Kuin Klimke ja Franziskus konsanaan

Kun muutimme Peuramaalle viime syksynä totesin, että ei koskaan enää talvea maalla. Ei enää pitkiä ajomatkoja, huonoja pohjia, talsimista maneesille ja juoksuttamista jäisellä kentällä. Ei enää pitkiä iltoja tallilla, Ellan syöttämistä tallin käytävillä myöhään illalla tai odottamista kentän vierellä.

Tiesin, että viettäisimme aina kesät Inkoossa, mutta ajatus oli ehdottomasti palata takaisin Kirkkonummelle, jonne ajomatka oli lyhyt, puitteet treenaamiselle loistavat, palvelu ensiluokkaista ja ratsastuksellisesti edistyimme Thorin kanssa suuria harppauksia viikottain. 

Kun sitten muutimme lapsuusmaisemiin kesäkuun alussa, noin kilometri meidän mökiltä olo oli heti kuin olisimme tulleet kotiin. Saman fiiliksen koimme Tiinan kanssa, kun Masi muutti Gunssanille Inkooseen ja sen jälkeen muutto muualle ei enää ollut mahdollinen. 

Olen jotenkin ajatellut, että Thor on "normaalimpi" kuin Masi. Olen maksanut siitä enemmän. Oikein nuoren kunnon hevosen hinnan. En ostanut Thoria niskanikamavammalla ja hermovauriolla varustettuna ja Thor kestäisi paremmin tallissa seisomisen. Koska Masilla vammat olivat niin vakavat olisi se kerta kaikkiaan menehtynyt liialliseen seisomiseen. Kun kokopäivätarhaus muuttui puolipäivätarhaukseksi ei Masi enää tahtonut päästä ylös boksissa ja saimme työllä ja tuskalla Masin sisään traileriin Inkoon muuttoa varten. Masille ainoa vaihtoehto ja luultavasti myös pitkän iän salaisuus oli juuri tuo luonnollinen liikkuminen isoilla alueilla kesät ja talvet laumatovereiden kanssa.

Thor on kuitenkin aivan yhtä normaali kuin Masi. Se tarvitsee tilaa liikkua, tovereita joiden kanssa riehua ja sopivaa rehua vuorokauden ympäri (oikeanlaisen kengityksen, satulan jne.). Koska Thor on luultavimmin ratsastettu aivan liian nuorena aivan liian kovaa haluan antaa Thorille kaiken sen ajan mitä se tarvitsee. Koska kuten ihailemani eläinlääkäri ja valmentaja Gerd Heuschmann niin upeasti sen jälleen kerran kiteyttää Eponan videossa Dressage Astray Part one: 

"Dressage should be close to an art. This means that a horse is developed slowly like a human dancer or an artist. The horse should grow with the rider. The horse shouldn't be made to do something but the horse should do it because the body developed in this direction. I think that we are close to the point where I see the problem that especially the young horses are trained in the wrong way. A young riding horse needs two, three, four years to stabilise, to get the basics and to become strong enough. Then you can go on and go higher lessons like piaff passage, half passes and so on. Then it is another problem. But if you make a horse to do it, you have to fight against tension. And if you have to fight against something you never have a supple athlete and a tense athlete destroys its body and this can  not be the aim of an artist. The show trot is developed out of a stiff back. A back muscle with negative tension. This means that the horse uses its legs, its tendons, its bones. This means orthopedic problems, this means psychological problems. It is a negative thing. It is a nervous, tense athlete and this can not be the basic of good sport."

Thor on rauhoittunut silminnähden maalla. Thor on pyöristynyt mukavasti ja olen saanut raspausväliä pitkitettyä ainakin parilla kuukaudella (joku olisi voinut kertoa minulle miten hyvää purentavikaiselle hevoselle tekee 24/7 korsirehun syöminen). Kaviot ja kengitys ovat menossa oikeaan suuntaan ja Thor tulee syliin harjatessa pään kanssa, joten selvästi myös päänsärkyoireet ovat helpottaneet. 

Kukko herätttää hevoset aamuisin ja valkohäntäpeurat tulevat välillä laiduntamaan hevosten kanssa samaan tarhaan. Kun syksy tekee tuloaan lisääntyy myös energian tarve, joten olemme uineet ja maastoilleet enemmän. Inspiroituneena Estelaukkailpailun aateli -tiededokumentista olemme laukanneet entistä pidempiä matkoja ja tehneet intervallitreeniä (muuten aika erikoista, että vasta kun yksi perhe ymmärtää pitää hevoset ulkona laumassa ymmärretään miten tärkeä asia se on), eikä huono sää tai syksyn lähestyminen ahdista yhtään. Kävimme ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa Monikan koulutunnilla ja huomenna on jälleen vuorossa Jannikan estetunti. Sunnuntaina ihana Julin otti Ellan Mareldan kyytiin ja kun Marelda ravasi kärry ja tytöt perässä saimme oikein pidentää askelta Thorin kanssa. 

Tänään olimme jo aikaisin Mareldan ja Thorin kanssa metsässä Tiina seurana ja ratsastin ensimmäistä kertaa kunnolla Mareldalla. Halusin nähdä miten Thor liikkui jonkun toisen ratsastamana ja ai että miten kaunista katseltavaa. Olen pyrkinyt siihen, että Thor saisi lisää lihaksia ja olisi yhtä kevyt kuin Marelda edestä. Olen myös keskittynyt Thorin suoristamiseen ja rentouteen. Etenkin henkiseen puoleen. Haluaisin, että Thor kuuntelee istuntaa ja käsi on vain ja ainoastaan istunnan jatkeena. Kuin Ingrid Klimke ja Franziskus konsanaan. 

Koska vaikka kuinka haluaisin treenata säännöllisemmin ja jopa hieman kilpailla tuon ensimmäisen ihanan koulukisakokemuksen jälkeen keskitymme kuitenkin nyt vain peruasioihin ja siihen, että Thorin elämään löytyy mahdollisimman hyvä tasapaino. Sen jälkeen katsomme jälleen mihin polku meidät vie, mutta onneksi ei tarvitse odottaa kauan, että päästään taas lämpimään maneesiin Peuramaalle treenaamaan lahjakkaan Grant Schneidmanin kanssa. Sitä odotellessa.....

Kiitollisuuden tunne

Nyt on kulunut melkein puoli vuotta siitä, kun syöpä vei yhden parhaimmista ystävistäni aivan liian aikaisin. Mietin ystävääni usein. Mietin häntä koska kaipaan häntä, mutta usein mietin häntä ihan vain sen takia, että hän on ollut isoäitini rinnalla yksi positiivisimmista ja elämäniloisista ihmisistä joihin olen saanut kunnian tutustua elämäni aikana.

Psykoterapeutti Maaret Kallio muistuttaa meitä siitä, että tasaisin väliajoin on hyvä kuvitella oma kuolema. Itse koen sen todella vaikeana harjoituksena koska olen pienestä pitäen pelkänyt kuolemaa. Läheisten menehtyminen on kuitenkin pakottanut ajattelemaan asiaa ja jotenkin oman kuolevaisuuden tiedostaminen ja elämän rajallisuuden ymmärtäminen tekee elämästä entistä kauniimman. Jotenkin sitä muistaa iloita jokaisesta hetkestä ihan eri tavalla ja pienistä arjen askareista, kuten kahvin juomisesta tai joogahetkistä tulee entistä tärkeämpiä ja niistä on ihan eri tavalla kiitollinen.

"Kiitollisuus on tunne, joka herää, kun koemme saavamme jotain, joka ei ole itsestäänselvää. Siksi juuri elämän perustavat asiat ovat niitä, joita kohtaan kiitollisuus usein hautautuu arjen vaativuuden ja tyytymättömyyden alle. "

Olen kiitollinen siitä, että saan elää terveenä. Olen kiitollinen ihanasta perheestä, sukulaisista ja rakkaista ystävistä. Olen kiitollinen siitä, että rakas ystäväni Jenni, isoäitini, Masi ja Tesello ovat olleet osa elämäämme ja tulevat aina olemaan sitä. Olen onnekas koska minulla on maailman ihanin tytär ja olen saanut kokea äitiyden. Olen saanut kokea rakkauden ja sydänsurut. Vihan- ja onnentunteet.

Olen kiitollinen koska minulla on elämää suurempi kiinnostus hevosia kohtaan ja jotain joka saa minut nousemaan sängystä aina vaikka mieli olisi kuinka apea.

Kuten Kallio sen niin hyvin kiteyttää:

"Kun kyseenalaistaa oman tavallisen elämänsä, sen arvot kirkastuvat nopeasti. Menetyksen kuvitteleminen muistuttaa karusti, miten toisin asiat voisivat olla."

Ponista ravuriksi

Tästä se lähtee! Vermo here we come.;)

Maailman paras maasto

Ella on pienestä pitäen kulkenut mukana talleilla. Ensin lastenvaunuissa ja sen jälkeen kontaten ja lopulta kävellen ja juosten.

Ella on kasvanut hevosten ympärillä ja istunut monen hevosen selässä. Masista ja Thorista on tullut Ellalle ystäviä ja Ellalle on ollut normaalia, kun äiti lähtee monena iltana viikosta käymään hevosten luona. 

Ella kävi pari vuotta ratsastustunneilla Inkoossa, mutta tunneilla kävimme hyvin satunnaisesti eikä Ella ollut oikein innostunut hevostelusta. 

Peuramaalla Ella sai ratsastaa ihanan Essin ohjeistuksessa Nomi-ponilla ja on välillä istunut hetken Thorin selässä maneesissa. 

Olin kuitenkin ajatellut, että hevostelu ei sen koommin ole Ellan juttu, mutta todella mahtavaa jos Ella nauttii hevosten seurasta ja halua tulla mukaan tallille. 

Ja yhtäkkiä tänä kesänä kaikki muuttui. Ella halusi päivittäin mukaan tallille ja pyöräilimme sinne yhdessä nauraen vanhoilla polkupyörillä. Huomasin miten Ella halusi istua Mareldan selässä kun veimme hevoset laitumelle tai miten Ella rohkeasti ratsasti Piffin riimussa kotiin, kun se pukitti muut, nuoremmat lapset selästä. 

Uidessa totuttelin Thorin ratsastajaan Ellan avulla ja Annikan ja lasten kanssa ratsastimme tandemia ja Ella sai ratsastaa Thorilla takaisin tallille. Kun Ella tuli onnellisena kotiin ja kertoi miten hän oli ratsastanut Vanessan ponin Pojun kanssa ja oli laukannut ja ravannut ymmärsin, että Ella oli oikeasti innostunut hevostelusta ihan eri tavalla kuin aikaisemmin. 

Viime perjantaina lähdimme sitten hakemaan hevosia laitumelta kotiin ja Ella ratsasti Mareldalla ilman taluttajaa satulatta ja suitsitta koko matkan takaisin tallille. Ella sanoi, että hän ei halua olla sellainen ratsastaja joka ratsastaa sillä tavalla vaan Cowboy.

Sillä hetkellä päätin, että lähtisimme ensimmäistä kertaa maastoon yhdessä sunnuntaina. Mietin vielä pari kertaa, että uskallanko mennä ja mitä jos Thor saa jonkun sätkyn, mutta niin me vaan lähdettiin kävelemään teitä pitkin kaikki yhdessä. 

Ella nautti koko matkan. Marelda kantoi Ellaa kuin kukkaa kämmenellä ja kuunteli Ellaa koko ajan herkeämättä. Kun olimme kävelleet metsän läpi menimme pellolle ravaamaan ja Marelda ravasi hienoa rauhallista ravia (kaukana oli ravurin elkeet) ja me tultiin sitten melko holtittomassa ravissa ja/tai laukassa Thorin kanssa vieressä tai perässä. 

Ei siinä sinänsä mitään, mutta en ottanut satulaa ollenkaan koska ajattelin, että kävelisimme suurimman osan ajasta. Kun Ella kuitenkin halusi ravata peltoa pitkin melko pitkään oli oma lihaskunto koetuksella koska Thorilla ei ole maailman helpoimmat askeleet istua ilman satulaa. Mutta hyvää treeniä myös meille. 

Viime sunnuntain maasto oli meille ikimuistoinen. Kun kysymme toisiltamme melkein joka ilta mikä on ollut päivän kohokohta ja mikä ei niin kivaa, niin Ella mainitsi ratsastamisen päivän kohokohtana. Joku päivä toivon, että Ella ymmärtää, että tämä oli yksi elämäni kohokohdista ja miten kiitollinen olen, että olen saanut kokea tällaisia hetkiä oman tyttäreni seurassa. Suuri kiitos siitä kuuluu tietenkin upealle Mareldalle. 

Nuoren hevosen vahvistamista

Kuva: Anna Björnström, tumpelompi.blogspot.fi

Kävin toistamiseen tervehtimässä Hotilasta ja Hotin omistajaa perjantaina. Ollaan sovittu, että käyn ratsastamassa ja valmentamassa ainakin jonkin aikaa, kunnes ratsukko pääsee hyvään vauhtiin.

Innoissani lähdin heti aamusta matkaan ja Hotilas seisoi iloisena ja hyväntuulisena tallin ovella. Pienen jutustelun jälkeen lähdimme kentälle veryttelemään. 

Tällä kertaa pyysin Hotin omistajaa ratsastamaan käyntiä ja keskityimme vain hyvään tahtiin ja  hevosen suoristamiseen. Ratsastimme pohkeenväistöä pitkillä sivuilla alkuun (katso esimerkki täältä) ja jatkoimme erinomaisella, Hipssonista lainatulla avo- ja sulkuharjoituksella.

Koska Hoti on nuori hevonen ja edelleen melko lihasköyhä teimme paljon toistoja ja vaihdoimme harjoituksia. Kun Hoti ei oikein jaksa rehellisesti kantaa itseään kompensoi hevonen lisäämällä vauhtia ja valumalla hieman etupainoiseksi. Koska nuorella hevosella ei aina ole paras tasapaino lähdimme siis vaihtamaan avosta sulkuun, jotta sama harjoitusta ei tehtäisi liian kauan. Teimme myös siirtymisiä siirtymisten perään ja Hotin omistajan kotiläksyksi jäikin siirtymiset, maastoilu ja kavalettien ylittäminen kentällä.

Käyntitehtävien jälkeen hyppäsin välissä selkään ja jatkoin suoristamista ja väistöjä. Siirtymisiä ja peruutuksia sain tehdä melkein koko ajan, mutta sain oikein kivan tuntuman Hotiin tällä kertaa. Paljon on hommia, mutta tästä hevosesta tulee vielä todella hieno, kun lihakset kasvaa ja se jaksaa kantaa suurta ja upeata runkoaan paremmin.

Oli kyllä todellinen ilo nähdä miten hyvin Hoti voi uudessa kodissa ja miten hyvä parivaljakko ratsastaja ja hevonen ovat toisilleen. Ja sain vielä mukaan ajomatkalle tuoretta piirakkaa ja kahvia. Täydellistä luksusta.

Lue muut kirjoitukset Hotista täältä!

What horses can teach you

Love, respect, quietness..... They can teach all of that. But they can teach so much more. They go so much deeper. When they say we can't measure and study energies, horses are just that. A magnetic field of magic energy. They take out the good and the bad in all of us. They teach us about life, how to be around other animals and loved ones. They give us so much. If you listen to them they teach you about perfectionism, about harsh attitudes, about not caring enough. About depression, happiness and loneliness. They teach you that you are never alone. That they are always there. Like the water running the waves, like the loved ones encouraging each other.

My soul has an innate connection to horses but first and foremost I am a mother. Seeing my daughter around horses this summer in their natural environment has really opened my eyes and created something beautiful. It doesn't matter how she rides. My daughter wants to spend time around horses and through that she is embarking on a life long learning journey.

My daughter has learnt that you never ever need to raise your voice or scream or get angry because it doesn't  help. She has learned to smile, to hug and to laugh. She has learned that some things you can't affect and some things you can. What I think that the horses are really teaching my daughter is love and respect. Much more than I ever can do. Yesterday when we were eating dinner she told me that she likes her food but she loves me more. Just like that. A show of affection. Just like that. 

Because that is what horses do. They show you that life is here and now. That you are ok as you are. That you  can be real because they never judge you and they never will. Around horses it doesn't matter what your hair looks like, if you are fat or skinny, if you have legs or not. They accept you just as you are.

I hope that everyone could get to feel this. Because if everyone could spend a little more time with this majestic animal in their natural environment we would create magic. Not in a crazy magical way. Magic in respecting each other and creating spaces where it is easier for us all to live. They teach you that life is here and now and it is ok to be you.

Maailman makein keksintö: satulalaukku

Olimme tänään estetunnilla Aktiivitallin maneesilla ja tajusin pakatessamme meidät kotimatkalle, että en ole kertonut blogissani maailman makeimmasta keksinnöstä. Olinhan jo täysin innostunut, kun yhteistyökumppanimme Classic Equeen keksi antaa meille kokeiluun kypäränlämmittimen talvipakkasille, mutta että vyölaukku (satulalaukku) hevosille.

Saimme siis aivan mahtavan vyölaukun Classic Equeeniltä keväällä käyttöön. Laukku kiinnittyy rinnan edestä ja satulan siipien alle todella tukevasti kiinni. Laukkuun mahtuu hyvin esimerkiksi vesipullo, puhelin, namia hevoselle, hanskat, nenäliina ja kaikkea muuta pientä kivaa. Se on on oiva apu pitkille maastoille tai ihan vain maneesiin tallustaessa etenkin näin kuumalla ilmalla.

Koska vyölaukkua tänään ihasteltiin ja opettajamme Jannika ja muut tuntia seuranneet ihmiset kyselivät sen perään, niin täältä niitä saa. 35 eurolla saa sellaisen omakseen ja se kestää tuulta ja tuisketta.

Suosittelen todellakin himomaastoilijoille tai ihmisille kuten minä, jotka järjestävät itselleen tunnin mittaisen matkan maneesille.

Kuvassa näkyy meidän uusi CWD-estesatula. Olen todella todella tyytyväinen satulaan. Se tuntuu niin suoralta ja hyvältä Thorin selässä. Thor liikkuu paljon isommin ja kantaa itseään luontevammin. Koska kaikki muut satulat ovat painaneet Trapezius-lihaksen kohdalla ei Thor ole kyennyt liikkumaan oikein päin. Pysyn myös itse ihan eri tavalla pystyssä enkä joudu yhtä helposti etukenoon. Satulassa on todella vähän tukea, joten hypätessä se tuntui alussa hieman erilaiselta, mutta tuntuu että tässä satulassa kaikki on mahdollista. Se on vain kuin tehty meille, ja niinhän se on. Mittatilattu ja kaikki. Nyt kun olisi vielä satulan oston jälkeen varaa pidempään satulavyöhön ja oikeanvärisiin jalustinhihnoihin.:)

Rakkaat Marelda ja Pauliina

Thorilta vääntyi maanantaina kenkä, joten eilinen Monikan valmennus peruuntui. Tiina sai onneksi kengän pois jalasta ja laitoimme Jeesus-teippiä kavion päälle. Ihana paikallinen kengittäjä pääsi heti seuraavana aamuna kengittämään ja tänään olimme jo täydessä vauhdissa. Oscar, joka kengitti Thoria myös viimeksi sanoi, että kaviot näyttävät jo paremmalta ja oli sitä mieltä, että ollaan menossa oikeaan suuntaan. Hän oli yllättynyt siitä, että kaviot olivat kasvaneet niin hyvin neljässä viikossa ja sai tällä kertaa hyvin kengät lyötyä jalkaan.

Tänään menimme toisen ratsukon kanssa Jannikan estetunnille ja ratsastimme innareita. Ensin ravissa puomeja ja sen jälkeen Jannika nosti aina yhden esteen kerrallaan suoralla linjalla. Thor oli aivan ihana ja viimeisen esteen noustessa Jannika jopa hieman yllättyi siitä miten vaivattomasti Thor hyppäsi myös suurempia esteitä.

Tunnin jälkeen ravasimme ja laukkasimme suurimman osan matkasta kotiin ja vein hevoset laitumelle. Sen jälkeen saimme seuraa rakkaasta veljestäni, hänen tyttöystävästään ja parista kaverista koska teimme yhtä hauskaa juttua yhdessä. Veljeni ratsasti tänään kunnolla ensimmäistä kertaa ja vietimme yhdessä monta tuntia hevosten parissa.

Mahtava päivä kaiken kaikkiaan.

Postaus on toteutettu yhteistyössä Classic Equeenin kanssa. 

Kulttuurierot FIN vs. SWE

Naureskelimme sunnuntaina maastossa Annikan kanssa hevosten kulttuurieroille.

Suomenhevonen tietää mitä haluaa.

Hän kantaa läpi kantojen ja kivien.

Häntä ei paljon mikään hetkauta.

Hän ei paljoa puhu eikä pukahda.

Hän ei välitä vaikka muut pomppivat vaan jatkaa itsenäisesti matkaansa.

Hän on luotettava kaveri, satoi tai paistoi.
Hän rakastaa ruokaa.

Ruotsalainen puoliverinen kompuroi metsässä koska ajatukset ovat usein muualla.
Hän reagoi herkästi kaikkeen ja ei mihinkään.
Hän puhuu, kertoo kaikesta ja paljon.
Hän kysyy usein neuvoa muilta ja haluaa keskustella asioista. Vasta kun muut ovat samaa mieltä voi hän rauhallisin mielin rentoutua.
Hän on kranttu ruoan suhteen. Kaikki ruokalajikkeet eivät todellakaan kelpaa.
Hänellä on aina viimeisin tyyli ja täydellisessä karvassa ei näy edes lika.

Hänellä on hyvät kontaktit, muun muassa uimarannalle. 

Takaisin arjen askareisiin

Ella on innostunut hevostelusta aivan uudella tavalla, kun on
 saanut olla mukana tallilla ja viettää aikaa hevosten kanssa päivittäin. 

Arki ja koulu alkoivat keskiviikkona, joten suuntasimme tiistaina takaisin kaupunkiin. Tuntui jotenkin todella haikealta, kun kävimme Ellan kanssa moikkaamassa hevosia laitumella kotimatkalla. Kesä kuten me sen tiesimme ja koimme oli nyt tältä erää ohi ja koulu, työt ja muut arjen askareet odottivat kulman takana. 

Onneksi rakas Äitini ilahdutti ja tarjosi meille sushi-lounaan Hernesaaren rannassa, joten melko nopeasti haikeus muuttui iloksi ja jännitykseksi jälleen uudesta kouluvuodesta ja uudesta opettajasta. 

Perjantaina ajoimme takaisin maalle Ellan, Annikan ja Vanessan kanssa ja lähdimme hakemaan hevosia laitumelta. Laitumella odotti kolme elämäniloista kaveria, jotka olisivat voineet jäädä koko illaksi syömään vihreätä. 

Houkuttelin kuitenkin vielä Annikan ilman satulaa mukaan lyhyelle maastolenkille koska halusin ehdottomasti kokeilla juuri saapunutta CWD-estesatulaa Thorille (kun laittaa suurimman osan omaisuudestaan satulaan jännittää hieman satulan istuvuus.)

Satula tuntui heti hyvältä, mutta oli hieman vaikeata sanoa yhtään mitään lyhyellä maastolenkillä kävellessä. 

Seuraavana aamuna lähdimme sitten maastoilemaan oikein kunnolla ja voi että sitä tunnetta. Ei ollut vain maailman ihanin sää, mutta Thor oli aivan super hyvä ratsastaa. Niin rento, eteenpäinpyrkivä, suora ja lavat liikkuivat erityisen hyvin. Thorin liike oli niin isoa ja hyväntuntuista, että välillä piti oikein pitää kiinni satulasta. Laukassa Thor kulki hienosti ylämäkeen ja oli todella positiivinen koko lenkin ajan. Pyydän vielä satulansovittajaa katsomaan satulaa kanssani, mutta näin ensimmäisten kertojen jälkeen tuntuu siltä, että olemme vihdoinkin löytäneet sopivan estesatulan. 

Maastoilun jälkeen veimme vielä hevoset ulos lasten kanssa ja lähdimme kaupunkia kohti. Olen tuurannut ratsastuskoululla melkein joka ilta viimeisen parin viikon ajan, joten blogin kirjoitteluun ei oikein ole riittänyt aika. Thor voi kuitenkin todella hyvin edelleen Inkoossa ja saa jäädä asustelemaan ainakin alkusyksyn maalle. Kengät ovat pysyneet jalassa (kengittäjä kävi kerran kiristämässä niitä) ja saimme ihanan uuden tuotteen kokeiluun, josta kerron teille lisää pian. Huomenna menemme jälleen maastoon Tiinan, Thorin ja Mareldan kanssa ja tiistaina Monika tulee valmentamaan meitä Aktiivitallille. 

Syksy tuo myös paljon uusia tuulia mukanaan ja innostavia yhteistyökuvioita. Olo on todella onnellinen ja kiitollinen tällä hetkellä. Kun vaan uskaltaa päästää irti ja kurottaa unelmiaan kohti vain taivas on rajana.

Kuva on ainutlaatuinen. Ei sen takia, että kuva olisi mitenkään erityisen hieno vaan Thor seisoo
 kiinni täysin rentona ulkona paalussa. Voin kertoa, että se ei ihan noin vain olisi toiminut pari vuotta sitten. 

Kesän kauneimpia päiviä

Aamu oli mitä kaunein heti herättyämme

Kesä 2015 on tuntunut erityisen pitkältä, nautinnolliselta ja ihanalta. Minulla on ollut ainutlaatuinen mahdollisuus pitää pidempi loma töistä ja olen saanut viettää aikaa rakkaitteni parissa. 

Vaikka kesä on ollut suurimmalta osalta melko kylmä yllätti kauniit ilmat meidät täysin. On ollut niin ihanaa nauttia auringon lämmöstä ja kauniista säästä viimeiset viikot. 

Viime viikonloppuna heräsimme sunnuntaina saaressa ja lähdimme mieheni enon kanssa läheiselle Oxen-saarelle veneellä. Jätimme lapset hetkeksi jättikivelle leikkimään ja menimme sitten kaikki yhdessä maihin Oxeniin. 

Antaa kuvien puhua puolestaan. Kesän kauneimpia päiviä.

Oxen

Ehdimme vielä leikkiä vesileikkejä ja uida hieman lisää ennen kuin lähdimme kotiinpäin. 

Matkalla kotiin!