Monday, May 29, 2017

The day I met a "Golden Horse"

 
We spent an amazing weekend in Hungary at El Bronco Ranch. I will give a full story on my blog soon but I just had to put up pictures of this beautiful Golden Ahalteke horse.
 
 
I have seen pictures of golden horses but this is the first time I met one. This little gelding walked into the ranch on our last day there and I kindly asked the owner if we could go and visit him. He had been brought to the ranch for training with one of the ranch hands Robert, and I just had to stop and stare at this young beauty.
 
 
According to Wikipedia "the Akhal-Teke (/ˌækəlˈtɛk/ or /ˌækəlˈtɛki/; from Turkmen Ahalteke, [ahalˈteke]) is a horse breed from Turkmenistan, where they are a national emblem. The shiny coat of palominos and buckskins led to their nickname "Golden Horses".
 
The "Golden Horses" are mostly used for speed and endurance and are known for a distinctive metallic sheen. They are adapted to severe climatic conditions and are thought to be one of the oldest existing horse breeds. There are currently about 6,600 Akhal-Tekes in the world, mostly in Turkmenistan and Russia, although they are also found throughout Europe and North America. Akhal was the name of the line of oases along the north slope of the Kopet Dag mountains. It was inhabited by the Tekke tribe of Turkomans."
 
 
You could tell that this is a very alert horse with graceful movements. Tall limbs and I can just imagine the speed and endurance of a horse like this. Just can't wait to get to know this breed better someday. What a fantastic horse.
 

Tuesday, May 23, 2017

Tapahtui tallilla: nuoret tyylipoliisit

Kia melkein 18 v. "Kia, mitä sulla tänään on taas päällä? Minkä satulahuovan olit ajatellut laittaa?"

Kia, melkein 40-vuotias: "Ajattelin laittaa tän pistaasin tänään..... Nå ku täshän on harmaata."

Ulrika, melkein 14-vuotias: "Toi punainen sopii sulle paremmin tänään, kun sulla on toi Equestrian Stockholmin Burgundy-paita."

Vanhempi Kia: "Se on muuten ihan totta. Enpä tullut ajatelleeksi."

Molemmat tytöt melkein samaan aikaan: "Miksi sulla ei oo siniset ridahousut"?

Kia vanhempi: "Nå kun ne on aika kireet." 

Tytöt: "Laihduta!"

Vanhempi Kia: "Se ei oo tässä iässä enää yhtä helppoa."

Ulrika: "Niin, sähän oot mua joku 30-vuotta vanhempi." 

Hieno oli stailaus: Esteiden yli tuli liideltyä, Antti laittoi läskit palamaan haastavilla hypyillä ja antoi jopa kesähalin, kun siirrymme ensi vloppuna maalle. Varmaan hyvän stailauksen aikaansannosta. Kiitos tytöt! Saatte seuraavaksi katsoa mun vaatekaapin läpi.

Monday, May 22, 2017

Jos hevoseni olisi mieheni

 
Olin juuri lentänyt Thorin selästä ja ensimmäinen ajatukseni oli, että onhan Thorilla kaikki hyvin. En suuttunut rakkaalle hevoselleni vaan ajattelin, että tällaista se vaan on. Välillä käy näin ja onneksi ei käynyt pahemmin.

Myöhemmin samana iltana minuun iski koominen ajatus. Mitä jos kääntäisin homman miehiin. Mitä jos ajattelisin samalla tavalla miehistä ja käyttäisin samaa ajatusmaailmaa suhteessa miespuoliseen kansaan?

Maksaisin aina kaiken
Olisi itsestäänselvyys, että miehen ei tarvitse osallistua kulueriin. Maksaisin aina kaiken mukisematta ja vaikka kuukausimaksut nousisivat aina hieman liian korkeiksi (koska mies tarvitsee uudet kengät tai lisäruokaa) en valittaisi ikinä vaan olisin ikionnellinen siitä, että minulla on tämä upea mies elämässämme.

Suursyöjä
Meillä ei Ellan kanssa olisi enää varaa herkutella koska mies syö aina kaiken. Mies syö melkein 24 tuntia vuorokaudessa, mutta se ei haittaa. Kunhan miehellä on asiat hyvin ja extra Chia de Graciat kaapissa me pärjätään kyllä riispuurolla ja pastalla.

Puree ja potkii
Kun mies purisi tai potkisi antaisin ehkä kerran köniin ja sen jälkeen toteaisin, että voi kulta. En kai ollut sulle liian ankara. Sulla oli varmaan vaan hieman huono päivä.

Hyppää päälle
Kun mies hyppää päälle tai astuisi varpaille suuttuisin varmaan hieman, mutta sen jälkeen toteaisin vaan, että se on petoeläin. Sillä on tollainen vahva vietti. Välillä pitää kokeilla hieman rajoja.

Oikeat varusteet
Ei väliä miltä koti näyttää saatikka oma vaatekaappi. Kunhan miehellä on uusimmat kengät, hienoimmat vaatteet ja upeimmat takit sekä kesään, kevääseen, syksyyn ja talveen. Ja tietenkin hyttysverkot kesällä ja extra kaulaliinat talveksi. Kunhan miehellä on kaikki aina todella hyvin, niin me kyllä pärjätään.

Ajankäyttö
Olisin aina läsnä miehelleni. Viettäisin aikaa hänen kanssa niin paljon kun vaan ehtisin. Syöttelisin keväällä, kun raikas ruoho kasvaa ja peittelisin petiin talvi-iltoina. Harjaisin hiukset monta kertaa päivässä ja pesisin intiimialueet noin kerran kuukaudessa (koska sitäkin ruunanomistajat pitää säännöllisesti tehdä).

Onneksi tämä kaikki on vaan hieman ihmeellisen naisen koomista ajatusmaailmaa. Sinänsä aika hassu vertauskuva.....

Thursday, May 18, 2017

Pääsiäinen Levillä

Matkustaessa yksin lapsen kanssa miettii aina miten saa kaiken kannettua.Sitä stressaa jo etukäteen.
Ja yhtäkkiä parhaan ystävän poika tulee kantamaan laukut ja huomaa, että elämä on ihmeitä ja prinssejä täynnä.
 
 




Vietimme pääsiäisen Levillä. Kukkaro itki ja mieli lepäsi. Oltiin nyt toista vuotta peräkkäin Ellan kanssa Lapissa ja pääsiäisen vietto pohjoisessa on kyllä mitä parasta. Muistan, kun nuorena uneksin näistä hetkistä ja nyt saan viettää niitä yhdessä tyttäreni kanssa. Laskettelua, murtsikointia, lisää murtsikointia, hyvää ruokaa, juomaa, saunomista ja yhdessäoloa. Taattu tapa rentoutua ja jaksaa taas arjen kiemuroissa. Tässä pientä kuvasaldoa reissusta.
 
Heti ensimmäisenä päivänä tapasimme Levin vahvimman nallen. Kun lapset laskettelivat
 Mammat murtsikoivat ja kävivät After Skillä.
 
Murstikkaselfie
 
Kaksi rämäpäätä ja parhaita kaveruksia.
 
 
Keskityin tällä reissulla enimmäkseen murtsikointiin. Ah että mikä upea laji. Voisin harrastaa sitä monta kertaa viikossa.

Kaverit meni hieman kovempaa kuin minä. Tokan päivän 38 kilometriä tuntui kyllä jaloissa.
Aina kun muut olivat jo levänneet saavuin vasta paikan päälle. Ja siitä sitten vaan menoksi taas.

Tiesitkö, että puun parta on merkki hyvinvoivasta luonnosta ja happirikkaasta ilmasta.


Eka stoppi Sammun tupa.
 
Toinen etappi Marja-Leena. Maailman ihanin paikka. Kun hiihdin tänne yksin viimeisenä päivänä 90-vuotias herrasmies saapui paikan päälle. Hän sanoi, että onpa täällä paljon muitakin hiihtoon hurahtneita.
 Luulevat voivansa juosta kuolemaa pakoon.

Sielu lepää näissä maisemissa. Täydellinen tapa ladata akkuja ja saada paljon uutta ja puhdasta energiaa.
 





 
Ehdin myös lasketella lasten kanssa, joka tarkoittaa metsäreittejä ja hyppyreitä.



Muitakin tuttuja löytyi rinneravintolasta.

Viimeisen päivän täydelliset kelit ja hieman isommat hyppyrit.

Vanhemmat pojat ovat harjoitelleet aika paljon ja tekevät jo ihan huikeita hyppyjä rinteessä. Ihailtavaa vartalon hallintaa.
 
Päivän vikat kaakaot.
 

Illaksi kotiin! #finnair
 

Sunday, May 14, 2017

The importance of releasing the poll

Sarah-Jane Clarke
 
If someone would have told me five years ago that you will enjoy a lesson where you mostly walk with your horse I would have laughed. I actually tried a lesson like that but was not able to enjoy it since I thought it was frustrating not to trot and canter and learn new things.

After getting more and more acquinted with myself and with the physical and psychological aspects of both mine and my horses body a lot of things have changed. One of them is the fact that I now understand why we do things at a walk and why it is sometimes better to do things slowly and with time. Really just returning to the basics time and time again and remind both horse and rider that it really is all about the small things is something that I truly enjoy.

When I heard that Sarah-Jane Clarke was coming to Finland I knew I wanted a lesson with her. I remember reading about her but even more than that I nowadays trust my intuition. It just felt that she would be the perfect teacher for me and Thor at this point in our learning curve and when we met her today I knew that we were exactly in the right place. Sarah was not only clearly a fantastic and extremely talented rider but she was also talking about the things that I hold very dear to my heart nowadays.

Let's start with this.

"When working with horses it is very important to be grounded."

We are all energetic creatures and as humanbeings we tend to jump all over the place with our thoughts and our bodies. We come to the stable and ask horses to do things for us and rather than working together and cooperating we fight each other, use strong tools and are not able to find a peaceful way of coexisting.

It really is all about us and how we feel when we are around our four legged friends. As Sarah-Jane said: "If we are not grounded how can we give clear signals to our horse?" If our thoughts are everywhere, how can we expect our horses to have their thoughs with us. IIf our energies are on different paths it is impossible to flow in the same direction.

Stiff and unflexible horses

During the lesson we were also touching the area of crammed horses. Human-beings like to control things and we like to tighten the reins, we tense up and get rigid in our bodies, close the mouth and our gaze and forget to smile. What we however do not realize is that when we feel tight and try to control things we block the horses forward movement and the energy that moves the horses body in the right direction. Rather than training supple, elastic and content horses we get horses that come up in the front legs, have a short and blocked gait, a stiff back and an unflexible poll.

When we had been working with Thor for a while today Sarah-Jane said that she can see the joints in the front legs starting to move. From being a bit stiff I could also feel Thor's movement become more supple and the joints were much more springy rather than being blocked and stancy. I could really feel the softer rhythm and the softening of Thors body. "If the horse is worked properly, the joints will become springy. Unfortunately today's competition world with all the rules and regulations are often detrimental to the horse. I am not against competitions. It is just how the peoples minds are set and all horses are different.

"Speed hides everything"

When I said that I truly enjoyed working in walk today Sarah-Jane said that she works the horses a lot in walk since speed only hides the incorrect aspects of training. She pointed out that Thor was hiding his stiffnes by increasing the speed and when he walked faster he lost his balance and the front legs lifted up making him stiff in the back and the whole body.

"All horses are different"

What works with one horse does not work with another. As Sarah-Jane said all horses and riders are different. We do not need a specific system but we need to focus on getting back to the basics and changing the small things (such as not having the inside shoulder in front of your inside hip).

During the lesson Sarah-Jane paid a lot of attention to the horse but as much of the training was directed toward me. At the beginning she asked me to think of the figure eight in walk and to release the hips with the walk. To be relaxed and follow the horses movement in the correct manner. After that she asked me to follow Thor's stomach with my legs and use them in the same rhythm as the horse stomach moves. When I started to focus on moving in the rhythm of the horse, Thor clearly slowed down and came 'more under me'. I was also asked to do 'the Saturday Night fever' movement where I was moving the diagonal shoulder and hip and in that way releasing the lower back and supppling the hip joints even more.

After all the disco dancing on the horse Sarah-Jane wanted me to push my tailbone down a little bit so I don't round my back too much. By pushing the tailbone down I automatically became straighter in the upper body and more open in the chest.

Do not think inside first

When we ride one of our biggest problems is that we pull with the inside rein and block the horses movement. We easily think inside first but we should start every riding session by thinking outside and around, stepping our outside hip to outside knee, releasing the outside leg. We also naturally tend to lean a little bit to the inside so this is good to keep in mind when riding e.g. circles. Sarah-Jane said that balance really is the same in everything we do and horses work just like trailers. If we do not make an outside turn the trailer gets crammed up and in the worst case goes into a complete block. "Think of hugging the horse from the outside with your hands giving the horse the secure feeling to release into the outside aids."

The importance of releasing the Poll

I think the most interesting thing that I learned today was how important it is to release the horse's poll. Sarah-Jane started the lesson by doing a releasing exercise to Thor from the ground. She touched the nose and the poll at the same time and said that the poll being relaxed is a prerequisite for a supple horse. That without a supple poll everything else in the horse will be crammed up.

I must say that I had a wonderful lesson with Sarah- Jane today and when Thor released his poll at the end of the lesson I felt like the whole horse grew with one centimeter and I could feel a clear increase in his energy levels. He put his sheet down and his whole body started to move more as a whole. His ears turned forward and he felt so content and happy. Just the way that I want my horse to feel.

Thank you Sarah-Jane Clarke and Thank you Thor for being such a star!

More training sessions on my blog can be found here.
More information about Sarah-Jane Clarke can be found on her webpage Elite Andalusians.

Thursday, May 11, 2017

Älä pelkää virheitä

Heidi Pätsi ja Dee.

Hypättiin jälleen Jannikan kanssa tänään. Lähdimme hyvällä tunteella liikkeelle ja oli sellainen olo, että jatkoimme siitä mihin viime viikolla jäimme. Eilisen koulutunnin miljoona siirtymistä ja temponvaihtelua olivat tehneet terää ja käytyäni Auli Nissisen energiahoidossa olo oli suorempi kuin pitkään aikaan. Auli on jo parin vuoden aikaan säännöllisesti hoitanut vinouksiani sekä mielen ja kehon lukkoja. Hän pääsi vihdoinkin käsiksi oikeaan lonkkaan, joka on niin juntturassa, että sitä voisi vasaralla lyödä eikä mitään tapahtuisi. Taitaa olla kaikki vanhat tunteet patoutuneet yhteen ja samaan paikkaan. Ei ihme, että oikea kierros tuntuu ratsastaessa hieman haastavammalta eikä oma vartalo tahdo millään kääntyä siihen suuntaan. Nå, summa sumarum. Thor oli ainakin todella onnellisen oloinen ja kiittää varmasti Aulia siitä, että ratsastaja on jälleen edes hivenen verran suorempi.

Kun olimme hetken tulleet mulle tosi sopivan korkuisia ja oloisia esteitä Jannika korotti hieman in-and-outtia. Se oli jo alusta asti hieman haastava hahmottaa kun eka ja vika este olivat korkeammalla kuin keskimmäinen kavaletti ja ekan esteen edessä ei ollut maapuomia. Tarkoituksena oli nimenomaan pitää keskimmäinen kavaletti matalana koska se jumppaa hyvin hevosen selkää ja hevonen joutuu tekemään vään enemmän töitä hypyissä.

Kun esteet sitten nousivat en saanut Thoria oikein osumaan esteelle ja siitä seurasi sitten kielto. Parin kerran jälkeen Thor hyppäsi kyllä innarin ja suoritimme sen aika monta kertaa hyvässä tahdissa. Kun sitten lopuksi hyppäsimme rataa Thor kielsi jälleen innarille ja päästin Thorin aika monta kertaa ohi. Keräsimme myös kierroksia koska en oikein tiennyt mitä tehdä ja tietenkin hermostuin ja pelkäsin samalla. Kun olimme joitain kertoja epäonnistuneesti taas menneet ohi Jannika pyysi meitä pysäyttämään esteen eteen ja kysyi miksi kielto tuntuu minusta selvästi niin pahalta. Miksi minulla tulee sellainen saksalainen olemus ja nyt ..... mennään olotila. Sen sijaan, että ottaisin rauhallisesti ja antaisin hevoselle sellaisen tunteen, että kaikki on hyvin. Kuten Jannika sen totesi:

"Voit myös ratsastaa hyvän kiellon."

Ja niin me sitten ratsastettiin. Jos Thor oli menossa ohi pysäytin Thorin esteen eteen enkä missään vaiheessa päästänyt Thoria esten toiselle puolelle. Jossain vaiheessa tunsin miten Thor oli kunnolla ohjien ja pohkeiden välissä ja parin kiellon jälken lähestyimme ravissa ja sen jälkeen Thor hyppäsi monta kertaa ilman mitään ongelmaa innarin.



Juttelimme sitten kielloistaJannikan kanssa ja hän muistutti, että virheistä oppii. Niitä ei kannata pelätä. Ja niin se juuri on. Virheiden pelkääminen on jotenkin niin iso osa meidän dna:ta. Kuvittelemme, että olemme jotenkin epäonnistuneet jos hevonen kieltää. Ajattelemme, että emme ole tehneet asioita oikein jos parisuhde ei ole mallillaan tai töissä tapahtuu virhe excelissä. Rankaisemme itseämme pienimmistäkin asioista sen sijaan, että näkisimme ne luonnollisena osana elämää ja myös tärkeänä osana sitä. Pelkäämme niin paljon virheiden tapahtumista, että suutumme hevoselle kun se tekee jotain mielestämme väärää ja nolostumme, kun oma lapsi ei käyttäydy aina juuri niin kuin pitäisi. Antakaa hevosten joskus kieltää. Kertokaa niille, että se on ok, joskus jopa kurkistakaa sitä vettä. Koska seuraava hyppy saattaa olla juuri niin onnistunut kuten Heidin ja Dee:n taidonnäyte kuvassa (tuntui jotenkin luonnollisemmalta ottaa Heidin kuvat tähän kuvituskuviksi. Olisitte vaan nauraneet jos olisitte nähneet sen esteen josta sain meille tänään kehitettyä ongelman.;)

Hevoset opettavat minulle joka päivä niin paljon. Ilman niitä en olisi sisäistänyt edes pienintäkään osaa asioista jotka ovat viime vuosina minulle auenneet. Olen näistä kavioliitoista niin uskomattoman kiitollinen.

Wednesday, May 10, 2017

Pelkotilojen purkamista


 
Viime viikolla hyppäsimme Jannikan kanssa ja keskityimme perusasioihin. Thor oli ihanan rennolla tuulella ja pystyin täysin keskittymään omaan tekemiseen eikä tarvinnut miettiä mihin suuntaan polle pomppii.

Aloitimme hyppäämällä reippaassa tahdissa kavalettien yli kentällä. Siitä jatkoimme kahdeksikkoa kentän keskellä sijaitsevan kavaletin yli. Laukka piti vaihtaa aina keskellä ja tahdin piti säilyä samana. Koska oikea puoleni on vahvempi kuin vasen Jannika pyysi minua aina taputtamaan ulkokädellä Thorin kaulan sisäpuolelle jotta saisin oman vartaloin oikeaan suuntaan hypyssä. Eli esim. laukan vaihtuessa oikeasta laukasta vasempaan piti taputtaa oikealla kädellä Thorin kaulan vasemmalle puolelle. Harjoitus toimi todella hyvin. Rentouduin koska jouduin miettimään muita asioita kuin minne olen menossa ja taputus aiheutti sen, että laukka vaihtui kuin itsestään.

Toinen harjoitus jota teimme oli katseen suuntaaminen eteenpäin. Lähden helposti tuijottamaan Thorin kaulaa ja hypyssä varmistelemaan missä mennään. Heti kun katse oli eteen ja hieman ylöspäin sujuivat hypyt paremmin ja ylävartalo pysyi paremmin pystyasennossa.

Hyppäsimme sitten erilaisia harjoituksia ja lopuksi Jannika oli laittanut pari estettä peräkkäin. Aurinko paistoi voimakkaana ja Jannika selitti, että Thor saattaa hypätä ekalle esteelle kauempaa koska aurinko aiheuttaa puomeista varjot ja hevonen luulee usein, että varjot ovat puomeja. Hän kertoi sen sen takia, että osaisin lähteä mukaan hyppyyn mikäi Thor hyppäisi hieman kauempaa.

Esteet olivat jo hieman korkeammat ja hermostuin hieman kun en enää tuntenut olevani niin varmalla maaperällä. Jannika pysäytti meidät ja sanoi, että hän huomaa miten hermostunut olen ja jään valitettavasti hieman kiinni Thorin suuhun hypyissä. Itse kuvailisin sen niin, että olen kuin paskanjäykkä perunapussi heti kun jännitän ja voin kuvitella, että hyppääminen ei tunnu kovinkaan kivalta Thorin mielestä.


Eli seuraava harjoitus oli, että sain joka kerta molempien esteiden päällä taputtaa Thoria kaulan molemmin puolin käsillä. Thor hyppäsi heti paljon paremmin ja hypystä tuli pyöreämpi ja rennompi. Sain tehdä aika paljon töitä oman mielen kanssa, että pystyin rentoutumaan ja taputtamaan, mutta auttoi kovasti kun Jannika selitti, että seuraat vaan Thorin korvia. Thor on hevonen joka nauttii hyppäämisestä ja jos korvat on eteenpäin on Thor menossa esteille. Yhdessä vaiheessa Thor kielsi ja siinäkin sain tukea Jannikalta koska hän selitti miksi Thor kielsi. Koska Thor osaa niin hyvin katsoa paikan hypylle oli Thorin mielestä parempi ratkaisu mennä ohi kuin hypätä. Koska jäin ajamaan Thoria viime tingassa esteelle Thorin mielestä oli järkevämpää mennä ohi (ihan kiva joskus miettiä kielto tästäkin näkökulmasta, ei vaan siitä että hevonen nyt vaan kieltää). Heti kun sain hyvän selityksen kiellolle en enää ollut samalla tavalla hermostunut ja uskalsin taas lähestyä ilman pelkoa kiellosta.

Tunti oli kaikin osin todella hyvä. Jannikan opetustyyli sopii meille molemmille erinomaisesti ja tunnin jälkeen on aina niin hyvätuulinen ja iloinen olo.