Pohdintaa hevosen ruokinnasta

"Hyvä heinä tuoksuu hyvälle. Se ei pölyä eikä siinä ole hometta, valkoisia pilkkuja (hiivaa), tummia tai (kuivaheinässä) kosteita kohtia eikä se tunnu lämpimältä."

Tämän vuoden heinäanalyysi osoitti, että tallin säilöheinän proteiinipitoisuus (valkuainen) on alhainen ja sokeripitoisuus korkea. Koska en ole aikaisemmin perehtynyt hevosen ruokintaan syvällisemmin lähdin nyt selvittämään asiaa tarkemmin. Luin ja pohdin ja poimin parhaimpia paloja ja pohdintoja Maatalous- ja metsätieteiden maisteri Nina Jaakkolan Tasapainoinen ruokinta -sivustolta. Kirjoituksessa linkitän myös muihin hevosen ruokintaa sivuaviin blogikirjoituksiin.

"Lyhyesti sanottuna: typillisesti hevoselle syöttämämme rehut, siis timoteivaltainen heinä, kaura ja tyypillisen hevoslaitumen ruoho eivät ole hevosen luontaista ravintoa. Ne ovat toki luonnonaineita eikä niitä ole valmistettu synteettisesti, mutta tämä ei riitä tekemään niistä hevosen luontaista ravintoa. Ne eivät ole sitä, mitä hevonen vapaasti luonnossa luontaisella esiintymisalueellaan eläessään söisi. Hevonen syö luonnossa yli sataa eri kasvilajia."

Olen tavannut monia hevosia joiden osalta ruokinta on sujunut muitta mutkitta. Masin ja Thorin osalta olen kuitenkin joutunut miettimään molempien elopainoa pääni puhki. Masi oli ehtinyt laihtua todella huonokuntoiseksi elämänsä aikana ennen kuin tuli meille, joten aineenvaihdunnassa oli varmaan jo vikaa ja Thorin purentaongelma ei edesauttanut lihomista. Olen kuitenkin, jos lasketaan pois fyysiset viat, tullut siihen tulokseen vuosien varrella, että mikään ei korvaa hyvälaatuista heinää ja kun heinä on hevoselle juuri sopivaa, niin tarvitaanko mitään muuta? Ja mistä tietää, että heinä on juuri omalle hevoselle sopivaa?

"Kortista heinää pidetään usein ”laihan” ja lehtevää ”vahvan” heinän synonyyminä.  ”Laiha heinä” tarkoittaakin todellisuudessa heinää, jossa on vähän valkuaista (ja kivennäisiä), mutta paljon sokeria. Huonoin mahdollinen heinä kaviokuumeiselle hevoselle siis!

Silloin kun hevosella on vaikeuksia pitää painoa tai lihasmassaa yllä tai sillä on pientäkään vikaa hampaissaan, kortista heinää on syytä välttää viimeiseen saakka. Laihoille hevosille ja vanhoille hevosille heinän pitää olla mahdollisimman lehtevää. Näillä hevosilla on heikentynyt kyky hyödyntää heinän kuituja, ja ne saattavat laihtua sitä enemmän mitä enemmän niille annetaan kortista heinää. Heinän vaihtuessa lehtevämpään versioon moni hevosenomistaja ei ole uskoa silmiään, niin valtava ero tällä voi olla hevosen ulkonäössä ja hyvinvoinnissa jo kuukauden kuluttua. HUOM. heinän muutos on AINA tehtävä vähitellen, kilo viikossa vanhaa heinää uudella korvaten."

Hevosen ruokinta tulisi suurimmalta osin koostua karkearehusta ja Jaakkola onkin kirjoittanut heinän laadusta ja määrästä blogissaan:

Hevonen on luontaisesti ruohonsyöjä, luonnossa se saa hyvin harvoin viljoja ja sen syömä ruoho on vähäsokerista. Tästä johtuen hevonen ei siedä korkeita tärkkelys- ja sokeripitoisuuksia. Hevosen yksilöllinen aineenvaihdunta ja geneettiset ominaisuudet ratkaisevat, miten hevosen elimistö "ratkaisee" liiallisen hiilihydraattien saannin ongelman. Toiset hevoset (hyvät rehunkäyttäjät) lihovat ja niiden veren insuliinitaso nousee ja niille voi kehittyä insuliiniresistenssi ("hevosten sokeritauti").

Hevonen ei kuitenkaan luonnossa elä viljapellossa, ja suuret väkirehumäärät ovat kiistattomassa yhteydessä mm. mahahaavaan ja kaviokuumeeseen. On mielestäni siis myös kilpahevosten ruokinnassa järkevämpää tähdätä kohtuulliseen väkirehumäärään ja pyrkiä maksimoimaan syötettävän heinän määrä.

Panostus heinän laatuun maksaa itsensä varmasti takaisin. Se säästää väkirehu- ja kivennäisrehukustannuksissa sekä eläinlääkäri- ja lääkekuluissa. Ennen kaikkea, hyvä heinä = hyvinvoiva ja suorituskykyinen hevonen!

Amerikkalaisessa tutkimuksessa on selvitetty, että ravuri pärjää treenissä yhtä hyvin laadukkaalla karkearehulla kuin millä tahansa ihmemössöllä. Hevoset kasvavat yhtä hyvin ja tulevat yhtä nopeiksi syömällä energiapitoista, superlaadukasta karkearehua vapaasti. Kuitenkin syötämme hevosille pieniä määriä heinää ja suuria määriä väkirehua. Monet hevoset ruokailevat noin kolme tuntia vuorokaudessa vaikka hevoset luonnossa syövät suurimman osan vuorokaudesta, noin 16 h. 

Hippologiblogissa on myös mielenkiintoinen artikkeli siitä miten hevosella on tietty "pureskeluntarve", joka tulee tyydyttää korsirehulla.

Jaakkola ottaa myös kantaa mysleihin ja pelletteihin ja on sitä mieltä, että periatteessa minkä tahansa myslin tai pelletin pystyy korvaamaan edullisemmin käyttämällä suoraan mainittuja perusraaka-aineita: viljoja, soijaa, sinimailasta jne. Kivennäisten saannin pystyy säätelemään tarkemmin ja paremmin kun ottaa ne erillisestä pussista.

"Ostaessasi kunnon heinää voit selviytyä pelkällä hivenaine- ja vitamiinitäydennyksellä ja jättää yleiskivennäisen (Racing Mineral, Black horse kivennäinen ja muut vastaavat) kaupan hyllyyn. Pääkivennäisiä (Ca, P, Mg, Na) saa kyllä kohtuullisen helposti ja edullisesti täydennettyä tarvittaessa, mutta hivenaineiden täydentäminen voi olla hankalaa ja kallistakin puuhaa heinän arvojen ollessa mitättömät. Katso siis erityisen tarkasti heinän hivenaineet (erityisesti kupari ja sinkki).

Jos pitää valita yksi yksittäinen kivennäinen ostopäätöksen perusteeksi, valitsisin kuparin. Kuparia on suomalaisessa heinässä yleensä erittäin vähän ja hevosen kuparin tarve on melko suuri verrattuna esim. ihmiseen." 

Hivenaine- ja vitamiinitäydennys on käytännössä aina välttämätön suomalaisen heinän kanssa. Vain erittäin harvoin vastaan tulee sellaisia heiniä, joissa hivenainepitoisuudet ovat lähelläkään hevosen tarpeita. Vitamiinit taas tuhoutuvat talven mittaan heinästä. Sen takia kaikista "purkeista" on yleensä mahdotonta päästä eroon, ellei sitten hyväksy sitä, että hevosella on vähintään kuparin, sinkin ja seleenin ja jodin sekä E-vitamiinin vaje."

Jaakkola kirjoittaa: "Hevonen on sopeutunut luonnossa syömään suurimman osan valveillaoloajastaan. Hevosen mahalaukku erittää mahahappoa jatkuvasti eikä hevosella ole sappirakkoa, vaan sappinestettä erittyy maksasta jatkuvasti. Molemmat kertovat hevosen sopeutuneen tiheään syömiseen. Mahahaava on hevosilla valitettavan yleinen sairaus ja tyypillinen syy siihen ovat liian pitkät paastoajat. 

Myös Jaana Pohjola kirjoittaa samankaltaisia ajatuksia neljä vatsahaavan riskitekijää -kirjoituksessaan. 

Jaakkola on kuitenkin sitä mieltä, että:

"Suurta osaa suomalaisista hevosista ikävä kyllä ei voi turvallisesti ruokkia vapaalla heinäruokinnalla, joko siksi että tallin heinä ei sovellu tähän tarkoitukseen tai siksi että hevonen syö silloin heinää liikaa suhteessa tarpeeseensa tai molemmista syistä. Vapaa heinäruokinta tuo hevoselle yleensä aivan liian paljon energiaa ja sokereita. Niin sanotut patenttiratkaisut harvoin toimivat laihojen tai lihavien hevosten kohdalla. Esimerkiksi vapaa heinä ei yleensä toimi lihavilla eikä laihoilla hevosilla. Lihavat hevoset saavat liikaa energiaa vapaasti syötettäessä. Laihat hevoset saavat helposti joko liian vähän energiaa vapaalla heinäruokinnalla (jos heinä on kortista) tai liian paljon valkuaista (jos heinä on lehtevää).

Minna Tallberg ratkaisee ongelman metallisella heinähäkillä, joka vaikuttaa todella hyvältä ja mielenkiintoiselta ratkaisulta. 

Nina Viitamäki ylläpitää Luontoäidin hevoset -sivustoa. Viitamäki sai muutama vuosi sitten tilaisuuden sijoittaa omat hevoset hyville laidunmaille ja kertoo nyt sivustollaan yrttien vaikutuksesta hevoseen ja kasvilääkinnästä eli fytoterapiasta. Myös Jaakkola ottaa sivustollaan kantaa yrtteihin ja luontaistuotteisiin hevosen ruokinnassa ja muistuttaa, että kaikilla lääkkeillä, myös yrtti- ja luonnonlääkkeillä, on sivuvaikutuksia. 

"Sivuvaikutukset ja yhteisvaikutukset on syytä tuntea hyvin ennen kuin lähtee syöttämään yrttejä hevoselle. Nyrkkisääntönä voi sanoa, että mitään yrttiä ei pitäisi syöttää jatkuvasti, vaan sopivan mittaisina kuureina. Itse asiassa sama sääntö kuuriluonteisesta syöttämisestä pätee useimpiin kasveihin. Monilla kasveilla on sekä hyödyllisiä että haitallisia ominaisuuksia. Esimerkiksi pellavansiemen on monessa mielessä erittäin terveellinen rehu. Sen on mm. tieteellisesti todistettu helpottavan kesäihottumaa (O’Neill et al. 2002c), siinä on paljon omega3–rasvahappoja, se tasapainottaa suoliston toimintaa ja edistää hiekan poistumista suolesta ja on vielä tulehduksia hillitsevä (anti-inflammatory). Kuitenkin pellava on myös kadmiumin kerääjä ja sen pitkäaikainen jatkuva syöttäminen voi johtaa kadmiumin kerääntymiseen elimistöön."

Asia, josta puhutaan aivan liian vähän ja joka on tärkeätä huomioida myös tässä yhdeydessä on hevosen henkinen hyvinvointi.

"Masanobu Fukuoka kirjoittaa erinomaisessa pienessä kirjassaan One Straw Revolution osuvasti: "One problem is that in Western nutritional science there is no effort to adjust the diet to the natural cycle. The diet that results serves to isolate human beings from nature. [...] Another problem is that spiritual and emotional values are entirely forgotten, even though foods are directly connected with human spirits and emotions. [...]Chemical analysis, nutritional ratios, and other such considerations are the main causes of error. The food prescribed by modern science is far from the traditional Oriental diet, and it is undermining the health of Japanese people."

"Fukuokan ajattelu on mielestäni yhtä totta hevosten ruokinnassa. Hevonenkin on psykofyysinen kokonaisuus. Pelkkä rehujen ravintosisällön tunteminen ei riitä eikä ruoka ole hevosellekaan vain ravinteita."

Kaikessa kannattaa kuitenkin huomioida, että myös hevoset ovat yksilöitä ja se mikä on hyvästä yhdelle hevoselle, voi olla liikaa toiselle. 

Vaikka kuinka yrittäisimme, niin tosiasia on kuitenkin seuraava:

"Hevosen voi ruokkia täydellisen oikein vain luonto eli hevosen luonnollinen elinympäristö hevosen luontaisella esiintymisalueella. Kun me ihmiset kuitenkin olemme menneet kesyttämään hevosen ja tuomaan sen kauas luontaisesta elinympäristöstään ja päättäneet ruveta ruokkimaan hevosta viljellyillä rehuilla, luonto ei enää voi hoitaa tehtäväänsä. Ravintosisältöjen laskemisesta tulee välttämätöntä, koska viljelty timotei tai hevoslaitumien ruoho eivät ole hevosen luontaista ravintoa." 

Miten sinä ruokit hevosia ja mitä ajatuksia sinulla on hevosen ruokinnasta? 

Kannattaa myös lukea Heidin ja Janitan pohdintoja Hevosen ruokinnasta ja massan lisäämisestä.
Katso myös tavoiteltavat heinän kivennäisarvot.

Lue lisää: 
Hevosen tasapainoinen ruokinta
Luontoäidin hevoset
Eläinten koulutuksesta
Hippologiblogi
Ajatuksia rehuteollisuudesta
Passion for Riding
Täysihoitotallien ruokintakerrat, Suomi, 2013
Hivenen hieno ero
Kaura ja öljy
Mudan syöminen
Suolan käytöstä hevosen ravinnossa
Tiheät ruokintavälit
"Ihmisen kannalta epäkäytännöllinen eläin"
Pärskiikö hevosesi?
Feed your horse before exercise
Hevosen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista

Tarkista veden laatu

Luonnon yrtit ja lisäravinteet:
Ruusunmarjojen syöttäminen hevosille
Chia-siemenet ja ruusunmarjajauhe
Nokkonen ja bentoniittisavi kokeilussa
Oiva lisäravinne lihasmassan kasvattamiseen (Blue Hors Care:n E-Amino)
Rehuruokailun kokkikilpailu
Sänkkärit on auki

Maaseudun Tulevaisuus: Hevosetkin kärsivät elintasosairauksista
PROHevonen: Laidun - Hevosen parasta rehua
Heidin Nelivedot: Ajatuksia rehuteollisuudesta