Kuva: Epona.tv |
Where do we go from here? artikkelissa Epona ei sääli Helgstrandia (toinen on tietenkin Helgstrandin oma kanta), mutta tällaisia ajatuksia Eponan artikkeli herätti minussa tänään:
"Rather than just discussing the cruelty toward horses I think we should discuss why we ride horses in such a cruel manner. It is a bit like exposing the farmer that treats his pigs in a horrible manner and forgetting the underlying fact to why he treats them so bad. A lot of the time it comes down to economics and a rush. A hurry to get to the top and to keep those sponsors backing you up. And a lot of times it is very costly on the animals welfare. We should however not forget that what you see daily can quickly become reality and we have a lot of horses out there that do not have blue tongues but are stalled 23 hours a day and never get to see a green field. What I am just saying is that these things should and have to be exposed and sponsors should re-evalute their relationships with the athletes. We should however have a much larger discussion of the horse in general and how much they should put up with for the love of a sport that is so dear to many of us. Being angry at one rider and exposing cruel pictures is a good way to get attention and I am sure it changes some things. But before every party is ready to discuss the horses welfare it is hard to make any long lasting changes and many more blue tongues will be seen in the competition arena."
Toimin pari vuotta eläinsuojelujärjestö Animalian tiedottajana ja on upeata, kun asiat herättävät keskustelua ja media tuo esille epäkohtia. Olisi kuitenkin paljon tärkeämpää käydä tätä keskustelua kaikilla tasoilla ja todella miettiä mikä aiheuttaa sen, että henkilö kuten Andreas Helgstrand kohtelee omia hevosiaan ala-arvoisesti. Syy kun harvemmin löytyy vain henkilöstä itsestään vaan usein kyseessä on monet ulkoiset asiat, kuten raha, lajiin kohdistuva paine jne. Nyt taisi kuitenkin käydä niin, että nopeilla ja väärillä ratkaisuillaan Helgstrand löysi edestään haastavan polun, hevosten hyvinvoinnin kustannuksella. Toivoisin kuitenkin, että puuttuisimme yhtä paljon siihen, että hevosia seisotetaan sisällä päivät pitkät erillään lajitovereista. En tiedä kumpi on pahempi. Sininen kieli kisoissa tai jatkuva pakollinen ero omista lajitovereista.
Lue myös:
Anna Kilpeläinen: Kenen vastuulla?
No comments:
Post a Comment