Wednesday, February 26, 2014

Läsnä arjessa

Riikka, Thor ja Riikan ihana koiruli

Vauhdista ei elämässäni ole ollut puutetta. Olen mennyt tuhatta ja sataa, asunut noin kymmenessä maassa, opiskellut kolmea uutta kieltä, saanut upeita ystäviä ympäri maailmaa ja nauttinut kovasta sykkeestä. Sen takia on hauska huomata miten hyvältä tavallinen arki maistuu ja kuinka paljon nautin nykyään rauhallisista hetkistä ja laatuajasta rakkaimpieni parissa. Katri Syvärisen kirjoitus Paras tie hyvinvointiin käsittelee Omaa Juttua, joka saa aikaan sekä henkisesti että fyysisesti hyvän olon. Olen täysin samaa mieltä Katrin kanssa ja uskon, että nämä Omat Jutut saavat myös aikaan sen, että kun ihminen voi fyysisesti hyvin myös henkinen puoli saa kukoistaa ja ihmisen on helpompi olla läsnä arjessa. 

Eilen olimme Thorin kanssa Monikan tunnilla ja Thor oli aivan super hyvä. Olin niin onnellinen siitä, että Thor ei kertaakaan tunnin aikana ollut levoton suusta tai vetänyt päätä alaspäin vaikka meillä oli kuolaimet. Iltapäivän vietimme Ellan, Emelien ja Ellenin kanssa Kirkkonummen uimahallissa ja tänään olimme kuntosalilla Cinyan kanssa ja sen jälkeen laskettelemassa Kauniaisissa.


"Kun viitisen vuotta sitten aloin joogata, oivalsin nopeasti, miten selkeältä ja rauhalliselta mieli tuntuu harjoituksen aikana ja sen jälkeen. Samoihin aikoihin aloin vähän niin kuin itsestään vähentää alkoholinkäyttöäni. Ei enää huvittanut sekoittaa päätä tai kehoa, kun huomasin, miten hyvältä olo tuntuukaan ilman ylimääräisiä myrkkyjä. Sen jälkeen en ole juurikaan nauttinut paria lasia enempää per ilta. Viime vuonna taisin olla humalassa kerran. En kerro tätä minään ihanteena, vaan yksinkertaisena seurauksena siitä, että kun huomio siirtyy siihen mitä haluaa ja mikä tuntuu hyvältä, muut asiat jäävät pois kuin itsestään.

Moni pohtii, mikä olisi “tehokkain” tapa saada itsensä kuntoon tai terveeksi, polttaa rasvaa tai vähentää stressiä. Uskon, että tehokkain tapa on Se Oma Juttu, joka on Sinusta niin mielettömän mukavaa, että sitä tulee tehtyä jatkuvasti sen itsensä, ei lopputuloksen vuoksi. Sitä haluaa myös pitää itsensä kunnossa, jotta saa nauttia kaikesta hauskuudesta mahdollisimman pitkään :)"

- Katri Syvärinen



Tuesday, February 25, 2014

Gina Tricot, Grand Prix -mallisto



Yllätys oli melkoinen, kun luin ruotsalaisen Tyran blogista, että Gina Tricot on tuonut markkinoille Grand Prix -malliston. Mallistosta löytyy päällepantavaa sekä hevoselle että ratsastajalle. Kannattaa kurkata.

Jean Luc Cornille Suomeen kesäkuussa

"My riding instructor was a French man from the military. I had a great horse and we were competing at a big concours. The horse did not feel good to the right but I was able to ride the horse in a way that the judges did not notice anything. After the competition I was over the moon since I had been able to hide the problem of the right hand side weakness and had ridden a great cross-country course. After a while my instructor came up to me and I came tumbling down really fast. He said that in the future rather than trying to disguise the problem you should try to fix it. There is no glory in a victory gained on the horses soundness."

Kuva vuoden 2012 klinikalta, Mia Wollstén ja Lilli, Stall Granåsa




Jotkut teistä saattavat muistaa Jean Luc Cornillen klinikan tai kenties muistiinpanoni hänen edellisestä suomivierailusta. Jos haluaa viettää kesäkuisia päiviä hyvässä seurassa ja takuuvarmasti oppia mielenkiintoisia asioita hevosen liikemekaniikasta kannattaa osallistua luennolle ja seurata valmennuksia.

Teoriaosuus, 25 euroa, järjestetään 12.6. klo 18.30 Evitskogin nuorisotalolla, Övidsborgintie 24.
Valmennus, 10 euroa per päivä, pidetään 13-15.6. Stenbackan tallilla Evitskogissa, Stenbackantie 180.

Teoriaosuuteen osallistut maksamalla 25 euroa Gunilla Wahlbering tilille FI3324011800 003500. Valmennusosuudesta lisätietoa myöhemmin.

Scienceofmotionin kotisivut
Linkki tapahtuman FB-sivulle

Monday, February 24, 2014

Finding Lusitanos Part II, Day I

Olen jo kirjoitellut blogissa meidän hevosenostoreissusta Portugaliin, mutta tässä tulee nyt tarkempi kuvaus matkasta kuvilla höystettynä.

Kaikki alkoi viime keväänä, kun ystäväni mainitsi, että hän haluaisi ostaa hevosen. Hän on ratsastanut ja kilpaillut aktiivisesti nuorempana ja koki nyt olevansa valmis uuteen elämänvaiheeseen hevostelun parissa. Hän halusi harmaan, ison hevosen, joten mikä sen parempi paikka sellaisen etsimiseen kuin Portugali ja Lusitanot. 

Koska olen itse melko noviisi mitä tulee PRE ja Lusitanoihin sain hyviä vinkkejä Passion for Riding -blogin Elina Parpalalta. Elina jos kuka on oikea rodun hallitsija, joten tutustuin hänen kautta hieman tarkemmin hevosrotuun ja sain Elinalta hyviä vinkkejä.

"Projekti" hiljeni hieman alkusyksystä, mutta lähti käyntiin jälleen ennen joulua ja tammikuussa istuimme lentokoneessa matkalla Lissaboniin. 

Olin jutellut meitä jo vuosia valmentaneen Mari Faria di Carvalhon kanssa hevosenostoaikeista jo aiemmin, mutta syksyn mittaan lähetimme tarkempia ajatuksia ja jossain vaiheessa tuntui siltä, että "briiffi" oli aika hyvin kasassa. Marilla on hyvät kontaktit, joten hän lähti sitten etsimään sopivaa hevosta ystävälleni. 

Cinyalla oli selkeät ajatukset siitä mitä hän etsi. Hän halusi ison, harmaan hevosen (ori tai ruuna, ei tammaa). Hyviä, isoja ja harmaita hevosia ei kuitenkaan löydy ihan noin vain ja reissun aikana selvisi, että hyvin koulutetut, hieman vanhemmat, ladies ride (8-12 -vuotiaat) -hevoset viedään käsistä tällä hetkellä. Nuorempia, hieman "raaempia" hevosia taas olisi ollut enemmän tarjolla. 

Asia, josta emme olleet valmiita joustamaan oli hevosen luonne. Koska olemme jo tällaisia tätiratsastajia halusi Cinya löytää varman ja rauhallisen hevosen, jota on helppo käsitellä ja on rauhallinen maastossa.

Mitä tuli hevosen ikään, haimme 4-7 -vuotiasta oria/ruunaa, mutta päätimme käydä katsomassa myös noin 10-vuotiaita hieman oppineempia hevosia. Kävime myös läpi Cinyan ikää, pituutta ja painoa sekä ratsastuksellista taustaa ja Cinyan lyhyen ja pidemmän aikavälin tavoitteet.  

Määrittelimme tietenkin myös hintahaarukan.

Lensimme Lissaboniin Tukholman kautta ja saavuimme perille torstai-iltana. Vuokrasimme auton (autovuokrafirmoilla oli selkeitä hintaeroja), säädimme navigaattoria hetken (ei muuten toiminut) ja löysimme hotellin henkilökunnan ohjeilla perille Alchocheten kylään. Tarkoituksena oli yöpyä kaksi yötä Quinta Da Praia Das Fontesissa (noin puoli tuntia Marin ja Ginin tilalta) ja viimeinen yö Lissabonissa. Pieni Alchochete löytyi aivan meren ääreltä ja taisimme olla ainoita asiakkaita tuossa kauniissa Quintassa. Asetuimme taloksi, laitoimme kamiinan lämpiämään (ainoa lämmitys kera pienen patterin ja lämpölampun) ja kävelimme lähimpään Parti d'Amore -ravintolaan. 

Perjantaina heräsimme varhain, nautimme pikaisen aamiaisen ja ajomatka neuvottiin portugalin kielellä. Koska puhun italiaa, ranskaa ja hieman espanjaa saimme jotain selville, mutta onneksemme ihana hotellimamma piirsi meille ajokartan myös paperille.

 

Mari ja Gini olivat meitä vastassa ja tarkoitus oli ensin ratsastaa Marin hevosilla, jotta Mari näkisi miten Cinya ratsastaa ja sen jälkeen jatkaisimme katsomaan hevosia. Sää oli aivan karmaiseva (ainakin Marin mielestä; meille melko normi Suomisää) ja Portugalissa oli annettu myrskyvaroitus ja kehotettu ihmisiä jäämään sisälle. Sade laantui hieman Cinyan valmennuksen aikana, mutta meillä ei mennyt kauan, kun sade yltyi ja taivaalla salamoi. Hevoseni sai lievän sätkyn ja juuri kun Mari oli sanomassa, että "käännä hevonen tänne", lähdimme sitten melko kovaa vauhtia ympäri maneesia. Ilmassa oli oikein sähköä ja ilma oli kyllä omastakin mielestä hieman ahdistava. 


Onneksi olen tottunut melko vauhdikkaisiin polleihin ja kaikenlaisiin tilanteisiin, joten laskin melko nopeasti yksi yhteen ja totesin, että hevonen ei rauhottuisi millään. Eli ainoa vaihtoehto oli ohjata hevonen seinää kohti ja hypätä nopeasti alas, jonka jälkeen päätimme yhteistuumin Marin kanssa, että jätetään ratsastelut Marin hevosilla siltä päivältä sikseen. 

Mari kertoi, että huonolla kelillä ei ratsasteta. Ajatelkaa..... Silloinhan me ei ratsastettaisi ollenkaan Suomessa:)  

Ensimmäinen myyntitalli, jonne ajelimme parin tunnin ajomatkan päähän, oli Hugo Pereiran myyntitalli. Siellä meitä odotti 8-vuotias oripoika Azukar, 10-vuotias ori Zorro ja pari nuorempaa hevosta.

Hevoset seisoivat valmiiksi harjattuina tallin käytävällä ja Hugo esitteli ensin kaikki hevoset maastakäsin. Hugo oli itse ollut flunssassa, joten nuorempi "oppipoika" esitteli sen jälkeen hevoset ratsain (videoissa ratsastava poika). Portugalissa on ratsastajilla selkeä arvojärjestys ja nuori poika oli kuulemma ihan hyvä ratsastaja muiden mielestä, kun taas omaan silmään istunta oli aika napakymppi. Ehkä yksi suurimmista eroista kun Mari tai muut todella kokeneet ja kunnioitetut ratsastajat kokeilivat hevosia oli hevosen rentoudessa. Nuoremmat yrittivät ehkä hieman liikaa. Ja tietenkin se istunta. Kyllä se Mari vain osaa ja sitä mieltä olivat myös kaikki muut Portugalilaiset huippuratsastajat. Ja Marin mielestä hänen oma istunta on hieman ruosteessa.

Aloitimme Azucarilla ja seurasimme hetken ratsastusta, jonka jälkeen Cinya hyppäsi selkään. Hevosta ratsastettiin aika miehisin ja kovin ottein, joten Cinyan ja Azucarin yhteistyöstä ei oikein tullut mitään koska hevonen ei halunnut liikkua eteenpäin ja lopetimme kokeilun siihen.


Siitä siirryimme sitten Zorro-hevoseen, joka oli 10-vuotias oripoika. Aivan ihana hevonen kaikin tavoin, mutta kiinnitin heti huomiota siihen, että takajalkojen liike oli alussa heikko (joka on kuulemma aika normaalia Lusitanoilla). Zorroa oli kuitenkin mukava katsella ja sovimme sitten, että hyppään "väliratsastajana" Zorron selkään. Zorrossa oli hieman liikaa painetta, joten keskityin vain siihen, että sain hevosen hieman paremmin kuuntelemaan ja rentoutumaan. Kaikkiin hevosiin oli ratsastettu melko paljon painetta, sillä liikkeet ovat tuolloin näyttävämmät päällisin puolin ja stressaantuneesta hevosesta saa ehkä enemmän kuvitteellisesti irti.



Zorro rauhoittui kuitenkin nopeasti ja Cinya ja Zorro tulivat todella hyvin toimeen. Mari kävi myös Zorron selässä ja molemmat pitivät kovasti upeasta herrasmiehestä.

Koska hevoset olivat melko kipakoita tulimme siihen tulokseen, että emme kokeilisi nuorempia hevosia ollenkaan. Myös Hugo oli sitä mieltä, että Zorro olisi sopivin hevonen Cinyalle ja muilla hevosilla olisi liikaa virtaa. Siellä oli paljon aivan ihania hevosia, joista olisin mielelläni tuonut suurimman osan mukaani Suomeen.



Hugon tilalta lähdimme kotimatkalle toisen tallin kautta. Ajomatkat paikasta toiseen ovat melko pitkät Portugalissa, joten olimme päättäneet, että satsaamme ennemminkin laatuun eikä määrään hevosia katsellessa.

Poikkesimme isolla tilalla, josta minulla ei valitettavasti ole kuvia. Siellä omistaja esitteli noin viisi eri-ikäistä harmaata hevosta, mutta yksikään ei ollut mieleemme. Kuvankaunis tumma ori seisoi tallinkäytävällä ja yritin sanoa, että tuo hevonen otetaan lennosta, mutta se ei ollut myynnissä. Harvemmin olen niin kaunista hevosta nähnyt ja piti taas muistuttaa, että nyt ei tultu katsomaan hevosta minulle. Oli kuitenkin hauskaa hieman pelleillä asian kanssa, koska hän taisi ihan oikeasti luulla, että olin tosissani ja totesi vielä pari kertaa, että hevonen ei ollut myynnissä.

Kotiin tultuamme oli jo melko myöhä, joten kävelimme kantaravintola Parti d'Amoreen, nautimme GT:t ja maailman parasta punaviiniä (Portugalissa on muuten maailman ihaninta ja pehmeintä punaviiniä) ja menimme aikaisin nukkumaan koska seuraavana aamuna oli taas varihainen herätys. Katselimme myös kuvia ja videoita ja olimme kaikki sitä mieltä, että Zorro olisi hyvä hevonen Cinyalle, mutta olin varma, että juuri se oikea hevonen tulisi vielä eteemme. Olimme kuitenkin tulleet siihen tulokseen, että hevonen voisi olla hieman vanhempi, joten Mari pohti vielä samana iltana uusia ehdokkaita lauantaille. Hyvä opetus siitä, että matkan aikana se mitä ihan oikeasti hakee tarkentuu ja vahvistuu. Onneksi olimme lähteneet reissuun sillä ajatuksella, että hevosta ei ollut pakko löytää ensimmäisellä kerralla vaan olimme valmiita palamaan Portugallin useampiakin kertoja. Jatkoa seuraa.....

Tässä vielä myyntikuvat, jotka saimme ennen kuin lähdimme Portugaliin Akazumista ja Zorrosta ja video Estandarte-orista, johon ihastuimme toden teolla. Estandartelta löydettiin kuitenkin liikapala ja hevonen ontui kun saavuimme Portugaliin, joten emme käyneet katsomassa hevosta. Olisimme vain ihastuneet siihen entistä enemmän.




Portugalin reissun muut postaukset löydät täältä.

Thursday, February 20, 2014

Dually-riimu toimii

En olisi ostanut Monty Robertsin Dually-riimua enkä olisi edes miettinyt koko riimua ellei:

a) Tiina olisi antanut Masille tarkoitetun, kaapissa uinuneen upouuden Dually-riimun meille pari viikkoa sitten.
b) Joku ihana anonyymi lukija olisi kommentoinut lapsi + sakset + hevosen harja = kynitty hevonen -kirjoitusta: "Om man vill tömköra utan bett är dually-grimman som monty använder ett himla bra alternativ."

Koska Dually katsoi minua kaapista kaikessa sinisessä komeudessaan kävimme koeajamassa riimun pellolla. Ja ai että kuulkaas. Kyllä se toimi. Toimi Thorilla erityisen hyvin. Koska Thor on todella herkkä hevonen, mutta perusasiat ovat vielä melko hukassa saan paljon apua kyseisestä riimusta. Tavallisella riimulla en oikein tahdo saada apuja läpi ja kuolaimilla Thor on selvästi tyytymätön, mukeltelee ja vetää päätä alaspäin. Olen myös kokeillut Kapsonia, mutta sekään ei mielestäni toiminut Thorilla oikein hyvin.

Dually-riimulla sain nopeasti ja jämäkästi omat avut läpi ja Thor lopetti aika nopeasti pelleilyn, kiemurtelun ja kyseenalaistamisen ja teki töitä todella hyvin. Riimu antaa myös periksi heti kun hevonen tekee asiat pyydetyllä tavalla, joten uskaltaisin melkein sanoa, että ohjasajaminen oli oikea nautinto tänään. Thor liikkui hienosti rungon läpi ja kulki kauniissa muodossa. En esimerkiksi riimun kanssa saa Thoria liikkumaan tuolla tavalla yhtä helposti. Se on paljon suuremman työn takana.

Sunnuntaina olin jälleen Johannan tunnilla kuolaimettomilla koska Thor on niin tyytyväinen ilman kuolaimia. Sain kuitenkin tehdä extra paljon hommia oman istunnan kanssa ja Thor tuntui aika pitkältä ja kulki pidemmässä muodossa kuin normaalisti. Tiistaina laitoin kuolaimet ja Thor oli kevyempi kuin ikinä. Oli kuin pumpulilla ratsastaisi ja Tiinan laittamat pikku pomput sujuivat sutjakkaasti. Eli tällä lyhyellä empiirisellä omalla tutkimuksella luulen, että kuolaimilla ratsastaminen aika ajoin ei haittaa koska niissä on pientä hienosäätöä, mutta yritän ratsastaa Thorilla ilman kuolaimia suurimman osan ajasta. Yritän myös hankkia erilaisia kuolaimia, jotta paine ei kohdistu kahta kertaa peräkkäin samaan kohtaan. Olisin myös kiinnostunut kuulemaan mikäli kenelläkään on kokemusta kuolaimettomista ja etenkin sellaisista, jotka eivät mene ristiin leuan alta. Olen nimittäin tullut melko samaan tulokseen Ponisterin kanssa:
"Kiitos kivasta blogista ! Pakko kommentoida et jos noi oli ne kuolaimettomat joissa menee remmit ristiin leuan alla, niin nehän ei myötäyksessä oikein palaudu, itsellä ainakin tällainen kokemus aikoinaan. Mut nykyäänhän noita löyty erilaisia."

t ponisteri


Toim huom.
Masin kanssa Dually-riimu ei tullut tarpeeseen, mutta Thorille se tuntuu sopivan kuin kanta naulaan tai naula kantaan tai miten se nyt menikään. Eli kaikkea kannattaa kokeilla, mutta kannattaa huomioida, että Dually-riimu on melko terävä ja kannattaa olla varovainen sitä käyttäessä etenkin jos hevonen tulee paljon painetta vastaan. Hevosen nenukka on todella herkkä ja voi jopa pahimmassa tapauksessa vaurioitua liian kovasta paineesta ja jo pienempänä pahana riimu saattaa aiheuttaa haavaumia.

Sininen Dually-halter on aikoinaan ostettu Monty Roberstin klinikalta Masille, joten se on hieman liian iso Thorin päähän. Eli pienemmälle hevoselle kannattaa ostaa pieni- tai keskikokoiselle hevoselle tarkoitettu riimu.

Muuta mielenkiintoista:

Jean Luc Cornell on jälleen tulossa Suomeen 12-15.6.2014. Lisäinfoa seuraa heti kun luentotila vahvistuu. Until then kannattaa lukea Lindsay Streetin artikkeli harmaasta herrasmiehestä ja hänen teorioistaan. Cornell kirjoittaa itse melko filosofisesti asioista englanniksi, joten tämä Streetin artikkeli oli mielestäni helpommin sisäistettävä.

Heidi Pätsi on kirjoittanut todella mielenkiintoisen postauksen kilpahevosen kunnon kohotuksesta ja Carl Hesteristä ja hänen upeasta ratsastuksestaan ei koskaan saa tarpeekseen.

Ja meidän ihanan uuden blogibannerin teki Voitto Kotiin -blogin pitäjä Tiia. Tiia kertoo tässä miten hänen blogi pyörii.

Töttöröö, mitä se taas keksii. Tällainen sininen ihme kapistus päässä.

Lue myös: 

Wednesday, February 19, 2014

Interaktiiviset hevoslihakset

Kuva: Riikka Kovanen
Käykäähän tutustumassa hevosten lihaksistoon kyseisellä sivustolla. Hauska tapa oppia hevosen lihaksista lisää.

Monday, February 17, 2014

Ikävä iski

Kuva: Tiina Wright
 
Kova kaipuu iski juuri nyt. Sain Tiinalta kuvia ja haluaisin niin vain ajaa Masin luokse ja heittäytyä Masin kaulan ympärille. Lähteä maastoon käyskentelemään ja laukata pelloilla Masin voimakkaat askellukset allani.

Onneksi on muita hevosia joiden kaulaan saan heittäytyä, mutta kukaan ei ikinä tule korvaamaan meidän komeaa Masia.

Sunday, February 16, 2014

Jalkaparit muodostavat A-kirjaimen

Hevostäyteisen viikonlopun päätteeksi olisi jälleen vaikka mitä kerrottavaa, mutta Johannan tunnin parhaimmat vinkit on tietenkin pakko jakaa täällä blogissa.

Johanna piti taas mainion tunnin meille. Valitettavasti Johanna ja Blondi eivät voineet osallistua koska Blondi ontui, mutta Johanna piti sitten meille tunnin senkin edestä. Sain todellakin ratsastaa istunnalla ja olin melko poikki jossain vaiheessa. Johanna keskittyi paljon istuntaan ja siihen, että en veisi oikeata jalkaa ylös ja taakse ja toinen Johannan sai huikata joka kerta kun jalka liikahti ylöspäin. 

Ja mitä tulee otsikon A-kirjaimeen, niin hyvässä tahdissa ravissa etujalkapari ja takajalkapari muodostavat kukin sivusta katsottuna A-kirjaimen ja kirjaimien pitäisi olla yhtä isot. Eli etu- ja takajalat muodostavat A-kirjaimet. 

Jäimme vielä Thorin kanssa seuraamaan ensimmäistä kertaa Johannan tunnille osallistuvien Päivin ja Eegilin tuntia. Sitä oppii kyllä niin paljon seuraamalla muita vaikka Thor oli jossain vaiheessa sitä mieltä että mitä ihmeessä me vielä maneesissa seistään. Oli kiinnostavaa kuunnella mitä Johanna sanoi hevosista. Johanna sanoi esimerkiksi, että Nöpöllä jää takajalat helposti taaemmas, jolloin Nöpön on vaikeampi koota itseään ja käyttää selkää. Lissulla taas on takajalat hyvin alla, mutta Lissu tarvitsee tilaa edestä eli lavat hyvin liikkeelle, jotta takajalat eivät osu etujalkoihin. Hän muistutti myös, että pienemmällä ympyrällä hevonen joutuu ottamaan enemmän sisätakajalkaa alleen ja sen takia esimerkiksi Nöpölle ympyrän pienentäminen oli hieman haasteellista.

Maastossa Thorin, Tiinan ja Ismon kanssa. 



Lauantaina pääsimme pitkästä aikaa Tiinan kanssa yhdessä maastoon ja aamupäivä sujuikin Tiinan, Thorin ja Ismon seurasta nauttien. Koska olemme maastoilleet pikkutytöistä lähtien yhdessä on maastoileminen meille henkireikä, josta nautimme niin paljon. Meidän ei tarvitse kommunikoida tai kysyä mitä tehdään koska kaikki vain toimii itsestään. Ismo on myös pomminvarma maastotykki, joten aivan täydellistä seuraa pomppu Turrelle. Ismo asuu Masin kotitallilla, joten kotimatkalla juttelimme Masista ja tuntuu jotenkin rauhoittavalta ajatukselta, että Masi saa levätä Inkoon kukkuloilla Penan seurassa. 

Viikonloppuna ystäväni hevonen joutui klinikalle ähkyoireiden takia ja on tänään leikattu. Nyt pidetään kaikki peukut ja varpaat pystyssä, että pikkuinen prinsessa pääsee pian terveenä kotiin.

Ja tässä vielä mielenkiintoinen Horse Listening -blogin artikkeli Two Upper-Body Secrets to Riding Success.

Friday, February 14, 2014

Patisserien yllätys


Söimme niiiin hyvää ruokaa eilen ravintolassa. Vaikka en ole jälkiruoan suuri ystävä (jos ei kyseessä ole cremé brulée), niin patisserien ystävänpäiväyllätys jälkiruoka häikäisi kyllä kaikessa kauneudessaan. Eihän tuota uskalla edes syödä. 

Psyykkinen valmennus


Ehkä se on se ikä, tai viisastuminen muuten vain, mutta uskon olevani vasta polun alkutaipaleella mitä tulee ratsastukseen ja omaan psyykkiseen ja henkiseen tilaan. On niin paljon opittavaa ja vaikka hoidan omaa fysiikka parhaani mukaan arjen aikataulujen puitteissa ei henkistä hyvinvointia kannata sivuuttaa.

Melko hyvä esimerkki tästä oli jäsenkorjaaja Annikan tapaaminen Inkoossa syyskuussa. Jäseniä piti korjailla, mutta siinä korjailtiin sitten myös aika paljon muuta.

Lähden nyt islanninhevospiireissä tunntetun askellajiratsastuksen maajoukkuejohtajan Anna Andersénin kanssa valmentautumaan ja toivottavasti kehittymään paremmaksi ihmiseksi, äidiksi ja ratsastajaksi. Olen huono asettamaan tavoitteita ja mieleni on oikukas, joten tästä tulee varmaan mielenkiintoinen matka, jonka aloitan 1.3. Riihimäen uimahallin kokoustiloissa. Psyykkistä valmentautumista jatkamme kevään Anna Andersénin vastaanotolla Kirkkonumella maaliskuusta alkaen.

Anna Andersén toimii psyykkisenä valmentajana valjakkokuskien maajoukueelle ja on pidettu luennoitsija. Vaikka Anna erikoistuu ratsastukseen lajina, hän haluaa kuitenkin yksityisvastaanoton kautta työskennellä myös monen muun urheilulajin edustajan kanssa.

Wednesday, February 12, 2014

Lapsi + sakset + hevosen harja = kynitty hevonen


Ella kysyi tänään jahka hän voisi leikata Thorin otsatukan silleen makeasti vinosti. Se olisi Ellan mielestä niin paljon hienomman näköinen. 

Enhän minä voinut kieltäytyä ja ohjasajon jälkeen Ella sai sitten leikellä Thorin otsatukan ja harjan. Ja kas kummaa. Kynitty hevonen oli kyllä ensisijainen ajatukseni, mutta uskaltaisin melkein sanoa, että Ella teki paljon siistimpää työtä kuin allekirjoittanut. 


Ohjasajoin Thorin kentällä tänään ja Thor oli melko villillä tuulella. Thor sai ensin juosta vapaana hetken, jonka jälkeen teimme kunnolla hommia. Teimme paljon siirtymisiä ja lopussa Thor kantoi runkoaan kauniisti. Asiat ovat nyt pari viimeistä kertaa loksahtaneet paikoilleen ohjasajossa ja Thor on niin upean näköinen. Olen ohjasajanut riimussa koska haluan nyt kaikin tavoin välttää kuolainten käyttöä ja on todella kiva huomata, että Thor tulee vähemmän ja vähemmän painetta kohti joka kerta. On se vaan niin makea fiilis, kun hevonen aidosti alkaa käyttämään takaosaa ja selkää ja kevenee edestä. Ja se kun ei tapahdu ihan hetkessä vaan on vuosien työn tulos. 


Olen joskus miettinyt ja kirjoittanut arjen enkeleistä ja olen tullut siihen tulokseen, että arjen enkeleitä on olemassa. En aina tiedä mistä nämä henkilöt tulevat elämäämme, mutta Raami on yksi meidän arjen enkeleistä.  Hän opettaa Ellalle kaikkea musiikkiin liittyvää ja on upeata seurata vierestä koska opettaminen tulee suoraan sydämestä. Raami taitaa rakastaa musiikkia yhtä paljon kuin minä hevosia. 



Tuesday, February 11, 2014

Flyingen uusi aktiivipihatto



Liityin todella mielenkiintoiseen ryhmään nimeltä Hevostutkimuksia Facebookissa. Nyt ei meinaa enää löytyä aikaa mihinkään muuhun, kun olen löytänyt foorumin, joka käsittelee lempiaiheitani:)

Sieltä löysin myös linkin Hippsonin videoon, jossa esitellään Flyingen uusi aktiivipihatto. Tässä myös lisäinfoa pihatto-olosuhteiden (Active Stable) suotuisuudesta suomeksi Hippologiblogin Katilta.

Olen tutustunut pihattotalleihin jo monien vuosien ajan Annika Schulmanin kautta ja viime vuosina olen ollut myös paljon tekemisissä Stall Granåsan ja Aktiivitallin kanssa. On upeata, että Flyginen kaltainen instituutio kokeilee "kilpailuhevosten" asetantaa pihattotalleihin. Joku päivä hevosten seisottaminen sisällä pienissä tiloissa on varmaan muisto menneisyydestä.

Lue myös: 
Annika Schulmanin ajatuksia kengättömyydestä
Aktiivinen talli

Sunday, February 9, 2014

Kaikenlaista ihanaa

Viime viikko ja viikonloppu ovat olleet aivan ihania. En edes oikein tiedä mitkä asiat ovat tehneet niistä niin ihania, mutta kenties rentouttava ja seesteinen arki. Ja se, että saadaan Mari tänne myös kesäkuussaa. Jee jee.....

Ollaan vietetty Ellan kanssa oikein laatuaikaa yhdessä. Paljon urheilua, hyvää ruokaa ja lepoa. Töissä on ollut kivaa. Ei liian stressaavaa, mutta kivoja päiviä mukavien ihmisten kanssa. En ole ehtinyt ratsastaa niin paljon kuin olisin halunnut, mutta Heidi on pitänyt hyvää huolta Thorista ja olen ehtinyt voimistamaan lihaskuntoa ystäväni kanssa, joka toimii personal trainerina ja sain vapaapääsyn Lady Linen joogaan torstai-iltana. Kaiken kukkuraksi saamme myös Moola joogastudion lauttasaareen ilahduttamaan meitä. Nyt kun saisi vielä Yoga Nordicin ovet avattua tänne, olisin niin iloinen.

Perjantaina yritin tehdä kuvakoosteen pinterestissä koska halusin linkittää sen blogiin. Monista yrityksistä huolimatta en saanut koostetta linkattua tänne kuvana, joten annoin periksi. Tässä nyt kuitenkin yksi kuvista. Loput kuvista löydät täältä.


Tiina antoi liput Apassionataan joululahjaksi Ellalle ja minulle ja saimme jälleen kerran nauttia Apassionatan lumoavista hetkistä perjantai-iltana. Ollaan nähty jokainen Apassionatan näytös ja viime vuosi jäi välistä. Tänä vuonna oli taas hauska palata showtunnelmiin ja tänä vuonna Christophe Hasta Luego teki minuun vaikutuksen. Onhan tämä Hasta Luegon verkkosivuilta lainattu kuva Christophen pojasta nyt aivan mahtava ja kertoo mielestäni enemmän kuin tuhat sanaa.


Eilen olimme Messilässä laskettelemassa Ellan, Benjaminin ja Naemin kanssa. Kävimme mäessä ensimmäistä kertaa tänä vuonna ja tytöillä sujui todella hyvin. Käytiin hakemassa käytetyt kamppeet Vallilan Sporttidivarista ja suosittelen lämpimästi. Sporttidivarista löytyy lajiin kuin lajiin välineitä, jopa käytettyjä ratsastusvaatteita ja esimerkiksi turvaliivejä.

Rentouttavan aamiaisen jälkeen lähdimme ajelemaan Inkooseen ja oli jotenkin niin hauskaa koska satuimme näkemään Jillan ja Torstenin hankiharjoitukset autosta käsin. Siitä jatkoimme sitten hyvillä mielin Aktiivitallille ja tallin omistaja piti tunnin tytöille. Tytöt saivat mennä ilman jalustimia ja välillä myös ohjia ja nauru kaikui maneesissa. Jatkoin sitten siitä Gunssanin estetunnille Saagan, Nöpön, Annikan ja Ismon kanssa.

Päätin kokeilla kuolaimettomia myös estetunnilla, mutta otin suitset mukaan varmuuden vuoksi. Niitä en kuitenkaan tarvinnut ja Thor oli taas niin hyvätuulinen ja rauhallinen kuolaimettomilla. Hyppely sujui erinoimaisesti, mutta oma tahti ja ponnistuspaikat olivat hieman hakusessa. Tuntui, että aina kun piti hidastaa hidastin liikaa tai kun piti lisätä tahtia tuli tahtirikkoja.

Ylitin kuitenkin itseni koska hyppäsimme pienen muurin yli ja hyppäsimme rataa monta kertaa. Thorin loikat eivät olleet yhtä ponnekkaat kun viime kerralla, mutta hypyt olivat tasaiset ja tuntui taas turvalliselta seilata Thorin selässä esteeltä toiselle. Alla hieman videota hyppelyistä.


Gunssan puhui tänään paljon suhteutetuista väleistä ja miten paljon ensimmäisen esteen lähestyminen vaikuttaa toiseen esteeseen jne. Gunssan kyselee myös aina kuinka monta askelta mahtuu esimerkiksi 17 metrin väliin ja sanoi, että se on asia joka pitäisi tietää vaikka hän soittaisi meille nukkuessa.

Aloitin tänään Chia-siemenkuurin Thorille ja huomenna saan vielä ruusunmarjoja. Kirjoitan niistä lisää lähiaikoina. Tässä jälleen hieman linkkejä jotka halusin jakaa kanssanne.

Näin hyppeilypäivän päätteeksi Erika jakaa Kun omaa ei ole -blogissa Rolf Göran Bengtssonin klinikalta vinkkejä

Maaseudun tulevaisuus kirjoitti siitä miten Hevosetkin kärsivät elintasosairauksista. Vääränlainen ravinto ja liian vähäinen liikunta lisäävät hevosten alttiutta sairastua. Hevosiin erikoistunut dosentti Johan Bröjer Ruotsin maatalousyliopistosta muistuttaa hevosen olevan paljon liikkuva laumaeläin, jonka luontainen ravinto löytyy luonnosta. "Väkirehuja pitää välttää ja katsoa että hevonen saa hyvin vähän sokereita. Hevosta pitää myös liikuttaa enemmän ja saada laihtumaan ne hevoset, joille on kertynyt ylipainoa." 

Olen aina pitänyt Minna Tallbergin kuvista ja tavasta ajatella eläimistä. Minnan blogissa on niin paljon mielenkiintoista asiaa, mutta Katso hevosta -juttusarja oli mielestäni todella mielenkiintoinen.

Lagus Horse Pro jakoi Helsingin Sanomien tutkimuksen ja omia ajatuksiaan aiheesta, Venyttely ei ehkäise urheiluvammoja:

"Tässä on hyvä tutkimus ja sen tuloksia. Artikkelin kuvaamassa meta-analyysissä oli kaikkiaan mukana 25 aikaisemmin julkaistua tutkimusta, jossa todettu voimaharjoittelun suuri vaikutus vammojenehkäisyyn. Mikäs olisikaan parempi ratsastuksen parissa kuin lisätä oman kehon kykyä suojata itseään mahdollisilta vammoilta?

"Vammojen ehkäisyssä tehokkaaksi osoittautunut voimaharjoittelu tarkoitti tutkimuksessa oman kehon painolla tehtävää toiminnallista lihaskuntoharjoittelua, kuten askelkyykkyjä, keskivartalon pitoja ja hyppyjä sekä eksentristä voimaharjoittelua, jossa keskitytään lihaskuntoliikkeiden jarrutusvaiheeseen."

Itse harjoittelen päivittäisen ratsastuksen lisäksi 3-5 kertaa voimaharjoittelua viikossa. Tärkeintähän ei ole kehittää vain voimaa vaan keskittyä tekniikkaan miten sitä voimaa kehitetään. Suosittelen kaikille ratsastajille ohjattua voimaharjoittelua ratsastuksen lisäksi syystä että:

"Kun tehdään esimerkiksi kyykkyjä yhden jalan varassa, se kehittää tasapainoa, keskivartalon kontrollia ja lihaskuntoa. Kehonhallinnan parantaminen on tärkeintä urheiluvammojen ehkäisyssä. Kun liikkeet opitaan tekemään oikealla tekniikalla, vältytään kudoksia vahingoittavilta vääntövoimilta. Pelkästään voiman kehittäminen ei siis riitä", Pasanen sanoo."


Kyra Kyrklundin klinikoista ei vain saa tarpeekseen ja tässä hyvä Taking it to the Next Level: The Horses must Carry Themselves. Artikkelin lopusta löytyy vielä lisää linkkejä Kyran klinikoihin.

Hippolan toimitus on tuonut esille monta mielenkiintoista kirjoitusta. Bloggaavan ratsastuskoululaisen mietteitä voit lukea täältä. Pääset myös Apassionatan kulissien taakse ja voit käydä kylässä Nika Equestrianin luona.

Sitten ihan muihin asioihin liittyviä hauskoja artikkeleita:
Don't date a girl who travels ja Children thrive when they are set free from rules

Ja last but not least Satu Tuomelan mietteitä joogasta.

Hevosen hyvinvointi

Kuva lainattu Eläinkoulutus -blogista
Jaana Pohjolan kirjoitukselle Suhteellista hyvinvointia piti nyt pyhittää täysin oma blogikirjoitus. Jälleen niin hyvin kirjoitettu ja täyttä asiaa. 

Jaanan sanoja ja kuvaa lainaten:

"Mistäköhän sellainen ajattelutapa tulee, että urheiluhevosta ei voi pitää lajinmukaisissa olosuhteissa?"

Wednesday, February 5, 2014

Pieni haaste, paljon asiaa

Onnellinen hevosenomistaja
Sain haasteen Jillalta ja Anniinalta ja vaikka kesti tovi vastata, niin olipa taas hauskaa pohtia vastauksia alla oleviin kysymyksiin.

Kerro hevosestasi; rotu, taso ja hieman luonnetta
Aloitan tietenkin kertomalla jo edesmenneestä Masista.
Meadow Master aka Masi (Maas Baas, Masse, Masi the Machine)
FWB (Suomalainen puoliverinen)
isä Pyrrhus III
emä Milford Queen
ei. Pride of Toames (Irish Draught)
Kasvattaja: Anne-Maj von Rettig, Kirkkonummi
Masi on maailman itsepäisin ja hauskin tyyppi. Elämäniloinen kaveri, jonka kanssa ei koskaan ole ollut tylsää hetkeä. Yksi elämäni suurista rakkauksista

Thor saapui elämäämme melkein kolme vuotta sitten, kun kaverini Tiina toi Thorin Suomeen, postasi kuvan Facebookkiin, totesi, että tässä kiva hevonen, mutta se on vähän pieni sulle. Ja sitten se oli menoa (katso koeratsastusvideo täältä). Love at first sight:
Son of Thor (Turre, Turiluri, Turde, Turturduvan)
SWB (Swedish Warm Blood)
isä  Topaasch
emä Millan (SWB)
ue. Maraton
Born: 2006-07-01
Kasvattaja: Veronica Cabrera, Thåstorp 31, 43020 Veddige
Unihorse Ab
Thor on todellinen ilopilleri. Pirtsakka ja energinen kaveri, jolla riittää luonnetta ja pilkettä silmäkulmassa jopa niinä päivinä, jolloin rauhallinen köpsöttelylenkki maastossa voisi tehdä terää. Thor on unelmieni täyttymys. Oma nuori hevoseni, josta olen haaveillut varmaan jo ennen syntymääni:)

Hevoset vai ponit? Miksi?
Ai että, rakastan poneja. Niiden luonnetta, kipakkuutta ja nopeutta. Shettikset ovat ihan parhaimpia koska ne kasvattavat myös omaa luonnetta usein mahdottomalla käytöksellään:) Oma poniaikani oli jokseenkin ohi kun hujahdin 179 cm pitkäksi, joten olen sen jälkeen enimmäkseen ratsastanut hevosilla tai isommilla poneilla. Olen kuitenkin vannoutunut ponifani, mutta makea ratsu on makea ratsu, on se sitten pieni tai suuri.

Ensimmäinen hevonen /poni jolla ratsastit itsenäisesti enemmän?
Inkoossa asusteleva Frey-hevonen. Lapsuuteni suuri rakkaus, jonka kanssa kirmasin ympäri Inkoon teitä ja niittyjä.

Kumpi parempi, kengätön vai kengällinen? Hevosesi kenkien koko? (Jos se on kengässä)
Tämä on sellainen ikuisuuskysymys johon olen aikasemmin ottanut kantaa blogissani ja jota mielelläni pohdiskelen enemmän (ihan vain senkin takia, että Eemilillä kokeiltiin kengättömyyttä). Haluaisin oppia lisää hevosten kavioista ja ylipäänsä biomekaniikasta, jotta osaisin oikeasti ottaa kantaa tähän aiheeseen, mutta tässä nyt oma mututuntuma ja mitä vuodet erilaisten hevosten parissa on opettanut.

Hevonen voi voida hyvin kengättömänä tai kengällisenä. En usko että on suoranaisesti oikeata tai väärää tapaa, mutta jos hevosella on aina ollut kengät on isompi riski, että hevonen ei totu kengättömyyteen ainakaan lyhyellä aikavälillä. En esimerkiksi usko, että Masia, jo ison rakenteen takia olisi voitu totuttaa kengättömäksi etenkin koska heti kengän irrottua Masi arkoi jalkojaan. Thorin osalta taas kaviot ovat vihdoinkin hyvässä kunnossa (ei siinä mennyt kuin melkein kolme vuotta), joten vaikka leikittelen kengättömällä ajatuksella en kuitenkaan halua kokeilla sitä Thorin kanssa. Kuten aikaisemmin olen blogissani kirjoittanut, niin jos olisi paljon rahaa ja aikaa ja monta omaa hevosta, kokeilisin ihan varmaan kengättömyyttä jonkun hevosen kanssa. Etenkin jos hevonen saisi olla kengättömänä alusta asti. Mietin myös usein Tesellon kanssa, että olisiko Tesellon kipua voit auttaa sillä, että Tesello olisi ollut kengättömänä joitain vuosia ja olisi pikku hiljaa parantunut. Kun sain kuulla, että ongelmana ei vain ollut sädeluuontuma vaan irtopala kaviossa, ymmärsin, että kaikkea ei ehkä aina korjata kengillä tai kengättömyydellä. Jos Tesello olisi ollut täysin oma hevoseni, olisin kenties kokeillut vielä muita vaihtoehtoja.

Talliolosuhteilla on myös suuri vaikutus siihen valitseeko kengällisen tai kengättömän vaihtoehdon. Tunnen monia hevosia, jotka voivat oikein hyvin kengättömänä ja elävät usein pihatoissa suurissa laumoissa. Kavion voidakseen tarpeeksi hyvin hevosen tulee liikkua suurimman osan vuorokaudesta, joten en ehkä lähtisi edes kokeilemaan kengättömyyttä hevosen asuessa sisällä yöt. Sinänsä niitäkin esimerkkejä on, jotka voivat oikein hyvin ilman kenkiä vaikka asuvat sisällä tallissa. Ei taida olla oikeata tai väärää näissä tapauksissa. Ehkä tärkeintä olisi, että seppä ihan oikeasti tietää mitä tekee. On aivan liian monta tapausta, jossa hevosia vuollaan tai kengitetään väärin ja se vaikuttaa kaikkeen niin paljon. On tietenkin myös helpompikavioisia hevosia, mutta kyllä se hyvän sepän löytäminen on arretta kalliimpaa (ja niitä kun taas on aivan liian vähän).

Ehkä  yksi suurimmista syistä siihen, että en haluaisi pitää hevostani ilman kenkiä on oma mukavuudenhalu. Ja suurin syy tuohon mukavuuteen on rakastamani maastoilu ja buutsit. Koska haluan maastoon säännöllisin väliajoin en mitenkään jaksaisi sovittaa talvella bootseja jalkoihin (ja kenties kesälläkin kun hevonen aristaa alkojaan). Siinä menee aikaa ja buutsit hajoavat tai lentävät jonnekin tienpentareeseen melko varmasti (nyt ei tosiaan ole kuin parin hevosen kanssa buutsikokemusta kertynyt). Mutta joo, ehkä sitten joku kaunis päivä kun on se oma tila ja monta hevosta:)

Ja kenkien kokoa en tiedä. Pitäisi ainakin olla tarpeeksi isot koot koska entiset kengät olivat kengittäjän mukaan liian ahtaat.

Klippaus: puolesta vai vastaan?
Kuten ehkä vastauksesta huomaatte, klippaus ei herätä minussa hevosen kavioiden kaltaisia intohimoja. Masi klipattiin (Tiina hoiti sen melkein aina) koska Masi kasvatti törkeän talvikarvan ja hikoili muuten itsensä aivan märäksi tunneilla. Thor taas pysyy sileänä kuin vauvan peppu koko talven ja kesän (Thorin ongelma on ennemminkin haalentuminen kesällä), joten en näe mitään syytä klipata tuota kiiltävää pehkoa edes talvisin.

Tarhaavatko hevosesi yksin vai laumassa? Miksi?
Hevoseni tarhaavat aina muiden hevosten kanssa ja se on yksi perusasioista, joista en missään nimessä jousta. Joskus Masi joutui olemaan yksin joitain kuukausia, mutta onneksi toinen hevonen karkasi Masin luokse ja tallinomistaja ymmärsi, että hevosilla ei ollut minkäänlaista ongelmaa tulla toimeen keskenään. Olen aina pitänyt hevosia yhdessä ja olen ollut siinä hyvin vapaamielinen ja uskonut, että aina ne jotenkin tulevat toimeen. Thorin kanssa ei ole ollut ihan yksioikoista. Laitoin heti ekana päivänä Inkoossa Thorin toisen ponin kanssa laitumelle. Poni potkaisi Thoria oikein toden teolla ja tallinomistaja soitti, että kuului kops ja verta roiskui. Voitte kuvitella fiiliksen kun on juuri ostanut hevosen ja kuulosti kyllä aivan kamalalta skenariolta. Onneksi potku osui kuitenkin juuri sellaiseen kohtaan, että mitään ei vaurioitunut, mutta sen kuukauden Thor vietti yksin laitumella. Tampajalla Thor oli Klöntin kanssa pidemmän aikaa, mutta pienessä tarhassa meno yltyi niin pahaksi, että oli parempi erottaa pojat. Oittaalla Thor seisoi kuukauden sairastarhassa ja seuraavassa kotitallissa Kylmälässä Thoria kokeiltiin yhden hevosen kanssa jonka kanssa homma ei pelittänyt ja sen jälkeen Thor sai laiduntaa isommassa poikalaumassa. Siinäkin oli ensimmäisenä päivänä kunnon dramatiikkaa, kun Thor ja toinen hevonen hyökkäsivät vanhemman hevosen kimppuun, mutta Thorin osalta kävi onnekkaasti ja hän sai jatkaa kolmen muun ruunan seurassa tallustamista laitumella päivät pitkät. Sen jälkeen muutimmekin sitten Inkooseen ja viimeisen parin vuoden ajan Thorin tarha/laidunkaveri on ollut vanhempi herrasmies Obelix. Kesäisin Thorin seurana on myös usein yksi sun toinen karannut tamma (tammat jostain syystä rakastuvat Thoriin palavasti), joten seuraa on ollut mukavasti. Pitäisin Thorin mieluusti myös nuorempien hevosten seurassa ja isommassa laumassa, mutta Obelixin kanssa on sujunut niin hyvin, joten olen vain nauttinut tilanteesta. Kesällä yritimme uutta ponia poikien kanssa, mutta se oli kyllä sellaisella tappomeiningillä, että en ikinä kyllä kokeile laittaa uutta ruunaa Thorin kanssa kesällä tammojen viereen. Thorilla oli todella selkeät sävelet siinä kuka päättää eikä tilanne ottanut rauhoittuakseen. Thor ja Masi taas tulivat todella hyvin toimeen ja pidin niitä yhdessä vapaana siellä sun täällä. Masi kun oli niin helppo kaikkien hevosten seurassa.

Mutta joo, ehdottomasti muiden hevosten kanssa. Hevonen on LAUMAELÄIN.

Ratkaiseeko hevosessa enemmän sen luonne vai ulkonäkö? (Esim. väri?)
Mielestäni tässä on hieman sama asia kuin parisuhteessa. Valehtelisin jos sanoisin, että ulkonäöllä ei ole mitään merkitystä, mutta kyllä se luonne on ehdottoman tärkeä asia. Eli vastaukseni olisi ei luonne tai ulkonäkö vaan kokonaisuus ja se tunne. Sen vain tietää, kun jonkun ihmisen/hevosen seurassa tuntuu hyvältä ja turvalliselta.

Millainen on hyvä hevosblogi?
Mielestäni hyvä blogi on sellainen johon haluaa palata. Pidän esimerkiksi todella paljon Heidin nelivedot -blogista. Se on yksi ehdoton suosikkini koska siinä on mielenkiintoista asiaa monesta näkökulmasta. Pidän eritoten siitä, että opin uusia asioita Heidiltä. Kuten Heidin taannoin julkaisemasta Terveys lähtee vatsasta -kirjoituksesta.

Pahin tippumisesi?
Minulla on käynyt kamala tuuri (kop kop) ja monista lentämisistä (korkealle ilmaan, kääk) huolimatta en ole koskaan loukkaantunut vakavammin. Pahin tippuminen oli varmaan Pariisin Bois de Boulognen Touring Club de France -ratsastuskoulussa. Kävin siellä säännöllisesti saksalaisten ystävieni kanssa ratsastamassa ja siellä oli hienoja ja laadukkaita hevosia ja kokeneet opettajat. Sain kerran tunnille nuoren hevosen, joka oli aivan ihana. Hevonen lähti kuitenkin täysin yllättäen käsistä maneesissa ja veti sellaista pillurallia, että oksat pois. Katsoin vain paikan minne lentäisin valmiiksi ja tömähdys oli kyllä melkoinen. Niska oli kyllä kipeä ja koko vartaloa kivisti, mutta onneksi ei käynyt pahemmin. Ja kyllähän se vähän niin taitaa olla, että nuo putoamiset kuuluvat tähän harrastukseen. Kääk taas.....

Kuinka monta loimea hevosesi omistaa?
Noin viisi kappaletta (+ ratsastusloimet, joista pidän kovasti sekä sadeloimi). Käytän kuitenkin sännöllisesti vain kolmea hyvälaatuista loimea. Horseware, Amigo ja Bucas -loimet ovat mielestäni toimineet meillä parhaiten. En kuitenkaan ole loimien suurkuluttaja ja Heidi saa aika usein huomauttaa, että loimittaisit nyt edes joskus sitä sun hevosta:)

Kuinka usein hevosesi liikkuu?
Minulle on ensisijaista, että hevonen saa toteuttaa lajilleen luontaista käyttäytymistä ja liikkuu mahdollisimman paljon vuorokauden ympäri. Thor asuu ulkona 24h  kesäkuusta syys-lokakuun alkuun isoilla laitumilla. Loput vuodesta Thor tarhaa isoissa tarhoissa kahdeksasta aamusta iltakahdeksaan.

Liikutan myös muuten Thoria säännöllisesti. Thorilla on yleensä korkeintaan yksi vapaapäivä viikossa ja tuolloin voin myös käydä kävellyttämässä tai tekemässä jotain hauskaa. Jos en itse pääse tallille minulla on aivan ihanat apujoukot. Jessica oli mukana heti alkuajoista, mutta valitettavasti Inkoo on nykyään hieman liian kaukana ja hänellä on talli oman talon vieressä Vihdissä. Riikka on ollut sellainen enkeli koko tämän ajan, että en edes tiedä mitä superlatiiveja tähän voisi kirjoittaa. Ihana pikkuinen Sara auttoi Oittaan aikaan meitä koko kuukauden ja Heidi on myös ratsastanut Thoria pidempiä jaksoja. Nyt myös tallimme uudet asukkaat ovat auttaneet maastoiluttamisessa ja kaikki muut tallilaiset auttavat niin monessa asiassa. Olen siitä todella kiitollinen.

Olen hieman muuttanut omaa suhdettani hevosen liikuttamiseen. Aikaisemmin liikutin hevosia päivittäin. Olen myös aina juoksuttanut paljon ja käyttänyt round-peniä. Nykyään olen kuitenkin taipuvainen ajattelemaan, että hevosta ei tarvitse liikuttaa päivittäin jos hevosella on tarpeeksi isot tilat liikkua muuten. Esimerkiksi Thorin kanssa olen edelleen pitänyt noin päivän (välillä kaksi) vapaata viikossa, mutta ainakin joka toinen päivä on maastoilua ja 1-2- kertaa viikossa ohjasajoa tai vapaana juoksuttamista. Eli Thoria ei ratsasteta maneesissa viitenä päivänä viikossa ja tämä rytmi on sopinut Thorille hyvin. Olen myös yrittänyt pomppia ainakin kerran viikossa. Puomeja, ristikoita, kavaletteja ja välillä hieman isompiakin esteitä. Olen myös pitänyt Thorille kunnon vapaata kesällä ja se on tehnyt todella hyvää. Nyt Thor on myös rauhoittunut kovasti. Tuntuu, että edellisessä tallipaikassa olisin voinut liikuttaa Thoria päivittäin kaksi kertaa ja kuitenkin Thor oli levoton.

Kun Masi asui tallissa, jossa oli puolipäivätarhaus ja pienet tarhat Masi kipeytyi vakavasti. Ratsastimme päivittäin, mutta mikään ei oikein enää auttanut, kun Masi ei päässyt liikkumaan kunnolla päivät pitkät. Kun muutimme Gunssanille Masi pystyi olemaan viikkojakin vapaalla ilman mitään ongelmaa koska Masi liikkui niin paljon isoissa metsätarhoissa. Eli mitä ehkä yritän sanoa on, että mikään ei voita hevosen luontaista liikkumista eikä ratsastaminen korvaa sitä mitenkään. Olen jopa vakuuttunut siitä, että suurin osa ongelmistamme poistuisivat jos hevosemme saisivat liikkua enemmän. Luonnossa hevonen liikkuu suurimman osan vuorokaudesta.

Oletko varovainen vai "uhkarohkea" ratsastaja?
Nuorena olin uhkarohkea, mutta nuorena sitä varmaan on hieman rohkeampi kaikin tavoin. Sanoisin, että olen nykyään järkevämpi ratsastaja, mutta uhkarohkeasti lähden kuitenkin hevosen kuin hevosen kanssa tekemään asioita. Käytän kuitenkin usein esimerkiksi juoksutusta sellaisena mukavana apuvälineenä, jos tuntuu että hevonen on jo räjähtämäisillään ennen kuin hyppään selkään.

Tuesday, February 4, 2014

Do you see the Gril on the Hors?


Serkkuni asuu ihanan vaimonsa ja kahden suloisen tyttären kanssa Kentuckyn Amerikoissa. Eilen vanhempi tyttö Maria lähetti tällaisen ihanan piirrustuksen isän heppahullu serkulle ja teksti kuuluu "Do you see the Gril on the Hors?" Ai että miten suloista ja miten pienistä asioista voi tulla niin iloiseksi. 

Kotona kilpailtiin samoihin aikoihin talon piirtämisessä: 37-vuotias mies vastaan 7-vuotias tyttäreni. Hauskaa puuhaa kaiken kaikkiaan. 

Tänään ohjasajoin Thorin pellolla riimussa. Sain tehdä aika paljon töitä, että Thor kuunteli ja käyttäytyi, mutta lopuksi liike oli kaunis ja ilmava ja ravi ja laukka tasainen ja hyvä. Tuntui, että Thor ymmärsi jossain vaiheessa, että ei tarvinnut vetää vaan ennemminkin kantaa omaa runkoa. Huh..... Thor on varmaan vaikein juoksuttamani hevonen ikinä. Ihmettelen vain, että onkohan Thorin kanssa tehty yhtään mitään maastakäsin, kun ihan ympyrällä pyöriminen tuntuu melko vaikealta. Jotenkin on kuitenkin sellainen olo, että ennen kuin saan asiat maastakäsin läpi on mahdotonta saada niitä selästä käsin.

Nyt tämä kuulostaa ehkä hieman radikaalilta, mutta juoksuttamisen osalta olen tottunut aika hyvään. Masi käyttäytyi hienosti juoksuttaessa ja Tesellon pystyin esimerkiksi vain päästämään irti ja Tesello juoksi ympyrää ympärilläni rentona ja letkeänä. Perusasiat kun oli opetettu oikein heti alusta asti. Katso esimerkki Tesellon juoksutuksesta täältä.


Thor sai sitten vielä jolkotella vapaana hetken (osan ajasta järkyttävää vauhtia laukassa, jolloin suljin silmät koska Thorilla ei ole tilsakumeja ja oli melkoinen tilsakeli). Sen jälkeen kävimme vielä napostelemassa eväitä metsästä ja nautimme rauhallisuudesta. 

Sunday, February 2, 2014

Bit Management

Hassua miten tuntuu, että jotkut ajatukset tai asiat vain pistävät käyntiin oikein tapahtumavyöryn. Mainitsin edellisessä kirjoituksessa Viikissä toimivan Robert Menzien. Olin jättänyt hänelle soittopyynnön ja sain jo torstaina vastauksen sähköpostiin. Perjantai-iltana pienimuotoisen ja nautinnollisen shoppailun lomassa, ennen kuin tapasin ystäväni Kellarikrouvissa, puhelimeni soi ja aivan super duper herra Menzie soitti (aivan ihanaa palvelua, koska olen niin tottunut siihen, että soittelen itse esimerkiksi kengittäjien perään:)


Juttelimme pitkän tovin Thorista ja hän totesi, että kuulostaa haastavalta tapaukselta ja hän haluaisi mielellään tutkia hevoseni. Hän puhui siitä miten "bit management" voisi auttaa Thorin tapauksessa. Eli kuolaimia tulisi vaihtaa ainakin joka toinen päivä. Hän voisi myös katsoa sopivat suitset ja kuolaimet paikan päällä. Hän kysyi myös: "Have you tried a bitless bridle", johon vastasin että se on kyllä ollut ajatuksissa, mutta suurin osa ajastani on mennyt satuloiden kokeilemiseen viimeisen vuoden aikana (skåålasimme juuri projektin vuosipäivälle Aten kanssa). Juttelimme sitten siitä miten kaikki vaikuttaa kaikkeen ja hän luultavimmin ottaisi myös fysioterapeutin tarkistamaan selän kunnon. Menzie ei ole enää vuosiin raspannut hevosia ja sanoi, että raspaaminen on yleensä vain oireen hoitamista. Ongelmat kumpuavat melkein aina jostain muualta:

"Floating the teeth usually only deals with secondary or tertiary problems - if possible it is always nice to find out what is the primary problem."

Menzie on saanut vaikutteita ruotsalaiselta hevoshammaslääkäriltä ja sanoi, että hänen oma kantansa raspaukseen ja hevosten hampaiden hoitoon muuttui valtavasti noin seitsemän vuotta sitten. Nyt en tosin uskalla sanoa yhtään sen enempää enkä itse tiedä mitä mieltä olen, mutta olen melko vakuuttunut siitä, että ongelma tulee varmaan jostain muualta eikä hevosten hampaiden raspaaminen 2-3 kuukauden välein voi olla hyväksi hevoselle. Menzie mainitsi kuitenkin, että jo vaihtamalla kuolaimia ei ainakaan pitäisi syntyä haavaumia suuhun yhtä helposti ja päivän viikossa tulisi ainakin pitää kokonaan kuolaimettomana hevosella kuin hevosella.

Tämän päivän satula ja kuolaimettomat suitset -varustus:







Olin jo varaamassa ajan Menzielle, mutta tuntuu siltä, että ensin täytyy voittaa lotossa tai myydä satula:) Sain kuitenkin jo korvaamatonta apua koska tänään kokeilin ensimmäistä kertaa kuolaimettomia suitsia Johannan tunnille ja Thor oli kaikin tavoin levollinen ja läsnä.

Mukana tunnilla Topin ihana emä Blondi.  Topi on Siiri Kyröllä ratsutettavana.



Oli hassua koska tuntui heti kotoisalta vaikka kuolaimia ei ollut suussa. Thor ei onneksi ole karkailevaa sorttia, joten siitä ei tarvinnut kantaa huolta, mutta kyllä hieman mietitytti selkään nouseminen ja miltä kontakti tuntuisi. Thor oli alusta asti tyytyväinen ja kaikki turha mukelteleminen oli poissa. Tuntui itse asiassa niin hyvältä, että tunnin jälkeen mietin, että kyllä tässä eläinkoulutusblogista poimitussa Dr. Cookin toteamuksessa taitaa olla jotain perää:

"Dr. Cook on pitkään puhunut kuolaimettomien puolesta. Hänen tutkimuksissaan mm. erilaiset käytösongelmat ratsastaessa ovat vähentyneet merkittävästi tai poistuneet kokonaan, kun on siirrytty käyttämään kuolaimettomia suitsia."

Thor reagoi selvästi väärin riimun asettamaa painetta vasten, joten oppiminen pois siitä edellyttää ehdottomasti kouluttamista:

"Cookin tutkimuksesta voi saada sen käsityksen, että kertaheitolla korvaamalla kuolaimet kuolaimettomilla pääsee eroon kaikista ongelmista. Moni hevonen voi olla rennompi ilman kuolainta, mutta vaihtaminen edellyttää yleensä kouluttamista. Varsinkin, jos kyseinen hevonen asennoituu negatiivisesti riimuun. Hevonen voi olla oppinut vetämään riimussa painetta vastaan, jolloin se todennäköisesti tekee niin myös kuolaimettomilla. Jos jarru tai kääntäminen ei toimi riimulla, eivät ne välttämättä toimi kuolaimettomillakaan heti – oppiminen edellyttää kouluttamista."

Omaan käteen tuntui hieman hassulta, koska pieni hienosäätö puuttui ja kesti melko pitkään rentoutua ja nauttia päivän tunnista. Olin aikaisemmin kokeillut Hackamorea, joka ei toiminut meillä ollenkaan joten en oikein tiennyt mitä odottaa. Tuntui kuitenkin siltä, että tunsin ja tunnistin paremmin Thorin ongelmakohdat ja pystyin ratkomaan niitä koska en pystynyt korjaamaan asioita niin helposti käsillä (jolloin kuitenkin korjaan niitä väärin). Tänään piti siis ihan oikeasti ratsastaa istunnalla ja pohkeilla ja käyttää niitä keskivartalon lihaksia. Jossain vaiheessa löysimme sellaisen flow-fiiliksen ja tunne oli kyllä mahtava. Etenkin laukka oli tänään rauhallinen, rento ja parempi kuin pitkään aikaan. Sain myös vasemmassa laukassa hyvin oikean lavan tuotua sisäänpäin koska se tahtoi hieman valua ulos.


Tunnista en muista hölkysen pöläystä koska keskityin niin paljon kaikkiin uusiin juttuihin. Olin myös eilen hakenut Hipposportista Albionin, johon pystyi vaihtamaan jalkatukia, joten niitäkin kokeilin sitten samalla. Satula oli ihan hyvän tuntuinen, mutta jäin jälleen liikaa takakaarelle istumaan. Oli kuitenkin sellainen tunne, että pystyin istumaan melko suorassa, joten eiköhän me vielä jossain vaiheessa päädytä johonkin Albionin malliin. Pidemmät jalkatuet tuntuivat ainakin noin yhden tunnin perusteella paremmilta vaihtoehdoilta.


Kuolaimettomat olivat tosiaan täysin uusi tuttavuus meille ja uskon, että joudun vielä pitkään työstämään sitä, että Thor ei tulisi niin paljon painetta vastaan. Haluan kuitenkin hevosen, jota ratsastan täysin istunnalla, joten mitä suussa on on toissijaista. Jotenkin tuli vain sellainen vahva tunne tänään, että miksi ylipäänsä käytämme kuolaimia tai edes keskustellaan niiden käytöstä, kun kuolaimettomat  toimivat niin hyvin. Mutta se on sitten jo ihan oma keskustelunsa.....

Ja nyt täytyy muistaa, että minulla on hevonen, jolla on ihan oikeasti todella paljon ongelmia suun kanssa. En varmaan olisi tässä vaiheessa omassa ratsastuksessa, jos erilainen hevonen erilaisine ongelmineen olisi astunut elämääni. Olen kuitenkin suuresti kiitollinen siitä, että Thor opettaa minulle niin paljon ja on hyvin herkkä kertomaan asioista eteenpäin. Oli se tunne sitten mikä oli ratsastaessa, niin ihaninta oli, että Thorilla oli selvästi parempi olla ilman kuolaimia.

Eilen kävimme Ninan ja Estellen kanssa pellolla laukkaamassa ja ravaamassa hangessa ja oli aivan IHANAA. Taas muistui mieleen, miksi ratsastaminen on maailman paras laji (jooga hipoo kyllä nykyään ykköstasoa koska siitä tulee vaan niin hyvä olo. Todella hyvä lisä ratsastukseen).

Kannattaa ehdottomasti lukea Jaana Pohjolan kirjoitus: Kuolain vai ilman vai onko sillä väliä?

Lisää mielenkiintoista luettavaa hevosten hampaista ja kuolaimista vs. kuolaimettomuus täällä.
Video Kia ja Thor esteillä ilman kuolaimia ensimmäistä kertaa.