Jotenkin tänään tuntui extra tärkeältä ja ihanalta saada Tiinalta tämä kuva Thorista ja Nomista. Toisen hevosen seuran puutetta kun ei korvaa mikään muu: ei vuohi, ei koira ja ei ainakaan ihminen. Omat hevoseni nyt ovat kaivanneet muiden hevosten seuraa aina, jopa niin paljon että Masi ei esimerkiksi liikkunut mihinkään, kun oli hetken yksin laitumella. Thor nyt on aika tyytyväinen, niin kauan kun saa olla laitumella ja ruohon parissa, mutta kyllä toisen/toisten hevosten seura rauhoittaa ja rentouttaa Thoria silminnähden.
Kun hevosten elinolosuhteet eivät kohtaa lajille tyypillisellä tavalla masentuvat jotkut hevoset, osa hevosista"kääriytyvät itseensä", jotkut hevoset käyttäytyvät kiukkuisesti tai aggressiivisesti ja osalla hevosista esiintyy stereotyyppistä käyttäytymistä, kuten esimerkiksi kutominen. Olen elänyt kutoavan hevosen vierellä vuoden verran Australiassa ja voin kertoa, että se oli kamalaa. Hevonen oli yksi ratsastuskoulumme hevosista ja heilutti päätä puolelta toiselle, puolelta toiselle aina kun ruokaa ei ollut tarjolla, 24 h vuorokaudessa.
Tässä kuitenkin näin loppuun vielä aivan ihana Harry & Snowman -traileri. Traileri kosketti ainakin minua kovasti ja toivon, että saisimme dokumentin nähtäväksi tulevaisuudessa.
Meillä tuollainen söpö kaverikuva loimien kera on mahdoton... tai siis ne loimet on tuhannen riekaleina hevosten jaloissa... :( Laitsakaudella on kaverin kanssa, loimikaudella kukaan ei halua menettää rättejään.
ReplyDeleteHa ha, tuo ongelma taitaa olla kovin yleinen monilla hevosilla. Meille siitä oli tällä kertaa hyötyä koska Nomin loimet olivat niin riekaleina, että uusi kaveri oli hakusessa. Thor on ainakin tähän asti vielä jättänyt loimet rauhaan. Ja onneksi kohta on taas kesä:)
DeleteDurandolla on kokeilussa taas uusi tarhakaveri, ja valitettavasti heille loimitappioita on jo tullut. Yritän auttaa asiassa viemällä tallilel Durtsin vanhoja loimia, joita sitten kaverille puetaan oikein loimen päälle ikään kuin suojaloimeksi - mitäpä sitä ei hevonsa vuoksi... :)
ReplyDeleteVoi Saija miten super ihanaa. Nyt toivotaan todellakin, että homma toimisi ja Durando saisi kivan tarhakaverin. Mä täällä naureskelen koska tekisin itse ihan samaa ja miten hullua se oikeastaan on. Mutta mitäpä sitä ei tosiaan tekisi hevosensa vuoksi…..:)
DeleteYhden hevosen tiedän joka ei sietänyt muita hevosia. Sitä ei voinut kuskata edes tarhaan kaverin kanssa. Loppujenlopuksi vanhoilla päivillään halusi aina kesken päivän tarhasta sisälle, oli ruuat edessä tai ei.
ReplyDeleteOutoa mutta se oli tyytyväinen kun pääsi aiemmin takaisin talliin yksin omaan karsinaan.
viimeisenä elin vuotenaan sen laitumelle karkasi shetlannin poni. Tämän se hyväksyi eikä samantien hyökännyt sen kimppuun! Ei se ikinä sen ponin perään haikaillut mutta se oli ainut hevonen kenet se hyväksyi.
Olen samaa mieltä että hevonen tarvitsee toisen hevosen seuraa, mutta uskomattomia yksiytäistapauksia olen nähnyt missä hevondn oileasti on viihtynyt yksin.
Yksilönä kohtelisin hevosia.
Voih, jotenkin niin suloinen tuo shetlanninponitarina. Voin oikein nähdä miten pikkuinen shettis toteaa, että kyllä tuo tyyppi nyt jonkinlaista seuraa kaipaa:)
DeleteJa kuten kirjoitat, niin kaikki ovat yksilöitä aivan kuten me ihmisetkin. Mielenkiintoista olisi saada jotain tutkimustulosta siitä kuinka paljon olosuhteet vaikuttavat siihen viihtyvätkö hevoset yksin. Ja kuinka paljon tallin sisäinen järjestys, laumajärjestys laitumella kesäisin jne. vaikuttavat hevosen käytökseen.
Kuten kirjoitin, niin musta tuntuu että Thor viihtyy aika hyvin ihan itsekseen, kun sillä on muuten kaikki hyvin ja sillä on turvallinen olo. Se keskittyy syömiseen ja on aika itsenäinen toveri. Masi sitten taas oli täysin apaattinen eikä kestänyt hetkeäkään erossa muista. Sitten taas tallit ovat olleet hieman erilaiset ja esimerkiksi viime kesänä, kun Obelix oli reissussa Thorilla oli kuitenkin vieressä koko ajan muita hevosia. En usko, että Thor olisi viihtynyt, jos muut hevoset olisivat olleet kauempana.
Näitähän voi pohtia ikuisuuden. Ehkä tärkeintä on tiedostaa hevosten sosiaalinen tarve, sitten on eri asia miten hevoset reagoivat eri tilanteissa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että hevosilla tulisi olla lajitovereita vaikka sitten pitäisi viedä omat vanhat loimet suojaloimeksi kavereille (kuten Saija tuossa mainitsee). Aika usein olen huomannut, että ihmiset kehittävät ongelmia. Thoria ei esimerkiksi ole haluttu laittaa tammojen kanssa ja tammojen lähettyvillä se saattaa olla melko aggressiivinen (tai jopa todella) muille ruunille. Nyt Thor on kuitenkin laitettu Nomin kanssa samaan tarhaan eikä ole ollut mitään ongelmia. Hevoset tulevat todella hyvin toimeen ja elättelen pientä toivoa siitä, että saisimme Nomin mukaan laidunkaveriksi kesällä.
Olen kuitenkin nähnyt myös Thorin käytöksen parin ruunan kanssa ja niissä tilanteissa on ollut täysin mahdotonta jatkaa kokeiluja. On jopa melko hassua miten niin suloisesta ruunastani kehkeytyy oikea leijona väärän orhin astuessa aitaukseen. Sen verran orimaisuutta taitaa tuossa ponissani edelleen olla:)
Sääntö vahvistaa poikkeuksen. Suomenhevosissa on useita, jotka viihtyvät yksin. Liekö perua historiasta, jolloin usealla torpalla oli vain yksi (TYÖ)hevonen lehmien ja kanojen parissa. Aiemmin ajattelin yksinolosta negatiivisesti itsekin. KUNNES ensimmäinen sh tuli perheeseen. Oli aiemmassa elämässäänkin viettänyt yksinolojaksoja, joten ed omistaja tiesi mistä puhui. Jäi kotitalliin yksin (sattumien kautta kylläkin...) , naapurissa näköetäisyydellä hevosia ja lisäksi kävimme valmennuksessa pari krt viikossa muiden joukossa. Ei osoittanut mielenkiintoa muihin eikä huudellut perään, täysin LUNGI (ei avuttomaksi oppinut missään mielessä!) ja ennenkaikkea TERVE. Upeampikäytöksistä hevosta saa hakea ja lisäksi TÄYSIN maasto- ja liikennevarma. Umpimetsässä paineltiin, aina YKSINÄMME. Huomasin pian, että kaverin kanssa jos menimme, ryhtyi kilpahenkiseksi. Yksin täysin rento ja ratsastajaan luottava :) Omat ihmiset ja koiramme olimme tämän lauma ja nähtävästi riittävä tämän ajatusmaailmaan. Asui siis kotitallissa ja tarhansa/laitumensa kaiken toiminnan keskipisteenä, herra&hidalgo pystyi seuraamaan tilan toimia.
ReplyDeleteAsustaa edelleen (8,5 vuoden jälkeen) kotitallissaan ja 5 vuotta sitten tuli kaveriruuna. Tosin sitä ennen "joutui" vieraan talliin muutamaksi kuukaudeksi oman talliremontin alta. Sairastui välittömästi (=stressasi), joutui jopa ähkyleikkaukseen. (tietysti tälle monia erinäisiä syitä kenties). Toipumiskausi oli PITKÄ ja VAIKEA itselleen sekä perheelleen (MINULLE ERITOTEN). Mutta selvisi sinnikkyydellään ja saimme takaisin kotitalliinsa siksi jouluksi, PARAS JOULU IKINÄ! :)
Tämän kokemuksen ja kaveriruunan tulon jälkeen, hevonen ei ole entisensä. Luottamuksen rakentaminen uudelleen on kestänyt KAIKKI nämä vuodet. Jälkikäteen voisin sanoa, että valitsin väärin. (tiesin sen jo silloin sydämessäni) IKIMAAILMASSA en olisi laittanut Hevostani tuohon talliin vaan olisin hankkinut siksi ajaksi siirtotallin tiluksillemme. Mutta noin toimin silloin, vähän isännänkin painostuksesta, monesta muustakin syystä.
Kerroin tämän siksi, ettemme syyllistäisi automaattisesti niitä, jotka hevosensa hyvin tuntevat ja pitävät hevosta "yksin ja eristyksissä". Varsinkin jos hevonen silminnähden VOI HYVIN. Meilläkin alkuvuosina eräs hevosihminen oli arvostellut meidän "peppi pitkätossuelämäämme" kunnan eläinlääkärille. Tunsi meidät ja tilanteemme, hevosenpidon ja hevosen tyytyväisyyden eritoten erinomaisesti. Oli osannut tyynnytellä arvostelijaa ja rauhoitellut etsimään "eläinsuojelutapausta" jostakin muusta todellisesta osoitteesta :)
Poikkeuksiakin siis löytyy. Minä palaisin välittömästi alkutilanteeseemme. Enää näitä en tietenkään erottaisi. Mukavia hevosteluhetkiä kaikille meille, yksin, kaksin tai porukassa, kullekin sopivalla valinnalla :)
Kiva kuulla tarinasi Kristiina. Ja tottahan toki hevoset viihtyvät erilaisissa olosuhteissa ja kuten sanoit joskus muutokset voivat olla pahasta vaikka vaihtoehto on, että hevonen olisi yksin. Tein itse sellaisen virheen Masin kanssa, että vein sen laitumelle maalle (koska tärkeintä oli, että Masi saisi olla lähellä kesällä ja saisi vihreätä) ja Masi sekosi. Se oli vain paikkana täysin väärä Masille ja Masi sai olla sisällä pari yötä muulin kanssa muiden hevosten laiduntaessa vuorokauden ympäri koska ei ollut vielä täysin tottunut ruohoon. Toisen yön jälkeen ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin siirtää Masi pois. Saimme sovittua tallipaikasta Gunssanin kanssa ja Tiina ratsasti Masin sinne, kun minä ajoin kaikki tavarat autolla perässä. Masia ei voitu edes taluttaa koska se vain juoksi päin ja karkasi. Se oli täysin paniikissa. Saavuttuamme Gunssanille tilanne rauhottui, mutta Masi ei oikein ikinä palautunut tuosta kokemuksesta täysin. Masillahan oli ollut noin 10 kotia ennen kuin saapui meille, joten Masi ei luottanut ihmisiin alussa muutenkaan. Oli kuitenkin täysin turha kokemus Masin hyvinvoinnin kannalta. Onneksi kuitenkin siitäkin selvittiin ilman suurempia havereita:)
DeleteKiva kuitenkin kuulla, että hevosellasi on nyt seuraa ja tilanne on rauhoittunut. Ja mahtavia hevosteluhetkiä tosiaan meille kaikille:)
Mielenkiintoinen aihe! Entinen hevoseni, suomenhevonen tamma, oli asunut maalla yksin viimeiset 8 vuotta ennen minulle tuloa. Siellä se oli aivan rauhallinen mieleltään, mitä nyt välillä karkaili metsään etsimään toisia hevosia. Kun ostin sen ja se muutti talliin muiden hevosten kanssa, siitä tuli kamala hösö ja läheisriippuvainen, yksin tallissa se vain keuli ja huusi. Pitkän työn jälkeen siitä saatiin onneksi selviytyvä ja maastossakin yksin pärjäävä ihana terapia mummo :) selkeästi se aika jonka se vietti yksin vaikutti sen käyttäytymiseen, että sitten kun pääsi muiden luo niin jotenkin intoutui ja panikoitui että eihän vaan enää joudu lähtemään :)
ReplyDeleteNykyinen suokkini asuu pihatossa kaverin kanssa, aina ollut kaveri vaikka vasta ruunattiin. Sillä oli kyllä alkuun outoja tapoja, ihan kuin olisi hieman hidas pääkopastaan. Kaverit jos olivat syömässä niin tämä vaan talsii sinne mukaan, muiden varoittelusta huolimatta. Onneksi hieman paremmin sujuu nykyään sen kanssakäyminen muiden hevosten kanssa, mutta edelleen pientä jäärää tai sosiaalisten taitojen puutetta on toisinaan havaittavissa :)
Voi pikkuista tammaa. Voin vain kuvitella miten läheisriippuvaiseksi tulee kun yhtäkkiä taas on seuraa. Meillä on maalla myös yksinasuva suomenhevostamma ja se oli selvästi lähdössä seuraa etsimään joulun tienoilla koska seisoi yhtäkkiä automme edessä pilkkopimeässä.
DeleteKiva kuulla, että nykyinen suokkisi saa asua kaverin kanssa pihatossa. Kuulostaa aivan ideaaliratkaisulta vaikka kanssakäyminen ei aina sujuisikaan täydellisesti. Eihän se sinänsä suju meidän ihmistenkään välillä:)
mä laitan kesällä laitsille pareittain ja talvella tarhoihin yksin jos loimet ja hokit on hevosilla
ReplyDelete:)
Delete