Aina kun ajattelee

Aina kun ajattelee, että ymmärtää jotain ratsastuksesta ja oman kehon hallinnasta, niin jokin asia palauttaa maan pinnalle ja tajuaa jälleen miten paljon opittavaa on. Tämä viikonloppu palautti minut jälleen maan pinnalle, mutta antoi myös paljon ajateltavaa ja sain pari upeata ahaa-elämystä.

Mian kurssi oli todella hyvä ja mielenkiintoinen. Kaverini Johanna oli mukana Granden kanssa ja kurssitoverit Ninni ja Manu. Lauantaina kävimme läpi perusasioita ja teimme istuntaan liittyviä harjoituksia. Saimme Johannan kanssa ratsastaa raippa käsien välissä ja muutenkin huomasin miten hyvää välillä tekee vain pysähtyä ja ajatella istuntaa, keskustella siitä ja tehdä istuntaharjoituksia.

Tänään Mia ratsasti ensin Klöntillä ja näytti selästä käsin miltä näyttää, kun hevosen tahti muuttuu. Hevonen voi kävellä hitaammin ja pidemmin askelin tai tarmokkaammilla lyhyemmillä askelilla, jolloin hevonen liikuttaa jalkojaan aktiivisemmin, mutta ei kävele kovempaa tai nopeammin eteenpäin (ensi kerralla tallennan videolle tällaisen hetken. Ai että harmitti, että puhelin oli tallissa).

Mia näytti miten hän joustaa polvista ja käsistä ja miten hänen selkäranka liikkuu hevosen mukana. Hän näytti miten istunta muuttuu, kun selkäranka ei joustanut hevosen liikkeen mukana tai, kun hän päästi vatsalihakset löysiksi. Hän näytti miten liikkumalla hevosen liikkeen mukana ratsastaja näyttää 'liikkumattomalta'. Jos ratsastaja taas yrittää olla täysin paikallaan hevosen selässä, niin meno muuttuu tahdittomaksi.

Mian ratsutuksen jälkeen Klöntti liikkui todella kevyesti. Voisin varmaan jo vaatia hieman enemmän siltä ja muutenkin voisin olla hieman nopeampi omien apujen kanssa. Pääsin tänään paremmin mukaan Klöntin liikkeisiin ja sain syvyyttä omaan istuntaan. Mia pyysi minua ratsastamaan enemmän istunnalla eikä niin paljon käsillä ja jaloilla ja jotain loksahti paikoilleen. Ai että mikä fiilis. Tajusin ensimmäistä kertaa elämässäni miltä pohkeenväistön oikeasti tulisi tuntua. Teimme harjoituksia, joissa tulimme käynnissä pitkälle sivulle, väistätimme käynnissä, siirsimme väistön aikana hevoset raviin ja takaisin käyntiin pitkällä sivulla. Sen jälkeen teimme vielä pohkeenväistöä laukassa pitkältä sivulta keskihalkaisijaa kohti ja keskellä hevonen suoristettiin ja jatkettiin suoraan eteenpäin. Onnistuimme väistöissä todella hyvin ja olin kyllä niin ylpeä. Pari kuukautta sitten väistöt olivat haastavia, ja nyt tuntui siltä, että sain vain istua ja nauttia Klöntin menosta.

Mian valmennuksen jälkeen ajoin suoraan Inkooseen ihanan Masini luokse ja kävimme maastoilemassa yhdessä (kesällä otin samasta kohdasta kuvan blogia varten). Kaveri oli tohkeissaan ja niin täynnä energiaa, että ei voinut muuta kuin nauraa kotiintulomatkalla kun vauhti yltyi yltymistään. Se on hauska tunne, kun hyvä kaveri lähtee kovaa vauhtia ja melkein tippuu kyydistä, kun on niin hauskaa. Sellaista kivaa yhteiseloa.

Keksin juuri päivän mietelauseen:

"Every time you think you know something about riding, something makes you realize you actually know nothing."