Sporttiratsastaja tai Sporttinen ratsastaja

Yhdessäoloa ilman mitään ulkopuolisia paineita.

Är jag uppkäftig då jag försiktigt undrar om alla barn måste träna för en proffskarriär eller för ett OS som de nästan 100 procent säkert bara kommer att se på tv? Kan man bara få jumppa för att det är kul, spela innebandy för motionens skull, vara i ett fotbollslag utan att somrarna och semestern går åt till att åka från turnering till turnering? Nu svarar du kanske att "min unge älskar att stiga upp klockan sex på lördag morgon och spela två matcher under en hel dag i Sjundeå" men ungar älskar också godis och att se film hela nätterna.

Freda barndomen - skippa hobbyerna, Maria Sundblom-Lindberg

En tiedä teidän aamurutiineista, mutta pidän kovasti siitä, kun saan rauhassa heräillä (yleensä jo aivan liian myöhässä) ja katson päivän kuumimmat uutiset Facebookista. Tänään aamulla osui silmiini Sundblom Lindbergin kirjoitus Freda barndomen - skippa hobbyerna, jossa hän ottaa kantaa siihen miten paljon aikaa harrastukset nykyään vievät lasten ja koko perheen muusta ajankäytöstä. En sinsänsä aio uppoutua lasten harrastuaiheeseen sen koommin, mutta tämä liittyy vahvasti otsikkooni Sporttiratsastaja, koska jo pienestä lähtien meidät lokeroidaan vahvasti harrastusten kautta. Nykyään ei saa vain harrastaa vaan melko nopeasti hauska kiinnostus muuttuu totiseksi puuhaksi. Jumpata pitäisi ainakin 4 kertaa viikossa, koriksessa pitää olla mukana ainakin 2 harjoituksessa ja 1 pelissä viikottain, jalkapallosta puhumattakaan. Nuoren tytön tai pojan pitää jo aikaisessa vaiheessa päättää tuleeko hänestä koulu- este - tai kenttäratsastaja vaikka kaikkien lajien opetteleminen ja harrastaminen olisi vain hyvästä.

Miksi sitä ei vain saisi ja voisi harrastaa ja pitää hauskaa oman mielipuuhansa parissa. Koska harvemminhan me edes oikeastaan tiedetään mitä me tuossa iässä vielä halutaan. Tuntuu taas siltä, että kun johonkin ryhtyy ei aika riitä enää moneen muuhun.

Eilen Cinya lanseerasi maastossa mielestäni mahtavan sanan: Sporttiratsastaja. Ajatus kumpusi siitä, että eihän me nyt herrajestas mitään tätiratsastajia olla. Edelleen nuorekkaita ja urheilullisia ja vaikka ei suurin haave enää olisikaan kilpailu-ura ei sitä ainakaan tätiratsastajaksi vielä itseään koe.

Joten tästä lähtien olen sporttinen ratsastaja aka sporttiratsastaja. Ja varokaakin kutsumasta minua miksikään muuksi!