantastinen "hevoshotelli". 

Siis tämä ruoka..... Ja jälkiruoat. Mums.....



Järjestämme seuraavan Mindfulness, jooga ja Ratsastus -viikonloppukurssin Kekkolan kartanossa 14.-16. syyskuuta. Toivottavasti näemme siellä. Alustavat ilmoittautumiset tapahtumasivun kautta.

Kurssilaisten ajatuksia viikonlopusta:

"Miten voikin ihmisellä olla ilo ja onni kokea viikonloppu, jollainen minulla on ollut.
Rentoutumista, ratsastusta, liikutusta (sekä mielen että kehon), joogaa, saunaa, koiria, naurua, kissa, mindfulnessia, aivan mielettömän mukavia ihmisiä, upea kartano, kielen mennessään vievää ruokaa ja kevätaurinkoa," Riina Rajaniemi

"Tämmöistä mahtavuutta on taas, ettei meinaa oikein edes kestää. Tiedättekö, kun yhtenä päivänä on päässä sellainen kimeä stressiperäinen surina ja seuraavana ihan vaan hiljaista ja tasaista ja ihanaa. Kiitos, EevaKia ja kartanon taitavat ihmiset ja hevoset," Riikka Hakala💓 r


Kotosalla Ella ja Jack nauttivat maalla vanhempieni kanssa ja Thor sai maastoilla Tuulikin, Tuulikin ystävän ja Vistin seurassa. Ihan parhautta! Kiitos kaikille super avusta. 






Super kaverukset Thor ja Visti!

Tuesday, February 20, 2018

Keep Your Head HIgh

Malena Lutz ja Valo. Kuvaaja Petra Lönnqvist, hestafoto.com

I used to be a very proud rider. Someone with a great seat and a soft yet strong gaze. Centered Riding pioneer Sally Amsterdamer talks a lot about the importance of our gaze and where we look. It is actually one of the cornerstones in her teachings. 

For the past years I have not only paid attention to where I look, but also how I wear my head and my body in general. Do I slump? Do I look at the horses neck or do I wear my gaze and my head high? Do I direct positive energy toward the horse or is my energy blocked? Am I supple yet strong? And the list goes on. 

It is easy to think about these things in theory but to really feel our bodies and our mind I think we  also need to work on ourselves when we are not on the horse. We should exercise in any form, do yoga, meditate and just take time to slow down before we enter that stable. 


I have not been a very proud rider lately and I think it really has nothing to do with the time I spend around horses. It is more about the fact that I have been tired and my energy has been low. And when my energy is low it is also hard to stay a very focused rider. I usually tell my own pupils that they can imagine being a very proud Indian riding without a saddle in the nature in full canter. That they are open in their upper bodies and that someone is pulling them up from the middle of the head toward the sky. I think all metaphors and portrayed images are great when we ride but if we don't really feel proud and energetic or good about ourselves it doesn't really work. It only works on the surface but the way we move and what we do in that moment is only temporary. 

So work on yourselves as much as you can. 

I promise that when you become more at ease with yourselves, you will also be more at ease with your horses (and the horse will be more at ease with you). And listen to yourself and to the horse. I think it all comes down to having fun and enjoying that ride. That we not only come with good energy to the stable but leave with even better. Don't let anyone put you down or tell you that they know better. It is your moment with the horse and it should be just that. 

I chose the picture of Malena Lutz and her horse Valo for this blogpost because I love the feeling in the picture. Valo is blind but has been leading Malena around in the Finnish forest for years now. It is a beautiful story of trust and commitment to each other. 

More similar posts can be found here
Also read how I found out that I really need to stop and work on myself