Eilen oli kyllä oikein katastrofin ainekset ilmassa, kun päätin lähteä Thorin kanssa juoksulenkille ohjasajostyle. Thor on nyt ollut hyvinkin rento ja hyväkäytöksinen ja ohjasajo on ollut oikea nautinto. Ensimmäiset puoli vuotta ohjasajaessa kun tuntui, että kaikki aika ja ajatukset menivät pidättämiseen, niin nyt mennään täysin takana juoksevan tanttaran tahdissa ja viikottaisesta juoksulenkistä on tullut yhteinen hauska ajanviete, jossa molemmat saavat kuntoiltua tarpeeksi.
Tällä kertaa kävimme hiekkakuopalla kiipeämässä ja vedimme kunnon intervallitreenit ja tästä kaikesta innostuneena päätin myös juosta polkua pitkin suurimman osan metsäosuudesta. Koska olin varmaan jo niin omissa ajatuksissani, kuuntelin luonnon ääniä ja nautin auringonpaisteesta kasvoillani, huomasin yhtäkkiä makavani mukkelis makkelis maassa yksi ohja enää kädessä. Samalla kun katsoin ylös ja yritin pitää kiinni, Thor katsoi alas, totesi varmaan omassa mielessään, että nyt tapahtuu kamalia kun toi tyyppi tolleen läjähtää maahan ja lähti täyttää vauhtia kotiinpäin.
Koska olen jo melko veteraani karkailevien hevosten kanssa (lue Masi ja Klöntti) en stressannut sen koommin tilanteesta (Thor ei taas ole karkailevaa sorttia ja tämä oli täysin mun moka). Mitä nyt mietin, että toivottavasti Thor ei revi itseään verille Monty Robertsin riimu päässä tai kompastu kaiken maailman vermeisiin. En kuitenkaan ollut laskenut sen mukaan, että matkan varrella seisoo kaksi henkilöä hevosiaan syöttelemässä keskellä tietä ja toinen hevonen vetää omistajansa kumoon ja kun tulen täyttä vauhtia metsästä ulos näen mieshenkilön kömpimässä ojasta ylös. Huheijaa.... Sillon sydän löi kyllä kovaa koska pelkäsin Thorin juosseen miestä päin. Onneksemme mies kuitenkin selvisi säikähdyksellä ja Thor seisoi kahden tallikaverin kiinniottamana tallin pihalla hengästyneenä.
Ei muuta kuin uudelle lenkille, jotta Thor ei oppisi huonoille tavoille ja seuraavalla kerralla katson tarkemmin minne nuo omat jalat laitan. Olisihan se kiva, että Thorin ensimmäinen reaktio ei aina olisi juosta pois ihmisten luota ja jotain säälipisteitä olisin kyllä ansainnut. Sen verran huonosti on kyllä tuo ihmisen luotto Thoriin sisäänrakennettu, että paras on vain pitää jalat polulla ja pää kylmänä.
Ja tällä kertaa voin vain todeta, että it was me, not the horse.
poistat varmasti kommentin, mutta suosittelen yleisen turvallisuuden vuoksi että puuhastelet hevosten kanssa vain suljetuilla alueilla tai menet ratsastuskouluun opettelemaan hevosten käsittelyä.
ReplyDeleteHuh, hyvä, että selvisitte säikähdyksellä. :)
ReplyDeleteTaisi olla anonyymillä huono päivä tuossa...
Ylemmältä Anonymousilta ei varmasti koskaan karkaa heppaa :D
ReplyDeleteOnni onnettomuudessa! Hyvä, ettei käynyt kuinkaan. Tekevälle sattuu ja sitä kautta se kokemus kasvaa, oppia ikä kaikki ja sitä rataa! Onpahan mitä muistella =)
ReplyDeleteEi mun tarvitse mitään kommentteja poistella. Olet varmaan sama henkilö, joka haukkui mut täysin ratsastajana ja Thorin lihaskunnon kamalaksi ja totesit, että mä kuulun ratsastuskouluun. Jos saat jotenkin paremman mielen muiden haukkumisesta, niin siitä vain. Suosittelisin kuitenkin positiivisia ajatuksia. Niistä kun voi itsekin niin paljon paremmin.
ReplyDeleteTeille muille ihanille tyypeille, kiitos kannustuksesta ja hyvä että ei tosiaan käynyt pahemmin. Tuolla landella on onneksi aika vähän liikennettä. Muistan aina sen päivän, kun tapasin Masin ja Masi karkaili Saunalahdessa heti jos herra vietiin pois lauman luota. Siinä oli sitten mukava juoksennella hevosen perässä. Onneksi Masi oppi tavoille, vaikka ei tuollaista huonoa karkaamistapaa oikein koskaan saa poiskitkettyä hevosesta kuin hevosesta.
Ainahan noi on tollasia sydämentykytystilanteita!
ReplyDeleteMutta kylläpä nauratti tää hevostenkäsittelykommentti :D
Sitä kun ei kokenutkaan ihminen aina voi valita sitä hetkeä kun hevosen ja ihmisen tie erkanee. Itselleni kävi joskus niin, että hevonen liukastui tienreunassa ja kaatui ojaan. Minä jäin ojanpohjalle ja heppa tietty säikähtäneenä ampaisi kotiinpäin.