 |
| Kuva: Anna Björnström, tumpelompi.blogspot.fi |
Kävin toistamiseen tervehtimässä Hotilasta ja Hotin omistajaa perjantaina. Ollaan sovittu, että käyn ratsastamassa ja valmentamassa ainakin jonkin aikaa, kunnes ratsukko pääsee hyvään vauhtiin.
Innoissani lähdin heti aamusta matkaan ja Hotilas seisoi iloisena ja hyväntuulisena tallin ovella. Pienen jutustelun jälkeen lähdimme kentälle veryttelemään.
Tällä kertaa pyysin Hotin omistajaa ratsastamaan käyntiä ja keskityimme vain hyvään tahtiin ja hevosen suoristamiseen. Ratsastimme pohkeenväistöä pitkillä sivuilla alkuun (katso esimerkki täältä) ja jatkoimme erinomaisella, Hipssonista lainatulla avo- ja sulkuharjoituksella.
Koska Hoti on nuori hevonen ja edelleen melko lihasköyhä teimme paljon toistoja ja vaihdoimme harjoituksia. Kun Hoti ei oikein jaksa rehellisesti kantaa itseään kompensoi hevonen lisäämällä vauhtia ja valumalla hieman etupainoiseksi. Koska nuorella hevosella ei aina ole paras tasapaino lähdimme siis vaihtamaan avosta sulkuun, jotta sama harjoitusta ei tehtäisi liian kauan. Teimme myös siirtymisiä siirtymisten perään ja Hotin omistajan kotiläksyksi jäikin siirtymiset, maastoilu ja kavalettien ylittäminen kentällä.
Käyntitehtävien jälkeen hyppäsin välissä selkään ja jatkoin suoristamista ja väistöjä. Siirtymisiä ja peruutuksia sain tehdä melkein koko ajan, mutta sain oikein kivan tuntuman Hotiin tällä kertaa. Paljon on hommia, mutta tästä hevosesta tulee vielä todella hieno, kun lihakset kasvaa ja se jaksaa kantaa suurta ja upeata runkoaan paremmin.
Oli kyllä todellinen ilo nähdä miten hyvin Hoti voi uudessa kodissa ja miten hyvä parivaljakko ratsastaja ja hevonen ovat toisilleen. Ja sain vielä mukaan ajomatkalle tuoretta piirakkaa ja kahvia. Täydellistä luksusta.
Lue muut kirjoitukset Hotista täältä!
Koska Hoti on nuori hevonen ja edelleen melko lihasköyhä teimme paljon toistoja ja vaihdoimme harjoituksia. Kun Hoti ei oikein jaksa rehellisesti kantaa itseään kompensoi hevonen lisäämällä vauhtia ja valumalla hieman etupainoiseksi. Koska nuorella hevosella ei aina ole paras tasapaino lähdimme siis vaihtamaan avosta sulkuun, jotta sama harjoitusta ei tehtäisi liian kauan. Teimme myös siirtymisiä siirtymisten perään ja Hotin omistajan kotiläksyksi jäikin siirtymiset, maastoilu ja kavalettien ylittäminen kentällä.
Käyntitehtävien jälkeen hyppäsin välissä selkään ja jatkoin suoristamista ja väistöjä. Siirtymisiä ja peruutuksia sain tehdä melkein koko ajan, mutta sain oikein kivan tuntuman Hotiin tällä kertaa. Paljon on hommia, mutta tästä hevosesta tulee vielä todella hieno, kun lihakset kasvaa ja se jaksaa kantaa suurta ja upeata runkoaan paremmin.
Oli kyllä todellinen ilo nähdä miten hyvin Hoti voi uudessa kodissa ja miten hyvä parivaljakko ratsastaja ja hevonen ovat toisilleen. Ja sain vielä mukaan ajomatkalle tuoretta piirakkaa ja kahvia. Täydellistä luksusta.
Lue muut kirjoitukset Hotista täältä!
No comments:
Post a Comment