Ponikuume

Olen aina hieman kateellinen, kun luen blogikirjoitusta, jossa esiintyy ihana poni. Ja sitten vielä poni, jonka selässä saa ratsastaa. Koska omat jalkani ovat monta metriä pitkät ja hevosenkokoinen hevosenikin on välillä ponin tuntuinen joudun tyydyttämään oman poni-innostukseni Ellan kautta.

Olen ponien suuri fani ja kannattaja ja viimeksi ratsastin ponilla Australiassa vuosia sitten. Max-poni oli melko iso poni ja läpiratsastin sen pari kertaa viikossa. Max oli yksi parhaimmista tuntipolleistamme ja todella upea tyyppi.

   

Aktiivitallilla ihastuin jo edellisellä kerralla kovasti Reiska-poniin ja Ellalla ja Reiskalla sujui niin hyvin sunnuntaina. Jos olisi kunnolla rahaa (odotan edelleen selvännäkijän povaamaa naista, joka tuo minulle yhtäkkiä paljon rahaa) ja vuorokaudessa enemmän aikaa, Reiska saisi muuttaa meidän parvekkeelle (juu, tiedän että ponia ei saa pitää parvekkeella). Nå, mutta Reiska saisi ainakin muuttaa Thorin ja Obelixin seuraksi Inkoon Päivölään.

Ihaninta oli seurata miten hauskaa Ellalla ja Reiskalla oli. Ella ei ole kovinkaan innostunut ratsastuksesta ja käy tunneilla joka toinen viikko, mutta nyt tuntui siltä, että Ella löysi ilon koko hommaan. Naurusta ei meinannut tulla loppua.

Ja poneihin liittyen, niin myös Charlotte Dujardin kertoo BBC:n ohjelmassa miten hyvä on ratsastaa monella eri ponilla. Kun on mennyt erilaisilla huimapäillä ei vaikeiden hevosten ratsastaminen vanhemmalla iällä tunnu yhtä pelottavalta.

Tänään törmäsimme Magnukseen ja Lynniin keskellä hiekkakuoppaa maastoillessa ja kyllä teki hyvää taas Thorille totutella siihen, että mies juoksentelee hevosen kanssa ympäri metsää. Pari kertaa meinasi hieman energia yltyä, mutta hyvin pysyimme aisoissa ja juttelimme ja teimme tuttavuutta hetken. 

Illalla kävimme Ellan, Ellenin ja Emelien kanssa Tivoli Seiterissä Lauttasaaressa ja oli kaikin tavoin upea ilta.