Taputtelua sisäkädellä

Kuva otettu tänään: Catherine Paro. Taitaa Thoria väsyttää hieman eilinen klinikkareissu. 

Sain taputella ja tehdä paljon avaavia liikkeitä sisäkädellä Marin lauantain valmennuksessa ja miettiä kovasti käsiä eteen eikä taakse. Sain vahvistaa omaa luottoani siihen, että Thor kyllä kulkee vaikka kädet eivät koko ajan varmistele tilannetta.

Sain ratsastaa alussa hieman pidemmälle kaulalle ja lyhentää ja pidentää käyntiä niin, että kaula kuitenkin pysyy pitkänä ja tahdinmuutos tapahtuu istunnan avulla. Sain vahtia sitä, että lavat olivat kuitenkin ylhäällä eikä kaulan alastulo vaikuttanut siihen ettei Thor olisi kantanut itseään.

Sain myös käskyn ratsastaa istunnalla ja tehdä siirtymiset ja puolipidätteet keskivartalolla ja lantiolla eikä käsillä: Thor ei missään vaiheessa saanut roikkua ohjissa.

Sain kiittää ja kertoa sisäkädellä, että kaikki on hyvin ja unohtaa koko ajatus siitä, että jännityn tai menen kippuraan. Sain ratsastaa ylpeänä ja uljaana kivasti kulkevalla hevosella.

Sain käyttää avoja, pohkeenväistöä, siirtymisiä ja voltteja apuna jos Thor innostui, mutta kädellä en saanut vetää.

Koska ravi on ollut yksi parhaimmista askellajeista sujui se hyvin ja siirtymiset käyntiin olivat Marin mielestä eri luokkaa. Laukka hieman jännitti, mutta kun sain aktivoitua omat avut oli laukka molempiin suuntiin fantastisen letkeä ja pystyin myös laukassa hidastamaan ja pidentämään tahtia. Sain kuitenkin miettiä sitä, että en työnnä omalla vartalolla laukkaa eteenpäin vaan istun mahdollisimman hiljaa.

Lopussa sain nauttia tahdikkaasta kevyestä ravista ja tuntea miten koko hevosen vartalo keinui allani. Uusi tunne tuokin.

Sain myös kuulla, että istun paremmin enkä taivu niin paljon lantiosta eteenpäin. Jaloilla on paremmin tilaa valua myös alaspäin eli tällä kertaa tuntuu siltä, että pääsimme Aten kanssa lähemmäksi napakymppiä.

Olen todella tyytyväinen kurssin antiin. Ratsastin vain yhden päivän tällä kertaa, mutta oli ihana huomata, että kaikki energia ei mennyt suoristamiseen ja siirtymisiin vaan pääsimme jo jumppaamaan laukkaa oikein kunnolla. Onnellisin olen kuitenkin kyllä ehkä siitä, että Thor tuntui nyt niin tasaiselta, suoralta ja etenkin tyytyväiseltä. Kuljetus ja ratsastaminen sujui hyvin eikä päivän aikana pelottanut muut asiat kuin joutsenet meressä:)

Kuvamateriaali ei valitettavasti ole parhaimmasta päästä koska valoa oli niin vähän, mutta tässä näkee hieman miltä laukka parhaimmillaan näytti.

Eikun Brobyn kesäkuun kurssia odotellessa. Pääsemme toivottavasti Cinyan, Ecan ja Thorin kanssa yhdessä kursittelemaan.

Lue myös:
Marin muut valmennukset
Maailman ihanin Mari