Kuin Klimke ja Franziskus konsanaan

Kun muutimme Peuramaalle viime syksynä totesin, että ei koskaan enää talvea maalla. Ei enää pitkiä ajomatkoja, huonoja pohjia, talsimista maneesille ja juoksuttamista jäisellä kentällä. Ei enää pitkiä iltoja tallilla, Ellan syöttämistä tallin käytävillä myöhään illalla tai odottamista kentän vierellä.

Tiesin, että viettäisimme aina kesät Inkoossa, mutta ajatus oli ehdottomasti palata takaisin Kirkkonummelle, jonne ajomatka oli lyhyt, puitteet treenaamiselle loistavat, palvelu ensiluokkaista ja ratsastuksellisesti edistyimme Thorin kanssa suuria harppauksia viikottain. 

Kun sitten muutimme lapsuusmaisemiin kesäkuun alussa, noin kilometri meidän mökiltä olo oli heti kuin olisimme tulleet kotiin. Saman fiiliksen koimme Tiinan kanssa, kun Masi muutti Gunssanille Inkooseen ja sen jälkeen muutto muualle ei enää ollut mahdollinen. 

Olen jotenkin ajatellut, että Thor on "normaalimpi" kuin Masi. Olen maksanut siitä enemmän. Oikein nuoren kunnon hevosen hinnan. En ostanut Thoria niskanikamavammalla ja hermovauriolla varustettuna ja Thor kestäisi paremmin tallissa seisomisen. Koska Masilla vammat olivat niin vakavat olisi se kerta kaikkiaan menehtynyt liialliseen seisomiseen. Kun kokopäivätarhaus muuttui puolipäivätarhaukseksi ei Masi enää tahtonut päästä ylös boksissa ja saimme työllä ja tuskalla Masin sisään traileriin Inkoon muuttoa varten. Masille ainoa vaihtoehto ja luultavasti myös pitkän iän salaisuus oli juuri tuo luonnollinen liikkuminen isoilla alueilla kesät ja talvet laumatovereiden kanssa.

Thor on kuitenkin aivan yhtä normaali kuin Masi. Se tarvitsee tilaa liikkua, tovereita joiden kanssa riehua ja sopivaa rehua vuorokauden ympäri (oikeanlaisen kengityksen, satulan jne.). Koska Thor on luultavimmin ratsastettu aivan liian nuorena aivan liian kovaa haluan antaa Thorille kaiken sen ajan mitä se tarvitsee. Koska kuten ihailemani eläinlääkäri ja valmentaja Gerd Heuschmann niin upeasti sen jälleen kerran kiteyttää Eponan videossa Dressage Astray Part one: 

"Dressage should be close to an art. This means that a horse is developed slowly like a human dancer or an artist. The horse should grow with the rider. The horse shouldn't be made to do something but the horse should do it because the body developed in this direction. I think that we are close to the point where I see the problem that especially the young horses are trained in the wrong way. A young riding horse needs two, three, four years to stabilise, to get the basics and to become strong enough. Then you can go on and go higher lessons like piaff passage, half passes and so on. Then it is another problem. But if you make a horse to do it, you have to fight against tension. And if you have to fight against something you never have a supple athlete and a tense athlete destroys its body and this can  not be the aim of an artist. The show trot is developed out of a stiff back. A back muscle with negative tension. This means that the horse uses its legs, its tendons, its bones. This means orthopedic problems, this means psychological problems. It is a negative thing. It is a nervous, tense athlete and this can not be the basic of good sport."

Thor on rauhoittunut silminnähden maalla. Thor on pyöristynyt mukavasti ja olen saanut raspausväliä pitkitettyä ainakin parilla kuukaudella (joku olisi voinut kertoa minulle miten hyvää purentavikaiselle hevoselle tekee 24/7 korsirehun syöminen). Kaviot ja kengitys ovat menossa oikeaan suuntaan ja Thor tulee syliin harjatessa pään kanssa, joten selvästi myös päänsärkyoireet ovat helpottaneet. 

Kukko herätttää hevoset aamuisin ja valkohäntäpeurat tulevat välillä laiduntamaan hevosten kanssa samaan tarhaan. Kun syksy tekee tuloaan lisääntyy myös energian tarve, joten olemme uineet ja maastoilleet enemmän. Inspiroituneena Estelaukkailpailun aateli -tiededokumentista olemme laukanneet entistä pidempiä matkoja ja tehneet intervallitreeniä (muuten aika erikoista, että vasta kun yksi perhe ymmärtää pitää hevoset ulkona laumassa ymmärretään miten tärkeä asia se on), eikä huono sää tai syksyn lähestyminen ahdista yhtään. Kävimme ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa Monikan koulutunnilla ja huomenna on jälleen vuorossa Jannikan estetunti. Sunnuntaina ihana Julin otti Ellan Mareldan kyytiin ja kun Marelda ravasi kärry ja tytöt perässä saimme oikein pidentää askelta Thorin kanssa. 

Tänään olimme jo aikaisin Mareldan ja Thorin kanssa metsässä Tiina seurana ja ratsastin ensimmäistä kertaa kunnolla Mareldalla. Halusin nähdä miten Thor liikkui jonkun toisen ratsastamana ja ai että miten kaunista katseltavaa. Olen pyrkinyt siihen, että Thor saisi lisää lihaksia ja olisi yhtä kevyt kuin Marelda edestä. Olen myös keskittynyt Thorin suoristamiseen ja rentouteen. Etenkin henkiseen puoleen. Haluaisin, että Thor kuuntelee istuntaa ja käsi on vain ja ainoastaan istunnan jatkeena. Kuin Ingrid Klimke ja Franziskus konsanaan. 

Koska vaikka kuinka haluaisin treenata säännöllisemmin ja jopa hieman kilpailla tuon ensimmäisen ihanan koulukisakokemuksen jälkeen keskitymme kuitenkin nyt vain peruasioihin ja siihen, että Thorin elämään löytyy mahdollisimman hyvä tasapaino. Sen jälkeen katsomme jälleen mihin polku meidät vie, mutta onneksi ei tarvitse odottaa kauan, että päästään taas lämpimään maneesiin Peuramaalle treenaamaan lahjakkaan Grant Schneidmanin kanssa. Sitä odotellessa.....