Olen viime aikoina pohtinut paljon henkisen puolen vaikutusta omaan hevosteluun ja ratsastukseen ja tulen saamaan apua siihen psykologi ja SRL II tason valmentaja Anna Andersénilta. Anna tulee johtamaan minut henkisen valmennuksen saloihin kevään ja kesän aikana sekä kurssien että henkilökohtaisten tapaamisten muodossa. Koska henkinen puoli nousee enenevin määrin esille myös hyvässä hevosten käsittelyssä ja ratsastuksessa haluan urheilijana oppia tuntemaan omat vahvuudet sekä kehittämiskohteet. Koen myös, että olen tullut sellaiseen tilaan omassa kehityksessäni, että olen valmis vuorovaikuttamaan kaikilla tasoilla. Henkisellä, tunne- sekä kehopuolella (uskon, että ratsastuksessa kuten muissa lajeissa on eri tasoja ja kaikkeen tulee se oikea aika ja hetki).
"The Mind, Emotions and Body are all equal doorways to the whole horse. Each affects the other. Each has a particular way that deficiencies show up, and strategies needed to solve them. In some dressage training, the shape or positioning of the body is too often the top priority. Often the game is to train the body in a way that hopefully isn’t at the expense of the mind. The opposite is often seen in ‘natural horsemanship’ trainers; the mind/emotions of the horse are developed, hopefully not at the expense of the body. Can you imagine if we, as horsemen, had the tools to go through each of the doorways, (mental, emotional and physical), to develop the whole horse in a balanced healthy way... creating horses that are not only able, but are also ready and willing to an equally high degree? The physical aspect of the horse is the easiest to see. Humans are very visual creatures, but sometimes we do miss the forest for the trees.
The posture and picture of a horse being ridden in connection with the reins and moving harmoniously and balanced with good biomechanics has a very particular physical look. It is easy to be fooled by the illusion that the posture can be created only by talking to the body alone." Mental, Emotional, Physical self-carriage, vol 27, Horses for life
Kun osallistuin ensimmäiselle Psyykkinen valmennus kilparatsastaja -kurssille mietin mikä oma motivaationi osallistua henkiseen valmennukseen oli. En ole kovinkaan kilpailuhenkinen enkä motivoidu ulkoisista ärsykkeistä kuten palkinto, menestys, ruusuke tai maailmanmestaruus:). Toisaalta olen taas välillä pelottavan kilpailuhenkinen omassa valmennuksessani ja motivoidun kovasti kehittyessäni ratsastajana ja hevosen kehittyessä. Suurimmat motivaationi lähteet ovat myös viimeisten vuosien aikana löytyneet hevosen fysiikasta ja biomekaniikasta (olen jo tässä vaiheessa hyvin tietoinen tämän elämän rajallisuudesta tämän asian suhteen, mutta intohimoni sijaitsee juuri hevosen fysiikassa ja biomekaniikassa). Eli kun asiaa hieman pohtii, niin löytyy kuin löytyykin monta motivaattoria ja vahva halu oppia, mutta en ehkä aina itse tiedosta miten määrätietoisesti joistain asioista ajattelen.
Uskomukset vaikuttavat henkiseen kehitykseen
Katri Syvärinen kirjoittaa, miten lapsuudessa opittu rajoittava uskomus sai hänet pariksi vuosikymmeneksi ajattelemaan, että mikään kiva ei ole häntä varten ja että hänen kuuluu jäädä ulkopuolelle vähän kaikesta:
"Näiden uskomusten vuoksi en vuosiin uskaltanut edes unelmoida hevoskirjojen kirjoittamisesta, mikä olisi minun kaltaiselleni kirjoittavalle heppatytölle ollut maailman luonnollisin haave. Kun sitten aikuisiällä tulin tietoiseksi tuosta uskomuksesta ja se alkoi vähitellen murtua, meni vain viisi vuotta, kun olin jo julkaissut kolme hevoskirjaa.
Yhtäkkiä asia, josta en tietoisesti ollut uskaltanut edes haaveilla, koska sen ei pitänyt olla minulle millään tavalla mahdollinen, muuttuikin osaksi normaalia elämääni. Uskomukset saivat jättimäisen potkun persiille, ja mahdollisuuksieni rajat lennähtivät lyhyessä ajassa planeetan verran pidemmälle kuin ennen."
Myös omassa elämässä on paljon uskomuksia, jotka joko edesauttavat tai estävät unelmien ja haaveiden toteuttamisen. Mietin usein miten onnellinen olen, että minulla on kaksi omaa hevosta ja välillä ihmettelen miten se on mahdollista. Ajattelen, että asiat vain jotenkin tapahtuivat, mutta jos mietin hieman pidemmälle niin olen tiedostamatta (välillä myös tietoisesti) tehnyt asian eteen kovasti töitä. Olen kuitenkin ollut siinä uskomuksessa, että enhän nyt minä.... ja ei kai nyt näin.....ja kai ne asiat vain välillä tapahtuvat. Nyt yritän kuitenkin pukea ajatukseni sanoiksi ja miettiä mitä haluan tulevaisuudelta. Pyrin olemaan tietoisempi ja luottavaisempi.
Arjen Magic Johnson
Urheilija (tai ratsastaja tai miksi lie haluaa itseään kutsua) sokaistuu helposti ja rakentaa oman identiteettinsä urheilijaminän ympärille. Koska oma identiteettini rakentuu niin vahvasti hevosten ympärille vaikuttavat suoritukset ratsastuksessa vahvasti minäkuvaan. Sitä mukaa miten ratsastus ja suoritukset sujuvat myös oma mielentila leijuu tai järkkyy. Olen oppinut hieman kontrolloimaan tunnetta, mutta olisi tärkeätä oppia eriyttämään nuo kaksi identiteettiä. Faktahan on kuitenkin se, että mitä paremmin arjen Kia voi, sen paremmin voin myös hevosen omistajana. Pitäisi varmaan keksiä joku urheilijaidentiteetti ja antaa sille nimi. Kia the Magic Tiger tai jotain senkaltaista.
Älä arvota
Arvotan hevosiani ja omaa ratsastusta enkä ole ollut tietoinen siitä miten rankalla kädellä sitä teen. Arvotan Thoria ja samalla myös itseäni. Thor on hyvä tai Thor on huono. Harvemmin mietin, että Thorilla on tänään sellainen päivä, tai Thorin ravi on tänään hieman hitaampi, tai tänään Thor vaikuttaa hieman väsyneemmältä. Thor on vain joko hyvä tai huono.
Arvottamisen ymmärtämisen ja sisäistämisen kautta minusta tulee tietoisempi ratsastaja. Tiedostan omat ajatukseni ja olen läsnä omassa kehossani. Pyrin rauhoittamaan mieleni, ja löytämään positiivisuuden ratsastuksessa enkä ole liian rankka itseäni tai hevostani kohtaan. Kohdistan välillä ajatukseni ja tietoisuuteni käsiin tai seinään tai omaan hengitykseen. Mietin mitä katson ja kuuntelen hevosen askellusta.
Viime sunnuntain valmennus oli yksi elämäni parhaimmista. Meillä oli ensin maailman hauskin tunti Ellan ja Reiska-ponin kanssa Aktiivitallilla ja vaikka Thor ei ollut parhaimmillaan (ei hyvä eikä huono:) illan tunnilla mietin vain rauhassa mitä teen seuraavaksi, keskityin tehtävänantoon enkä antanut negatiivisten ajatusten vallata mieltäni kertaakan. Johanna tokaisikin, että "ratsastit tänään Kia hyvin ja sinulla oli hyvä tsemppi."
Tunnin jälkeen juttelimme Päivin kanssa mielen voimasta ja kerroin, että en missään vaiheessa päästänyt ajatuksiani siihen että olisin miettinyt, että nyt Thor on hyvä tai huono vaan elin juuri sitä hetkeä ja keskityin siihen mitä olin tekemässä.
"Älä aseta ennako-oletuksia. Tiedosta miltä se tuntuu, kuvaile tulevaa tuntia ja ajattele mitä haluat siitä irti. Päätä minne olet menossa ja anna katseen suunnan ja kehon kielen kertoa hevoselle minne olette menossa. Älä yritä tietoisesti liikaa kontrolloida omaa kehoa vaan anna kehon toteuttaa harjoitus. Löydä ilo myös erilaisista päivistä", ohjeisti Anna minua viime viikolla.
Kun olin maininnut asiasta Päiville hän totesi syyllistyneensä siihen, että hän heti alkutunnista mietti, että tänään hevosella on huono ravi. Ja ravissa ajatukset ja keho jäivät siihen: oman mielen kontrolliin.
"The horse does not resist on purpose and how important the psychological part of riding is. The way we Think, lock our body and so forth. Again, if we feel what we would call “resistance,” it is because we are bringing it to the horse. What is meant by that statement is this: either our bodies (the outside of us) or our emotions/thoughts/intent (the inside of us) close and create a sort of roadblock the horse now has to get around. This would be a case of being the rock in the stream. Usually the rider, either through learned habit or unintentionally, will tighten the outside of the body in preparation for the transition. The usual spots we go to are the lower back and shoulders. The extremities can join the party too, until our whole body is locked, and we are saying “go faster!” to our horse.
These are two separate and distinct messages to our horse, who now has to stiffen his body (in response to our stiffness) but move freely at the same time. The part of us that wants to go from walk to trot (the inside of us) will sometimes follow our body. In other words, our focus goes from “my horse is walking,” to “I want my horse to trot.” I’ve seen, probably thousands of times, riders freeze on the inside. This is most apparent because the rider momentarily stops breathing." - Crissi McDonald
Tulen kertomaan lisää henkisestä valmentautumisesta blogissani myös jatkossa. Tämä kirjoitus keskittyi vahvasti arvottamiseen ja tietoiseen ratsastamiseen.
"Psyykkinen valmentautuminen on vuorovaikutuksessa tapahtuvaa psyykkistä työtä, joka perustuu luottamukseen ja haluun tuntea itsensä paremmin", totesi Anna Andersén Riihimäen kurssilla. Ja sitä se juuri on. Pikku hiljaa luottaa siihen, että itsetuntemus ja oman identiteetin kehittäminen ei ole yhtään huonompi juttu. On kyse sitten hevostelusta tai ihan mistä tahansa muusta.
Mikäli määrätietoisen nuoren ratsastajan kirjoitukset kiinnostavat kannattaa tutustua Renja Vänskän blogiin.
Myös Ryttareliten TV-sarjassa vahvassa roolissa toimiva Charlotte Haid-Bondergaard hakee apua omaan ratsastukseen henkisestä valmennuksesta. Mielestäni Andy Swärd kiteyttää upeasti asian näin:
Ensinnäkin "ta et djupt andetag" eli "muista hengittää"
Ja sen jälkeen:
"Hur mycket hjälper fick du ta där. Inget nästan. Neih, så han lyssnar ju på dig såhär (knäpper fingrarna) och det är ju super när allting är bra eller hur. Det här är ju perfekt. Och då ska du veta att han lyssnar ju också på dig då du blir skitförbannad, eller hur, om man ska uttrycka sig på det sättet. Och det är det vi jobbar med att när du hamnar i det tillståndet så ska du undvika att skicka ner dom signalerna till honom." - kiteytettynä, älä näytä hevoselle kun sua "harmittaa" Se kuuntelee nimittäin sua todella tarkkaan.....
Tässä vielä pari mielenkiintoista, Annan ehdottamaa henkiseen kehitykseen liittyvää kirjavinkkiä:
Timothy Gallwey, The Inner game of Tennis: The Classic Guide to the Mental Side of Peak Performance
Cecilia Löfgren, Den inre ryttaren
Anna Andersén on psykologi ja SRL II tason valmentaja. Hän toimii psyykkisenä valmentajana usealle ratsastajalle ja on pidetty luennoitsija. Vaikka Anna erikoistuu ratsastukseen lajina, hän haluaa Kirkkonummella sijaitsevan yksityisvastaanoton kautta työskennellä myös muiden urheilulajien edustajien kanssa.
No comments:
Post a Comment