Yli kaikkien odotusten

Jenny Kainulainen

Mia kertoi, että Mian siskon, Jenny Kainulaisen tulevalla estekurssilla mennään ensimmäisenä päivänä puomeja, hypätään hieman toisena päivänä ja kolmantena päivänä ratsastetaan rataa. En ollut ikimaailmassa kuvitellut, että ensimmäisenä päivänä hyppään 80 cm korkean okserin oman nuoren hevoseni kanssa. Kun yritin sanoa Mialle, että tämä ei ehkä ole hyvä idea, niin Mia totesi vain, että laita silmät kiinni, keskity laukkaan äläkä ajattele esteitä.

Jennin mielestä Thor liikkui hyvässä muodossa. Hän painotti tarkkojen kulmien ratsastusta ja sitä, että kannattaa muuttaa tahtia ja tempoa ja antaa hevosen laukata kunnolla eteen kevyessä istunnassa. Hän sanoi, että nuoren hevosen kanssa on hyvä, että se kulkee matalassa muodossa, mutta välillä kannattaa ratsastaa lyhyitä pätkiä hieman korkeammassa muodossa. Jenni korosti myös omassa istunnassani vahvemman keskipisteen löytymistä. Tuuppaan jättämään kantapäät liian ylös ja oma istunta menee liikaa eteenpäin hypyissä. Thor tuntui kuitenkin todella hyvältä ja tasaiselta ja käyttäytyi kuin mikäkin herrasmies (olin tosin juoksuttanut Thoria jo hetken Tampajalla, joten kuljetus ja tutustuminen uuteen paikkaan sujui rauhallisin merkein). Thor kulkee myös helposti traileriin ja kulkivat Lisin kanssa samassa kopissa kuin suurimmat ystävykset.

Ratsastimme ensin vain tasaisella ravia ja laukkaa ja sen jälkeen ratsastimme in-and-outia ensin ravissa ja sitten laukassa. Ratsastimme 5 puomin yli (väli 3 metriä) ja viimeinen oli ristikko, joka pikku hiljaa nousi tuoksi huoimaksi okseriksi. Thorin laukka pysyi koko ajan tasaisena, Thor hyppäsi varmasti ja hienosti ja oma keskittyminen katosi täysin, kun heitin ohjat kaulasta aina heti viimeisen miniesteen jälkeen täysin innostuneena. 

Kysyin lopussa Jenniltä mitä mieltä hän on Thorin hyppykyvyistä ja hän totesi, että "ei Thorilla varmaan kapasiteettia 160 cm radoille ole, mutta sillä on hyvä asenne ja ratsastettavuus on hyvällä tasolla". 

Myös Amandalla, Klöntillä, Iiriksellä ja Cocolla sekä Annikalla ja Lisillä sujui hyvin. Oli hauskaa matkustaa yhdessä treeneihin ja kotimatkalla jutut olivat jo hieman väsyneitä etenkin kun sain viestin Tiinalta, että hän on saanut terveen pienen pojan. Onneksi olkoon rakas ystäväni. En voi sanoin kuvailla miten onnellinen olen puolestasi. Ja tarviiko sitä kaikkea nyt kuvaillakaan. Niitä ilohuutoja taisi tulla aivan tarpeeksi eilen.....

Ja jälleen Riku Vassisen mainion blogikirjoituksen lausetta lainaten: "Bisneksessä, niin kuin elämässä muutenkin, täytyy uskoa unelmiin."