Hurja tapaaminen

Kuten ehkä olette blogistani huomanneet on minulle hevosenomistajana tärkeätä, että hevosillani on kaveri. Olen aina pitänyt hevosia muiden seurassa enkä ole koskaan joustanut siitä vaikka välillä on ollut hieman hurjan näköistä touhua.

Thor on useimmiten tullut hyvin toimeen muiden kanssa, mitä nyt Butrik-ponin potkua lukuunottamatta. Parin vuoden ajan Thorilla on ollut melkein 30-vuotias Obelix-herra tarhakaverina ja lauma nuoria naisia viereisellä laitumella kesäisin. Tai karanneita naisia samalla laitumella kesäisin:)

Koska Thor täyttää vasta kahdeksan olen toivonut myös nuorempaa seuraa pojille ja viime kesänä tallille saapunut urhea ja hauska Aaron-poni tuntui juuri sopivalta vaihtoehdolta.

Yritin kyllä hihkua, että en usko, että on hyvä idea laittaa Aaronia Thorin ja Obelixin kanssa laitumelle, kun tammat ovat ulkona, mutta yleensähän hevosilla on tapana setviä asiat itsekseen.

Ja niin ne tekivät. Setvivät tosiaan tilannetta ja Thor hyökkäsi Aaronin kimppuun niin pahan näköisesti ja niin monta kertaa, että muuta vaihtoehtoa ei ollut kuin erottaa hevoset toisistaan. Aaron, kipakkana nuorena miehenä jatkoi vain tammojen jahtaamista eikä piitannut Thorin varoitteluista ja tilanne yltyi todella pahaksi. Thor oli pari päivää sen jälkeen ihan juntturassa koska oli niin jumissa koko kropasta kaiken uhittelun ja hyökkäämisen seurauksena. Onneksi Aaron oli nopea ja väisti pahimmat iskut.

Viime vuodesta viisastuneena päätimme siis kokeilla suomenhevosherra Topia yhteen poikien kanssa ennen kuin tammat päästetään viereisille laitumille. Koska Thor käyttäytyi viime vuonna niin hurjasti oli Topin omistaja hieman huolestunut ja oli myös saanut kuulla varoituksen sanoja.

Mietin kyllä itse onko hevosestani kehkeytynyt hirmu, mutta luotin siihen että pojat tulevat toimeen koska olin nähnyt Thorin aikaisemmin käyttäytyvän hyvin.

Ja kyllä tapaaminen oli hurja. Oikein videosta näkee miten hevoset villiintyivät ensitapaamisella:)

Muistan ikuisesti lämmöllä, kun Masi joutui olemaan yksin hetken Gunssanilla koska emme olleet varmoja kolmen hevosen kombosta. Jotkut hevoset pärjäävät paremmin yksikseen, mutta Masi lakkasi olemasta. Seisoi vaan yhdessä kulmassa, ei syönyt ruohoa eikä tehnyt muuta kuin köhnötti. Totesimme Tiinan kanssa, että ihan hevosen oma vika, kun ei ymmärrä nauttia vihreästä, mutta jotenkin oli todella tylsä fiilis kaikilla. Kun hevonen ei viihdy seuraa se jotenkin mukaan kotiin ja ahdistaa kummasti. 

Parastahan on, että joskus hevoset ottavat ohjat omiin käsiin ja Gunssanin vanhempi hevonen Sharon karkasi omalta laitumelta Masin luokse. Gunssan palasi kotiin ja siinä hevoset seisoivat parhaimpina kaveruksina eikä Masin tarvinnut sen päivän jälkeen enää ikinä seisoa yksin laitumella.