10 000 tuntia

Paluumatkalla Hollannista löysin kirjailija Malcolm Gladwellin Blink ja Outliers-kirjat lentokentältä. Eilen sain vihdoinkin Outliersin kannen avattua ja uppouduin kirjaan täysin. Kyra Kyrklund puhui luennollaan Gladwellin "10 000 tunnin säännöstä" ja mielestäni Gladwell kuvaa hyvin kirjassaan miksi ihmisen täytyy harjoitella tuhansia tunteja ollakseen todella hyvä jossakin.

Tosiasia kun näyttää olevan, että vaikka ihminen olisi kuinka lahjakas, niin mikään ei korvaa kovaa työtä ja esimerkiksi hevosiin käytettyä aikaa. Itse en ole kovinkaan kilpailuhenkinen ja saan suurimmat onnistumisen tunteet, kun hevonen liikkuu hyvin, sen lihaksisto kehittyy, se muuttuu rauhallisemmaksi tai muuten vain hyväntuulisemmaksi. Rakastan pitkiä maastolenkkejä ja yhteiseloa hevosten kanssa. Ymmärsin kuitenkin miten paljon opittavaa minulla vielä on ja kuinka paljon enemmän tiedän varmaan jo vuoden päästä. Aina kun sitä tosiaan ajattelee tietävänsä jotain, niin huomaa olevansa vasta matkan alkutaipaleella.

Vaikka en oman elämäni aikana ehkä koe 10 000 tuntia hevosen selässä, niin olen kiitollinen jokaisesta tunnista hevosten seurassa. Se on niin antoisaa ja tuntuu, että joskus jo pelkkä hevosen tuoksu saa mielen rauhoittumaan.

Italian hiihtoreissu oli juuri kuten olin toivonut. Rentouttava ja hauska, sain puhua italiaa ja viettää laatuaikaa rakkaitteni kanssa. Sitä kun ei koskaan ole liikaa. Tänään pääsin vielä Mian tunnille Klöntin kanssa ja kävimme vielä tunnin jälkeen kävelemässä pellolla Granden ja Johannan seurassa. Sen jälkeen kävimme vielä Tiinan kanssa hiihtämässä. Tiina kävi tänään juoksuttamassa Masin ja tallin ylälaitumelle on lanattu upea kenttä.