Olin ensimmäistä kertaa mukana Annikan, Iidan ja Lisin kanssa Evitskogissa järjestettävissä kisoissa. IIda kisasi 60-70 cm luokan ja Annika 80-90 cm. Molemmat tytöt ratsastivat hienosti ja Lisi teki hyppäämisestä helpon näköistä.
Ida ja Lisi suorittivat virheettömän radan ja saivat punavalkoisen ruusukkeen. Ratsastus oli sujuvaa ja tasaista ja Iida muisti käyttää vahvaa istuntaa ja pohkeita.
Annika ratsasti mielestäni todella hyvin, mutta uusinnassa hän yritti vähän liian nopeaa tietä, unohti ulkopohkeen hetkeksi ja ohjasi Lisin väärin esteelle. Se ei kuitenkaan haitannut tasaista suoritusta, vaan Annika korjasi virheen nopeasti ja jatkoi radan loppuun.
Olen todella tyytyväinen tyttöjen suoritukseen ja se mikä teki minut valmentajana niin onnelliseksi oli tyttöjen ja ponin sujuva ja kevyt yhteistyö. Olen varmaan melkein yhtä ylpeä kuin tyttöjen äiti Outi tänään oli.....
Päivällä siivosin tallilla oman kaapin ja ehdin viettää laatuaikaa Klöntin kanssa. Illalla menimme Mian tunnille Outin, Sussin ja Johannan kanssa ja tunti oli todella hyvä. Rankka ja opettavainen. Teimme paljon siirtymisiä, avoja ja väistöjä. Klöntti tuntui aika kovalta suusta ja jäykältä. Mia kuitenkin totesi, että kun hevosten lihaksia rakennetaan, niin tulee kausia kun hevonen on jäykempi ja kovempi suusta kuin aikaisemmin. Kun hevonen tuntuu hieman haastavammalta, niin se voi olla sitä, että se ei jaksa kantaa itseään niin hyvin tai sillä saattaa olla lihakset kipeänä.
Masilla meni monta vuotta siihen, että me kävimme läpi eri vaiheita ja nyt viimeiset vuodet Masi on tuntunut suurimman osan ajasta todella hyvältä ratsastaa. Eli ei kuin lihaksia rakentamaan..... Ja oikeastaan vielä yksi ajatus minkä yritän kantaa mukanani aina hevosten kanssa: "There are no quick fixes".
No comments:
Post a Comment