Pohdintaa hevosen ruokinnasta

"Hyvä heinä tuoksuu hyvälle. Se ei pölyä eikä siinä ole hometta, valkoisia pilkkuja (hiivaa), tummia tai (kuivaheinässä) kosteita kohtia eikä se tunnu lämpimältä."

Tämän vuoden heinäanalyysi osoitti, että tallin säilöheinän proteiinipitoisuus (valkuainen) on alhainen ja sokeripitoisuus korkea. Koska en ole aikaisemmin perehtynyt hevosen ruokintaan syvällisemmin lähdin nyt selvittämään asiaa tarkemmin. Luin ja pohdin ja poimin parhaimpia paloja ja pohdintoja Maatalous- ja metsätieteiden maisteri Nina Jaakkolan Tasapainoinen ruokinta -sivustolta. Kirjoituksessa linkitän myös muihin hevosen ruokintaa sivuaviin blogikirjoituksiin.

"Lyhyesti sanottuna: typillisesti hevoselle syöttämämme rehut, siis timoteivaltainen heinä, kaura ja tyypillisen hevoslaitumen ruoho eivät ole hevosen luontaista ravintoa. Ne ovat toki luonnonaineita eikä niitä ole valmistettu synteettisesti, mutta tämä ei riitä tekemään niistä hevosen luontaista ravintoa. Ne eivät ole sitä, mitä hevonen vapaasti luonnossa luontaisella esiintymisalueellaan eläessään söisi. Hevonen syö luonnossa yli sataa eri kasvilajia."

Olen tavannut monia hevosia joiden osalta ruokinta on sujunut muitta mutkitta. Masin ja Thorin osalta olen kuitenkin joutunut miettimään molempien elopainoa pääni puhki. Masi oli ehtinyt laihtua todella huonokuntoiseksi elämänsä aikana ennen kuin tuli meille, joten aineenvaihdunnassa oli varmaan jo vikaa ja Thorin purentaongelma ei edesauttanut lihomista. Olen kuitenkin, jos lasketaan pois fyysiset viat, tullut siihen tulokseen vuosien varrella, että mikään ei korvaa hyvälaatuista heinää ja kun heinä on hevoselle juuri sopivaa, niin tarvitaanko mitään muuta? Ja mistä tietää, että heinä on juuri omalle hevoselle sopivaa?

"Kortista heinää pidetään usein ”laihan” ja lehtevää ”vahvan” heinän synonyyminä.  ”Laiha heinä” tarkoittaakin todellisuudessa heinää, jossa on vähän valkuaista (ja kivennäisiä), mutta paljon sokeria. Huonoin mahdollinen heinä kaviokuumeiselle hevoselle siis!

Silloin kun hevosella on vaikeuksia pitää painoa tai lihasmassaa yllä tai sillä on pientäkään vikaa hampaissaan, kortista heinää on syytä välttää viimeiseen saakka. Laihoille hevosille ja vanhoille hevosille heinän pitää olla mahdollisimman lehtevää. Näillä hevosilla on heikentynyt kyky hyödyntää heinän kuituja, ja ne saattavat laihtua sitä enemmän mitä enemmän niille annetaan kortista heinää. Heinän vaihtuessa lehtevämpään versioon moni hevosenomistaja ei ole uskoa silmiään, niin valtava ero tällä voi olla hevosen ulkonäössä ja hyvinvoinnissa jo kuukauden kuluttua. HUOM. heinän muutos on AINA tehtävä vähitellen, kilo viikossa vanhaa heinää uudella korvaten."

Hevosen ruokinta tulisi suurimmalta osin koostua karkearehusta ja Jaakkola onkin kirjoittanut heinän laadusta ja määrästä blogissaan:

Hevonen on luontaisesti ruohonsyöjä, luonnossa se saa hyvin harvoin viljoja ja sen syömä ruoho on vähäsokerista. Tästä johtuen hevonen ei siedä korkeita tärkkelys- ja sokeripitoisuuksia. Hevosen yksilöllinen aineenvaihdunta ja geneettiset ominaisuudet ratkaisevat, miten hevosen elimistö "ratkaisee" liiallisen hiilihydraattien saannin ongelman. Toiset hevoset (hyvät rehunkäyttäjät) lihovat ja niiden veren insuliinitaso nousee ja niille voi kehittyä insuliiniresistenssi ("hevosten sokeritauti").

Hevonen ei kuitenkaan luonnossa elä viljapellossa, ja suuret väkirehumäärät ovat kiistattomassa yhteydessä mm. mahahaavaan ja kaviokuumeeseen. On mielestäni siis myös kilpahevosten ruokinnassa järkevämpää tähdätä kohtuulliseen väkirehumäärään ja pyrkiä maksimoimaan syötettävän heinän määrä.

Panostus heinän laatuun maksaa itsensä varmasti takaisin. Se säästää väkirehu- ja kivennäisrehukustannuksissa sekä eläinlääkäri- ja lääkekuluissa. Ennen kaikkea, hyvä heinä = hyvinvoiva ja suorituskykyinen hevonen!

Amerikkalaisessa tutkimuksessa on selvitetty, että ravuri pärjää treenissä yhtä hyvin laadukkaalla karkearehulla kuin millä tahansa ihmemössöllä. Hevoset kasvavat yhtä hyvin ja tulevat yhtä nopeiksi syömällä energiapitoista, superlaadukasta karkearehua vapaasti. Kuitenkin syötämme hevosille pieniä määriä heinää ja suuria määriä väkirehua. Monet hevoset ruokailevat noin kolme tuntia vuorokaudessa vaikka hevoset luonnossa syövät suurimman osan vuorokaudesta, noin 16 h. 

Hippologiblogissa on myös mielenkiintoinen artikkeli siitä miten hevosella on tietty "pureskeluntarve", joka tulee tyydyttää korsirehulla.

Jaakkola ottaa myös kantaa mysleihin ja pelletteihin ja on sitä mieltä, että periatteessa minkä tahansa myslin tai pelletin pystyy korvaamaan edullisemmin käyttämällä suoraan mainittuja perusraaka-aineita: viljoja, soijaa, sinimailasta jne. Kivennäisten saannin pystyy säätelemään tarkemmin ja paremmin kun ottaa ne erillisestä pussista.

"Ostaessasi kunnon heinää voit selviytyä pelkällä hivenaine- ja vitamiinitäydennyksellä ja jättää yleiskivennäisen (Racing Mineral, Black horse kivennäinen ja muut vastaavat) kaupan hyllyyn. Pääkivennäisiä (Ca, P, Mg, Na) saa kyllä kohtuullisen helposti ja edullisesti täydennettyä tarvittaessa, mutta hivenaineiden täydentäminen voi olla hankalaa ja kallistakin puuhaa heinän arvojen ollessa mitättömät. Katso siis erityisen tarkasti heinän hivenaineet (erityisesti kupari ja sinkki).

Jos pitää valita yksi yksittäinen kivennäinen ostopäätöksen perusteeksi, valitsisin kuparin. Kuparia on suomalaisessa heinässä yleensä erittäin vähän ja hevosen kuparin tarve on melko suuri verrattuna esim. ihmiseen." 

Hivenaine- ja vitamiinitäydennys on käytännössä aina välttämätön suomalaisen heinän kanssa. Vain erittäin harvoin vastaan tulee sellaisia heiniä, joissa hivenainepitoisuudet ovat lähelläkään hevosen tarpeita. Vitamiinit taas tuhoutuvat talven mittaan heinästä. Sen takia kaikista "purkeista" on yleensä mahdotonta päästä eroon, ellei sitten hyväksy sitä, että hevosella on vähintään kuparin, sinkin ja seleenin ja jodin sekä E-vitamiinin vaje."

Jaakkola kirjoittaa: "Hevonen on sopeutunut luonnossa syömään suurimman osan valveillaoloajastaan. Hevosen mahalaukku erittää mahahappoa jatkuvasti eikä hevosella ole sappirakkoa, vaan sappinestettä erittyy maksasta jatkuvasti. Molemmat kertovat hevosen sopeutuneen tiheään syömiseen. Mahahaava on hevosilla valitettavan yleinen sairaus ja tyypillinen syy siihen ovat liian pitkät paastoajat. 

Myös Jaana Pohjola kirjoittaa samankaltaisia ajatuksia neljä vatsahaavan riskitekijää -kirjoituksessaan. 

Jaakkola on kuitenkin sitä mieltä, että:

"Suurta osaa suomalaisista hevosista ikävä kyllä ei voi turvallisesti ruokkia vapaalla heinäruokinnalla, joko siksi että tallin heinä ei sovellu tähän tarkoitukseen tai siksi että hevonen syö silloin heinää liikaa suhteessa tarpeeseensa tai molemmista syistä. Vapaa heinäruokinta tuo hevoselle yleensä aivan liian paljon energiaa ja sokereita. Niin sanotut patenttiratkaisut harvoin toimivat laihojen tai lihavien hevosten kohdalla. Esimerkiksi vapaa heinä ei yleensä toimi lihavilla eikä laihoilla hevosilla. Lihavat hevoset saavat liikaa energiaa vapaasti syötettäessä. Laihat hevoset saavat helposti joko liian vähän energiaa vapaalla heinäruokinnalla (jos heinä on kortista) tai liian paljon valkuaista (jos heinä on lehtevää).

Minna Tallberg ratkaisee ongelman metallisella heinähäkillä, joka vaikuttaa todella hyvältä ja mielenkiintoiselta ratkaisulta. 

Nina Viitamäki ylläpitää Luontoäidin hevoset -sivustoa. Viitamäki sai muutama vuosi sitten tilaisuuden sijoittaa omat hevoset hyville laidunmaille ja kertoo nyt sivustollaan yrttien vaikutuksesta hevoseen ja kasvilääkinnästä eli fytoterapiasta. Myös Jaakkola ottaa sivustollaan kantaa yrtteihin ja luontaistuotteisiin hevosen ruokinnassa ja muistuttaa, että kaikilla lääkkeillä, myös yrtti- ja luonnonlääkkeillä, on sivuvaikutuksia. 

"Sivuvaikutukset ja yhteisvaikutukset on syytä tuntea hyvin ennen kuin lähtee syöttämään yrttejä hevoselle. Nyrkkisääntönä voi sanoa, että mitään yrttiä ei pitäisi syöttää jatkuvasti, vaan sopivan mittaisina kuureina. Itse asiassa sama sääntö kuuriluonteisesta syöttämisestä pätee useimpiin kasveihin. Monilla kasveilla on sekä hyödyllisiä että haitallisia ominaisuuksia. Esimerkiksi pellavansiemen on monessa mielessä erittäin terveellinen rehu. Sen on mm. tieteellisesti todistettu helpottavan kesäihottumaa (O’Neill et al. 2002c), siinä on paljon omega3–rasvahappoja, se tasapainottaa suoliston toimintaa ja edistää hiekan poistumista suolesta ja on vielä tulehduksia hillitsevä (anti-inflammatory). Kuitenkin pellava on myös kadmiumin kerääjä ja sen pitkäaikainen jatkuva syöttäminen voi johtaa kadmiumin kerääntymiseen elimistöön."

Asia, josta puhutaan aivan liian vähän ja joka on tärkeätä huomioida myös tässä yhdeydessä on hevosen henkinen hyvinvointi.

"Masanobu Fukuoka kirjoittaa erinomaisessa pienessä kirjassaan One Straw Revolution osuvasti: "One problem is that in Western nutritional science there is no effort to adjust the diet to the natural cycle. The diet that results serves to isolate human beings from nature. [...] Another problem is that spiritual and emotional values are entirely forgotten, even though foods are directly connected with human spirits and emotions. [...]Chemical analysis, nutritional ratios, and other such considerations are the main causes of error. The food prescribed by modern science is far from the traditional Oriental diet, and it is undermining the health of Japanese people."

"Fukuokan ajattelu on mielestäni yhtä totta hevosten ruokinnassa. Hevonenkin on psykofyysinen kokonaisuus. Pelkkä rehujen ravintosisällön tunteminen ei riitä eikä ruoka ole hevosellekaan vain ravinteita."

Kaikessa kannattaa kuitenkin huomioida, että myös hevoset ovat yksilöitä ja se mikä on hyvästä yhdelle hevoselle, voi olla liikaa toiselle. 

Vaikka kuinka yrittäisimme, niin tosiasia on kuitenkin seuraava:

"Hevosen voi ruokkia täydellisen oikein vain luonto eli hevosen luonnollinen elinympäristö hevosen luontaisella esiintymisalueella. Kun me ihmiset kuitenkin olemme menneet kesyttämään hevosen ja tuomaan sen kauas luontaisesta elinympäristöstään ja päättäneet ruveta ruokkimaan hevosta viljellyillä rehuilla, luonto ei enää voi hoitaa tehtäväänsä. Ravintosisältöjen laskemisesta tulee välttämätöntä, koska viljelty timotei tai hevoslaitumien ruoho eivät ole hevosen luontaista ravintoa." 

Miten sinä ruokit hevosia ja mitä ajatuksia sinulla on hevosen ruokinnasta? 

Kannattaa myös lukea Heidin ja Janitan pohdintoja Hevosen ruokinnasta ja massan lisäämisestä.
Katso myös tavoiteltavat heinän kivennäisarvot.

Lue lisää: 
Hevosen tasapainoinen ruokinta
Luontoäidin hevoset
Eläinten koulutuksesta
Hippologiblogi
Ajatuksia rehuteollisuudesta
Passion for Riding
Täysihoitotallien ruokintakerrat, Suomi, 2013
Hivenen hieno ero
Kaura ja öljy
Mudan syöminen
Suolan käytöstä hevosen ravinnossa
Tiheät ruokintavälit
"Ihmisen kannalta epäkäytännöllinen eläin"
Pärskiikö hevosesi?
Feed your horse before exercise
Hevosen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista

Tarkista veden laatu

Luonnon yrtit ja lisäravinteet:
Ruusunmarjojen syöttäminen hevosille
Chia-siemenet ja ruusunmarjajauhe
Nokkonen ja bentoniittisavi kokeilussa
Oiva lisäravinne lihasmassan kasvattamiseen (Blue Hors Care:n E-Amino)
Rehuruokailun kokkikilpailu
Sänkkärit on auki

Maaseudun Tulevaisuus: Hevosetkin kärsivät elintasosairauksista
PROHevonen: Laidun - Hevosen parasta rehua
Heidin Nelivedot: Ajatuksia rehuteollisuudesta

Uusi tuttavuus ratsain

Thor laukkasi luokseni kun oli niin kova kiire sisälle.

Rakastan tammoja (ja omistan kaksi ruunaa:) Olen aina tykännyt kovasti tammoista sillä tammat ovat niin yhteistyökykyisiä ja kevyitä käsitellä ja ratsastaa. Jos tammoja kohtelee hyvin kohtelevat tammat useimmiten ihmistä hyvin takaisin. Kun tammaan rakentuu molemminpuolinen luottamus on se usein järkkymätöntä.

Tänään ratsastin ensimmäistä kertaa tallinomistaja Ninan 5-vuotiaalla tammalla Estellellä. Nina oli mukana maneesissa ja alkulämmittelyn jälkeen ratsastus sujui mukavasti ja tulimme hyvin toimeen. Videossa näkyy lyhyt laukkapätkä alkumetreiltä.

Pikkuinen Estelle

Estellen ratsastuksen jälkeen olin jo melko hikinen ja märkä, mutta lampsimme Thorin kanssa vielä maneesiin. Mietin kyllä, että kaksi hevosta on melko paljon tällaisella kelillä, mutta kai se homma menee vähän näin:

'People think I'm disciplined. It is not discipline. It is devotion. There is a great difference.'
- Luciano Pavarotti

Rannvi hoiti Thorin maanantaina kraniosakraalihoidolla ja Thor oli ollut parempi selästä, mutta jumissa edestä, etenkin lapojen takaa ja kaulasta. Juttelin Pekan kanssa ja Pekka oli sitä mieltä, että Thor on ehkä laittanut enemmän painoa eteen kun Thorilla oli niin pitkään samat kengät takajaloissa ja kengitys muuttui kauttaaltaan. Eilen kävin vain pitkällä juoksulenkillä Thorin kanssa ja tänään juoksutin ensin ja ratsastin kevyesti. Thor oli aivan uskomattoman kevyt ja hyvä ratsastaa ja olin aivan haltioissani. Tuntui, että Thorin oli todella helppo kantaa itseään ja jo juoksuttaessa Thor liikkui todella hyvässä muodossa. Näytti siltä, että koko runko oli pidempi ja liike meni koko hevosen läpi. Thor oli myös suoremman tuntuinen ja oikea laukka nousi jokainen kerta oikein. Myös satula istui paremmin kun jätin ensimmäisen vastinhihnan löysemmälle ja lisäsin padit lapaluiden taakse. Prestige myy trapezius padia D1-satulan mukana, mutta juttelin asiasta Aten kanssa ja hän oli sitä mieltä että pehmusteet toimivat yhtä hyvin.

Maneesilta lampsimme sitten tallille takaisin ja nautimme molemmat lämmöstä. Thor piehtaroi itsensä ruskeaksi ja sai jäädä loimetta yön yli. Kotona kävimme vielä saunassa tyttöjen kanssa ja kyllä tuntui hyvältä.

More Biomechanics

I stumbled upon the following article today through a friend:

Bent out of shape: Reflections on Rollkur

and lovely Anna Andersen gave me a hint about animal physiotherapist Heli Hyytiäinen's lecture series about the horse's biomechanics. Such an interesting subject and I will definitely participate. Thank you so much Anna for telling me about the course.

Kannattaa myös tutustua Elina Parpalan blogiin ja kirjoituksiin hevosen biomekaniikasta.

Tavarataivas

Rakastan hyviä elokuvia ja etenkin hyvin tehtyjä dokumenttielokuvia. Pidän myös kovasti ensi-illoista koska niissä on jotain erityistä, kun elokuvan tekijät ovat paikalla ja tunnelma on tiivis ja jännittävä. Miten ihmiset reagoivat? Otetaanko elokuva avosylin vastaan? Kuuluuko naurua, itkua, mitä muita tunteita elokuva herättää? Petri Luukkaisen elokuva Tavarataivas otettiin tänään parhaimmalla tavalla vastaan ja edessä seisoi vilpittömästi onnellinen mies. Upeata työtä kaiken kaikkiaan ja elokuva onnistui mitä parhaimmalla tavalla kiteyttämään elämän olennaisimmat asiat todella luonnollisella tavalla. Kyse kun ei ole tavaroista vaan ihmissuhteista.

Tytöt ja ponit

Tytöt aloittivat eilen ratsastustunnit Aktiivitallilla. Kävimme kokeilemassa tunteilua kerran ennen joulua ja Ella ja Naemi tykkäsivät kovasti. 

Eilistä tuntia oli ilo seurata. Tytöillä oli todella hauskaa ja opettaja Katja oli aivan mahtava tyttöjen kanssa. Lapset saivat ravata paljon itsenäisesti, kiertää tolppia, kävellä puomien yli ja kokeilla peruuttamista. Jalustimia ei otettu jalkaan ollenkaan tunnin aikana ja alkupomppimisen jälkeen ravi sujui oikein hyvin. Tytöt saivat myös kokeilla maailmanympärysmatkaa ja vaikka ensimmäinen reaktio oli, että en kyllä mene istumaan väärinpäin hevosen selkään, niin lopulta tytöt kävelivät taluttajan avulla ympäri maneesia. Ja tärkeintä tässä kaikessa oli se, että keskityttiin siihen, että käsi oli kevyt ja kädellä mietittiin vain eteenpäin. Todella kiva tunti kaiken kaikkiaan. 

Aktiivitallilta jatkoimme vielä Thorin luokse ja Thor sai ensin juosta vapaana kentällä. Thor oli melko energinen ja pörisevä eikä juoksuttaessa totellut kovinkaan hyvin riimu päässä. Siirryimme siis kentältä niitylle ja Thor juoksenteli pitkiä pätkiä syvässä lumessa. Oli ihana nähdä kun Benni ja lapset huusivat toisesta päädystä, näki miten Thor katsoi sinne päin ja lähti täyttä laukkaa heitä kohti. Valitettavasti porkkanat olivat loppu, mutta luulen että taputukset ja kannustushuudot jäivät mieleen. 

Tänään olimme Gunssanin estetunnilla ja että oli hauskaa. Hyppäsimme oikein rataa ja hyvin meni kaiken kaikkiaan. Välillä oli kyllä keskittyminen koetuksella kun ympärillä oli niin paljon kauniita nuoria tammoja. Tänään tuntui uskomattoman hyvältä, kun Thor hyppää niin rauhallisesti ja nätisti ja minulla on niin luottavainen ja hyvä olo Thorin kanssa. Masin kanssa on aina ollut hypätessä samanlainen olo. Kenties se syntyy yhteisestä luottamuksen tunteesta.

Perjantaina meillä oli sukulaisia kotona illallisella ja eilen oli sukujuhlat, joten ohjelmaa on ollut koko viikonlopun. Ella lähti tänään kaverin syntymäpäiväjuhlille oikein discoprinsessana ja nyt nautimme rauhallisesta koti-illasta perheen parissa.

Maaginen talliympäristö

Huh mikä hiki tuli tänään ratsastaessa. Ei ole mennyt ihan tämän Anna Kilpeläisen sivustolla julkaistun artikkelin mukaan tuo hevosen treeni viime aikoina hikoilun suhteen:

"Ranskassa meillä on sanonta ratsastajille: “Jos hevosesi on hikinen harjoitusten jälkeen, tiedät tehneesi liian paljon.” Valmennus tulee jakaa pieniin osiin, hevonen täytyy valmistella kaikkeen erittäin huolellisesti ja auttaa hevosta ymmärtämään mitä siltä odotetaan. Työ – palkinto – lepo, nämä kolme vuorottelevat uudestaan ja uudestaan läpi työskentelyn. Vaatimustason täytyy nousta hyvin asteittain.

Hikoileminen ja väsyminen on hyödytöntä, uupunut hevonen ei pysty keskittymään ja suorittamaan tehtäviä oikealla ja hyödyllisellä tavalla. Asioissa täytyy edetä valmistellen ja asteittain, ei nopeasti ja väsyttäen. Kouluhevosen täytyy olla notkea, kimmoisa, taipuisa. Se ei tarvitse äärimmäistä kestävyyskuntoa tai hyödy valtavasta lihasmassasta. Hevosen täytyy työskennellä iloisesti ja innostuneesti. Useimmiten hevosen voimakas hikoaminen liittyy hermostumiseen, tyytymättömyyteen ja stressiin."

Aloitimme aamun Tiinan tunnilla maneesissa ja voi että oli hauskaa. Tiina teki niin ihania puomi/esteharjoituksia ja saimme tehdä töitä toden teolla. Ensin kävelimme ympyrällä kolmen puomin yli ja siitä sitten kevyessä ravissa sama harjoitus. Ennen jokaista puomia piti hidastaa tahtia hieman ja sivulla jossa ei ollut puomia taas pidentää hieman askelta. Ravista siirryimme laukkaan ja laukkasimme vain kahden puomin yli. Ei ollut helppoa saada ulkoapuja läpi oikeassa kierroksessa ja jätimme melko usein puomin ylittämättä kokonaan tai ylitimme sen nipin napin. Monen yrityksen kautta saimme kuitenkin myös pari hyvää ja tasaista lähestymistä oikeassa kierroksessa.

Tiina muutti jälleen harjoitusta ja ratsastimme suoralla uralla pari puomia ravissa ja kaksi ristikkoa. Piti tulla tasaisessa ja hallitussa ravissa sisälle, jotta Thor sai yhden laukka-askeleen esteiden väliin. Siitä sitten siirtyminen raviin, voltti ja takaisin esteelle. Sen jälkeen lähestyminen laukassa puomin ja kahden ristikon yli. Todella haastava ja hyvä harjoitus ja vasemmassa kierroksessa teimme yhden nappisuorituksen.

Sain myös vihdoinkin ostettua estesatulan Reunokselta tänään. Ilkka kysyi jos olen tietoinen siitä, että Prestigen D1sen vastinhihnat tulisi kiristää niin, että etummainen jää 1-2 reikää löysemmälle kuin takimmainen. Ilkka kertoi, että siinä piilee satulan juju. Jos etummaista vastinhihnaa kiristää yhtä kireälle, satula kippaa hieman eteenpäin ja idea siitä, että lavoille jää tilaa katoaa. Onneksi tämä selvisi tänään.

Ja tässä mielenkiintoinen linkki fysiatri Jussi Timgrenin -sivustolle. Kannattaa käydä kurkkaamassa mikäli kärsit ala- ja yläselän oireista tai vinosta lantiosta.

Siirtyminen siirtymisen perään

Aloitin aamun personal trainerina työskentelevän pikkuveljeni valvovan silmän alla punttisalilla. Tänään keskityimme enimmäkseen keskivartalon hallintaa vahvistaviin lihaksiin sekä ylävartaloon. Ja uskokaa tai älkää, mutta minua on puraissut treenikärpänen ja ratsastus tuntui tänään niin hyvältä. Muistin miten treenatessani Kim muistutti selän suoruudesta ja pelkkä ajatus auttoi minua oman istunnan kanssa.

Ratsastuksessa on tärkeätä olla vahva, mutta samalla rento. Steinbrechtiä lainaten:

‘Many an old trainer is honest enough to admit that he didn't become a fine rider until he had lost most of his physical strength.’ 

- Gustav Steinbrecht

Vaikka rentous on todella tärkeätä ratsastuksessa, niin omalla kohdallani olen huomannut, (oikeastaan kiitos Jennan, joka sanoi että tarvitsen enemmän vahvistavia kuin venyttäviä liikkeitä koska minulla on jo niin liikkuvat nivelet) että tarvitsen myös lihasvoimaa kehittyäkseni ratsastajana. Ja oli mahtavaa huomata, että jo parin kuukauden intensiivisempi treeni tuottaa selvästi tulosta ei vain arjen askareita suorittaessa mutta myös hevosen selässä.

Eilen meillä oli rennompi päivä ja Thor sai juosta vapaana kentällä (lue, juosta täysillä puuskuttaen ja pukittaen) ja juoksutin myös hetken pienen esteen yli. Tänään Thor tuntui heti alusta oikein hyvältä ja tasaiselta vaikka oli viime viikonloppuna hieman jäykemmän ja levottomamman oloinen (oli myös uudet kengät joka voi tietenkin vaikuttaa). Teimme käynti-pysähdys-käynti -siirtymisiä ja Jaana pyysi minua odottamaan kunnes Thor rentoutuu, laskee kaulaa, odottamaan vielä lisää ja vasta sitten siirtymään istunnan avulla takaisin käyntiin. Kesti hetken, että Thor ymmärsi mitä hain takaa ja sen jälkeen siirtymiset sujuivat upeasti. Oikeastaan koko tunti oli mahtava ja ravi-käynti-ravi siirtymiset olivat letkeät ja tasaiset ja pystyin istumaan hyvin alas harjoitusraviin. Vasen laukka tuntui hyvältä, mutta oikeassa laukassa Thor kantoi itseään vielä paremmin. Oikea puoli on haastavampi meille molemmille, joten tunnista jäi todella hyvä mieli, kun saimme oikean laukan rullaamaan ja Thor tuntui suoralta. Myös loppuravissa Thor venytti tasaisesti eteen alas.

Siirtymiset auttavat selvästi meitä molempia ja auttaa Thoria kokoamaan paremmin takaa. Thorin ongelma ei todellakaan ole eteenpäinpyrkimys vaan enneminkin rauhallinen mieli ja odottaminen.  Tänään sain oikein ahaa-elämyksen kun odotin siirtymisissä. Olen aika nopea ja kärsimätön, joten tuntui hyvältä vain odottaa eikä kiirehtiä mihinkään siirtymisten aikana. Myös Thor vaikutti tyytyväiseltä. Hyvä tunti kaiken kaikkiaan.

Tässä vielä Minna Tallbergin mielenkiintoinen kirjoitus Hevosen hyvä elämä, osa 2.
Enkä voinut olla jakamatta tuota aivan ihanaa shetlanninponikuvaa kanssanne. Tässä lisätietoa kuvasta.

Cian O'Connor and Kate Club Lady

This is quite a nice video of Cian O'Connor at Karlswood Stables. It shows him riding the eleven year old mare Kate Club Lady. In the video he tells how important it is to do transitions and says:

"The horse should be able to go further and back easily without resistance. I think so many horses have no problem going forward but quite a few have an argument when you ask them to come back." 

O'Connor also shows how when he wants to collect he tries to bend her around his inside leg and collects her with his outside rein.

Puomeja, tanssimista ja kukkia isoäidille

Perjantai-ilta sujui leppoisissa merkeissä Helsingin keskustassa ystävien kanssa. Lauantaina menimme Tiinan, Masin ja Thorin kanssa maneesiin. Ajatuksena oli hypätä, mutta päädyin vain ratsastamaan molemmat hevoset sileällä, puomien ja pienen ristikon yli.

Kaunis pakkaspäivä

Masi nukkuu auringonpaisteessa.  

Tiinan näyttää niin pieneltä Masin rinnalla.

En ole ratsastanut Masilla pitkään aikaan maneesissa ja Masi tuntui todella hyvältä. Vertyi melko nopeasti ja suoriutui hyvin kaikista tehtävistä. Thor oli melko haastava ratsastaa. Ei kuunnellut apuja ja oli levoton suusta. Puomit Thor ylitti kuitenkin tasaisesti ja hyppäsi nätisti ristikkoa. Ravasimme puomit, siirtyminen käyntiin, laukannosto ja takaisin raviin. Sen jälkeen laitoimme puomin ja ristikon,  nostimme laukan, ylitimme puomin ja ristikon, pysähdys puomin jälkeen ja uusi laukannosto. Lopuksi teimme vielä siirtymisiä ja lopputunnista Thor tuntui hyvältä laukassa. 

Maailman ihanimmat hevoset.

Iian sunnuntai tunti ei sujunut hyvin vaan Thor tuntui jälleen jäykältä ja juoksi avuilta pois. Tuntuu siltä, että Thorilla on jälleen selkä hieman jumissa tai harjoitukset ovat liian haastavat. Menimme paljon suoraa uraa pitkin ja Thorin piti nostaa laukka ravista pitkällä sivulla. Vasemmalle harjoitus ei ole ongelma, mutta oikeassa suunnassa se oli todella haastavaa. Lainaten Laura Bechtolsmeierin sanoja artikkelista Taking her Time with Young Horses: 

"They don't refuse just to annoy us, they refuse or struggle if something is uncomfortable or if they don't understand. If you bare that in mind, training them is much easier and more enjoyable for both horse and rider!"

Eli joko Thor ei täysin ymmärrä mitä haluan tai joku asia tuntuu epämukavalta. Huomenna mennään maastoon nautiskelemaan ja katsotaan jälleen keskiviikon tunnilla miltä vaikuttaa. Ensi maanantaina Rannvi tekee jälleen Kraniosakraalihoidon Thorille. 

Viikonloppuna kävimme myös Rymy-Eetussa ja oli todella hauska ilta. Sunnuntaina otin pikku päikkärit valmennuksen jälkeen koska illalla oli vielä tiedossa 90 min. Prana Flow -joogasessio. En ole koskaan hikoillut niin paljon. Tunti oli melko vaativa mutta olo sen jälkeen aivan mahtava. Rakastan tuota joogan tuomaa hyvänolon tunnetta.

Ella on aloittanut Street-dance ryhmässä (jos nyt ryhmästä voi vielä puhua, sillä heitä on vain kaksi tunnilla ja nyt Ellan ystävä Emelie aloitti tänään) tanssimisen. Olen aina itse haaveillut tanssimisesta, joten olisin onnellinen Ellan puolesta jos hän löytäisi tanssista harrastuksen. Se on niin hyvää kehonhallintaa ja kaikin tavoin ihana liikuntamuoto.

Ella halusi vielä jäädä Emelien luokse kylään joten veimme kukkia rakkaalle isoäidilleni Benjaminin kanssa. Jos on henkilö jota ihailen on se isoäitini. Hän on aina hyvällä tuulella, iloinen ja miettii ensisijaisesti kaikkia muita. Ei ole nimi- tai syntymäpäivää jota hän ei muistaisi kortilla ja puhelinsoitolla. Uskomaton nainen kaiken kaikkiaan. 

Nautinnollista viikonloppua

Copyright Mikaela Sonck

Thorilla on vapaapäivä ja Ella on isänsä luona, joten menen nauttimaan rakkaiden ystävieni seurasta Helsingin iltaelämään. Mahtavaa viikonloppua!

Jonglöörausta parhaimmillaan

Kengittäjämme soitti eilen (miettikää, kengittäjä soitti mulle) ja kysyi jos hän voisi kengittää Thorin jo tänään (Riikka kävi näyttämässä Thoria sunnuntaina, mutta takakaviot olivat edelleen liian lyhyet). Eli ei kuin jonglööraamaan. Päivän työt hoidettiin pitkälti puhelimitse ja satulahuoneesta käsin. Äiti haki Ellan ja Ellan kaverin eskarista. Minä kiirehdin Thorin kanssa pellolle ennen kengitystä ja saimme seuraa Ninasta ja Estellestä. Vaikka eilen vielä mietin miten saisin kaiken järjestäytymään, niin minusta on kehkeytynyt viime vuoden aikana jonglöörauksen huipputekijä. Heittäkää mitä palloja vain, niin saan ne kyllä lentämään.

Nina yritti pois kuvasta, mutta ei ihan onnistunut. 

Ja olen myös ehtinyt urheilla tällä viikolla. Tiistaina kävimme pitkällä kävelyllä pimeässä luonnossa Thorin kanssa ja rakas veljeni piti minulle yksityistunnin kuntosalilla eilen. Huomenna on aikainen herätys Hot joogatunnille Mankkaalle.

Thor saa viettää vapaapäivää huomenna, sillä lauantaina Tiina hypyttää minua Masilla ja Thorilla ja sunnuntaina on jälleen aikainen herätys Iian valmennukseen.

Upeasti käyttäytyvä Thor

Tässä oli mielestäni todella osuva, koripalloilija Michael Jordanin Every damn day! -video.

 

Tyttöjen illallinen

Ruoka-ainekset

Meidän rakkaat ihanat tyttäret tekivät meille tänään illallisen. Olimme jutelleet aikaisemmin siitä, että tytöt voisivat tehdä meille ruokaa ja eilen loihdittiin ensin tämä ihana ruokalista ja tänään kokattiin.

Pääruoka oli erinomainen. Parsakaalipyreetä ja broilerinfileitä (toimituksen huomautus: normaalisti en syö broileria eettisistä syistä). 

Jälkiruoaksi ajateltu porkkanakakku ei oikein onnistunut, sillä unohdimme leivinjauheen. Äiti, joka leipoisi enemään kuin ratsastaisi olisi varmaan huomannut sen kun laittoi taikinan vuokaan, mutta näin tällä kertaa. 

Porkkanakakku

Olen ehkä maailman ylpein äiti juuri nyt.....

Ella äidin luona eilen

5 Minute Clinic Series, Sally Amsterdamer

Sallyn valmennus huhtikuussa 2012

I wanted to share with you Sally Amsterdamer's great training advice. In the first part of the 5 minute clinic Amsterdamer shares her advice on riding a square for better turns.

“The most common problem in all riding is using too much inside rein,” says Amsterdamer. “When you pull the horse’s head in too much, the shoulders actually pull out; they don’t turn.”

“It’s really about turning the horse with that inside weight and the outside leg aid. Your hands are, of course, helping. But they are not the predominant aid.

“If you look at a Grand Prix dressage rider riding a canter pirouette, which is literally turning on the spot in canter, they are not pulling the inside rein. It’s all from your weight aids, your body, riding the horse from your pelvis. Your arms are kind of together doing the same thing.

“That corner in the square reflects the turn in the canter pirouette.”

In the second part of the 5 minute clinic Sally writes about the cartwheel and the importance of using pole work when training a horse.

“The horse has to work a little harder, lifting his legs a little higher, therefore increasing the flexibility and strength of his muscles. Working a horse over poles with a lowered neck position, therefore arching its back, is a good suppling exercise; especially when done on a circle line including bend,” says The Netherlands-based trainer.

“Poles also make the horse think a little bit more, he has to work things out, and balance himself.”

Stretching the horse's top line is discussed in part three of the series:

“The first thing on the training scale is rhythm. The second is suppleness. One of your main priorities should be to get the horse’s body as supple as you possibly can,” explains Amsterdamer. “In jumping, you want the horse to be able snap his front legs up high. Stiffness or tightness in the shoulder will hinder that.”

Lempiharjoitus, Pohkeenväistöä pitkällä sivulla

Taisin ensimmäistä kertaa ratsastaa pohkeenväistöä pitkällä sivulla Mia Kainulaisen tunnilla ja Johannan kanssa teimme melkein samaa harjoitusta. Myös Marin valmennuksissa käytimme hyväksi maneesin seiniä pohkeenväistössä ja harjoituksesta on pikku hiljaa kehkeytynyt yksi lempiharjoituksistani. Huomaan usein palaavani kyseiseen harjoitukseen etenkin käynnissä, jos Thor tuntuu epätasaiselta. Se toimii melkein aina ja saan hyvin omat avut läpi harjoituksen avulla. Hauskaa oli myös huomata, että harjoitus on Hippson-lehden mukaan Minna Telden lempiharjoitus.

Tänään ratsastimme pohkeenväistöä pitkillä sivuilla ravissa Ullan tunnilla ja Thor meni todella hyvin. Thor väistää jo paljon paremmin ja osaan itse jo hahmottaa miten tärkeätä on, että ratsastajana tuen hevosta omilla ulkoavuilla. Jos lapa työntyy edelle, niin väistö ei onnistu yhtä hyvin.

Pohkeenväistöstä pitkillä sivuilla siirryimme diagonaalille. Ratsastimme ensin hevoset suoraan Ullaa kohti ja sen jälkeen väistöä uraa kohti mielikuvaharjoituksena, että meillä oli koko ajan maneesinseinä vastassa eli ulkoavut olivat hyvin läpi. Harjoitus oli melko vaativa ja vaikea, mutta suoriuduimme siitä melko hyvin. Sen jälkeen nostimme laukan ja ensin piti vain varmistaa, että hevoset pysyivät mahdollisimman suorina laukassa ja toisella pitkällä sivulla toimme takaosaa hieman uran sisäpuolelle sulkutaivutusmaisesti, suoristus ja kunnon kulma. Kun olimme jälleen takaisin uralla jatkoimme suoralla hevosella laukassa diagonaalille ja kun / jos hevonen oli suora toimme jälleen takaosaa hieman sisälle. Vasemmassa kierroksessa harjoitus meni hyvin, mutta oikea kierros oli haastava ja saimme tehdä aika monta toistoa.

Thorille harjoitukset olivat vaikeita ja Thor ei jaksanut kantaa itseään hyvin tänään. Thor juoksi aika paljon avuilta pois ja sain tehdä oman istunnan kanssa paljon töitä. Thor oli varmaan vielä väsynyt lauantain treenin jälkeen ja harjoitukset olivat vaikeita. Muuten Thor tuntui jo heti tunnin alussa hyvin letkeältä ja suoralta. Tuntuu, että uusi kengitys, uusi satula, Rannvin hoito ja varmaan hampaiden hoito on tehnyt ihmeitä. Selässä pilkottaa uusia lihaksia, Thor on todella tyytyväisen oloinen ja on suuri nautinto ratsastaa.

Viikonloppuna ehdimme myös pulkkamäkeen tyttöjen kanssa ja Oittaan laduille. Eilen vietimme maailman parhaan isäni syntymäpäivää ja tänään äiti vei Ellan ensimmäiselle tanssitunnille. Huomenna on vuorossa leppoisaa ulkoilua Thorille. Annamme lihasten hieman levätä ja palautua.

Lue myös Aina kun ajattelee.....

Uh ah ja whoop whoop

Muut ratsastajat olivat varmaan sitä mieltä, että kaikki ei ole ihan kunnossa kun huutelin ympäri maneesia tunnin jälkeen, naureskelin ja kiljuin ilosta (onneksi en saanut muita hevosia pillastumaan kuitenkaan). Wennerstrandkin taisi hieman katsella, että ei kai se nyt noin ihmeellistä ollut. Mutta voi, kyllä se vain oli. Ensimmäistä kertaa ratsastin Thorilla ihan oikeasti istunnalla ohjat pelkkänä käden jatkeena. Olin kuin Richard Spooner konsanaan. Tuossa ravissa ja laukassa olisimme voineet tehdä mitä vain. Vain taivas oli rajana.

 

Lärdomar från professor Kyrklund

Kuva: Hippson

Ah tuota tunnetta kun on hyvä valmennus takana, talli on tyhjä ja puuhastelen hevosten ja kissojen kanssa. Täyttelen porkkanavihkoa, syön hedelmiä eikä ole kiire mihinkään.

Thorilla on nyt molemmat etukengät jälleen kiinni ja tunti meni hyvin. Thor tuntui tasaiselta ja suoralta koko tunnin ajan. Laukassa teimme voltteja molempiin suuntiin kunnes hevoset kevenivät ja kantoivat paremmin itseään. Thorin kanssa saimme tehdä töitä, mutta joitain hyviä askelia saimme mahtumaan mukaan.

Sain tämän mahtavan linkin artikkeliin 10 lärdomar från professor Kyrklund tänään. Tässä menee taas kielet hieman sekaisin, kun tämä on ruotsiksi, mutta jos joku haluaa niin voin kääntää artikkelin.

Tässä mielenkiintoisia lainauksia:

Hon tycker att man ska se samlingen på en glidande skala, där piaff är högsta samlingsgraden i trav och piruett i galopp. I alla fall för oss som inte gör skolor ovan mark. 
- Allra första steget av samling är när man sitter upp på unghästen och den lär sig att bära ryttaren.

- Men egentligen måste hästen kunna samla kroppen först, innan den kan samla benen. Om man ser revbenen som en stor fjäder så måste den undre delen av fjädern kunna dra ihop sig, först då kan hästen gå över ryggen, säger Kyra.
Det räcker alltså inte med att bara förlänga överlinjen, du måste kunna korta "underlinjen" också.
- När bröstkorgen kan dra ihop sig blir det lättare för bakbenen att svinga in under den, förklarar hon.

Med oliksidighet menas att hästen är starkare i en sida och svagare i den andra. Den sida vi uppfattar som "mjuk" är den som är svag.
- Det hästen försöker göra är att dra sig lång på den starka sidan. Detta för att slippa jobba med bakbenet på den svaga sidan. På den svaga sidan vill hästen inte ta stödet, där drar den sig undan, förklarar Kyra.

- Men det är inte svart eller vitt. Ju mindre man vet desto mer tittar man på enstaka detaljer. Du måste betrakta hela hästen och hur den använder sin kropp. 

Onnen kenkä

Tänään oli oikein onnen päivä. Thor tiputti kengän, löysin kengän ja Kenny tulee lyömään kengän kiinni juuri ennen huomista valmennusta. Maailman paras Kenny, joka on pelastanut meidät pälkähästä monta kertaa ja kengittänyt Masia jo vuosia.

Kaunis talvipäivä

Meidän kengittäjä palaa vasta ensi viikolla lomalta, joten olen ollut todella tyytyväinen että kengät ovat pysyneet niin hyvin paikoillaan. Meillä on pari rankkaa valmennusta takana ja Riikan mielestä Thor oli eilen väsyneen oloinen, joten päätin mennä pellolle kävelylle tänään. Mietin pari kertaa onko se kenkien kannalta järkevä ratkaisu, mutta siellä me käveltiin. Päästin Thorin vapaaksi ja Thor seurasi minua tai tuli luokseni kun pyysin. Jossain vaiheessa juoksin poispäin ja Thor innostui samalla mitalla, kuului kolahdus, mutta päättelin että kengät vain osuivat toisiinsa. Kävellessämme takaisin tallille totesin vielä Thorille, että vain viikko enää niin saamme uudet kengät. Siihen asti pitää sinnitellä. Ja tallissa huomasin, että toista etukenkää ei vain enää ollut jalassa. Huokaisin toki helpoituksesta, sillä kavio oli todella eheä ja eikuin päättäväisin mielin etsimään Thorille hitsattua erikoiskenkää. Ja mikä onnen päivä, sillä siellä se kenkä kimalteli yhtäkkiä edessäni lumihangessa. Tuli melkein itku.

Riikka, Thor, Kia ja Masi

Viime viikolla olimme Ullan tunnilla ja tunti oli todella hyvä. Olimme molemmat puhki tunnin jälkeen, sillä Ulla laittoi meidät koville. Sain olla todella tarkkana teiden kanssa ja kulmat piti ratsastaa täydellisesti. Pitkillä sivuilla ratsastin avoa etenkin oikeassa kierroksessa, jotta Thor ottaisi paremmin oikean takajalan alleen. Ulla halusi kunnon ravia eteenpäin ja sanoi, että jossain vaiheessa pitäisi tuntua naks ja silloin kannattaa nauttia ja antaa hevosen vain olla. Meillä oli paljon onnistumisia ja laukassa piti olla tarkkana, että Thor ei menisi liikaa eteen alas. Tunti tuotti selvästi tulosta, sillä sunnuntain tunnilla Iia totesi, että Thor pysyy paljon paremmin ylhäällä kuin viime kerralla.

Ulla keskittyi koko tunnin ajan apujen nopeuteen ja huomasin kuinka paljon nopeampi sitä voisi olla. Olin lopputunnista ihan poikki ja jos en olisi itse poistunut alas satulasta olisin varmaan liukunut maahan väsymyksestä. Eli samoissa tunnelmissa Heidin blogikirjoituksen kanssa mennään. Tästä alkaa kunnon kuntokuuri ja tavoitteena on olla paremmassa lihaskunnossa, suorempi, nopeampi ja ehkä vielä hauskempi kesään mennessä. Ruokavalio remonttiin, paljon joogaa, juoksemista ja salilla käyntiä ratsastuksen ohella.

Iian valmennus sunnuntaina sujui myös hyvin, mutta oli rankka, sillä olin jälleen melko hukassa teiden ja oman hitauden kanssa. Tutustuimme koko tunnin ajan ulkoapuihin. Teimme harjoitusta, jossa ratsastimme käyntiä neliskulmalla. Väistimme avoimilla sivuilla (hevonen asetettuna liikkeen suuntaan) pari askelta sisäänpäin ja suoristus. Ajatuksena ei niinkään paljon ollut väistö vaan enneminkin ulkopohkeen aktivointi ja tarkistus ovatko ulko-avut läpi.

Tahti sai säilyä hitaana, mutta tarmokkaana ja saimme molemmat keskittyä oikein kunnolla, jotta saimme harjoituksen sujumaan. Käynnistä siirryimme raviin ja jatkoimme samaa harjoitusta. Ravissa neliö oli välillä aika ihmeellisen mallinen ja siitä saimmekin sitten siirtyä ympyrälle. Ympyrällä piti jälleen huomioida ulkopohje ja kun ulkopohje oli läpi ja hevonen pysyi suorana piti nostaa laukka siirtämällä sisäistuinluuta hieman eteenpäin. Haastava, mutta toimiva harjoitus jossa haetaan samoja asioita kuin tässä Sally Amsterdamerin harjoituksessa.

Oikean kierroksen laukannostot olivat välillä hieman haastavimpia etenkin lopussa kun Thor väsyi, mutta vasemmassa kierroksessa nostot sujuivat hyvin. Etenkin kun siirsimme hevoset käyntiin ja nostimme laukan käynnistä.

Lopussa jatkoimme vielä kokouraa pitkin, kokorataleikkaa ja siirtyminen raviin, hyvät ja selkeät kulmat, takaisin laukkaan ja jälleen kokorataleikkaa ja siirtyminen raviin. Sai jälleen tehdä kunnolla töitä, mutta ah miten ihanaa.

Iian tunnin jälkeen tein vielä kraniosakraalihoidin Eemelille ja juttelin Pekan kanssa hoidon jälkeen. Eemelillä avautui fasettilukkoja ja fasettilukoista juttelimme tämän verran Pekan kanssa:

"Kun rangassa on kireys, se vetää rankaa toiselle puolelle ja syntyy fasettilukkoja. Eli kun kireyttä hoidettiin fasettilukot avautuivat".

Olisi niin mahtavaa jos voisi perehtyä enemmän ihmisen ja hevosen anatomiaan. Ehkä sen hetki tulee vielä elämässä.

Tänään pidin myös tunnin Lisille ja Outille ja oli niin hauskaa pitää tuntia pitkästä aikaa Tampajalla.

Estesatuloita on jälleen kokeilussa, mutta mikään ei tunnu istuvan. Onneksi on kuitenkin hyvä koulusatula, joten jatketaan rauhassa estepenkin etsimistä.

Löysin tämän kuvan tänään. Tässä on ensimmäinen kuva, jonka näin Thorista ja päätin,
 että tuon hevosen haluan omakseni. Joskus unelmat toteutuvat nopeammin kuin voisi kuvitellakaan.

The Samaná province, La República Dominicana

Before we left for the Dominican Republic my mother gave us a book called the ten most visited places in the Dominican republic. One of the places that definitely caught our attention was Las Terrenas in the Samaná province, (famous for being one of the breeding places of the humpback whale. Thousands of humpback whales come to the coast of Samaná from January to March) and the waterfalls of El Limon. El Limon is a municipal district of Santa Bárbara de Samaná in the Samaná province and situated on the north coast of the Samaná Peninsula on the Atlantic coast. 

Since we had a pretty long drive from the South to the North coast of the island, we started the trip early in the morning. We had no experience of driving around in the Dominican Republic so it took us a while to find the new highway connecting the Samaná Pensinsula to Santo Domingo. Not only did we not find it directly but we got on the wrong highway and had to make a detour in Santo Domingo and stumbled on a few cul-de-sacs on the way home. Nevertheless we somehow found a little tunnel under the road that led us to the right highway with a small Samaná sign and were finally heading toward the right direction. 

The roads were full of horses grazing.

Just driving to Samaná would have been a days worth of experience. The scenery was magnificent and there was no time to rest the eyes or the senses during the three hour drive. The roads were full of interesting huts and lovely cocoa plantations and rice paddies covered the sides of the roads. Horses were grazing everywhere and people were carrying their belongings around on donkeys, mules and horses.

This little fellow jumped over the barrier when I came around with my camera. 

The beautiful rice fields. 

Closing in on Las Terrenas.

The local swimming pool.

 

Playfulness and joy!

Some horses were in excellent condition. 

When we arrived in Las Terrenas we somehow found our way to the edge of the Atlantic ocean and played around in the sea for a bit. We had a light meal at one lovely little restaurant and listened to the sound of the waves breaking ashore. The sea seemed so much livelier and stronger than the sea on the Caribbean side. Almost like it was dancing.

Before getting completely soaked by a wave.

Some horses lived on people's backyards as part of the family. 

After the meal we started to look for a place where we could find horse treks that would take us up to the waterfall at El Limon. After driving for a bit a motorcycle showed us a way to a yard that would take us for the tour. The place was a bit off from everything else and there were only local people. We spoke with the owner of the company and he said what the ride would approximately cost (always make sure that you agree upon the cost before the ride and maybe check that the company has been used by some other tourists previously). 

Anyway, after a moment we headed off with two small horses and a mule. Ella was leading the herd and Benjamin was in the middle with the mule that was strong enough to carry him.

We started about an hours track up to the waterfalls and waded through pretty deep water and the horses walked in mud and on big rocks and steps. We all had someone that led our horses and the mule all the way so I felt safe letting Ella go first. I did however wonder how the animals stayed upright  all the way but it seems that it really wasn't much of a big deal for them. They are amazingly strong and resistant and used to very rough terrain.

I also paid attention to their hooves and most of them were shod and the angles of the hooves seemed pretty good. Many horses were skinny but they roamed freely among the same species and the people seemed to take quite good care of them. Some horses were in excellent condition that we met on the way so that was really nice to see. It might also be that the local roughage does not contain much protein, but I was not available to find that out during my trip. The Dominican horse is also a very small horse and probably built in quite a mince way. If anyone knows more about this horse race please fill us in upon it.

After the trek up to the waterfalls the horses and the mule had a rest with the man who was leading the group with a donkey. They stayed in the shadow under some trees while we continued down to the waterfalls. It was a short hike and first we reached a small waterfall, crossed some water and came to the big one. The water came tumbling down with force and even if the day was a bit cloudy we went for a swim in the fresh water. The current was quite strong and the bottom pretty rocky so we did not stay in for long. 

Here are the three fellows that took us all the way to the waterfalls and back. 

Crossing water and Ella making sure that my horse gets a pat every once in a while. 

A skirt and sandals isn't the best riding gear I know.....

The big waterfall seen from the top.

The smaller waterfall.

Arriving at the big waterfall.

After the swim we walked back up and started the journey back to the little village. On the way some abnormally handsome men were washing themselves in the water and I did get a quick snap shot taken. Out of respect toward them I will however not publish the pictures in my blog but I just tell you that much. 

The little village was full of friendly and joyful faces smiling at us along the way and children playing everywhere. The man that led the group asked us if Ella is my only daughter and I said that Benjamin also has a daughter. He laughed and said that they have no TV and that he has five children. 

When we came back to the little village the company owner put up the prize with more than half of the promised sum. We had to really talk ourselves out of it which did not leave such a sweet taste and hence my comment on always agreeing the price beforehand.

This particular trip was an absolute highlight of our journey to the Dominican Republic and if we wouldn't have had such a long drive back home we would have loved to explore some more of the Samaná province. The people were friendly, the nature was beautiful and completely different from the southern part of the island. We truly enjoyed meeting the local people and seeing the way of life at Las Terrenas. If I were to do the trip again however I would just pack proper hiking gear and walk up to the waterfalls by foot rather than by horseback.

If you do visit the Caribbean region this place is definitely a must see that I would rate high on my own top ten to see in la República Dominicana.