Bit Management

Hassua miten tuntuu, että jotkut ajatukset tai asiat vain pistävät käyntiin oikein tapahtumavyöryn. Mainitsin edellisessä kirjoituksessa Viikissä toimivan Robert Menzien. Olin jättänyt hänelle soittopyynnön ja sain jo torstaina vastauksen sähköpostiin. Perjantai-iltana pienimuotoisen ja nautinnollisen shoppailun lomassa, ennen kuin tapasin ystäväni Kellarikrouvissa, puhelimeni soi ja aivan super duper herra Menzie soitti (aivan ihanaa palvelua, koska olen niin tottunut siihen, että soittelen itse esimerkiksi kengittäjien perään:)

Juttelimme pitkän tovin Thorista ja hän totesi, että kuulostaa haastavalta tapaukselta ja hän haluaisi mielellään tutkia hevoseni. Hän puhui siitä miten "bit management" voisi auttaa Thorin tapauksessa. Eli kuolaimia tulisi vaihtaa ainakin joka toinen päivä. Hän voisi myös katsoa sopivat suitset ja kuolaimet paikan päällä. Hän kysyi myös: "Have you tried a bitless bridle", johon vastasin että se on kyllä ollut ajatuksissa, mutta suurin osa ajastani on mennyt satuloiden kokeilemiseen viimeisen vuoden aikana (skåålasimme juuri projektin vuosipäivälle Aten kanssa). Juttelimme sitten siitä miten kaikki vaikuttaa kaikkeen ja hän luultavimmin ottaisi myös fysioterapeutin tarkistamaan selän kunnon. Menzie ei ole enää vuosiin raspannut hevosia ja sanoi, että raspaaminen on yleensä vain oireen hoitamista. Ongelmat kumpuavat melkein aina jostain muualta:

"Floating the teeth usually only deals with secondary or tertiary problems - if possible it is always nice to find out what is the primary problem."

Menzie on saanut vaikutteita ruotsalaiselta hevoshammaslääkäriltä ja sanoi, että hänen oma kantansa raspaukseen ja hevosten hampaiden hoitoon muuttui valtavasti noin seitsemän vuotta sitten. Nyt en tosin uskalla sanoa yhtään sen enempää enkä itse tiedä mitä mieltä olen, mutta olen melko vakuuttunut siitä, että ongelma tulee varmaan jostain muualta eikä hevosten hampaiden raspaaminen 2-3 kuukauden välein voi olla hyväksi hevoselle. Menzie mainitsi kuitenkin, että jo vaihtamalla kuolaimia ei ainakaan pitäisi syntyä haavaumia suuhun yhtä helposti ja päivän viikossa tulisi ainakin pitää kokonaan kuolaimettomana hevosella kuin hevosella.

Tämän päivän satula ja kuolaimettomat suitset -varustus:

Olin jo varaamassa ajan Menzielle, mutta tuntuu siltä, että ensin täytyy voittaa lotossa tai myydä satula:) Sain kuitenkin jo korvaamatonta apua koska tänään kokeilin ensimmäistä kertaa kuolaimettomia suitsia Johannan tunnille ja Thor oli kaikin tavoin levollinen ja läsnä.

Mukana tunnilla Topin ihana emä Blondi.  Topi on Siiri Kyröllä ratsutettavana.

Oli hassua koska tuntui heti kotoisalta vaikka kuolaimia ei ollut suussa. Thor ei onneksi ole karkailevaa sorttia, joten siitä ei tarvinnut kantaa huolta, mutta kyllä hieman mietitytti selkään nouseminen ja miltä kontakti tuntuisi. Thor oli alusta asti tyytyväinen ja kaikki turha mukelteleminen oli poissa. Tuntui itse asiassa niin hyvältä, että tunnin jälkeen mietin, että kyllä tässä eläinkoulutusblogista poimitussa Dr. Cookin toteamuksessa taitaa olla jotain perää:

"Dr. Cook on pitkään puhunut kuolaimettomien puolesta. Hänen tutkimuksissaan mm. erilaiset käytösongelmat ratsastaessa ovat vähentyneet merkittävästi tai poistuneet kokonaan, kun on siirrytty käyttämään kuolaimettomia suitsia."

Thor reagoi selvästi väärin riimun asettamaa painetta vasten, joten oppiminen pois siitä edellyttää ehdottomasti kouluttamista:

"Cookin tutkimuksesta voi saada sen käsityksen, että kertaheitolla korvaamalla kuolaimet kuolaimettomilla pääsee eroon kaikista ongelmista. Moni hevonen voi olla rennompi ilman kuolainta, mutta vaihtaminen edellyttää yleensä kouluttamista. Varsinkin, jos kyseinen hevonen asennoituu negatiivisesti riimuun. Hevonen voi olla oppinut vetämään riimussa painetta vastaan, jolloin se todennäköisesti tekee niin myös kuolaimettomilla. Jos jarru tai kääntäminen ei toimi riimulla, eivät ne välttämättä toimi kuolaimettomillakaan heti – oppiminen edellyttää kouluttamista."

Omaan käteen tuntui hieman hassulta, koska pieni hienosäätö puuttui ja kesti melko pitkään rentoutua ja nauttia päivän tunnista. Olin aikaisemmin kokeillut Hackamorea, joka ei toiminut meillä ollenkaan joten en oikein tiennyt mitä odottaa. Tuntui kuitenkin siltä, että tunsin ja tunnistin paremmin Thorin ongelmakohdat ja pystyin ratkomaan niitä koska en pystynyt korjaamaan asioita niin helposti käsillä (jolloin kuitenkin korjaan niitä väärin). Tänään piti siis ihan oikeasti ratsastaa istunnalla ja pohkeilla ja käyttää niitä keskivartalon lihaksia. Jossain vaiheessa löysimme sellaisen flow-fiiliksen ja tunne oli kyllä mahtava. Etenkin laukka oli tänään rauhallinen, rento ja parempi kuin pitkään aikaan. Sain myös vasemmassa laukassa hyvin oikean lavan tuotua sisäänpäin koska se tahtoi hieman valua ulos.

Tunnista en muista hölkysen pöläystä koska keskityin niin paljon kaikkiin uusiin juttuihin. Olin myös eilen hakenut Hipposportista Albionin, johon pystyi vaihtamaan jalkatukia, joten niitäkin kokeilin sitten samalla. Satula oli ihan hyvän tuntuinen, mutta jäin jälleen liikaa takakaarelle istumaan. Oli kuitenkin sellainen tunne, että pystyin istumaan melko suorassa, joten eiköhän me vielä jossain vaiheessa päädytä johonkin Albionin malliin. Pidemmät jalkatuet tuntuivat ainakin noin yhden tunnin perusteella paremmilta vaihtoehdoilta.

Kuolaimettomat olivat tosiaan täysin uusi tuttavuus meille ja uskon, että joudun vielä pitkään työstämään sitä, että Thor ei tulisi niin paljon painetta vastaan. Haluan kuitenkin hevosen, jota ratsastan täysin istunnalla, joten mitä suussa on on toissijaista. Jotenkin tuli vain sellainen vahva tunne tänään, että miksi ylipäänsä käytämme kuolaimia tai edes keskustellaan niiden käytöstä, kun kuolaimettomat  toimivat niin hyvin. Mutta se on sitten jo ihan oma keskustelunsa.....

Ja nyt täytyy muistaa, että minulla on hevonen, jolla on ihan oikeasti todella paljon ongelmia suun kanssa. En varmaan olisi tässä vaiheessa omassa ratsastuksessa, jos erilainen hevonen erilaisine ongelmineen olisi astunut elämääni. Olen kuitenkin suuresti kiitollinen siitä, että Thor opettaa minulle niin paljon ja on hyvin herkkä kertomaan asioista eteenpäin. Oli se tunne sitten mikä oli ratsastaessa, niin ihaninta oli, että Thorilla oli selvästi parempi olla ilman kuolaimia.

Eilen kävimme Ninan ja Estellen kanssa pellolla laukkaamassa ja ravaamassa hangessa ja oli aivan IHANAA. Taas muistui mieleen, miksi ratsastaminen on maailman paras laji (jooga hipoo kyllä nykyään ykköstasoa koska siitä tulee vaan niin hyvä olo. Todella hyvä lisä ratsastukseen).

Kannattaa ehdottomasti lukea Jaana Pohjolan kirjoitus: Kuolain vai ilman vai onko sillä väliä?

Lisää mielenkiintoista luettavaa hevosten hampaista ja kuolaimista vs. kuolaimettomuus täällä.
Video Kia ja Thor esteillä ilman kuolaimia ensimmäistä kertaa.