“Living a meaningful life is not a popularity contest. If what you’re saying is always getting applause, you’re probably not yet doing the right stuff." - Marianne Williamsson
16-vuotiaana oman arvon tunne määrittyy vahvasti muiden sanomisten kautta. Ajattelet, että mitä puet, mitä sanot ja miltä näytät määrittää sen kuka olet. Haluat olla suosittu ja osa porukkaa. Haluat olla mukana kaikessa ja osa kokonaisuutta.
Jossain vaiheessa ymmärrät, että elämä on juuri se mitä sinä olet eikä se miten muut sinut määrittelee. Ymmärrät myös, että muiden käytös sinua kohtaan on yleensä heidän oma suhde omaan elämäänsä, omat ilot ja omat surut peilaten.
"If you are willing to look at another person's behavior toward you as a reflection of the state of their relationship with themselves rather than a statement about your value as a person, then you will, over a period of time cease to react at all." -- Yogi Bhajan
Yoga Girlinä tunnettu Rachel Brathen sanoo sen niin hyvin Instagramissa. Tässä suoraan Brathenin sanoja lainaten:
"One of the most important realizations we can ever have in life is understanding our own self worth. If you constantly define your value as a person after what people tell you, you are destined to live a life of unhappiness.
Fact is, you cannot control other people's actions. If someone tells you you are horrible today; you are ugly, you are fat, you are stupid... Does this automatically make you less worthy? And when someone tells you you are beautiful, amazing, intelligent - does this make you a better person? Of course not.
If you value yourself after how people praise or judge you, if your self worth is dependent on other people constantly confirming your existence in the world, you are going to be absolutely miserable! You will spend all of your time and energy trying to fit into a mold that society has deemed acceptable - but one that is far too narrow, too shallow, too limited for you to ever adapt to. Placing your value in the hands of people that don't know their own is a dangerous game.
Take it from me. I have 1.7 million of you following me here and opinions change with the direction of the wind. Sometimes you raise me to the heavens; I am the most amazing person in the entire world! And sometimes you bring me down; I am dumb, ugly, fat. Do you think I let either of these opinions dictate how I feel about myself? I am who I am. It is MY responsibility to believe in myself, to know my worth, to trust that I am strong and capable and beautiful and intelligent and everything that makes me me. This is my life, my body, my experience. And guess what? I'm rocking it. I don't need anyone to tell me I'm great just as much as I don't need anyone to tell me I'm not. I know my worth. I am a divine being of human light doing the best I can in this world. Just like you.
Work on loving yourself. Unconditionally.
No one else is going to do it for you."
Ja tässä vielä monesti minua inspiroineen Madonnan lausuma:
"What else is there for me to conquer? Hopefully my ego. How will I know when I've succeeded? When I stop caring what anyone thinks."
Kun kysyttiin tiedänkö herkkää hevosta, joka sopisi Kari Vepsän demonäytökseen 4 Your Horse -tilaisuuteen ei tarvinnut miettiä kovinkaan kauan. Koska rakastan heittäytymistä asioihin ja on oikein unelma päästä esiintymään suuren yleisön eteen ehdotin Thoria. Koska Thor on herkin tapaamani hevonen ajattelin, että Thor soveltuisi hyvin Vepsän aisapariksi ja saisin jälleen jotain uutta kotiinvietäväksi.
Valmiina lähtöön
Ja hauskaa oli. Koska tiesin, että tämä on meille aivan uusi tilanne ja halusin hyvän kokemuksen molemmille pyysin Jannikaa mukaan auttamaan. Oikeastaan mietin vain sitä, että tarvitsen jonkun joka rauhoittaa omaa hermoilua ja auttaa lastaustilanteissa. En kuitenkaan osannut kuvitella miten suuri apu Jannika olisi ja miten uskomattoman paljon opin pelkästään siitä, että Jannikan kaltainen ammattilainen oli mukana. Jannika on ollut töissä monilla talleilla ja kun omat kisatilanteet voi laskea yhden käden varaan on Jannika valmistellut ja letittänyt kahdeksankin hevosta päivässä kilpailuihin.
Hienot ja tilavat karsinat.
Kaunis päivä
Bokseja valmisteltiin kovaa vauhtia viikonlopun kilpailuja varten.
Mitä Helsinki Horse Show olisi ilman kaikkia satoja vapaaehtoisia. Ihanat naiset!
Aloitimme tekemällä lastausharjoituksia maanantaina. Halusimme vain Thorin sisälle traileriin ja pyrimme siihen, että Thor seisoisi kiltisti trailerissa pidemmän aikaa. Jannika kosketti Thoria kun Thor oli sisällä trailerissa ja vasta kun Thor kesti ihmisen kosketuksen trailerissa lopetimme siltä päivältä. Myös Ella oli mukana ja kun ajoimme Kirkkonummelaiseen Intialaisravintolaan syömään lounasta kävimme läpi mitä meiltä vielä uupui tiistaita varten.
Hei me lastataan!
Sorry, en kysynyt kuvauslupaa, mutta tämä oli vain niin ihana
Koska halusin tietenkin, että hevoseni olisi mahdollisimman edustava kävin hakemassa nämä aivan super super ihanat suojat Just Dressagen Matildalta. Myös lampaankarvabootsit lähtivät matkaan mukaan.
Matilda laittoi vielä nämä asiat mukaan pussukkaan:
kumilenksut letitystä varten (mustat tietenkin)
Showshinea
Jannika taas lisäsi listaan nämä asiat:
Baby oil (naaman kiiltoa varten)
Hiuslakka (kaviolakka)
Hevosen omistajan varusteet:
Kauluspaita (esim. Pikeur)
Hyvännäköinen liivi
Siistit kengät (esim. purkkarit)
Ja mukaan reissuun piti muistaa:
Vesiämpäri ja mielellään tallin omaa vettä
Heinää
Puukko tai sakset (jos jotain sattuu trailerissa)
Passi
Rokotuskirja
Jannika yritti välillä sanoa, että yritä nyt näyttää vähän coolilta eikä pikkutytöltä karkkikaupassa.
'
Yhdessä suuressa maailmassa
Thor ihmettelee, kun odotamme sisäänpääsyä areenalle.
Kun pääsimme paikan päällä Thor käyttäytyi todella hyvin. Thor on aina ollut rauhallinen talliympäristössä ja maneesissa ja tuntui siltä, että rakas hevoseni oikein huokaisi helpotuksesta kun seisoi taas neljän seinän sisällä. Notkui ja norkkui ja söi kuin viimeistä päivää. Jossain vaiheessa mietin jo, että olenko valinnut täysin väärän hevosen Vepsän demoon kun vielä harjoitusareenalla Thor torkkui ja oli täysin rento.
Aika hyvä groomi mulla. Thor on ainakin täysin sitä mieltä.:)
Ja sitten saavuimme pelottavalle areenalle ja samalla kun pyöröaitausta rakennettiin (ihan tarpeeksi pelottavaa jo sellaisenaan) näki Thor myös ensimmäistä kertaa niin suuren ihmismassan.
En voi lopettaa hymyilemistä.
Koska tilanne oli Thorille aivan uusi tuntui jotenkin hassulta heittää valmiiksi pelkäävä hevonen pyöröaitaukseen. Vepsä sai kuitenkin Thorin rauhoitettua hetken päästä, mutta sai tehdä hommia uudestaan kun otti Thorilta suitset pois päästä. Mietin hetken, että antaako Thor kiinni ollenkaan ja pienessä mielessäni toivoin, että loppuillan show ei menisi pilalle sen takia, että jahtaisimme Thoria loppuillan pyöröaitauksessa. Kokemuksen äänellä Vepsä sai kuitenkin Thorin kiinni ja teki sitten vielä My Way -menetelmään liittyviä kosketuksia. Vepsä käytti lippua ja raippaa ja Thor virittyi selvästi taas hieman uudestaan. Sen jälkeen tuli vielä yleisön taputukset, joten hakiessani Thorin aitauksesta oli herra kyllä aika virittynyt jälleen. Kun sitten kuuntelimme yleisön kommentteja Thor oli melko rauhaton. Kun sitten noin tuhat ihmistä taputtivat Thor taklasi mut maahan ja vaikka sillä hetkellä ei tuntunut pahalta ymmärsin jälkeenpäin miten hullusti olisi voinut käydä. Jotenkin hassua, että herkillä kisahevosilla varoitetaan taputtamisesta, mutta sitten kun "demohevonen" tuodaan areenalle ei ollenkaan mietitä, että se on myös tälle hevoselle ensimmäinen kerta isolla areenalla ja kaikki äänet, taputukset ja muut ovat asioita joista hevonen saa kokemuksia tulevaisuuden varalle (ja oppii mitä käytöksiä vahvistetaan).
Kaiken kaikkiaan kokemus oli kuitenkin aivan ihana enkä olisi vaihtanut sitä mihinkään. Uskon kuitenkin paljon enemmän siihen mitä Andrew McLean teki. Hän otti nuoret hevoset areenalle ja haki vain rentoutta ja rauhallisuutta ihan vain tekemällä siirtymisiä ja rakentamalla hevosten luottamusta palikka kerrallaan. Sen jälkeen hevoset saivat poistua areenalta ja olen melko varma, että seuraavalla kerralla hevoset tulevat jo rauhallisemmin mielin areenalle.
En koe, että olisin saanut mitään mullistavaa apua klinikasta, mutta en koskaan ole uskonut nopeisiin ratkaisuihin. Pidän kuitenkin Vepsän menetelmästä ja uskon, että voisimme saada paljon apua, jos hän auttaisi meitä säännöllisesti ja jos hän kouluttaisi minua ennemminkin kuin Thoria. Olen aina ihmetellyt miksi laitamme hevoset pyöröaitaukseen, kun suurin ongelma on melkein aina hevosen käsittelijässä. Vepsä on kuitenkin omasta mielestäni oikein ehta hevosmies ja pidän hänen rauhallisesta tyylistään. Vepsä soitti vielä klinikan jälkeen ja kysyi tarvitsenko apua lastaamisessa, joka oli mielestäni todella mahtava ele häneltä.
Thor on tosiaan todella herkkä hevonen, mutta tallissa ja maneesissa Thor käyttäytyy hyvin. Kaipaisin kuitenkin apua siihen miten saan Thorin rauhoitettua esimerkiksi maastossa kun Thor jännittyy eikä halua rentoutua millään. Myös minä saan Thorin kulkemaan rauhassa pyöröaitauksessa, mutta ongelmat ilmenevät kun Thor kokee itsensä jollain tavalla uhatuksi etenkin metsässä tai pienemmillä pelloilla.
Maastakäsintyöskentelyn tärkeyden olen kuitenkin sisäistänyt ihan uudella tavalla viime aikoina ja jatkamme nyt Jannikan kanssa maastakäsin- ja lastausharjoituksia säännöllisesti muun valmennuksen ohessa. Kun lähdimme Jäähallilta kotiinpäin Thor ei ollut vieläkään oikein rauhoittunut ja tuijotti parkkipaikalla liikkuvia ihmisiä, hevosia ja autoja. Päätimme myöhäisestä illasta huolimatta, että mihinkään ei ole kiire ja liinoja ei enää käytetä, joten aloitimme taas alusta. Veimme Thoria edestakaisin traileriin ja ulos ja vasta kun Thor seisoi paikoillaan suljimme takapuomin. Lastausongelmat kun korreloivat selvästi sen hetkisen mielentilan mukaan ja kuten Annika Schulman sen niin hyvin totesi ongelmat eivät ole lastauksessa vaan jossain paljon syvemmällä.
Olen kuitenkin todella iloinen, että saimme kokea tällaisen jättimäisen tapahtuman Thorin kanssa. Kisoihin ja valmennuksiin meneminen ei kenties tunnu niin suurelta asialta enää seuraavalla kerralla.
Nyt jatkamme harjoitteluja ja tarkkojen rutiinien hakemista taas arkeen. Kiitos kaikille, jotka ovat kommentoineet tai jollain tavalla myötäeläneet klinikan kanssamme. Erityishauska kiitos Susanna Metsäaholle, joka huusi minulle katsomosta, "Hengitä Kia!". Ja super kiitos hienoista kuvista kaikille ja Ellikille videon koostamisesta.
Borta bra men hemma bäst. Kotiin on kuitenkin aina niin ihana palata vaikka vasta kello kaksi aamuyöstä. Etenkin kun tallilla on ylitsepääsemättömän paljon rakkautta jaossa ja parhaimmat kaverit.
Onneksi tallinomistajat lähettivät tämän yllä näkyvän kuvan jo ennen kuin tulin tallille tänään. Ihan vain muistutuksena, että minulla oli joskus musta ja kiiltävä hevonen.
Vepsän ja Thorin tapaaminen oli melkoinen kokemus meille kaikille ja kiireisen viikon vuoksi totesin, että Thor saa viettää pidemmän vapaan. Thor ei tunnu oikein hyvältä ratsastaa koska hampaat alkavat selvästi taas vaivata ja koska Thor liikkuu niin paljon pihatossa ei pidempi vapaa ole mikään ongelma.
Kun saavuin tallille tänään vastaan lompsi iloinen, mutainen ja letkeän oloinen hevonen. Koska aloitan työt ensi maanantaina ja kaipaan taas säännöllisempää valmennusta muutamme sunnuntaina maneesitallille Kirkkonummelle. Ensi viikolla on heti Jutin hammaslääkärikäynti sekä Sannan hieronta.
Koska Thor on yleensä niin energinen monen vapaapäivän jälkeen totesin, että on helpompaa ohjasajaa kuin yrittää ratsastaa pellolla jännittynyttä hevosta. Ohjasajaessa sain tehdä todella paljon hommia ja kotimatkalla teimme pysähdyksiä pysähdyksien perään. Välillä ihmettelen miten jääräpäinen Thor on. Joskus Thor pääsisi itse niin paljon helpommalla vain pysähtymällä ja seisomalla hiljaa. Sain ihan toden teolla tehdä pysähdyksiä ja pyytää Thoria seisomaan hetken hiljaa. Se ei todellakaan ollut helppia.
Juoksutin Thorin myös oikein kunnolla pellolla ja kävimme meren äärellä syömässä hieman ruohoa. Tuntuu, että se oli ainoa hetki kun Thor oli tänään oikein rento ja välillä ihmettelen jos hevosilla on vesi elementtinä ja vesi rauhoittaa niitä sen takia. Joka tapauksessa oli aivan ihana päivä yhdessä rakkaan hevoseni kanssa ja maalta lähdimme vielä Ellan, Benjaminin ja Naemin kanssa viettämään ystävien tyttären syntymäpäiviä.
Tämä viikko on ollut huikea. En muista milloin viimeksi olisi ollut näin kiireistä, mutta vaikka olen ollut menossa aamusta iltaan on energiaa edelleen muille jakaa.
Tiistaina olimme mukana 4 Your Horse -seminaarissa Thorin ja Jannikan kanssa ja perjantaina ja lauantaina olin jäähallilla järjestämässä Ladies Night -tapahtumaa. Torstaina ja tänään osallistuin Chi Therapeutics RYT 200-joogaopettajakoulutuksen ensimmäiseen koulutukseen.
Ladies Night oli aivan ihana tapahtuma ja olen niin onnellinen, että olen saanut olla mukana järjestämässä naisille suunnatut hemmotteluillat Horse Show:n yhteyteen. Aina välillä ehdin myös kurkata areenalle, mutta suurimman osan ajasta vietin toisen kerroksen Brewer Streetillä.
Joogaopettajakoulutus on todellinen unelmien täyttymys ja olen jo parilta päivältä saanut aivan uskomattomia kokemuksia. Tänään opiskelimme anatomiaa ja miten kaikkien ihmisten ruumiinrakenteet ovat erilaiset. Tiesitkö esimerkiksi, että olkavarren (olkapään ja kyynärnivelen) välinen pituus vaikuttaa siihen onko mahdollista seistä päällä ilman apuvälineitä. Jos ihmisellä on lyhyet kädet eli lyhyt matka olkapäästä kyynärniveleen seisoo hän sananmukaisesti päällään eikä tarkoituksenomaisessa käsillä tuetussa päällä seisonnassa.
Opiskelua, opiskelua
Tällainen pieni tietoisku uuden viikon alkuun. Tämän päivän pitkät venytykset tekivät kyllä tepposensa. Mieli on todella virkeä ja positiivinen ja energiaa olisi muille jakaa.
Kiitos vielä kovasti kaikille, jotka olivat mukana auttamassa Ladies Nightin järjestelyissä, tuottamisessa ja tapahtumassa muuten vain nautiskelemassa iltojen annista. Erityiskiitos Annika Grandellille, joka huippukakkujen lisäksi tekee uskomattoman upeita visuaalisia ilmeitä. Ilman häntä ei Ladies Night olisi näyttänyt näin hyvältä.
Rakas tyttäreni oli jättänyt tämän sängylle.
Ja super iso kiitos Benjaminille ja Kimille, jotka koko tämän viikon ovat auttaneet Ellan kanssa. Tämän viikon aikataulus ei vain mitenkään olisi ollut mahdollinen ilman teitä.
"Snorting is important for the horse. When the horse breaths shallow and holds air in the back of its lungs it forms water and carbon dioxide. The combination of these two form poisonous carbonic acid. When the horse snorts it means that he breaths out the carbonic acid which means he breaths through the whole of his lungs. (You can compare it to the acidic feeling of having Coca Cola in your own nose.)" Olen aina ihaillut Andrew McLeania, joten odotin kovasti tiistain 4 Your Horse -seminaaria. Koska Jäähallilla oli jo karsinapaikat valmiina päätimme lähteä Jannikan kanssa jo aamupäivällä ajelemaan Thorin kanssa sinne. Selvitin ensin oliko paikalla jo muita hevosia, jotta Thor ei joutuisi seisomaan tallissa yksin ja kun se selvisi päätimme, että Thoria ei stressaisi seisominen karsinassa koko päivän. Valitettavasti ehdimme vain nähdä osan McLeanin teoriasta, mutta huomasin olevani aivan liian jännittynyt keskittymään teoriaan joten en oikeastaan saanut hirveän paljon irti loppuesiintymisestä. Tuire Kaimion esitykseen oli oma sydämen syke jo rauhoittunut ja sain siitä hyviä ajatuksia omaan hevosten käsittelyyn. Sekä Kaimio että Mc Lean puhuivat hyvän ja huonon käytöksen vahvistamisesta. Kaimio totesi, että esimerkiksi ruokaa kerjäävän hevosen huonoa käytöstä ei pidä vahvistaa ja peruutetaan pois heti jos esimerkiksi jalalla kuopiminen alkaa heinäkärryn lähestyessä. Kun kuopiminen loppuu lähestytään ja jos hevonen ei enää kuovi jalalla voi heinän antaa hevoselle.
Mc Lean taas toisti monta kertaa miten tärkeätä on vaikuttaa siihen mitä asioita hevosen käsittelyssä vahvistetaan.
"If the audience stops clapping and the horse stops the horse associates clapping with standing still. If the clapping makes the horse turn and run clapping becomes a trigger for turning and running." (Eli tämän perusteella Thor oppi areenalla, että suuren yleisön taputtaminen tarkoittaa juokse ja juokse vielä omistajan yli..... Sweet.....) Kaimio puhui myös siitä miten hän ensin opettaa hevosille ennakkotaitoja ennen kuin käytetään ruokapalkintoa. Hän on myös sitä mieltä, että hevosen pitää olla rento ennen kuin käytetään ruokapalkintoa koska ruoan syöttäminen voi jopa vahvistaa pelkoa jo valmiiksi jännittyneessä hevosessa. Hän myös puhui kolmesta tärkeästä opetuksesta, joita hän hyödyntää kaikkien eläinten kanssa.
Opeta eläin luopumaan ruuasta. Muuten eläin oppii hamuilemaan.
Opeta pysymään kauempana ja kunnioittamaan omaa tilaa.
Opeta kohteen koskettamista. Auttaa esim. pakkopilttuun menemisessä jne.
Siedätä hevonen hyvin
Kaimio puhui esityksessään myös hevosen siedättämisestä ja miten tärkeätä on siedättää hevonen hyvin ja pikku hiljaa asioihin. Hän antaa hevosen rauhassa tottua ärsykkeeseen kunnes se ei enää reagoi siihen. Jännittyessään hevosen ydintukilihakset eivät toimi yhtä hyvin. Myös rokotustilanne kannattaa opettaa jo varhain nuorille hevosille. Jos hevonen jännittää tilannetta, lihas jännittyy, kipua voi tuntua ja hevonen oppii assosioimaan rokotuksen ikävään asiaan ja oppii pelkäämään niitä tilanteita. Kaimio muistuttaa myös, että pitäisi aina tehdä hevosen tahdissa asiat koska jos hevosta oikeasti pelottaa se ei opi. Kaimio sanoi, että on tärkeätä kouluttaa ja muokata yhtä asiaa kerrallan. Vasta kahdeksan peräkkäisen onnistuneen kerran jälkeen vaatimustasoa nostetaan. Esimerkiksi kolmen asian oppiminen vie kuukausia. Myös noin viiden minuutin taukoja olisi hyvä pitää säännöllisin väliajoin ja muistaa, että virheitä saa tehdä, niistä ei vain palkita. Kaimion mukaan hevoset ovat hyviä ketjuttamaan asioita ja hän käyttää niiden kouluttamisessa paljon ketjuttamista. Esimerkiksi peruuttaminen ja eteenpäin on kahden liikkeen ketju. Kaimio näkee hevospuolella myös ongelmana sen, että ihmisten ei tulisi näyttää että he pelkäävät. Hän vertasi sitä karhuihin joita hän kouluttaa. Ei hän aina aloita menemällä suoraan karhun aitaukseen, jos karhu ei tunnu ihan luotettavalta. "We slowly try to achieve not force control."
Andrew McLeanin demoesitys Mc Leanin demoesitys oli kaunista katsottavaa. Nuoret ratsukot totutettiin isoon ja jännittävään areenaan ja tärkeintä oli vain pitää hevoset tyytyväisenä ja hakea rentoutta. Mietin miten osaava herra on kyseessä ja miten ihanaa olisi päästä joskus hänen oppeihin Thorin kanssa. Hän kertoi myös taustastaan kenttäratsatsajana ja totesi, että kenttäratsastus on sen verran vaarallinen laji, että siinä hevosen pitää totella täysin koska kyseessä voi olla oma henki. McLean totesi näin poikansa Warrick McLeanin ratsastamasta nuoresta hevosesta, jota iso arena jännitti kovasti: "Today we just want to get him closer to the wall. We are not making miracles." Tässä mielestäni Andrew McLeanin parhaat palat:
The horses that were bred were the ones that were best habituated to things. Now the horses are sometimes habituated to 3-5 kg of rein pressure. On the outside the horses might look normal but deep inside they are stressed and suffer from many physical illnesses.
FEI shifted the chase of the Titanic five years ago when the sub animal welfare committee was abandoned. Now animal welfare is in the hand of the stewards which is not good. We are all guardians of the horse. Influence of money sometimes makes us blind to horse welfare.
Up until 1984 dressage was light. The rein level was soft. In the old days there were no nosebands. Drop nosebands were invented in the 1950s. With some irony McLean said that finger noseband rules are really not that good because they depend on the level of finger thickness.
When talking about the horse as a Happy Athlete McLean said that we don't know what horses feel. We can't actually see if horses are happy. We need to see content horses and give them consistently good habits to get a strong mental security.
Horses learn optimally at a certain level of stress. You need to train your horse at the right level.
Snorting is important for the horse. When the horse breaths shallow and holds air in the back of its lungs it forms water and carbon dioxide. The combination of these two form poisonous carbonic acid. When the horse snorts it means that he breaths out the carbonic which means he breaths through the whole of his lungs. (You can compare it to the acidic feeling of having Coca Cola in your own nose).
Use a long walk to relax the body. Nice and overtracking.
Use shorter steps as well and alter the number of steps in walk and halt. Keep asking questions. The more we ask questions the less the horse will look at the environment. If the horse is stiffer to the right use a little bit more right rein.
Self carriage means keeping the horses at a good speed and a good outline.
Ride a drunken walk from left to right to check if he walks left and right well.
Use the indirect turn /La rein da puille) while riding.
Horses have a deep slit between the right and left hemisphere in horse brains. Right eye loads left hemisphere. Can have quite a different reaction. If there would be a bigger reaction to the right work more on that side.
When the horse shies, worry about the front legs. Horses don't shy with their hind legs.
We slowly try to achieve not force control.
Every once in a while give longer reins for two hoof beats so the gullet doesn't get too shut. A shut gullet creates tension. With a shut gullet (the oesophagus) there is 12-14 percent of respiratory loss in the horse. (also read this)
If there are problems with the right front leg there is also a problem with the left hind because they work in diagonal pairs.
When the shoulder of the rider goes back the inside hind goes forward. That is the right time to make the flying change because the outside hind is free.
Being heavy on the hand is a forestage to running. If we pull the horse in the mouth the fence becomes a trigger for running. We need ti check the stop button but don't want to kill the horses want to move.
If the horse leans in halt ask him to step back. Make sure you give in the halt. Make close repetitions between each learning response. Make fast halt-walk transitions without little walk in between so that the horse remembers what happened the last time.
In a halt from the trot the right hind should hit down directly. The halt from trot should be in three beats. If the metronome shows that the right front leg is eg. 53 beats per minute you can fasten it by pushing the horse so that it almost trots and then ask him back to walk. You should aim for 75 beats per minute. This is how we train the quick button says McLean. If you train the quick button on a young horse it is much easier to do movements such as piaffe when they are older.
Make at least 3 repetitions in a row and the horse is likely to get the 4th repetition right. Five repetitions is usually a bit too much.
When jumping practice stopping the horse straight after the fence. As soon as the feet are on the ground the horse should answer. This will reduce the running and all pony club riders should be taught this before they are let out on a cross-country field the first time.
"With a shut gullet (the oesophagus) there is 12-14 percent of respiratory loss in the horse." (also read this)
Kun tämä on näkymä "toimistosta" on se todellinen toteutunut unelma. Yksi unelmistani on ollut tehdä töitä Helsinki International Horse Show -organisaatiossa ja nyt se unelma on toteutunut. Olen tämän syyskauden saanut järjestää ihanaa Ladies Night -tapahtumaa ja saanut olla mukana näkemässä ja kokemassa Horse Show:n tunnelman alusta loppuun asti.
Tänään aloittamani Chi Therapeutics RYT 200 -joogaopettajakoulutus on asia josta olen uneksinut jo vuosia, mutta en ajatellut toteuttavani koulutusta pitkään aikaan. Muistan kun luin Katri Syvärisen blogia joulukuussa 2014 ja hän kirjoitti näin:
"Joogaopettajakoulutus oli minulle se epämääräinen ajatus, joka aina aika ajoin pompahti mieleeni ja jota vuosia painoin takaisin piiloon, koska en pitänyt sen toteutumista mahdollisena. Mutta niin siitä vain tuli totta. Koulutuksen aikana pian vaikeimpien hetkien jälkeen tuli aina se onnistuminen, joka kertoi minulle, että olen oikealla tiellä."
Mietin kirjoitusta lukiessani miten rohkea Katri on ja miten hän on vain lähtenyt toteuttamaan unelmiaan. Ajattelin blogia lukiessani, että voi kun minäkin joku päivä kouluttautuisin joogaopettajaksi, mutta ajattelin, että se ei olisi mahdollista. Aika usein mahdottomasta tulee kuitenkin mahdollista kun uskaltaa heittäytyä ja antaa elämän virran viedä. Olen nyt täysin vakuuttunut siitä, että meillä kaikilla on oma kutsumuksemme elämässä ja kun saamme tehdä sen äärellä töitä on aamuisin aina todella mukava herätä.
Syvärisen upeita sanoja vielä lainaten:
"Mutkuttelu on helppo vaihtoehto. Se ei vaadi rohkeutta, heittäytymiskykyä, luottamusta tai luovuutta. Silloin saa siirtää vastuun olosuhteille, joita pitää oman kutsumuksensa seuraamisen esteenä.
Entä jos kuitenkin jättäisit seuraavan mutkun väliin ja antaisit elämäntehtävällesi mahdollisuuden?"
Kiitos siitä, että olet tullut elämäämme. Vaikka olen aina toivonut omaa hevosta en ikinä osannut arvata, että elämääni saapuisi sellaiset hevosihmeet kuten Masi ja Thor.
En myöskään osannut arvata minne kaikkialle sinä Thor minut veisit: maailmanluokan areenalle tuhannen ihmisen eteen.
Olen niin onnellinen ja kiitollinen, että saan kokea oman hevoseni kanssa kaikenlaisia asioita. En osaa sanoin kuvailla sitä tunnetta mikä minut vallitsi eilen kun saimme oman karsinan jäähallin parkkipaikalta. Ai että mikä fiilis.
Kiitos Son of Thor siitä, että valitsit juuri minut. Olen oppinut itsestäni enemmän kuin olisin ikinä voinut tämän elämän aikana kuvitella oppivani.
Ja McLeanin sanoja vielä lainaten:
"Sitä olen ihmetellyt usein, että miksi ne ihmiset, joille eläinten hyvinvointi on elämässä asia numero yksi, ovat usein myös heitä, jotka ovat kaikkein ilkeimpiä kanssaihmisiään kohtaan?" (lähde: hevosurheilu.fi)
On häkellyttävää huomata miten paljon negatiivisia asioita ihmiset löytävät kaikesta ja miten paljon haukutaan netissä. Miten ihmeessä kenelläkään on sellaiseen a) aikaa tai b) energiaa. Eikö olisi paljon hauskempaa yrittää löytää asioista positiviiset puolet. Jotenkin elämä on vaan niin paljon helpompaa sillä tavalla.
Viikonlopun Horse show lähestyy ja samalla koordinoimani Ladies Night -tapahtuma. Olen myös kouluttautumassa joogaopettajaksi, joten kaiken vapaa-ajan tällä viikolla olen koulutuksessa. Tulossa on kuitenkin kirjoitus siitä miten valmistauduimme Thorin kanssa tilaisuuteen, parhaita paloja 4 Your Horse -seminaarista ja erillinen postaus Kari Vepsän ja Thorin My Way -esityksestä.
Farrier Formula Double Strength on pellettimuotoinen kaviolisärehu. Rehu sisältää hyödyllisiä rasvahappoja, vitamiineja, mineraaleja ja tärkeitä aminohappoja. Farrier Formula edesauttaa myös karvan hyvinvointia ja vahvistaa jänteitä ja nivelsiteitä ympäröivää sidekudosta.
14. elokuuta Thor sai ensimmäistä kertaa Farrier Formulaa ja otin Kaviot kuntoon -kirjoituksen kuvat samana päivänä. 4. lokakuuta kuvasin kaviot seuraavan kerran ja tässä näkyy nyt ennen ja jälkeen kuvat kaikista kavioista.
Thorin kavionlaatu on alusta asti ollut todella heikko ja Just Dressagen Matilda suositteli aloittamaan vähintään kolmen kuukauden kuurilla. Jos kuuri tepsii kannattaisi jatkaa pellettien syöttämistä pidemmän aikaa. Ohjeistuksessa neuvotaan syöttämään ainakin 6-8 kuukautta, jotta uusi kasvu pääsee kaviossa lähelle maan pintaa. Hitaasti kasvavassa kaviossa voi kuitenkin mennä vuosi-puolitoista vuotta ennen kuin kavioaines on kokonaan uusiutunut niin, että maahan osuva osa on kavioainesta, joka on alusta saakka hyötynyt Farrier Formulasta.
Thorin kavioiden kanssa on aina ollut suuremmat ongelmat kesäisin ja olen ajatellut, kuten varmaan monet muutkin, että kuiva kesä haurastuttaa kaviot. Peuramalla järjestetyssä Hevosen kokonaisvaltainen hyvinvointi -tilaisuudessa kengitysseppä Riina Villanen kuitenkin kertoi, että kuivuus ei haurastuta kavioita. Ennemminkin kostea ja kolea sää aiheuttaa ongelmia kavion laatuun ja märkäkaudella syntyneet vauriot tulevat esille vasta kun kavio kuivuu ja kutistuu.
Villanen on matkustanut ympäri maailmaa ja vaikka Intiassa on kovat tiet ja kuiva sää hevosilla on enimmäkseen hyvä kavionlaatu. Japanissa taas on paljon ongelmia etenkin monsuunikauden aikaan ja hevosilla esiintyy valkoviivatautia. Vanuatussa taas on vaihteleva ympäristö ja hevoset kulkevat vapaana. Suurimman osan ajasta kavioihin ei Villasen mukaan tarvinnut koskea ja hevoset kulkivat kengättöminä hyvin vaihtelevassa maastossa. Koska Suomessa on melko vaihteleva keli ei Villasen mukaan kannata lotrata ylenmääräisesti vedellä ja tulisi välttää kuivan ja kostean vaihtelua.
Thorin kaviot ovat selvästi lähteneet ylhäältä alaspäin paranemaan. Kesän alussa kaviot olivat todella huonossa kunnossa ja melkein murenivat käsiin. Kavioissa oli myös selvää merkkiä joko stressitilasta, joka vaikuttaa suoraan kavioiden ja karvan laatuun tai jostain puutostilasta ruokinnan suhteen. Nyt tuo kohta lähtee valumaan alaspäin ja kuten kuvista näkee kavioiden "kuoppaiset kohdat" ovat kohta jo melkein kenkää vasten. Thor on Farrier Formula Double Strength -kaviolisärehun lisäksi syönyt todella hyvälaatuista korsirehua ja liikkunut 24 tuntia vuorokaudessa. Ympärivuorokautinen liikuntaa auttaa Villasen mukaan kaviomekanismia toimimaan oikeaoppisesti. Kun hevonen laskee painon kavion päälle se laajenee kantaosastaan ja taas supistuu. Tämä taas lisää verenkiertoa ja aineenvaihduntaa. Fakta on kuitenkin se, että hevosen geenit määräävät pitkälle hevosen kavionlaadun ja monilla asioilla voi vaikuttaa siihen, mutta täydellisiä kavioita ei varmaan huonolaatuisista kavioista ikinä saa. Hevosen kova käyttö vaikuttaa myös kavionlaatuun ja on melko rajua kyytiä kavioille ja kengille. Villasen mukaan pitää kuitenkin muistaa että harvemmin kannattaa miettiä vaan yhtä syytä vaan usein on kyseessä useampi asia, joka kertyy kokonaisuudeksi. Kaikilla hevosilla on myös yksilöllinen kengitysväli ja jokaisella hevosella on kavioille hevoskohtaisesti oikea kulma hevosen rakenteesta riippuen. Usein hevosilla on keskimäärin 1-2 viikkoa lyhyemmät kengitysvälit kesällä kuin talvella. Villanen totesi myös, että 80 prosenttia ontumisista todetaan etujaloissa koska hevonen voi paremmin kompensoida takajaloilla rasituspiikkiä esim. pitkällä varpaalla kiertämällä hieman sivusta. Juttelimme myös tilaisuudessa kengityssepän ammatista ja Englanti on ainoa maa jossa ammatti on luvanvarainen ja koulutus nelivuotinen. Jopa kenkien irrottaminen on laitonta ja kengät saa irrottaa vain hätätapauksessa. Vuolla saa kuitenkin vähäisemmällä ammattitaidolla myös Englannissa. Ammattitutkinnon tärkeydestä keskustellaan jatkuvasti Amerikassa ja Euroopassa, mutta valoa pakolliselle tutkinnolle näkyy vasta hamassa tulevaisuudessa. Ongelma kun on ihan jo siinä, että esimerkiksi Suomessa ei olisi riittävästki ammattitutkinnon suorittaneita henkilöitä. Tässä taas hieman ajatuksia kavioista, kavionlaadusta ja kengityksestä. Olen todella kiitollinen, että Riina Villanen pääsi mukaan Hevosen kokonaisvaltainen hyvinvointi -tilaisuuteen jakamaan tietotaitoaan. Aika loppui kerta kaikkiaan kesken ja olisi niin paljon lisää kysyttävää ja juteltavaa. Just Dressagen kanssa Kaviot kuntoon -projekti jatkuu kuitenkin elokuuhun 2016 asti ja on todella mielenkiintoista nähdä miltä kaviot näyttävät ensi kesänä. Teen seuraavan postauksen aiheesta 2-3 -kuukauden päähän niin katsotaan taas missä mennään. Lue myös: Kaviot kuntoon Kaviot kuntoon vol. III
Näistä hetkistä haaveilee pikkutyttönä ja yhtäkkiä huomaa istuvansa keskellä unelmaansa. Laiduntava hevonen vieressä, koira joka nyhtää ruohoa ja juoksee iloisena ympäriinsä ja luonnon tuoma rauha.
Thor ei ikinä ole ollut näin rauhallinen ja mun mukana. Kävelimme rannan kautta pellolle treenaamaan ja vietimme siellä pitkän tovin. Boomer odotti jälleen nätisti, kun ratsastin Thorilla ja sen jälkeen lähdimme yhdessä kotimatkalle. Thor maailman rennoimpana ja Boomer iloisena edellä. Elämän rikkautta suurimmillaan. Olen niin uskomattoman kiitollinen näistä hetkistä. Kiitos!
Tiistaina olimme Thorin ja Boomerin kanssa sänkkärillä. Boomer on niin upeaa seuraa koska se istuu kiltisti paikoillaan kun Thor saa irrotella vähän kovemmassa vauhdissa. Maastoreissu maneesille sujuu hyvin vapaana, mutta liian kovassa vauhdissa Boomer ei tahdo pysyä mukana.
Ladies Night näkyy nyt myös katukuvassa.
Thor oli todella rento kun lähdimme sänkkärille, mutta jännittyi kovin kun viereisen tallin hevoset laukkasivat laitumella mäkeä alas. Thor ei tahtonut rauhoittua millään ja mietin, että katsotaan kuinka kauan kestää kunnes Thor hengittää taas. Nå, ei se hengittänyt. Se oli niin jännittynyt koko sen ajan kun ravasimme ja laukkasimme sänkipellolla ja kotimatkakin sujui todella jännittyneissä merkeissä. Yritin sanoa, että on todella rasittavaa ja pelottavaa, kun Thor on tuollaisella moodilla, mutta se oli kuin kuuroille korville juttelemista. Onneksi Boomer piti hyvän fiiliksen yllä ja seuraavan päivän tunnille lähdimme taas todella rentona ja hyvällä fiiliksellä.
Naapureiden ihana pikku Bob-koira.
Välillä tuntuu, että en millään saa Thoria rauhoittumaan kun se jännittyy jostain. Maneesihan ei koskaan ole ollut mikään ongelma, mutta luonnon keskellä liikkuminen ilman muita hevosia pelottaa Thoria välillä aivan kamalasti. En ole varma saanko ikinä Thoria ihan rennoksi, mutta paljon hyviä hetkiä on ollut. Välillä tuntuu kuitenkin, että liikun oman rohkeuteni rajamailla kun vetelen yksin pitkiä matkoja maastossa. Yritän vain hengittää ja miettiä positiivisia asioita, mutta kun rakas hevoseni on niin uskomattoman nopea maalaa sitä välillä itselleen kamalia kauhuskenarioita.
Maastoilusta en kuitenkaan ikinä luopuisi ja rakastan meidän yhteisiä maastohetkiä. Välillä kuitenkin tekee vain mieli hypätä Mareldan kyytiin hetkeksi ja mennä keskelle metsää rauhoittumaan. Thorin kanssa kun nämä maastohetket eivät aina ole kaikkein rennoimmat.
Keskiviikkona hyppäsimme aivan super kivaa ja teknistä rataa Jannikan kanssa. Meidän piti tehdä laukanvaihdot puomien päällä enkä saanut niitä alkuun sujumaan ollenkaan. Jannika pyysi kuitenkin olemaan selkeämpi omien apujen kanssa ja aika nopeasti Thor ymmärsi mistä oli kyse. Sen jälkeen Thor vaihtoi joka kerta ja laukanvaihdot sujuivat muitta mutkitta. Alussa Thor oli hieman jäykkä, mutta rentoutui nopeasti ja oli todella hyvän tuntuinen lopputunnista.
Perjantaina kävimme pellolla ja juoksutin Thorin oikein kunnolla. Siitä lähdimme vielä tätini luokse hakemaan yhtä kirjaa ja sen jälkeen juttelemaan vanhempieni kotiin. Thor ja Boomer saivat leipää ja sen jälkeen kävelimme takaisin kotitallille.
Perjantai-illan vietimme rakkaiden ystävien ja perheen seurassa enkä muista milloin olisin viimeksi nauranut niin paljon. Eilen lähdimme sitten sulkemaan mökkiä saareen ja oli niin kaunista. Vaikka oli melko kylmä rakastan syksyä saaristossa. On niin kaunista ja tyyntä ja jotenkin tuntee olevansa luonnon kanssa yhtä. Olimme paljon ulkona, laitoimme hyvää risottoa, joimme punaviiniä, katsoimme The Butler -leffan Netflixistä ja nukahdimme aikaisin.
Tänään vesisysteemi pamahti, mutta halusin Peuramaalle katsomaan kisoja joten mieheni kyyditsi minut maihin ja lähdin siitä suoraan Peuramaalle. Jannika kisasi Mialla ja naapurin tytär Vanessa Poju-ponilla, joten oli hauska nähdä ystäviä mukana kisaamassa. Peuramaalla oli loistava tunnelma, aurinkoi paistoi, musiikki raikasi stereoista ja ihmiset olivat ihanalla tuulella. On se Peuramaa vaan niin ihana paikka.
Peuramaalta ajoin vielä trailerin kanssa Thorin luokse ja lastasimme Thorin Benjaminin kanssa. Aika monta kertaa sai peruutella ulos ennen kuin herra halusi jäädä traileriin seisomaan, mutta aikaa oli runsaasti ja Thor seisoi loputlta kiltisti trailerissa pidempiä aikoja. Heti kun Thor oli jäänyt nätisti seisomaan peruutin Thorin ulos ja vein takaisin pihattoon. Thor joutui selvästi taas tekemään paljon aivotyötä ja oli ihana huomata miten paljon oma mieliala vaikuttaa hevosiin. Kyllä se vaan on niin, että silloin kun ei ole kiire mihinkään Thor vaistoaa sen ja kaikki sujuu niin paljon helpommin.
Inkoosta ajoin vielä vanhalle kotitallille ja jäin suustani kiinni sinne. Sen jälkeen vielä kotiin siivoushommiin, kun Ella ja Vanessa lähtivät pyöräilemään, joten nyt on todella raukea olo. Jotenkin myös hieman ahdistava koska mietin tänään miten haluaisin vain ratsastaa työkseni. Viettää tunteja päivässä hevosten seurassa ja oppia näistä upeista eläimistä koko ajan lisää.
Ja tässä vielä mukavaa katsottavaa Yle areenalta. Ystäväni hevosen kakkoskaudella seurataan yhdeksää nuorta ja lahjakasta hevosurheilijaa.
