Uskalla päästää irti ajatuksista

Sisäistin lasketellessa eilen asian, josta Anna Andersen puhui minulle edellisen henkisen valmennuksen tapaamisessa. Hän sanoi, että olet jo sen verran ratsastanut, että tiedät kyllä mitä sinun pitää tehdä.

Hän pyysi miettimään mielen vaikutusta ja miten paljon se vaikuttaa ratsastukseen ja siihen, että jännityn tiedostamattani ratsastaessa. Asiaa olen jo sivunnut edellisissä kirjoituksissa ja olen miettinyt asiaa, mutta vasta lasketellessa syttyi oikeanlainen havahtuminen.

Laskettelu, kuten ratsastus on ollut osa elämääni pikkutytöstä lähtien. Seisoin isäni jalkojen välissä jo 2-vuotiaana ja rinteessä suhailu on luonnollinen osa dnatani ja tulee selkäytimestä.

Aivan kuten ratsastuksessa olen viime vuosina moittinut itseäni ja miettinyt miten voisin kehittyä laskettelijana ja voisin tehdä sitä tai tätä paremmin. En ole luonteeltani perfektionisti tai kovinkaan kilpailuhenkinen, mutta jostain nämä tuntemukset tulevat esille.

Koska laskettelen harvemmin nykyään ja tuolloin usein lasten ehdoilla mietin taas ensimmäisenä laskettelupäivänä asentoa ja miten lasken jne. Yhtäkkiä havahduin siihen, että olin lasketellut pätkän joka tuntui todella hyvältä, en jännittänyt yhtään ja vartalo ikäänkuin liikkui suksien jatkeena. Kun heräsin tuosta flow-tilasta tahti hidastui, vartalo jännittyi ja mieli otti vallan laskettelustani. En vain hiihtänyt ja nauttinut vaan olin liian tiedostavana rinteessä.

 

Nyt en yritä sanoa, että ei kannata olla tiedostava laskettelija tai ratsastaja (muuten voi käydä kuten miehelleni videossa, kun hyppelimme lasten kanssa mäessä), mutta liiallinen itsensä kurittaminen ei selvästi ole hyväksi. En ole huomannut aikaisemmin miten negatiivinen olen oman urheiluni suhteen ja olen kiitollinen, että Anna on ottanut nämä asiat kanssani esille. On kiva huomata miten henkinen valmennus seuraa mukana arjessa ja saan kehittää henkistä puoltani niin ihmisenä kuin urheilijana.

Olen myös miettinyt miten suomalainen ilmapiiri vaikuttaa omaan kehitykseen. Ulkomailla kannustimme toinen toisiamme hyvissä ja huonoissa hetkissä. Joskus tuntuu siltä, että meillä pohjoismaalaisilla on paljon opittavaa siitä miten paljon positiivisuus ja kannustava ilmapiiri vaikuttaa kaikkeen. Myös oma kehittyminen on helpompaa, kun ympärillä hymyillään eikä vain mutista toisten epäonnistumisista. Kuten yksi Marin oppilaista sanoi kysyessäni häneltä miksi hän nauraa ratsastaessa. "Olen huomannut hymyillessäni myös hevosen hymyilevän."

Näitä kirjoituksia kun on niin tylsä lukea: 
Finland is NOT a country for Athletes! - Fu*k Finland?
Jag tänker fortsätta kämpa
Kiitos kaikille tuesta

Tämä saattaa olla hieman sekavaa luettavaa koska kirjoitan näitä oman päiväkirjan muodossa blogissani eikä näissä ajatuksissa aina ole päätä tai häntää. Oman kehityksen kannalta haluan kuitenkin kirjata näitä ajatuksia ylös ja pyrin tästä lähtien vahvistamaan positiivista suhtautumistani omaan kehittymiseen. Kuten rakas tyttäreni Ella, joka kertoi, että hän haluaa opetella lumilautailun jalon taidon ja parin tunnin sisällä meno näytti jo huikealta.