Hyvä kirjoitus Anna Kilpeläiseltä, Apua, hevoseni on jäykkä.
Kannattaa ehdottomasti lukaista artikkeli ja lisäisin siihen vielä, että hevosen ei kuulu olla jäykkä ja joustamaton. Aivan kuten ei kuulu meidänkään. Jäykkyydelle on usein joku syy ja ennen kuin jatkaa ratsastamista entiseen tapaa tulisi syy selvittää. Hevosta ei myöskään tarvitse ratsastaa kuutta päivää viikossa kentällä tai maneesissa vaan hevosta voi liikuttaa monella eri tavalla.
On hienoa, että jäykkyys tunnetaan ja tunnistetaan, mutta on sääli, että monta kertaa todetaan vain hevosen olevan jäykkä. 95%:lla tapaamistani jäykistä hevosista selkä on ihan juntturassa (mikä sitten lie syy- ja seurassuhde) ja kun totean tämän hevosen omistajille, vuokraajille tai hevosta liikuttaville ihmisille vastaus on usein tämä: "joo, mä tiedän, osteopaatti, naprapaatti, kranioija, eläinkommunikoija sanoi, että selkä on ihaaaan jumissa." Ja sitten jatketaan entiseen malliin.
Hevosen ei tulisi olla jäykkä ja jos se sitä on, on sillä usein joku kiputila rungossaan. Ratsastuksella voi saada paljon aikaiseksi, mutta hyvä ratsastus ei kuitenkaan korvaa huonoa kengitystä, purentavikaa tai huonosti istuvaa satulaa. Eikä hyvä hieroja, akupunktiohoito ja/tai kiropraktikko korvaa liikkumista mahdollisimman lajityypillisissä olosuhteissa.
"Virikkeellinen liikkuminen laumassa leikkien ja ruuan etsiskely monipuolista liikkumista vaativalla ulkoilualueella on hevoselle luontainen tapa pitää liikkuvuutta yllä. Luonnollisella tavalla kehoaan huoltava hevonen on varmasti notkeampi ja miellyttävämpi myös ratsastaa."
Lue myös:
Be Your Horse's Physical Therapist
Viimeinen, kursivoitu, kappale on niin hyvä. Ja perustallilla on silti tuohon aivan riittämättömät tilat :/, parin postimerkin kokoinen tylsä tarha ei oikein vastaa tarpeita. Mitenhän monella tallilla oikesti on sitä tilaa jotta hevonen saisi elää sen liikutuksen ulkopuolella mahdollisimman lajityypillistä liikuskelevaa elämää.. :D
ReplyDeleteSanos muuta. Ja uskon täysin siihen, että meidän on kovin vaikea huoltaa hevosta yhtä hyvin kuin miten se luonnollisella tavalla huoltaa omaa kehoaan. Se on mielestäni hieman verrattavissa siihen, että itse esimerkiksi istuu paljon töissä. Kyllä se omakin kroppa voi paremmin, kun pääsee liikkeelle mahdollisimman paljon.
DeleteHyvä postaus! Olen itse vahvasti sen koulukunnan kannattaja, että hevosen oikeanlainen ratsastus ja palautumiseen varattu muu liikunta ovat avainasemassa pitämään sen notkeana ja motivoituneena. Lähden siitä, että hevosen perusterveys on hoidettu (kengitys, hampaat) asiallisesti, ja siltä pohjalta väitän, että huonolla ratsastuksella saa hevosen nopeammin jäykistymään kuin esim. Espäsopivalla satulalla. Hieroja tai muu ulkopuolinen apu ei voi korvata oikeanlaista liikuntaa, ainoastaan helpottaa sen aiheuttamia oireita. Hyvällä ratsastuksella sen sijaan pärjätään jopa niin hyvin, että hierojaa ei ehkä koskaan tarvita.
ReplyDeletePalauttava liikunta voi olla iso tarha kaverin kanssa TAI kävelykone, TAI talutuslenkki maasta TAI jotain ihan muuta, mutta oleellisinta minusta on, että ratsastuksen vaatima voimaharjoittelu saa siihen suhteuteutetun palautumisliikunnan.
Kokopäivätarhaus ei välttämättä minusta ole vain hyvästä, mutta pitkään laidunaikaan sen sijaan uskon jos hevonen vain laitumella viihtyy eikä esim. ötököistä stressaa. Suomen talvikausi pimeine, kylmine säineen ei minusta ole yksinomaan hyvästä jos hevonen ei tarhassa liiku ja kyyhöttää vain perä tuuleen päin. Aina kun se kaverikaan ei takaa liikuntaa, vaan ainoastaan läjän revittyjä loimia.. Vaihtoehtoja palauttavalle liikunnalle siis voi olla minusta muitakin kuin iso tarha.
Kiitos Laura! Kyllä se näin on, että tämä ei ole ihan yksiselitteistä ja tuo tarhassa seisottaminen tuulessa ja viimassa ei varmaankaan aina paras vaihtoehto. Uskon kuitenkin, että todella hyvä ja toimiva aktiivitalli on tulevaisuuden juttu, mutta olen vielä tyytynyt Thorin kohdalla siihen, että talvet Thor saa elää boksi/tarhaelämää ja kesät (yleensä noin viitisen kuukautta) se saa sitten nauttia elämänsä kyllyydestä ja kirmailla laitumella lajitovereiden kanssa.
DeleteVanhempi hevoseni Masi eli vuosia tallissa, jossa sillä oli mahdollisuus liikkua päivät pitkät isoilla laitumilla. Masin fysiikan kannalta tämä oli edellytys, mutta jouduin tinkimään melko paljon omasta ratsastamisesta koska matka tallille oli pitkä ja maneesi sijaitsi kävelymatkan päässä tallilta (pimeällä ilman mitään katuvaloja sinne käveleminen ei aina ollut hauskinta puuhaa).
En ollut varma miten Thor sopeutuu siihen, että se ei ole kokopäivää tarhassa uudessa kodissa, mutta itse asiassa Thor on voinut todella hyvin. Sen päivät täyttyvät kävelykonehetkistä, tarhauksesta kaverin kanssa ja sitten vielä ratsastustuokioista ja juoksutuksesta. Oma tallimatka on lyhentynyt melkein puolella tunnilla, joten ehdimme myös viettää Ellan kanssa enemmän aikaa tallilla.
Uskon ehdottomasti oikeanlaisen ratsastuksen avainasemaan hevosen hyvinvoinnin kannalta, mutta ehkä mitä yritän sanoa on, että jos hevonen on kipeä täytyy siihen reagoida eikä vain jatkaa ratsastamista. Olisi myös tärkeätä ottaa apua omaan ratsastukseen ja hakea tukea ammattilaisilta.
Ja toki hyvällä ratsastuksella ja palautumiseen varatulla muulla liikunnalla hevonen pidetään notkeana ja motivoituneena, mutta se ei poissulje mainitsemiasi perusterveyteen liittyviä asioita. Valitettavan usein kuitenkaan kaikkia perusasioita ei huomioida ja käytetään liian pientä satulaa, ei huolleta hampaita jne. Sitten kun taas mennään tälle alueelle, niin ongelmahan on se, että meidän tulisi olla moniosaajia. On vaikeata löytää hyvää satulaa ja hyvän ja oikean kengittäjän osuminen omaan elämään on joskus jopa ihan sattumankauppaa. Ilman Jutia (kiitos muuten siitä vinkistä) en olisi löytänyt Thorin purentavikaa eikä yhteiset hetkemme varmaan olisi olleet näin täynnä onnistumisia ja iloa.
Voisin kirjoittaa tästä kirjan ja pohtia näitä 24/7, joten päätän nämä pohdiskelut tältä erää tähän. Kiitos kuitenkin kommentista. Näitä asioita on aina niin mahtava miettiä yhdessä kanssanne:)