Eilinen päivä oli aivan ihana. Heräsimme kaikessa rauhassa ja nautiskelimme hyvästä aamupalasta. (Ella totesi, että hän haluaisi olla kuten tyttö ja hevonen ja tästä oli tietenkin pakko ottaa kuva). Lähdimme Ellan, ystäväni ja hänen tyttären kanssa tallille ja ratsastin Klöntin samalla, kun tytöt kävivät Pian ohjeistuksessa Bella-ponin kanssa (kuten videosta näkee, lapset olivat innoissaan).
Klöntti ja tytöt tekivät myös tuttavuutta Maaritin ihanan Floyd-koiran kanssa ja oli hauska seurata, kun Klöntti rapsutti Floydia. Selvästi jotain hengenheimolaisuutta....
Hepostelun jälkeen ryntäsimme Kirkkonummen Bistro O mat -ravintolaan. Ravintola tarjoaa herkkuja lähiseudun raaka-aineista ja vaikka olin kuullut paljon hyvää paikasta yllätyin todella positiivisesti. Paikka oli tyyllikkäästi sisustettu, ruokailija kohtasi kaunista luontoa ulos katsoessaan ja ruoka oli erinomaista. Menu oli myös lapsiystävällinen.
Viime yönä Ella oksensi sitten koko yön ja tänään kävimme korvatulehduksen takia Pikkujätti lääkäriasemalla. Ymmärsin jälleen miten kiitollinen saa olla, kun kotona asustelee terve lapsi. Tapasin tutun, joka on käynyt tyttärensä kanssa 1 1/2 vuotta sairaalassa leikkauksissa.
Muutenkin synkkä olo ja ajatukseni ovat Japanissa. Voi kuin voisimme lopettaa tämän maapallon tuhoamisen jollain tavalla. Mielestäni sunnuntain Helsingin Sanomissa Antero Mukka kiteytti asian hyvin kolumnissa Näkökulma: Taas pikkasen uudesta vinkkelistä: "Maailma ei ole perjantain maanjäristyksen jälkeen ennallaan. Japani rytisi sijoillaan, ja koko maapallomme kellahti uuteen kaltevuuskulmaan. Ilmankos sitä katsoo ympärilleen taas vähän uusin silmin. Ei ehkä pelota. Sitä vaan katsoo ja odottaa."
No comments:
Post a Comment