Cuba, Habana

Matkamme Kuubaan oli todella mahtava kokemus. Erilainen sellainen ja todella innostava. On sellainen olo, että on nähnyt jotain sellaista mikä kohta saattaa jäädä historiaan.

Matkan tarkoituksenahan oli opetella salsaamaan. Salsaa opittiin pari tuntia aamuisin ja illat vietettiin erilaisissa Casa della Musicoissa salsan ja reggaetonin tahdissa. Meillä oli kaikilla omat tanssiparit ja parin viikon aikana tuli opittua Dame Una, Dile que si, Setenta y complicate, Vacilala, Sombrero ja Enchufla Doblet. Ruedaa harjoiteltiin myös paljon. Todella hauskaa, kun parien vaihtoi sujui hyvin ja alkoi pikku hiljaa ymmärtämään mitä mikäkin asia tarkoittaa tanssillisesti.

Kuubassa kaikki on hyvin kontrolloitua ja poliisit saattavat tarkistaa Kuubalaisten papereita jopa viisikin kertaa päivässä. Usein etenkin jos Kuubalainen mies liikkuu länsimaalaisen seurassa, sillä heitä saatetaan luulla miesprostituoiduiksi.

Kuubassa ei saa omistaa mitään, joten asunnot ja kauniit vanhat rakennukset ovat suurimmaksi osaksi todella ränsistyneitä. Ihmisille jaetaan viikottain muonatarvikkeita (riisiä, perunaa jne.) ja kuukausipalkat ovat todella matalat. Jopa ammattitanssijat tienaavat vain noin 10 pesoa kuukaudessa (noin 7 euroa.) Kuubassa on kahta eri valuuttaa: CUP ja CUC. Monet perheet asuvat koko elämänsa saman katon alla. Yleisimmät ruoat ravintoloissa on kana tai possu, mutta hummeriakin onnistuu saamaan monessa paikassa. Riisi mustine papuineen on herkkua, joten vaikka olisi kasvissyöjä niin pärjää ihan hyvin. Saimme myös tuoretta salaattia ja tapaamamme ruotsalaiset kertoivat, että Kuubassa on todella paljon luomutuotantoa. Minä kun olen täysin luomuruoan kannattaja.

Kuuba on täynnä elämää, hymyä, itkua ja naurua. Tanssia ja musiikkia kuulee joka kadunkulmassa ja vaikka monet Kuubalaiset haaveilevat elämästä muualla ja vapaudesta matkustaa, niin he osaavat elää hetkessä ja ottaa ilon irti arjen pienistäkin asioista. Myös perheiden yhteisöllisyys oli ihailtavaa. Lapset jäivät harvoin syleilyä paitsi.

Sitten päästään tietenkin hevosiin. Habanassa näkee paljon hevosia kärryjen edessä. Etenkin jos menee maaseudulle, niin laihannäköisiä pieniä hevosia näkee usein ravaamassa asfalttiteillä. Sinänsä näin myös pari kertaa, kun hevosia syöteltiin pelloilla. En tiedä onko se Kuubalaisten tapa ruokkia hevoset tai onko se niille lisärehu kotirehun päälle. En tajunnut kysyä asiasta siellä. Tapasin kuitenkin Campari-nimisen hevosen kadulla ja Campari oli niin hellyydenkipeä, joten en voinut vastustaa pitkää rapsutustuokiota. Camparin omistaja sanoi, että hevonen tekee 7-9 tuntisen päivän, on kolme päivää vapaana ja jälleen yksi työpäivä. Ja hevonen asuu tallissa. Campari olikin ihan iloisen näköinen kaveri ja muutenkin kohtuullisen muhevassa kunnossa moneen muuhun hevoseen verrattuna.

Mikäli haluat lisätietoa Kuubareissusta tai haluat tietää miten pääset mukaan salsareissulle, niin ole ihmeessä yhteydessä. Kuva Camparin ja minun hellyydentuokiosta.