Heppailua ja mökkeilyä

Tiistaina olimme Thorin ja Boomerin kanssa sänkkärillä. Boomer on niin upeaa seuraa koska se istuu kiltisti paikoillaan kun Thor saa irrotella vähän kovemmassa vauhdissa. Maastoreissu maneesille sujuu hyvin vapaana, mutta liian kovassa vauhdissa Boomer ei tahdo pysyä mukana. 

Ladies Night näkyy nyt myös katukuvassa.

Thor oli todella rento kun lähdimme sänkkärille, mutta jännittyi kovin kun viereisen tallin hevoset laukkasivat laitumella mäkeä alas. Thor ei tahtonut rauhoittua millään ja mietin, että katsotaan kuinka kauan kestää kunnes Thor hengittää taas. Nå, ei se hengittänyt. Se oli niin jännittynyt koko sen ajan kun ravasimme ja laukkasimme sänkipellolla ja kotimatkakin sujui todella jännittyneissä merkeissä. Yritin sanoa, että on todella rasittavaa ja pelottavaa, kun Thor on tuollaisella moodilla, mutta se oli kuin kuuroille korville juttelemista. Onneksi Boomer piti hyvän fiiliksen yllä ja seuraavan päivän tunnille lähdimme taas todella rentona ja hyvällä fiiliksellä. 

Naapureiden ihana pikku Bob-koira.

Välillä tuntuu, että en millään saa Thoria rauhoittumaan kun se jännittyy jostain. Maneesihan ei koskaan ole ollut mikään ongelma, mutta luonnon keskellä liikkuminen ilman muita hevosia pelottaa Thoria välillä aivan kamalasti. En ole varma saanko ikinä Thoria ihan rennoksi, mutta paljon hyviä hetkiä on ollut. Välillä tuntuu kuitenkin, että liikun oman rohkeuteni rajamailla kun vetelen yksin pitkiä matkoja maastossa. Yritän vain hengittää ja miettiä positiivisia asioita, mutta kun rakas hevoseni on niin uskomattoman nopea maalaa sitä välillä itselleen kamalia kauhuskenarioita. 

Maastoilusta en kuitenkaan ikinä luopuisi ja rakastan meidän yhteisiä maastohetkiä. Välillä kuitenkin tekee vain mieli hypätä Mareldan kyytiin hetkeksi ja mennä keskelle metsää rauhoittumaan. Thorin kanssa kun nämä maastohetket eivät aina ole kaikkein rennoimmat. 

Keskiviikkona hyppäsimme aivan super kivaa ja teknistä rataa Jannikan kanssa. Meidän piti tehdä laukanvaihdot puomien päällä enkä saanut niitä alkuun sujumaan ollenkaan. Jannika pyysi kuitenkin olemaan selkeämpi omien apujen kanssa ja aika nopeasti Thor ymmärsi mistä oli kyse. Sen jälkeen Thor vaihtoi joka kerta ja laukanvaihdot sujuivat muitta mutkitta. Alussa Thor oli hieman jäykkä, mutta rentoutui nopeasti ja oli todella hyvän tuntuinen lopputunnista. 

Perjantaina kävimme pellolla ja juoksutin Thorin oikein kunnolla. Siitä lähdimme vielä tätini luokse hakemaan yhtä kirjaa ja sen jälkeen juttelemaan vanhempieni kotiin. Thor ja Boomer saivat leipää ja sen jälkeen kävelimme takaisin kotitallille. 

Perjantai-illan vietimme rakkaiden ystävien ja perheen seurassa enkä muista milloin olisin viimeksi nauranut niin paljon. Eilen lähdimme sitten sulkemaan mökkiä saareen ja oli niin kaunista. Vaikka oli melko kylmä rakastan syksyä saaristossa. On niin kaunista ja tyyntä ja jotenkin tuntee olevansa luonnon kanssa yhtä. Olimme paljon ulkona, laitoimme hyvää risottoa, joimme punaviiniä, katsoimme The Butler -leffan Netflixistä ja nukahdimme aikaisin. 

Tänään vesisysteemi pamahti, mutta halusin Peuramaalle katsomaan kisoja joten mieheni kyyditsi minut maihin ja lähdin siitä suoraan Peuramaalle. Jannika kisasi Mialla ja naapurin tytär Vanessa Poju-ponilla, joten oli hauska nähdä ystäviä mukana kisaamassa. Peuramaalla oli loistava tunnelma, aurinkoi paistoi, musiikki raikasi stereoista ja ihmiset olivat ihanalla tuulella. On se Peuramaa vaan niin ihana paikka. 

Peuramaalta ajoin vielä trailerin kanssa Thorin luokse ja lastasimme Thorin Benjaminin kanssa. Aika monta kertaa sai peruutella ulos ennen kuin herra halusi jäädä traileriin seisomaan, mutta aikaa oli runsaasti ja Thor seisoi loputlta kiltisti trailerissa pidempiä aikoja. Heti kun Thor oli jäänyt nätisti seisomaan peruutin Thorin ulos ja vein takaisin pihattoon. Thor joutui selvästi taas tekemään paljon aivotyötä ja oli ihana huomata miten paljon oma mieliala vaikuttaa hevosiin. Kyllä se vaan on niin, että silloin kun ei ole kiire mihinkään Thor vaistoaa sen ja kaikki sujuu niin paljon helpommin. 

Inkoosta ajoin vielä vanhalle kotitallille ja jäin suustani kiinni sinne. Sen jälkeen vielä kotiin siivoushommiin, kun Ella ja Vanessa lähtivät pyöräilemään, joten nyt on todella raukea olo. Jotenkin myös hieman ahdistava koska mietin tänään miten haluaisin vain ratsastaa työkseni. Viettää tunteja päivässä hevosten seurassa ja oppia näistä upeista eläimistä koko ajan lisää. 

Ja tässä vielä mukavaa katsottavaa Yle areenalta. Ystäväni hevosen kakkoskaudella seurataan yhdeksää nuorta ja lahjakasta hevosurheilijaa.