Kirjoittaa Jaana Pohjola Paha täti pilaa hevosen -blogikirjoituksessaan. Ja näin se juuri on. Kaikentasoisia ratsastajia syyllistetään siitä, että hevonen ei liiku oikeinpäin, se kipeytyy, se vinoutuu jne.
Onhan sanomattakin selvää, että hyvä ratsastaja saa paljon aikaiseksi ja saa hevosta vietyä eteenpäin (tästä en lähde edes kiistelemään), mutta syy ongelmiin ei aina löydy satulasta.
Usein hevonen voi oireilla tai kulkea väärinpäin väärän kengityksen tai varustuksen takia tai hevosella on niin kipeä selkä, että oikeinpäin kulkeminen on melkein mahdotonta oli siellä selässä sitten kuka tahansa.
Kyllä olen saanut kuulla miten Thorilta pitäisi vaatia enemmän, miten raaka Thor on ikäisekseen hevoseksi ja miten hyötyisin siitä, että joku ammattilainen ratsastaisi Thorilla. Pah sanon minä.... Jos en olisi hoitanut Thorin ongelmia kuntoon; purentavika, satulaongelmat, väärä kengitys jne. Jos en olisi hoidattanut Thoria hierojlla, akupunktiolla ja kraniosakraaliterapialla, niin olen ihan varma että Thor ei olisi kestänyt. Tai olisihan se kestänyt päällisin puolin vuoden, pari, mutta jossain vaiheessa vammat olisivat olleet jo liian suuria. Olen myös tullut siihen tulokseen, että Thorin selkä on niin heikko, että en laita satulaa selkään päivittäin vaan ohjasajan, irtojuoksutan ja teen kaikenlaista hauskaa, joka vahvistaa selkää entisestään.
Mitä yritän sanoa on jälleen kerran, että kannattaa kuunnella hevosta ja miettiä miksi hevonen ei esimerkiksi "kulje oikein päin" ratsastaessa. Paremmaksi ratsastajaksi voi aina kehittyä, mutta syy ongelmiin ei aina löydy satulasta.
Luin myöskin tuon kirjoituksen, hyvä pointti! Pah, sanon minäkin, teen parhaani hevoseni kanssa ja se varmasti riittää. Joskus törmää niihin omistajiin, jotka eivät luota itseensä ja antavat hevosen jatkuvasti ratsuttajalle, etteivät itse "pilaisi" sitä. Tietysti jos hevonen on nuori ja koulutusvaiheessa, niin se on hyvä. Mutta kyllä valmiin hevosen kanssa on sääli, jos ei itse yhtään pääse nauttimaan ratsastuksesta kun koko ajan on mielessä, että meneekö se nyt pilalle.
ReplyDeleteEn mitenkään halua väheksyä hierojien, eläinlääkäreiden ja muiden hevosalanammattilaisten työtä ja merkitystä hevosen hyvinvoinnissa, mutta mielestäni moni hevonen pääsisi vähemmällä kun ne ratsastettaisiin oikein ja läpi. Eikä tämä tarkoita hevosen omistajien, "tätien" vähekysmistä myöskään, vaan yksinkertaisesti sitä faktaa, että hevonen ei omia heikkouksiaan vapaaehtoisesti koskaan vahvistaisi, eläin ei sellaiseen ajatteluun kykene. Niinpä jos niitä kiristää jostain, ne ennemmin heittäytyvät vinoksi ja yrittävät "säästää" itseään. Kun päälle lisätään ratsastajan kuorma, kuluu hevonen jostain muualta.
ReplyDeleteNiinpä puollan hyvää ratsastusta - hevoskohtaisesti sopivaa - jolloin ratsastaja tiedostaa hevosen heikot kohdat ja osaa omalla ratsastuksellaan määrätietoisesti niitä venyttää, notkistaa, vahvistaa ja hevosta täten lopulta auttaa.
Satulan sopivuuden kanssa olen tullut hieman paatuneeksi niin ikään; satulan tulee toki istua hevosen selkään, mutta mikään ei poista sitä tosiasiaa, että maailman huiput hyppäävät itselleen (ratsastajalle) sopivilla satuloilla valtavia estekorkeuksia vuodesta toiseen, eikä hevosten selät siitä ainakaan tulostasoon vaikuttavasti kärsi. Miksi? Koska hevoset ratsastetaan hyvin, niitä lisäksi tuetaan hyvällä hoidolla ja eläinlääkäri pyydetään varmasti paikalle herkemmin kuin tämmöinen harrastaja edes osaisi aavistaa hevosessaan olevan mitään vikaa.
Tosiasia kuitenkin on, että jatkuvasti selkä notkolla täti selässään jumputtava hevonen on lihaksistostaan täysin "pelastamattomissa" vaikka se hierottaisiin viikottain ja se saisi mitä terapioita. Jos liikuntamuoto paino selässä on aina väärin kuormittavaa, ei mikään oikea lihas koskaan kehity tai hevonen rentoudu. Sen sijaan kerran viikossa läpiratsastettu hevonen voi olla tädillekin helpompi ratsastaa oikein päin, jolloin "väärin" liikuttuja kilometrejä tulee vähemmän.
Pitää kuitenkin pitää visusti mielessä, että tuskinpa kukaan meistä on hankkinut hevosta sitä kiusatakseen, vaan jokainen pyrkii parhaimpaansa. Jos hevonen kestää sen omalla omistajallaan sitä käyttöä mihin omistaja sen on hankkinut, tuskin siihen on kenelläkään ulkopuolisella nokan koputtamista?
Tulipas taas romaani...
Aivan mahtavaa pohdintaa jälleen Liisa ja Laura. Yritän vielä hieman kiteyttää omia ajatuksiani tämän kirjoituksen ympärille.
ReplyDeleteOlen täysin samaa mieltä Laura kanssasi siitä, että hyvää ratsastusta kannattaa ehdottomasti puoltaa, mutta Mia Kainulainen kiteytti mielestäni hyvin asian eilen:
"Ratsastus ja hevosen omistaminen ja niiden hyvinvointi on kokonaisvaltaista. Ei auta vaikka ratsastaa hyvin jos kengitys on huono joo, mutta ei auta jos kaikki muu on kunnossa mutta ratsastus repsottaa. Kaikesta tärkein on kuitenkin oman osaamisen kartottaminen (kaikilla osa-alueilla) ja vastuunkantaminen omista teoista eikä muita syyttämällä!"
Ja ehkä tuo on juuri se mitä halusin tuoda esille, että kyse on kokonaisuudesta. Ei vain esimerkiksi huonosta ratsastuksesta tai epäsopivasta satulasta.
Ja tuo on Laura hyvä pointti, että hevosia hankitaan myös eri käyttöön eikä kukaan tahallaan hevosia kiusaa.
Ja tuo satulan sopivuus, niin toivoisin itse että voisin olla hieman paatuneempi. Nyt on vain sellainen tilanne, että sopivan satulan sovittaminen sekä Thorille ja minulle on melko haastavaa. En kyllä ole samanlaista ongelmaa kokenut muiden hevosten kanssa, joten haluan myös uskoa siihen että ei satulansovituksessa voi olla liian pedantti. Hulluksihan sitä muuten tulee. Jos on esimerkiksi ratsastuskoulu, niin vaikeaksi ja kalliiksi menee jos jokaiselle hevoselle pitää mittatilata satula. Ja sitten kun meillä ei oikein ole hyviä, koulutettuja satulasappeja Suomessa (tämä on sitten taas ihan eri tarina konsanaan).
Ja tuo hierojat, eläinlääkärit jne., niin oikealla varustuksella, ratsastuksella, luontaisella liikkumismahdollisuudella jne. (juuri siitä kokonaisuudesta josta Mia kirjoitti) varmaan säästyttäisiin monelta hierojakäynniltä. Sinänsä taas kun kyseessä on hevonen, jolla kilpaillaan ja hevonen nähdään ennemminkin atleettina ei varmaan hieronta/akupunktio ja muut hoidot ole haitaksi.
Sitten taas tuo sama satula ja huippuratsastajat. Olen nähnyt monta kipeätä hevosta,joita ammattilaiset ratsastavat. Katso vain viimeisin Ryttareliten-ohjelma. En sanoisi, että siinä ihan terveselkäisellä hevosella hypätään. Mutta sekin on ihmiskohtaista mikä määritellään kipeäksi seläksi. Olen myös nähnyt ja hypännyt itse korkeita esteitä hevosella, joka oli todella kipeä selästä. Hevonen olisi hypännyt ihan mitä vaan, kunnes ymmärsin, että käyttäytyminen muuten ei ollut normaalia. Ja sillä kisattiin kovia luokkia.
Mutta ihanaa keskustelua. Tässähän ei ole yhtä oikeata tai väärää ja todella kiva Liisa ja Laura, että jaksatte kommentoida ja osallistua näihin pohdintoihin.
Laurakin puhuu toki totta. Mutta joskus nämä huippuratsastajatkin ovat olleet aloittelijoita, eihän kukaan voisi ratsastaa jos vain hyvät saisivat ratsastaa! Ainakaan toistaiseksi sitä ratsastustaitoa kun ei voi ihmiseen millään sirulla asentaa :)
ReplyDeleteLisäksi puolustuksena (meille) tädeille :) monet tädit ovat kyllä erinomaisia ratsastajia, vaikka aina ajatellaan, että tädin hevonen on se selkä notkolla, kaula väärinpäin kulkija. Ainakin meidän tallilla monet tädit hakkaavat teinit ja nuoret ratsastustaidossa, vaikka nuoret taitavat muuta luulla :)
Laura puhuu todellakin asiaa. Mutta se myös mikä mun mielestä nyt on lähtenyt aivan lapasesta on vastuu omasta ratsastuksesta/tiedosta. Tällä tavalla "syyttämällä" (että kyllä nuo nuoret menee huonosti tai tädit ratsastaa väärinpäin) sillä pesee aina kädet omasta osaamisesta. Pitäisi tietää millä tasolla on ja tietää että asiat voi aina tehdä paremmin/huonommin, mutta kantaa vastuu siitä että yrittää parhaansa ja kartottaa koko ajan uutta tietoa hevosen hyvinvoinnista ja ratsastutaidoistaan. Kaikki me varmaan tehdään parhaamme, rakastamme hevosiamme ja haluamme niiden parasta! /Mia Kainulainen
ReplyDeleteJuuri tuo valmius hakemaan tietoa ja oppimisen ilo hälvenee syyttelyn ja kannustamattoman ilmapiirin ansiosta. Parastahan olisi jos hevosteluun saataisiin ylipäänsä positiivisempaa ja kannustavampaa fiilistä. Yksin kun asioita on vaikeata ratkaista, vaikka vastuu omasta hevosestahan loppujen lopuksi on hevosen omistajan käsissä.
DeleteRatsastamaan oppii vain ratsastamalla, siinä Liisa olet harvinaisen oikeassa!
ReplyDeleteMian pointt siitä, että jokainen kantaisi itse vastuun olisi tosi tärkeää. Minusta hevospiireissä leviää ikävästi sen tyylinen ilmiö, että kun omat taidot ovat mahdollisesti hieman vajavaiset, haetaan apua juuriki näiltä muilta hevosalan ammattilaisilta ja vuoroin syy on sepän, vuoroin satulan ja vuoroin ties kenen - mutta koska tulee katsottua peiliin ja todettua, että tuossahan se syy on?
Omassa kommentissani käytin nyt "täti" sanaa hieman väärin, siinä voisi olla tilalla kuka tahansa hevosenomistaja, sillä minun käsitykseni mukaan aikuisharrastajat tänäpäivänä ovat hyvin motivoituneita ja valmiita panostamaan omaan kehittymiseensä, eikä siis suinkaan liian ylpeitä apua kysymään tai ottamaan vastaan. Päinvastoin, joskus tuntuu, että "tälle ryhmälle" myydään ties mitä huttua selitykseksi mihinkin asiaan ja aiheutetaan turhaa huolta hevosesta täysin perusteetta :(
Ja sellainen vielä tuohon Lauran kommenttiin. En ainakaan itse hae syyllisiä sepistä, satuloista ja muista asioista. Katson eritoten itseäni koko ajan peiliin ja yritän kehittyä hevosenomistajana ja ratsastajana, mutta noita muita asioita ei voi mielestäni sivuuttaa.
ReplyDeleteValitettavasti esimerkiksi Thorille ei ole vielä löydetty sopivaa satulaa. Kengitys on onneksi nyt aivan mahtavalla saralla ja piikkeistä on jo kulunut yli 3 kuukautta (jee jee.....). Thor ja minä ollaan melko mahdoton yhtälö, mutta eilen sain esimerkiksi kuulla satulansovittajalta että Thorilla on todella leveä säkä. Hänen mukaan kaikki omistamani satulat ovat liian kapeat, joten tässä pitäisi nyt sitten lähteä uudesta näkökulmasta miettimään koko hommaa. Tai sitten ei. Mene ja tiedä. Vaikka on tärkeätä kantaa vastuu, olisi ihanaa jos voisi luottaa ja saada vastauksia ammattilaisilta moneen kysymykseen.
Kyran sanoja lainaten, http://kiaherold.blogspot.se/2013/08/on-hyva-olla-moniosaaja.html
"Tässä työssä pitää tietää paljon: kengityksestä, eläinlääketieteestä, satuloista, hevosten fyioterapiasta ynnä muusta."
Välillä toivoisin kuitenkin, että ihan niin paljoa ei tarvitsisi selvitellä ja tietää, mutta sinänsä se kai tekee tästä hevostelusta niin äärimmäisen kiinnostavaa. Koskaan ei ole ikäänkuin valmis:)
Olen kuitenkin täysin vakuuttunut, että varusteiden, kengityksen jne. pitää olla kunnossa. Olen huomannut niin monissa hevosissa suuria eroja, kun perusasiat saadaan kuntoon. Tämä ei tietenkään poissulje peiliin katsomista vaan kyse on kokonaisuudesta.