"Halusimme tehdä jotain, joka olisi vastakohta kaikkeen urheilusuuntautuneeseen hevosmediaan, kuitenkin rakentuen tieteeseen. Olemme itse saaneet monta ahaa -elämystä vuosien varrella kuultuamme oppimis- ja käyttäytymistutkijaa Andrew Mc Leania ja amerikkalaista biomekaniikan tutkijaa Hilary Claytonia," kertoo Julie.
Epona TV jakaa materiaalia videoiden muodossa ja jäseneksi voi liittyä maksamalla kahdeksan euron kuukausimaksun. Videot sisältävät erilaista tietoa esimerkiksi hevosen rakenteesta, roll-kurista, biomekaniikasta, klicker-harjoituksista jne. Nettisivun pyörittäjät eivät itse usko Natural Horsemanshipin johtamisteorioihin eivätkä ole suoranaisesti klassisen ratsastuksen puolestapuhujia, vaan uskovat "hevosmiestaitoon, joka näyttää hevoselle mukavalta ja on teoreettisesti selitettävissä."
Epona TV on herättänyt huomiota hevospiireissä kuvaamiensa videomateriaalien vuoksi. Etenkin Blue Tongue World Cup ja video Craig Schmersalista FEI:n World Raining -finaalista (katso video alla). Thomsen ja Taylor kuvaavat kilpailuja ympäri maailman eivätkä usko, että voi kilpailla korkeimmalla tasolla hevoselle suotuisalla tavalla. "Vaikka ratsastaja onnistuisi kouluttaman hevosensa hevosystävällisellä tavalla ja hevonen saisi asua pihatossa kotona, niin hevosia kuljetetaan pitkiä matkoja kilpailuihin viikkojen ajan," Laura sanoo.
Liityin Eponan jäseneksi ja mielestäni videoissa on paljon kiinnostavaa tietoa. Eponan perustajat kyseenalaistavat monia tämän päivän menetelmiä kuitenkin perustaen omat väitteensä tieteelliseen tutkimukseen. On turha syyttää Patrik Kitteliä tai Craig Schmersalia huonosta hevosmiestaidosta, sillä hevosia kohdellaan huonosti kaikilla tasoilla. On aika miettiä miten voisimme tehdä asiat paremmin ja hevosille suotuisammalla tavalla. Julie muistuttaa, että harvoja muita eläimiä koulutetaan niin suurella määrällä negatiivista vahvistamista, sporrit, raipat ja kovat kuolaimet, kuin hevosia.
Sportnytt uutisoi tänään surullisen uutisen olympiavoittaja Eric Lamazen hevosen Hicksteadin äkillisestä kuolemasta Veronan VC -estekilpailuissa. Lue uutinen täältä.
Surukseni olen törmännyt tuohon videoon aiemminkin :(
ReplyDeleteOlen samaa mieltä, että tärkeämpää on miettiä, miten asioita voidaan muuttaa parempaan suuntaan. Mutta samalla olen sitä mieltä, että yksi tie siihen on se, että lakattaisiin hyssyttelemästä asioita. Piirit on pienet ja kaikki vähintään jotain kautta tuttuja keskenään, mutta on silti järkyttävää, että tuollaista voi tehdä kisa-areenalla, ja vielä hymyillen. Se on hiljaista hyväksymistä.
Ja tätä hiljaista hyväksymistä kritisoidessani joudun myös katsomaan peiliin. Toivottavasti opin olemaan sulkematta silmiäni craigschmersaleilta.
Surullista ja törkeää, hevonen on niin nöyryytetyn näköinen tuossa videossa. :(
ReplyDeleteHei! Juuri näin Amalia. Olen täysin samaa mieltä, että asioita hyssytellään aivan liikaa. Mutta syyllistyn siihen yhtä paljon itse. Yritän avata suutani epäkohdista ja on välillä pelottavaa huomata miten yksin sitä on ajatuksiensa kanssa.
ReplyDeleteViime viikolla katsoin vierestä, kun eräs henkilö käytti vahvoja apuvälineitä hevosta juoksuttaessaan. Tilanteesta syntyi suoranaisesti paha olo, kun katselin hevosta, joka pukitteli jatkuvasti yrittäen kaikin tavoin päästä pois apuvälineen aiheuttamasta paineesta (eikä paine hellittänyt). Katselin tilannetta hetken aikaa, pudistin päätäni ja kävelin pois. Kuulin vain tytön kertovan toiselle henkilölle: "nyt se on taas hyvä ratsastaa jonkun aikaa". Oikeastaan olisin halunnut sanoa, että oletko koskaan miettinyt, että hevosesi seisoo yksin, tarhataan vain joitakin tunteja päivässä, liikkuu aina kentällä tai maneesissa ja on selkeästi todella turhautunut ja osoittaa aggressiiivista käyttäytymistä, joka selvästi viestii jotakin. Eilen kommentoin Facebookissa, että vaikka on todella surullista, en ole yllättynyt, että tapahtuu Eric Lamazen ja Hicksteadin kaltaisia onnettomuuksia. Korkealla tasolla kilpailevat hevoset ovat niin kovan paineen alla. Sain tietenkin tutultani kuulla miten edes voin sanoa jotain tuollaista. Ratsastusurheilu on puhtoisin urheilu eikä hevosia doupata jne. Eli ei ihme, että itsekin sortuu juuri tuohon hiljaiseen hyväksymiseen.
On siis hienoa, että maailmassa on ihmisiä kuten Thomsen ja Taylor, jotka tuovat esille ratsastusurheiluun liittyviä epäkohtia. Asioita kun voitaisiin tehdä niin eri tavalla.
Animaliassa työskennellessäni kohtasin todella usein vastustusta. Sain kuulla olevani aktivisti, kettutyttö ja kaikenlaista mukavaa (vaikka toisaalta ei kai se aktivisti sana kovinkaan negatiivinen ole). Jossain vaiheessa minulta kysyttiin seminaarissa, että olenko päästänyt kettuja irti Venäjällä. Pohdin itse hyvää vastausta kysymyksiin ja päädyin usein kysymään ihmisiltä miksi heitä harmittaa, että haluan suoda paremmat olosuhteet maailman eläimille. Miksi se on niin väärin, jos Suomessa myytäisiin luomu broileria (joka olisi myös ihmiselle terveellisempää kuin tehotuotettu liha hybrideistä), tehotuotetun broilerin sijasta. Miksi en saisi toivoa possuparoille elämää ilman kastraatiota vain sen takia, että ihmisten mielestä lihassa tuntuu muuten karjun haju.
Ja lopuksi mietin aina (hiljaa hyväksyen): "Mitä sinä itse teet auttaaksesi muita....."?