Takaisin arjen askareisiin

Ella on innostunut hevostelusta aivan uudella tavalla, kun on
 saanut olla mukana tallilla ja viettää aikaa hevosten kanssa päivittäin. 

Arki ja koulu alkoivat keskiviikkona, joten suuntasimme tiistaina takaisin kaupunkiin. Tuntui jotenkin todella haikealta, kun kävimme Ellan kanssa moikkaamassa hevosia laitumella kotimatkalla. Kesä kuten me sen tiesimme ja koimme oli nyt tältä erää ohi ja koulu, työt ja muut arjen askareet odottivat kulman takana. 

Onneksi rakas Äitini ilahdutti ja tarjosi meille sushi-lounaan Hernesaaren rannassa, joten melko nopeasti haikeus muuttui iloksi ja jännitykseksi jälleen uudesta kouluvuodesta ja uudesta opettajasta. 

Perjantaina ajoimme takaisin maalle Ellan, Annikan ja Vanessan kanssa ja lähdimme hakemaan hevosia laitumelta. Laitumella odotti kolme elämäniloista kaveria, jotka olisivat voineet jäädä koko illaksi syömään vihreätä. 

Houkuttelin kuitenkin vielä Annikan ilman satulaa mukaan lyhyelle maastolenkille koska halusin ehdottomasti kokeilla juuri saapunutta CWD-estesatulaa Thorille (kun laittaa suurimman osan omaisuudestaan satulaan jännittää hieman satulan istuvuus.)

Satula tuntui heti hyvältä, mutta oli hieman vaikeata sanoa yhtään mitään lyhyellä maastolenkillä kävellessä. 

Seuraavana aamuna lähdimme sitten maastoilemaan oikein kunnolla ja voi että sitä tunnetta. Ei ollut vain maailman ihanin sää, mutta Thor oli aivan super hyvä ratsastaa. Niin rento, eteenpäinpyrkivä, suora ja lavat liikkuivat erityisen hyvin. Thorin liike oli niin isoa ja hyväntuntuista, että välillä piti oikein pitää kiinni satulasta. Laukassa Thor kulki hienosti ylämäkeen ja oli todella positiivinen koko lenkin ajan. Pyydän vielä satulansovittajaa katsomaan satulaa kanssani, mutta näin ensimmäisten kertojen jälkeen tuntuu siltä, että olemme vihdoinkin löytäneet sopivan estesatulan. 

Maastoilun jälkeen veimme vielä hevoset ulos lasten kanssa ja lähdimme kaupunkia kohti. Olen tuurannut ratsastuskoululla melkein joka ilta viimeisen parin viikon ajan, joten blogin kirjoitteluun ei oikein ole riittänyt aika. Thor voi kuitenkin todella hyvin edelleen Inkoossa ja saa jäädä asustelemaan ainakin alkusyksyn maalle. Kengät ovat pysyneet jalassa (kengittäjä kävi kerran kiristämässä niitä) ja saimme ihanan uuden tuotteen kokeiluun, josta kerron teille lisää pian. Huomenna menemme jälleen maastoon Tiinan, Thorin ja Mareldan kanssa ja tiistaina Monika tulee valmentamaan meitä Aktiivitallille. 

Syksy tuo myös paljon uusia tuulia mukanaan ja innostavia yhteistyökuvioita. Olo on todella onnellinen ja kiitollinen tällä hetkellä. Kun vaan uskaltaa päästää irti ja kurottaa unelmiaan kohti vain taivas on rajana.

Kuva on ainutlaatuinen. Ei sen takia, että kuva olisi mitenkään erityisen hieno vaan Thor seisoo
 kiinni täysin rentona ulkona paalussa. Voin kertoa, että se ei ihan noin vain olisi toiminut pari vuotta sitten.