Thursday, April 16, 2020

Some Thoughts on Movement, Anxiety and the Breath



"Pause practice can transform each day of your life. It creates and open doorway to the sacredness of the place in which you find yourself. The vastness, stillness, and magic of the place will dawn upon you, if you let your mind relax and drop for just a few breaths the storyline you are working so hard to maintain. If you pause just long enough, you can reconnect with exactly where you are, with the immediacy of your experience." - Pema Chodron

You might be surprised. The people that you think have it mostly together might be the ones that tell you that their life is anxiety ridden and that a good and restful nights sleep is nothing but a long lost memory.

What we see on the surface is definitely not always what is looks like on the inside. And sometimes the inside seems to be spilling out for everyone else to see.

I have always been super sensitive and as a young child I had some really serious obsessive compulsory disorder and my fear of death was sometimes mindblowingly scary. I would wake up in the middle of the night screaming and I was not able to calm the fear down in any way. When I was older I thought everyone lived with compulsive behavior and the fear of dying but through some friendly research I realised that this is definitely not the case.

Finding the breath

I started my yoga practice more than 20 years ago in Australia, Sydney. I had always moved a lot and found in yoga something that really made me feel different and calm. The teacher always talked about breathing and the breath but I had no idea what it really meant. I think around 10 years later I had a yoga class in Finland and I suddenly got the sensation that ahhhhh..... this is probably what people are talking about. That you actually connect with the breath and it is almost like it moves your body and makes you warm from the inside out.

I slowly found my breathing and through that I discovered myself in a whole new manner. There are a lot of selfhelp breathing flyers and courses that tell you to just breathe deeply and that (as most other things we believe there are quick fixes) but I really do believe that at least for a very airy (vata) and firey (pitta) person like myself I needed to have the movement in order to connect with the breath firsthand. I needed to move, move and move for years so that I slowly discovered the inner stillness and peace and was able to sit with it for hours on end.

A few years ago my fear of death had vanished. I got an occasional reminder of it but I really did not understand what was happening. Then I discovered Kundalini yoga and found out that different Kriyas actually help in easing anxieties and the fear of death and I realised that through my practice and learning to breath better my own anxieties had somehow dissipated. I was also no longer as afraid of loneliness and being alone and even the smallest things in life felt more positive and full of joy.

So if you feel tired, anxious, ill at ease or out of breath especially during times like these where we feel a lot of insecurity, remember to move (movement can be anything, not only yoga), stay present and focused and connect with your breath. There is so much energy around us and we are only remotely aware of how shallow our breathing is and how easily we get tensed up in our daily lives. Even sleep can make us feel tired and depleted when we are not inside of our bodies and connected to our core being.

We can laugh at the thought that ´I would be dead if I would not breath´, but if you have even that smallest feeling of being ill at ease, I assure you that movement and breathing will help. Just give it a try and let me know if you need some help. I am more than happy to help you walk through it.

The video is from our Mindfulness and Yoga Retreat for HorseBack Riders from Beautiful Kekkolan Kartano with my Dear Friend Eeva Jaakonsalo. We have a yin practice where Eva guides everyone through guided meditation after some lovely morning lessons with our horses. 

Monday, January 6, 2020

Kari Ketonen: ”Itsetuntemus syntyy omien tunteiden käsittelemisestä”

Kuva: Lari Järnefelt

”Karisma on opittavissa oleva taito, mutta se ei ole ulkokohtainen temppu. Todellinen karisma vaatii kykyä olla yhteydessä itsessään oleviin syvempiin kerroksiin”
Näyttelijä, käsikirjoittaja ja psykoterapeutti (YET) Kari Ketonen puhuu itsetuntemuksesta, läsnäolon taidosta, karisman kehittämisestä, hengityksen merkityksestä ja siitä, miten keho varastoi tunteet, joiden kohtaamista vältämme. Hän myös kouluttaa johtajia tunteiden käsittelyyn ja kohtaamiseen itsessään ja muissa.
Ketonen ei kuitenkaan aina ole puhunut näistä asioista. Vuosituhannen vaihteessa hän koki olonsa ahdistuneeksi ja masentuneeksi suurimman osan ajasta. Hän ajatteli, että ”kyllä minä ratkaisen tämän”, mutta ymmärsi lopulta tarvitsevansa asiantuntija-apua. Keväällä 2001 hän hakeutui terapiaan. Parin vuoden päästä hän ryhtyi opiskelemaan terapeutiksi.
Ketoselle terapian teorian opiskelu antoi käsitteet ja kartan, jonka avulla hän pystyi ymmärtämään maaston, joka koostui hänen omista kokemuksistaan, hänen elämästään ja tunteistaan. Kokonaisuus alkoi jäsentymään ja elämään syntyi pikkuhiljaa järjestyksen ja logiikan tunnetta.
”Puheissa yritän antaa mallin, jolla selittää ja ennustaa ihmisen toimintaa. Monesti vain nostamme tassut pystyyn koska maailma ja kokemuksemme siinä näyttää liian monimutkaiselta. Jos sinulla on hyvä ja toimiva malli omassa elämässä, se toimii suhteessa todellisuuteen luotettavasti”, Kari toteaa.
Avain näyttelemiseen
Kari tutustui myös kehopsykoterapiaan ja ymmärsi, että hän tarvitsee juuri tätä avainta oman näyttelemisen kehittämiseen. Hän koki, että Teatterikorkeakoulu ajoilta ei ollut tullut selkeää työkalupakkia, jonka avulla hän pystyisi kehittämään näyttelemistään haluamaansa suuntaan. Psykoterapian avulla Kari pystyi  hahmottamaan miltä oikeasti tuntuu olla läsnä ja missä tilanteissa hänelle läsnäolo oli helpompaa tai vaikeampaa.
Oman kokemuksen kautta Karia alkoi kiinnostamaan myös psykoterapian teoreettinen puoli ja hän ymmärsi, että terapia on vallankumouksellista ja asia jota meidän kulttuurissa ei vielä sinä aikana liputettu. ”Meidän yhteiskunta ja systeemi perustuu pitkälti siihen, että iso osa ihmisistä on hukassa ja johdettavissa,” Kari hymähtää.
Oman terapian aikana Kari huomasi nopeasti, että hän oli nyt sellaisen äärellä, jonka avulla voi tehdä elämässä mitä vaan ja aloitti ylemmän erityistason psykoterapeutin opinnot.
”Näyttelemisestä käydään mielestäni valitettavan vähän työn kovaan ytimeen pureutuvaa keskustelua. Näyttelijälle on kuitenkin mielestäni tärkeää osata purkaa omaa neuroosiaan ja kuvata parhaimmalla tavalla neuroottisia hahmoja näytellessä. Nämä kaksi edellä mainittua asiaa ovat yllättävän lähellä toisiaan. Sekä näyttelijän, että psykoterapeutin työssä on takana yritys ymmärtää ja kuvata jäsentyneesti ihmistä ja hänen oikkujaan. Jos en pysty päättelemään mikä ihmistä vaivaa, en myöskään pysty auttamaan häntä.” 
Hyvä johtaja osaa käsitellä omia tunteitaan
Kari Ketonen on elämänsä aikana puhunut monelle johtajalle ja kouluttanut johtamistaitoa lukuisissa yrityksissä. Ketonen uskoo siihen, että omien tunteiden käsitteleminen on ehdottoman tärkeää, jos haluaa kasvattaa luottamusta johtajana.
”Jos johtaja ei pysty käsittelemään omia tunteitaan, ihmiset pelkäävät aina, että johtajan astuessa huoneeseen, hän kaataa omat tunteensa muiden niskaan. On nimittäin niin, että se mitä emme tunne ja tunnista, manifestoituu kuitenkin tavalla tai toisella meidän käytökseemme tiedostamatta. Esimerkiksi muut voivat kokea ihmisen aivan eri tavalla kuin ihminen itse. Meillä on paljon virheellisiä käsityksiä siitä mitä tai miten me ulospäin viestimme,” kertoo Ketonen.
Tunteet, jotka torjumme, kuluttavat meidän energiaamme. Joudumme vastustamaan tunnetta samalla voimalla jolla se pyrkii tietoisuuteen. Tästä syntyy jännitystila, joka kuluttaa meiltä jatkuvasti energiaa ja kuormittaa meitä.
Läsnäolo on läsnäoloa kehossa
Läsnäolo omassa kehossa tarkoittaa kykyä ja uskallusta tuntea sitä mitä keho sillä hetkellä tuntee ja kykyä olla tietoisesti yhteydessä siihen kokemukseen. Ihmisinä rajoitamme läsnäolon kokemusta esimerkiksi rajoittamalla tiedostamatta hengitystä. Pyrimme kehollisesti jännittymään ja kovettumaan epämukavia kokemuksia vasten. Mitä jännittyneempiä olemme, sitä vähemmän pystymme tuntemaan. ”Tunteiden käsittely on tunteiden tuntemista. Ne tulee käsitellyksi, kun ne tulee koetuksi,” toteaa Ketonen.
Esimerkiksi psykologisesti jännittävissä tilanteissa arjessa on tärkeää pysyä rentona. Rentoutuminen on vaikeaa koska meidän on mahdotonta tietoisesti rentouttaa sellaista mitä emme tiedä jännittävämme. Prosessissa on siis kyse siitä, että havaitsee tiedostamattomat jännitykset itsessään ja tulee niistä tietoiseksi.
Tiedostamattoman kontrollin ymmärtäminen on ensimmäinen askel. Kun tiedostamattoman kontrollin tiedostaa, siitä voi tietoisesti päästää irti. Sen jälkeen, kun tiedostamattomat lukot on tiedostettu, on jo mahdollista tehdä tietoista kontrollia esimerkiksi hengityksen avulla. Erilaisilla tekniikoilla, kuten hengitystekniikoilla opitaan havaitsemaan ja tiedostamaan omaa kehoa.
”Helppoa tämä ei ole, niinkuin juuri mikään arvokas elämässä. Se vaatii vain hieman rohkeutta, sinnikkyyttä ja ehkä hitusen epätoivoa siitä, että olet ”kokeillut jo kaikkea”. Kokeile pysähtymistä itsesi äärelle. Opettele elämään edes muutama sekunti kerrallaan niin, että et ”johda itseäsi” vaan pelkästään kuuntelet,” kannustaa Kari.
Kari Ketosen haastattelu on aikaisemmin julkaistu MySpeakerin sivuilla. Karilla on sen verran mahtavia ajatuksia, joten halusin jakaa ne myös täällä blogini puolella. 

Friday, December 27, 2019

Blueys Beach and Seal Rocks


I always dreamt of taking our Daughter Ella with me to Australia. I knew that we would go there someday and last spring I saw a picture on my friends Instagram feed from Bondi Icebergs. That same morning I made a few phone calls from my car on our way to the stables and soon did we not only have our plane tickets in our hands but also our living arranged for the whole month. 

I can not ever express the gratitude to our friends who took care of us and let us live in their homes for one months. Thank you!

You can read about the first part of our trip here. The second part of the trip was purely magical. We got to spend some days at our friends house at beautiful Blueys Beach and on our way back to Sydney we visited Seal Rocks and the majestic Sugarloaf Point Light also known as Seal Rocks Lighthouse. 

 

We lived right by the beach and my brother also tried some surfing.

We also did some shopping with Ella and our super friend Liv. 


Liv, who couldn't help crashing the picture. 







Here they all went surfing. 

These colours are just amazing. 



We also took time for some studies and Ella got help with her mathematics. 

Little Surfer Girl!

 





Our friend Bradleys pick-up truck that we loved driving around with. 


KOKKABURA

BPOAJRIOAR

RJIOAR
JOIARO










Illalla meillä oli katkarapujuhlat Australialaisten snapsilaulujen kera (mm. Land Down Under, Horses jne.) ja jatkoimme vielä laulamista pitkälle aamuun asti.

Lapset bongasivat myös puskasta talon edestä 'Diamond Pythonin'. Meidän ystävä Chris yritti napata käärmeen (hän on eläinlääkäri ja tekee töitä villieläinten kanssa, mutta ei ollut tarpeeksi nopea.). Parin päivän päästä käärme tuli jälleen moikaamaan meitä ja kun ystävämme remontoivat taloa keväällä, löytyi käärme katosta asumasta. 


 

There was no wifi at the house which was wonderful. So we always took trips to
the little village for some Internet connection. 

Pretty awesome view for some yoga.



Visiting a Lake on our way to Seal Rocks.


And we also did some Christmas shopping. 













Such rough and beautiful nature. 



Whenever there is a Lighouse you need to climb it.:)


So crazy beautiful. Like a painting.





Heading back to Sydney. Thank you Blueys for an amazing stay.