Harjoittelimme paljon siirtymisiä ja pidensimme ja lyhensimme hevosten eri askellajeja. Keskityimme omaan istuntaan ja tuntemaan milloin hevonen jännittyy ja johtuuko hevosen jännitys omasta vartalostamme tai jostain muusta. Jossain vaiheessa huomasin, että avotaivutuksissa ympyrällä omaan lantiooni tuli liikaa kiertoa ja korjattuani lantioni asennon Klöntti suoritti liikkeen paremmin.
Sekä Klöntti ja Grande liikkuivat tänään todella hyvin ja oma istunta loksahti jotenkin paikoilleen. Juttelimme Mian kanssa jälleen pilates-kurssista, jolle osallistuimme huhtikuussa ja kerroin, että minulle oli vielä jäänyt hieman epäselväksi miksi ratsastajan tulisi kääntää olkapäitään ikäänkuin eteenpäin. Mia totesi, että tarkoitus ei tietenkään ole tuoda olkapäitä eteenpäin niin, että ratsastaja näyttää ryhdittömältä vaan ennemminkin rentouttaa yläselkä ja olkapäät. Kun ratsastaja vetää olkapäät taakse, yläselkä jännittyy helposti ja selkäranka menee notkolle. Selän yläosan ja olkapäiden rentouttaminen asettaa ratsastajan parempaan asentoon ja rauhoittaa esimerkiksi levottomat kädet. Mia esitti meille miltä oikeanlaisen istunnan tulisi näyttää ja kyseinen mielikuva mielessäni oman vartalon palaset loksahtivat tänään tunnilla kohdalleen. Ikäänkuin vartalo olisi kolmessa osassa ja kaikki osat löysivät oikean paikan (hieman vaikeata kirjoittaa tätä auki, mutta yritän jotenkin selkeyttää asiaa itselleni). Muistin käyttää vatsalihaksia ja ajattelin "nostavani" kylkiäni ylöspäin, vähän niin kuin keskivartaloa pidentäen ja tunsin liikkuvani hevosen mukana jarruttamatta Klönttiä ollenkaan istunnallani. Klöntti taas tuntui kevyeltä ja liikkui ilmavasti ja siirtymiset sujuivat rennosti ja sujuvasti. Nyt vain tätä tunnetta tavoittelemaan tulevilla ratsastuskerroilla.
Masi ja Pena saavat jo nauttia vihreästä ruohosta laitumella. On se vain hevosen elämää se. Ella täyttää toukokuussa viisi vuotta ja ajattelin ehtiä Ilmapallokeskukseen hakemaan kaikenlaista hauskaa Ellan juhlia varten.
No comments:
Post a Comment