Luin eilen Horse as a River -kirjoituksen ja tallilla Ella halusi yhtäkkiä istumaan Thorin selkään karsinassa. Olin hieman yllättynyt ja totesin, että kokeillaan Blondilla mielummin, mutta ei, Ella halusi juuri Thorin selkään istumaan.
Ja niin haettiin kypärä autosta, Ella sai ensin roikkua Thorin selässä ja sen jälkeen istua siellä. Ella ei ollut moksiskaan ja kertoili miten hän ei ehkä olisi valinnut Thorin kaltaista hevosta. Ainoa, joka mietti asiaa olin varmasti minä koska olin niin yllättynyt siitä, että Thor ei reagoinut sen koommin tilanteeseen. Kyllä Thor selvästi ihmetteli, mutta ei tehnyt mitään. Tuo pieni hetki oli meille kolmelle suuri hetki koska ei ole montaa kertaa tai päivää jolloin olisin uskaltanut heittää Ellaa Thorin selkään. Nyt tuntui kuitenkin siltä, että nämä molemmat 7-vuotiaat tiesivät asioista enemmän kuin minä.
En tiedä onko Thor vain todella herkkä hevonen tai olenko oppinut kuuntelemaan paremmin. Tai onko se vain sitä, että hevoset ovat erilaisia. Kaikki hevoset ovat herkkiä, mutta jotkut reagoivat herkemmin kuin muut.
Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Missä hevonen on syntynyt, missä olosuhteissa hevonen on kasvanut, miten sitä on käsitelty, ruokinta, varusteet jne. Myös rotu ja luonne vaikuttavat ja jotkut hevoset syntyvät varmaan tulisempana kuin muut. Jotenkin haluan kuitenkin uskoa ja uskon, että harvat hevoset syntyvät todella voimakkailla reaktioilla vaan olosuhteet ja käsittely määrittelevät paljon millainen hevosesta tulee ja miten hevonen reagoi asioihin.
Joka tapauksessa Thor reagoi herkästi. Thorin pakoreaktio on hyvin voimakas ja monessa tilanteessa hevoseni on melko nopea. Pidän energisyydestä, mutta teen paljon työtä sen eteen, että Thor tottuisi erilaisiin asioihin ja kaikenlaisiin tilanteisiin (kuten pikkutytön istuminen selässä karsinassa).
Thor näyttää myös kun kaikki ei ole hyvin. Uskon, että kaikki hevoset yrittävät tavalla tai toisella osoittaa, kun jokin asia on epämukavasti ja jotkut näyttävät enemmän kuin muut. Tai sitten hevoset väsyvät ikuiseen reagoimiseen, tyytyvät kohtaloonsa ja liikkuvat kipeästä selästä tai vääränlaisesta kengityksestä huolimatta.
Edelleen näen usein tilanteita, jossa hevonen ratsastajan mielestä temppuilee tai yrittää tehdä hallaa ratsastajalle, kun kyseessä on melkein aina reaktio johonkin. Sain kuulla pari viikkoa sitten, että Thorin turparemmiä pitäisi kiristää koska se auttaa, kun hevosella on aaltopurenta. Ratsastaja puristaa vain hevosen suun paremmin kiinni, niin ongelma on korjattu. Onko henkilö ikinä miettinyt miltä tuntuu, jos ei voi syödä kunnolla tai aaltopurenta aiheuttaa kamalat haavaumat poskiin. Onko henkilö edes sekunniksi kuvitellut metallikuolainta omaan suuhun piikkien ja avohavojen sekaan..... En usko, että on. Ei purentavikaa korjata turparemmiä kiristämällä eikä satulaongelmia lampaankarvalla. Edes paremman ratsastajan istuttaminen selkään ei ongelmia korjaa. Tai nå, ehkä ongelmat vain peittyvät hieman pidempään.
Monet hevoset ovat jo niin kipeitä, että ongelmien korjaaminen vie vuosia. Olisi hyvä, jos voisimme kuuntelemalla hevosiamme ennaltaehkäistä vaivojen syntyä ja Heidi Pätsin tavoin ottaa tosissaan hevosen temppuilut (eikä saada siitä negatiivista palautetta, kun parhaimman osaamisen mukaan yritämme auttaa hevosia). Kun hevonen reagoi yllättävällä tavalla, kannattaa pysähtyä hetkeksi ja miettiä mistä voisi olla kyse. On niin paljon antoisampaa ratsastaa terveellä ja iloisella hevosella. Jos kuitenkin tuntuu siltä, että et itse tunne tai havainnollista mitä hevosesi yrittää kertoa, pyydä siihen apua ammattilaiselta. Pyritään olemaan ennemminkin tuo virtaava vesi yhdessä hevosemme kanssa kuin kivet veden keskellä. Siihen pyrin ainakin itse päivittäin.
Tässä vielä Johanna, Ella ja Blondi tallin käytävällä koska en ihan viitsinyt lähteä kuvaamaan Ellaa ja Thoria.
Lue myös:
Muita aiheeseen liittyviä kirjoituksia blogissani.
Jaana Pohjola, Hevonen viestii, kuuleeko kukaan?
Heidi Pätsi, Kaikenlaista höpinää
Aivan loistava kirjoitus! Olen itsekkin törmännyt ilmiöön missä pyritään ratkaisemaan ongelmat väärällä tavalla. Hevonen ei kuuntele pidätteitä -> kovempi kuolain tai vedetään turpahihnaa kireämmälle. Tilanteessa olisi hyvä pysähtyä ja miettiä miksi se tekee niin eikä hakea pikaista ratkaisua. Sitten kerrotaan miten ihana hevonen on kun toimii miljoonalla eri varusteella, mitä helv*??
ReplyDeleteTahtoisin enemmän aikuisilta valmentajilta puuttumista nuorten "kiukutteluun" hevosen selässä, koska he eivät aina tajua pysähtyä miettimään missä se vika on tai kuten useimmat eivät halua myöntää tekevänsä virheitä. Tuo on totta, että herkkä hevonen opettaa enemmän. Ennakoimaan ja ymmärtämään tilanteita myöskin.
Tykkäsin hirveesti tästä kirjotuksesta, kun osaat kertoa asiat mahdollisimman selkeästi (tämä kommentti on varmasti jotain ihan muuta kuin selkeä :D).
Kiva jos tykkäsit kirjoituksesta Suzzeli.
DeleteTuo puuttuminen on aina hieman vaikeata. Jotkut oppilaat kun ottavat sen paremmin kuin muut. Opetin paria tyttöä joilta poistin heti rissat tunnin alussa. Yritin kertoa, että jos hevonen ei edes niillä liiku, niin kannattaa aloittaa ihan alusta ja miettiä vikaa haluttomuuteen. Arvaa pyysivätkö valmentamaan uudemman kerran??
Nykyään yritän pikkuhiljaa tuoda asioita esille. Esim. yhdelle tytölle en maininnut kuin ystävälisesti, että ehkä hevosen raju käytös johtuu kipeästä selästä eikä siitä että se on ilkeä. Kolmannen kerran jälkeen hieroja katsoi hevosen ja se oli todella kipeä. Sillä oli kuitenkin hypätty koko ajan vaikka hevonen vastusteli ja pukitteli jatkuvasti. Sitten on ihan toinen asia hoidetaanko hevonen kunnolla kuntoon, mutta jo tietoisuus siitä että syy huonoon käytökseen voi olla kivuntunteessa eikä siinä että hevonen haluaa olla ikävä ratsastajaa kohtaan on tärkeä havainto. Ja kun sille polulle lähtee ja opettelee kuuntelemaan hevosta, uskon tai ainakin haluaisin uskoa että se vie oikeaan suuntaan. Nyt täytyy kuitenkin muistaa, että se on pitkä prosessi ja saattaa olla myös melko kallista, mutta on ihan varmaan parempi vaihtoehto kuin ratsastuksen jatkaminen kipeän hevosen kanssa.
Hyvä kirjoitus, juuri näitä asioita on tullut itsekin pohdittua paljon. Olen vahvasti sitä mieltä, että monenkin ihmisen "terve" hevonen voi olla hyvinkin vikainen, kun vain aletaan tutkia.
ReplyDeleteTaavikin tuli minulle terveenä ja nyt sillä on diagnisoitu mm. polven nivelrikko, aaltopurenta, diasteemoja, mahahaava jnejne..
Mutta pitkästä aikaa se myös liikkuu paremmin ja on halukas liikkumaan. Ei kaduta, että ollaan kuunneltu Taavia ja sen oireita.
Eihän se koskaan ole kiva kuulla, että viat ratsastettavuudessa tai käsittelyssä johtuvat kivusta (tai että hevonen on ylipäätään sairas!).
Juuri näin Elina ja kiitos taas, että jaksat aina vaan kommentoida blogissani;)
DeleteKipu on aivan aliarvostettu syy hevosen käytökseen. Toivottavasti vielä joku kaunis päivä kipua ajatellaan ensin ja vasta sen jälkeen muita asioita. Moni myös sanoo, että hevonen on "tutkittu", vaikka tosiasiassa ei ole. Kaikki vaivat eivät näy päällepäin eikä yhdelläkään ihmisellä ole röntgenkatsetta tai -käsiä. Syynä tutkimatta jättämiseen tuntuu olevan ymmärtämättömyys, välinpitämättömyys tai rahanpuute.
ReplyDeleteMitä enemmän hevosensa kanssa viettää aikaa avoimin mielin, sitä enemmän oppii tuntemaan hevostaan. Joku on joskus sanonut viisaasti, että niin paljon kuin annat itsestäsi, saat toiselta takaisin. Mikäli annat hevosellesi itsestäsi 50%, et voi olettaa saavasi takaisin 100%. Rohkaisen jokaista kuuntelemaan sydäntään ja toimimaan hevosensa parhaaksi.
Aivan samoja asioita toivon myös minä. Kiitos hyvästä kommentista.
Delete