 |
| Onnellinen hevosenomistaja |
Kerro hevosestasi; rotu, taso ja hieman luonnetta
Aloitan tietenkin kertomalla jo edesmenneestä Masista.
Meadow Master aka Masi (Maas Baas, Masse, Masi the Machine)
FWB (Suomalainen puoliverinen)
isä Pyrrhus III
emä Milford Queen
ei. Pride of Toames (Irish Draught)
Kasvattaja: Anne-Maj von Rettig, Kirkkonummi
Masi on maailman itsepäisin ja hauskin tyyppi. Elämäniloinen kaveri, jonka kanssa ei koskaan ole ollut tylsää hetkeä. Yksi elämäni suurista rakkauksista
Thor saapui elämäämme melkein kolme vuotta sitten, kun kaverini Tiina toi Thorin Suomeen, postasi kuvan Facebookkiin, totesi, että tässä kiva hevonen, mutta se on vähän pieni sulle. Ja sitten se oli menoa (katso koeratsastusvideo täältä). Love at first sight:
Son of Thor (Turre, Turiluri, Turde, Turturduvan)
SWB (Swedish Warm Blood)
isä Topaasch
emä Millan (SWB)
ue. Maraton
Born: 2006-07-01
Kasvattaja: Veronica Cabrera, Thåstorp 31, 43020 Veddige
Unihorse Ab
Thor on todellinen ilopilleri. Pirtsakka ja energinen kaveri, jolla riittää luonnetta ja pilkettä silmäkulmassa jopa niinä päivinä, jolloin rauhallinen köpsöttelylenkki maastossa voisi tehdä terää. Thor on unelmieni täyttymys. Oma nuori hevoseni, josta olen haaveillut varmaan jo ennen syntymääni:)
Hevoset vai ponit? Miksi?
Ai että, rakastan poneja. Niiden luonnetta, kipakkuutta ja nopeutta. Shettikset ovat ihan parhaimpia koska ne kasvattavat myös omaa luonnetta usein mahdottomalla käytöksellään:) Oma poniaikani oli jokseenkin ohi kun hujahdin 179 cm pitkäksi, joten olen sen jälkeen enimmäkseen ratsastanut hevosilla tai isommilla poneilla. Olen kuitenkin vannoutunut ponifani, mutta makea ratsu on makea ratsu, on se sitten pieni tai suuri.
Ensimmäinen hevonen /poni jolla ratsastit itsenäisesti enemmän?
Inkoossa asusteleva Frey-hevonen. Lapsuuteni suuri rakkaus, jonka kanssa kirmasin ympäri Inkoon teitä ja niittyjä.
Kumpi parempi, kengätön vai kengällinen? Hevosesi kenkien koko? (Jos se on kengässä)
Tämä on sellainen ikuisuuskysymys johon olen aikasemmin ottanut kantaa blogissani ja jota mielelläni pohdiskelen enemmän (ihan vain senkin takia, että Eemilillä kokeiltiin kengättömyyttä). Haluaisin oppia lisää hevosten kavioista ja ylipäänsä biomekaniikasta, jotta osaisin oikeasti ottaa kantaa tähän aiheeseen, mutta tässä nyt oma mututuntuma ja mitä vuodet erilaisten hevosten parissa on opettanut.
Hevonen voi voida hyvin kengättömänä tai kengällisenä. En usko että on suoranaisesti oikeata tai väärää tapaa, mutta jos hevosella on aina ollut kengät on isompi riski, että hevonen ei totu kengättömyyteen ainakaan lyhyellä aikavälillä. En esimerkiksi usko, että Masia, jo ison rakenteen takia olisi voitu totuttaa kengättömäksi etenkin koska heti kengän irrottua Masi arkoi jalkojaan. Thorin osalta taas kaviot ovat vihdoinkin hyvässä kunnossa (ei siinä mennyt kuin melkein kolme vuotta), joten vaikka leikittelen kengättömällä ajatuksella en kuitenkaan halua kokeilla sitä Thorin kanssa. Kuten aikaisemmin olen blogissani kirjoittanut, niin jos olisi paljon rahaa ja aikaa ja monta omaa hevosta, kokeilisin ihan varmaan kengättömyyttä jonkun hevosen kanssa. Etenkin jos hevonen saisi olla kengättömänä alusta asti. Mietin myös usein Tesellon kanssa, että olisiko Tesellon kipua voit auttaa sillä, että Tesello olisi ollut kengättömänä joitain vuosia ja olisi pikku hiljaa parantunut. Kun sain kuulla, että ongelmana ei vain ollut sädeluuontuma vaan irtopala kaviossa, ymmärsin, että kaikkea ei ehkä aina korjata kengillä tai kengättömyydellä. Jos Tesello olisi ollut täysin oma hevoseni, olisin kenties kokeillut vielä muita vaihtoehtoja.
Talliolosuhteilla on myös suuri vaikutus siihen valitseeko kengällisen tai kengättömän vaihtoehdon. Tunnen monia hevosia, jotka voivat oikein hyvin kengättömänä ja elävät usein pihatoissa suurissa laumoissa. Kavion voidakseen tarpeeksi hyvin hevosen tulee liikkua suurimman osan vuorokaudesta, joten en ehkä lähtisi edes kokeilemaan kengättömyyttä hevosen asuessa sisällä yöt. Sinänsä niitäkin esimerkkejä on, jotka voivat oikein hyvin ilman kenkiä vaikka asuvat sisällä tallissa. Ei taida olla oikeata tai väärää näissä tapauksissa. Ehkä tärkeintä olisi, että seppä ihan oikeasti tietää mitä tekee. On aivan liian monta tapausta, jossa hevosia vuollaan tai kengitetään väärin ja se vaikuttaa kaikkeen niin paljon. On tietenkin myös helpompikavioisia hevosia, mutta kyllä se hyvän sepän löytäminen on arretta kalliimpaa (ja niitä kun taas on aivan liian vähän).
Ehkä yksi suurimmista syistä siihen, että en haluaisi pitää hevostani ilman kenkiä on oma mukavuudenhalu. Ja suurin syy tuohon mukavuuteen on rakastamani maastoilu ja buutsit. Koska haluan maastoon säännöllisin väliajoin en mitenkään jaksaisi sovittaa talvella bootseja jalkoihin (ja kenties kesälläkin kun hevonen aristaa alkojaan). Siinä menee aikaa ja buutsit hajoavat tai lentävät jonnekin tienpentareeseen melko varmasti (nyt ei tosiaan ole kuin parin hevosen kanssa buutsikokemusta kertynyt). Mutta joo, ehkä sitten joku kaunis päivä kun on se oma tila ja monta hevosta:)
Ja kenkien kokoa en tiedä. Pitäisi ainakin olla tarpeeksi isot koot koska entiset kengät olivat kengittäjän mukaan liian ahtaat.
Klippaus: puolesta vai vastaan?
Kuten ehkä vastauksesta huomaatte, klippaus ei herätä minussa hevosen kavioiden kaltaisia intohimoja. Masi klipattiin (Tiina hoiti sen melkein aina) koska Masi kasvatti törkeän talvikarvan ja hikoili muuten itsensä aivan märäksi tunneilla. Thor taas pysyy sileänä kuin vauvan peppu koko talven ja kesän (Thorin ongelma on ennemminkin haalentuminen kesällä), joten en näe mitään syytä klipata tuota kiiltävää pehkoa edes talvisin.
Tarhaavatko hevosesi yksin vai laumassa? Miksi?
Hevoseni tarhaavat aina muiden hevosten kanssa ja se on yksi perusasioista, joista en missään nimessä jousta. Joskus Masi joutui olemaan yksin joitain kuukausia, mutta onneksi toinen hevonen karkasi Masin luokse ja tallinomistaja ymmärsi, että hevosilla ei ollut minkäänlaista ongelmaa tulla toimeen keskenään. Olen aina pitänyt hevosia yhdessä ja olen ollut siinä hyvin vapaamielinen ja uskonut, että aina ne jotenkin tulevat toimeen. Thorin kanssa ei ole ollut ihan yksioikoista. Laitoin heti ekana päivänä Inkoossa Thorin toisen ponin kanssa laitumelle. Poni potkaisi Thoria oikein toden teolla ja tallinomistaja soitti, että kuului kops ja verta roiskui. Voitte kuvitella fiiliksen kun on juuri ostanut hevosen ja kuulosti kyllä aivan kamalalta skenariolta. Onneksi potku osui kuitenkin juuri sellaiseen kohtaan, että mitään ei vaurioitunut, mutta sen kuukauden Thor vietti yksin laitumella. Tampajalla Thor oli Klöntin kanssa pidemmän aikaa, mutta pienessä tarhassa meno yltyi niin pahaksi, että oli parempi erottaa pojat. Oittaalla Thor seisoi kuukauden sairastarhassa ja seuraavassa kotitallissa Kylmälässä Thoria kokeiltiin yhden hevosen kanssa jonka kanssa homma ei pelittänyt ja sen jälkeen Thor sai laiduntaa isommassa poikalaumassa. Siinäkin oli ensimmäisenä päivänä kunnon dramatiikkaa, kun Thor ja toinen hevonen hyökkäsivät vanhemman hevosen kimppuun, mutta Thorin osalta kävi onnekkaasti ja hän sai jatkaa kolmen muun ruunan seurassa tallustamista laitumella päivät pitkät. Sen jälkeen muutimmekin sitten Inkooseen ja viimeisen parin vuoden ajan Thorin tarha/laidunkaveri on ollut vanhempi herrasmies Obelix. Kesäisin Thorin seurana on myös usein yksi sun toinen karannut tamma (tammat jostain syystä rakastuvat Thoriin palavasti), joten seuraa on ollut mukavasti. Pitäisin Thorin mieluusti myös nuorempien hevosten seurassa ja isommassa laumassa, mutta Obelixin kanssa on sujunut niin hyvin, joten olen vain nauttinut tilanteesta. Kesällä yritimme uutta ponia poikien kanssa, mutta se oli kyllä sellaisella tappomeiningillä, että en ikinä kyllä kokeile laittaa uutta ruunaa Thorin kanssa kesällä tammojen viereen. Thorilla oli todella selkeät sävelet siinä kuka päättää eikä tilanne ottanut rauhoittuakseen. Thor ja Masi taas tulivat todella hyvin toimeen ja pidin niitä yhdessä vapaana siellä sun täällä. Masi kun oli niin helppo kaikkien hevosten seurassa.
Mutta joo, ehdottomasti muiden hevosten kanssa. Hevonen on LAUMAELÄIN.
Ratkaiseeko hevosessa enemmän sen luonne vai ulkonäkö? (Esim. väri?)
Mielestäni tässä on hieman sama asia kuin parisuhteessa. Valehtelisin jos sanoisin, että ulkonäöllä ei ole mitään merkitystä, mutta kyllä se luonne on ehdottoman tärkeä asia. Eli vastaukseni olisi ei luonne tai ulkonäkö vaan kokonaisuus ja se tunne. Sen vain tietää, kun jonkun ihmisen/hevosen seurassa tuntuu hyvältä ja turvalliselta.
Millainen on hyvä hevosblogi?
Mielestäni hyvä blogi on sellainen johon haluaa palata. Pidän esimerkiksi todella paljon Heidin nelivedot -blogista. Se on yksi ehdoton suosikkini koska siinä on mielenkiintoista asiaa monesta näkökulmasta. Pidän eritoten siitä, että opin uusia asioita Heidiltä. Kuten Heidin taannoin julkaisemasta Terveys lähtee vatsasta -kirjoituksesta.
Pahin tippumisesi?
Minulla on käynyt kamala tuuri (kop kop) ja monista lentämisistä (korkealle ilmaan, kääk) huolimatta en ole koskaan loukkaantunut vakavammin. Pahin tippuminen oli varmaan Pariisin Bois de Boulognen Touring Club de France -ratsastuskoulussa. Kävin siellä säännöllisesti saksalaisten ystävieni kanssa ratsastamassa ja siellä oli hienoja ja laadukkaita hevosia ja kokeneet opettajat. Sain kerran tunnille nuoren hevosen, joka oli aivan ihana. Hevonen lähti kuitenkin täysin yllättäen käsistä maneesissa ja veti sellaista pillurallia, että oksat pois. Katsoin vain paikan minne lentäisin valmiiksi ja tömähdys oli kyllä melkoinen. Niska oli kyllä kipeä ja koko vartaloa kivisti, mutta onneksi ei käynyt pahemmin. Ja kyllähän se vähän niin taitaa olla, että nuo putoamiset kuuluvat tähän harrastukseen. Kääk taas.....
Kuinka monta loimea hevosesi omistaa?
Noin viisi kappaletta (+ ratsastusloimet, joista pidän kovasti sekä sadeloimi). Käytän kuitenkin sännöllisesti vain kolmea hyvälaatuista loimea. Horseware, Amigo ja Bucas -loimet ovat mielestäni toimineet meillä parhaiten. En kuitenkaan ole loimien suurkuluttaja ja Heidi saa aika usein huomauttaa, että loimittaisit nyt edes joskus sitä sun hevosta:)
Kuinka usein hevosesi liikkuu?
Minulle on ensisijaista, että hevonen saa toteuttaa lajilleen luontaista käyttäytymistä ja liikkuu mahdollisimman paljon vuorokauden ympäri. Thor asuu ulkona 24h kesäkuusta syys-lokakuun alkuun isoilla laitumilla. Loput vuodesta Thor tarhaa isoissa tarhoissa kahdeksasta aamusta iltakahdeksaan.
Liikutan myös muuten Thoria säännöllisesti. Thorilla on yleensä korkeintaan yksi vapaapäivä viikossa ja tuolloin voin myös käydä kävellyttämässä tai tekemässä jotain hauskaa. Jos en itse pääse tallille minulla on aivan ihanat apujoukot. Jessica oli mukana heti alkuajoista, mutta valitettavasti Inkoo on nykyään hieman liian kaukana ja hänellä on talli oman talon vieressä Vihdissä. Riikka on ollut sellainen enkeli koko tämän ajan, että en edes tiedä mitä superlatiiveja tähän voisi kirjoittaa. Ihana pikkuinen Sara auttoi Oittaan aikaan meitä koko kuukauden ja Heidi on myös ratsastanut Thoria pidempiä jaksoja. Nyt myös tallimme uudet asukkaat ovat auttaneet maastoiluttamisessa ja kaikki muut tallilaiset auttavat niin monessa asiassa. Olen siitä todella kiitollinen.
Olen hieman muuttanut omaa suhdettani hevosen liikuttamiseen. Aikaisemmin liikutin hevosia päivittäin. Olen myös aina juoksuttanut paljon ja käyttänyt round-peniä. Nykyään olen kuitenkin taipuvainen ajattelemaan, että hevosta ei tarvitse liikuttaa päivittäin jos hevosella on tarpeeksi isot tilat liikkua muuten. Esimerkiksi Thorin kanssa olen edelleen pitänyt noin päivän (välillä kaksi) vapaata viikossa, mutta ainakin joka toinen päivä on maastoilua ja 1-2- kertaa viikossa ohjasajoa tai vapaana juoksuttamista. Eli Thoria ei ratsasteta maneesissa viitenä päivänä viikossa ja tämä rytmi on sopinut Thorille hyvin. Olen myös yrittänyt pomppia ainakin kerran viikossa. Puomeja, ristikoita, kavaletteja ja välillä hieman isompiakin esteitä. Olen myös pitänyt Thorille kunnon vapaata kesällä ja se on tehnyt todella hyvää. Nyt Thor on myös rauhoittunut kovasti. Tuntuu, että edellisessä tallipaikassa olisin voinut liikuttaa Thoria päivittäin kaksi kertaa ja kuitenkin Thor oli levoton.
Kun Masi asui tallissa, jossa oli puolipäivätarhaus ja pienet tarhat Masi kipeytyi vakavasti. Ratsastimme päivittäin, mutta mikään ei oikein enää auttanut, kun Masi ei päässyt liikkumaan kunnolla päivät pitkät. Kun muutimme Gunssanille Masi pystyi olemaan viikkojakin vapaalla ilman mitään ongelmaa koska Masi liikkui niin paljon isoissa metsätarhoissa. Eli mitä ehkä yritän sanoa on, että mikään ei voita hevosen luontaista liikkumista eikä ratsastaminen korvaa sitä mitenkään. Olen jopa vakuuttunut siitä, että suurin osa ongelmistamme poistuisivat jos hevosemme saisivat liikkua enemmän. Luonnossa hevonen liikkuu suurimman osan vuorokaudesta.
Oletko varovainen vai "uhkarohkea" ratsastaja?
Nuorena olin uhkarohkea, mutta nuorena sitä varmaan on hieman rohkeampi kaikin tavoin. Sanoisin, että olen nykyään järkevämpi ratsastaja, mutta uhkarohkeasti lähden kuitenkin hevosen kuin hevosen kanssa tekemään asioita. Käytän kuitenkin usein esimerkiksi juoksutusta sellaisena mukavana apuvälineenä, jos tuntuu että hevonen on jo räjähtämäisillään ennen kuin hyppään selkään.
No comments:
Post a Comment