Hengitinkö minäkin ensimmäistä kertaa?

Kuvassa joogaa ystäväni Emilia. Copyright Kia Herold.

Olin ajatellut kirjoittaa kuolaintutkimuksesta syvällisemmin tällä viikolla, mutta anonyymin lukijan kommentti mielen tutkimisesta herätti paljon ajatuksia ja tuli oikein pakottava tarve kirjoittaa aiheesta ja omista kokemuksista lisää. Henkisen puolen pohdintoja ei voi kiteyttää kommenttikenttään tai edes elämänpituiseen blogiin, mutta ajattelin nyt kirjoittaa miten itse päädyin pohtimaan näitä asioita omassa elämässäni.

"Anonymous said...

Hei!
Blogisi on tosi hyvä ja sain siitä vinkkejä oman hevosen kanssa toimimiseen :) Se on hyvin samanlainen kuin Thor. Itse kärsin kilpailujännityksestä ja normaalissa ratsastuksessa myös. Osaatko suositella jotain hyvää kirjaa josta voisi aloittaa omaan mieleen tutkimisen?:) Se on minulle uusi asia ja sen vaikutus ratsastukseen varsinkin mutta kun se vaikuttaa hevoseen :)Mukavaa kesänjatkoa!:)"

En usko, että tulee vain päivä jolloin havahdut siihen, että nå niin, nyt olen parempi ihminen tai nyt olen kehittynyt henkisesti vaan mielen tutkiminen ja omiin tunteisiin tutustuminen on elinikäinen (ehkä jopa monen elämän) prosessi. Mieleeni tulee kuitenkin hetkiä, jotka ovat viime vuosina avartaneet omaa itsetutkiskelua ja tuoneet ahaa-elämyksiä omaan arkeen.

Yksi asia on vaikeat asiat ja muutokset. Ainahan kirjoitetaan miten muutoksia ei tulisi pelätä ja miten vaikeat asiat vahvistavat. En ole siitä niinkään varma. Välillä tuntuu, että mitä suurempia muutoksia elämä eteen tuo, niin ehkä niihin tottuu, mutta se ei tarkoita, että muutoksen luoma pelko hälventyy. Se mitä muutokset kuitenkin tuovat eteen on useimmiten pysähtyminen ja oman elämän tarkisteleminen. Muutokset tuovat myös usein eteen uusia, mielenkiintoisia polkuja joita kohti ihminen voi jatkaa matkaansa.

Toinen asia on tunne. Jotta asioita ymmärtää pitää ne myös tuntea. Luin vuosia sitten The Tao of Equus: A Woman's Journey of Healing and Transformation through the Way of the Horse -kirjan. Kirjailija Linda Kohanov pohtii kirjassa ihmisen (etenkin naisten) ja hevosten läheistä sidettä ja ihmisen mielen vaikutusta hevoseen. Kirja oli mielenkiintoinen, mutta en vielä tuolloin osannut tai ehkä ollut edes valmis ymmärtämään miten paljon oma sielunelämämme vaikuttaa hevosiin (enkä usko, että pystyn ikinä ymmärtämään kuinka paljon se vaikuttaa).

Vasta Thorin saavuttua elämääni olen saanut hevosen, joka peilaa ajatuksiani välillä liiankin hyvin ja olen konkreettisesti huomannut miten paljon oma mielentilani vaikuttaa hevoseeni. Kirjoista tai henkisestä valmennuksesta saa paljon irti, mutta asioita sisäistääkseen on myös tärkeätä tunnistaa ja tuntea nämä asiat muuta kuin kirjojen kansien sisällä.

Omassa elämässäni pari asiaa ovat vaikuttaneet vahvasti omaan kehitykseen ja kehittämiseen. Yksi tärkeä ja nykyään rakas harrastus on jooga. Jooga on saanut minut tuntemaan ja tunnistamaan omat vahvuudet ja heikkoudet ja olen saanut tuntea pilkahduksen siitä milloin fyysinen harjoite muuttuu myös henkiseksi. Olen lähestynyt omaa henkisyyttä ja saanut sitä kautta siirrettyä hyvänolon ja tasapainon tunnetta myös muihin elämän osa-alueisiin. Pystyn paremmin kontrolloimaan omaa fysiikkaa, olen oppinut hengittämään oikein ja jännittäessä saan paremmin kuin aikaisemmin mieleni rauhoitettua.

Toinen asia on ratsastuksen kautta herännyt kiinnostus ihmisen ja hevosen fysiikkaa kohtaan. Olen etsinyt vastauksia ja käynyt kaikenmaailman hoidoissa, mutta vasta tavattuani jäsenkorjaaja Annikan tapahtui isompi oivallus. Ei siinä, että en olisi saanut kuulla, että monet ongelmani ovat henkisiä enkä ole tasapainossa jne., mutta usein ihmiset jotka ovat sanoneet näin minulle ovat vain todenneet nämä asiat. Olen ymmärtänyt enkä ole kyseenalaistanut näitä väitteitä,  mutta vasta kun Annika pystyi auttamaan minua oivaltamaan mistä on kyse pääsin mielestäni omassa elämässäni eteenpäin.

Olen jo kertonut Annikan tapaamisesta aikaisemmin blogissani, mutta haluan vielä lyhyesti kertoa miksi uskon juuri tuon päivän saaneen aikaan niin ison tunnemyrskyn sisälläni. Ensinnäkin Annika pyysi minua astumaan alas Thorin selästä ja kohtaamaan omat sekaiset ajatukseni ja harhailevan katseeni. Sen jälkeen hän pyysi minua vain istumaan satulassa ja ainoa mihin minun piti keskittyä oli oma hengitys ja oman mielen rauhoittaminen. Kun olin istunut "kyydissä" jo pidemmän aikaa Annika tokaisi yhtäkkiä, että "Kuulitko, Thor hengitti ensimmäistä kertaa tänään". Ja nuo sanat sekä Annikan toteama: "Hevonen kestää vaikka mitä, mutta hevonen ei kestä jos et ole rehellinen itseäsi kohtaan" saivat aikaan ison muutosprosessin, jonka seurauksena uskalsin muuttaa asioita ja uskoa vahvemmin omaan intuitioon.

Ja niinhän se on. Vain muuttamalla omaa käyttäytymistäni ja kohtaamalla omat hyvät ja huonot puoleni pystyn vaikuttamaan ja parantamaan ympärillä olevien ihmisten ja eläinten elämänlaatua. Ei se aina ole helppoa ja kuten joogaopettajani totesi kerran: "Ensin jooga on fyysistä ja kun siitä tulee henkistä, monet lopettavat." Onneksi meillä on lapsia ja eläimiä, jotka joskus pakottavat katsomaan myös omaa napaa pidemmälle ja tutustumaan oman mielen kiemuroihin. Ja tässä uskon tuon hevosen ja ihmisen uskomattoman siteen sijaitsevan. Kyse ei ole vain siitä miten paljon me vaikutamme hevosiin vaan enemminkin kuinka paljon hevoset antavat meille ja opettavat meitä omasta itsestämme.

Serkkuni vaimo kiteyttää mielestäni kauniisti asian Kentucky Fried Mom -blogissaan:

"Aamutoimissa hätäisesti kääräisty ponnari päässäni kiristyy. Siis eikö täällä kukaan kuuntele?! Kuin seinille puhuisi! Kymmenennen kerran: Laittakaa kengät jalkaan, nyt lähdetään kouluun! Okei, aivan sama, menkää vaikka kävellen… Grrr, argh!

Huoh. Mitä mielessäni tapahtuu? Minnekä tässä on kiire? Jarruta.

Sinähän olet siinä. Olenko unohtanut kuinka sinua syliini odotin? Kuinka sydämenlyöntien löytymistä jännitin? Kuinka hartaasti valmistauduimme perheellisiksi, siitä mitään ymmärtämättä. Miten pitkältä odotus tuntuikaan, kun syli vielä oli tyhjä.

Koko olemuksellasi pyydät nyt minua vain olemaan tässä.

Tule syliin. Opeta minua. Opeta minua vielä lisääkin, päivieni loppuun asti."

Ja vielä kysymykseen hyvistä kirjoista, niin suomeksi on ilmestynyt hyvin vähän kirjoja jotka yhdistävät ratsastuksen ja mielen kehittämisen.

Eerika Häkkisen ja Johanna Viitasen Pieni kauhukauppa ja muita mielikuvaharjoituksia kirjaa markkinoidaan "ensimmäisenä suomalaisena ratsastajan mielikirjana, joka opettaa lukijansa rennon rohkeaksi ja selvittää, kuinka ratsastusongelmat syntyvät ihmisen ja hevosen eroista". Olen lukenut osia kirjasta ja pidän Häkkisen ja Viitasen letkeästä ja mukavasta tavasta kirjoittaa ja esimerkittää asiat hyvin ymmärrettävällä tavalla.

En itse ole osallistunut Katri Syvärisen kursseille, mutta hän järjestää Eroon kilpailujännityksestä kursseja ja verkkokursseja. Itsensä kehittämiseen ja kasvuun liittyen Syvärinen suosittelee näitä kirjoja ja tuohon listaan lisäisin vielä Eckhart Tollen kirjat kuten esimerkiksi Läsnäolon voima.

Anna Andersen on myös kirjoittanut Kuinka kesytän pelkoni -artikkelin, joka kannattaa ehdottomasti lukea.

Ystäväni kirjoitta parasta aikaa Ratsastajan henkiseen kehitykseen keskittyvää verkkokirja, josta kerron lisää heti kun kirja julkaistaan.

Muita kirjavinkkejä ja lisää henkiseen valmennukseen liittyviä kirjoituksia löydät täältä.

Lue myös: 
The Athletes Way, Christopher Bergland
Timothy Gallwey, The Inner game of Tennis: The Classic Guide to the Mental Side of Peak Performance
Cecilia Löfgren, Den inre ryttaren
Christopher McDougall, Born to Run (Amazon, 100 books to read in a lifetime)
10 Books everyone should read this summer
Andre Agassi: Open

Ruuhkavuosiratsastaja suosittelee myös luettavaksi elämäkerrat:
Mark Todd: The Second Chance
William Fox-Pitt: What Will Be
Mary King: The Autobiography