Siirtymisistä suuri apu omaan ratsastukseen

Tästä tulee nyt aikamoinen sekamelskapostaus, mutta kun on niin paljon ajatuksia päässä ja kaikenlaista asiaa.

Ensinnäkin olen viikonloppuna hikoillut niin paljon, että siinä tuhoutui kenties pari aivosolua samantein. Lauantain hyppelyt ja sunnuntain hot jooga sekä Johannan tunti tekivät tehtävänsä. Eilen Ellan saapuessa kotiin isältään olin ihan valmis nukkumaan jo Ellan nukkumaanmenoaikaan. Ah sitä tunnetta, kun välillä vetää itsensä ihan piippuun. I love it.....

Oltiin ruotsissa laskettelemassa duunin kanssa viime viikolla ja saimme kokea upeat Hasselan ja Järvsön hiihtokeskukset. Ruotsalaiset kun osaavat niin tuon asiakaspalvelun ja tarinankerronnan. Upea esimerkki siitä on Järvsössä sijaitseva, nuoren pariskunnan perustama Tevsjö Destilleri, jossa vierailimme rinnepäivän päätteeksi illallisella ja viinamaistiaisilla. Perheen isoisät ovat jo vuosia tuottaneet kotikutoista viinaa ja viinaa tuottavien laitteiden nimet olivat nimetty isoisien muistoksi.

Oli todella mielenkiintoista kuulla prosessista kirkkaan viinin ympärillä ja miten esimerkiksi alku ja loppuhäntiä ei voi hyödyntää. Viinasta jää esimerkiksi jäljelle probutaania, joka on täyttä myrkkyä. Itse sydän (keskimmäinen osio viinasta) on kuitenkin puhdasta etanolia. Pariskunta oli myös miettinyt tarkkaan miten kaikki ainekset kierrätetään ja Järvsön lehmät saavat juotavakseen jotain viina-aineksia. Eli todella ympäristöystävällistä ja vain paikallisia raaka-aineita käytetään. Kaikenlaista sitä oppii työmatkoilla:)

Näitä sitten maisteltiin. Pääkallopulloon ei saanut koskea. Se sisälsi 

Perjantaina olin melko väsynyt, joten olin menossa ohjasamaan Thorin, kun Monika oli yhteydessä ja päädyimme siihen, että Monika ratsastaa Thorin kentällä (perjantaina kun kenttä oli vielä oikein kevätkunnossa). Olen tehnyt hiljaisen sopimuksen Thorin kanssa siitä, että väsyneenä ja keskittymättömänä en mene selkään koska meillä on mennyt nyt niin kivasti, kun ollaan jokaisella ratsastuskerralla pyritty tekemään asiat perusteellisesti ja hyvin (me ollaan molemmat sellaisia yliaktiivisia sähläreitä, joten välillä täytyy oikeasti jättää vain menemättä). Ohjasajaessa voidaan sitten hieman hengailla ja maastoillessa pidetään hauskaa, mutta maneesissa tai kentällä ei lipsuta eikä rikota tahtia.

Josta tullaan muuten siihen, että olen löytänyt siirtymisistä aivan ihanan avun oman ratsastukseen. Onhan näitä siirtymisiä nyt mietitty ja niistä on luettu ja niitä on tehty, mutta vasta nyt olen jotenkin sisäistänyt asian kunnolla (ha ha, odottakaa pain pari vuotta niin huomaan, että olen luultavasti tämän(kin) asian kanssa ihan alkutekijöissä). Aina kun vauhti kiihtyy tai hupenee liikaa ja tahti katoaa teen siirtymisiä. Joko siirtymisiä askellajista toiseen tai muutoksia tahdissa. Voin avoimesti myöntää, että en ole koskaan aikaisemmin tajunnut siirtymisten tai hyvän käynnin merkitystä ratsastuksessa. Ilman hyvää käyntiä on turha hakea tasaisuutta muissa askellajeissa ja vasta kun hevonen vastaa hyvin käynnissä ja siirtyy melkein ajatuksesta askellajista toiseen helpottuu kaikki muukin tekeminen. Voi kun olisin ymmärtänyt tämän jo kauan sitten..... Sinänsä en ole tarvinnut siirtymisiä yhtä paljon muiden hevosten kanssa.

Thor käyttäytyi yllättävän hyvin kentällä siihen nähden, että Rannvi hoiti Thorin keskiviikkona ja Thor oli viettänyt kaksi vapaapäivää. Juoksutin Thorin hetken ennen kuin Monika hyppäsi selkään ja jotenkin koko hevonen ja etenkin lavat olivat hieman juntturassa. Melko nopeasti runko lähti siitä sitten liikkeelle, joten arvelen jäykkyyden johtuvan siitä, että Rannvi sai paikkoja oikein kunnolla avattua.

Monika ratsasti ihan perusasioita läpi ja teki paljon avutaivutuksia ja väistöjä. Meno oli oikein rennon näköistä ja olin todella tyytyväinen Thorin tasaisuuteen tuulisesta säästä ja pimeästä kentästä huolimatta.

Lauantaina lähdimme Tiinan, Ismon ja Thorin kanssa maneesiin ja vaikka vuosien saatossa hevoset ovat vaihtuneet on meillä aina vain yhtä hauskaa. Sekä Ismo ja Thor pomppivat hyvin ja sain ratsastettua todella hyvät tiet Thorin kanssa koska laukka oli niin tasainen ja Thor suoran tuntuinen.

Pari mun favorite poikaa. Poikaystävä ja Maailman paras veli!

Lauantai-illan vietin kahden ihanan miehen seurassa hyvän ruoan ja juoman parissa ravintolassa, joten sunnuntaina oikein puhkuin energiaa. Edellisen sunnuntain tunti oli aivan super hyvä, mutta eilinen meno oli hieman epätasaisempaa. Jotenkin tuntui, että Thor oli hieman väsynyt perjantain ja lauantain treenin jälkeen, joten sain tosissani tehdä hommia istunnalla. Johanna nosti myös vaikeusastetta hieman ja asetimme ensin hevosia ulospäin ympyrällä (katsoimme, että hevonen on suora ja ulkokylki mukana), jonka jälkeen taivutimme hevosta sisäpohkeen ympäri kuitenkaan ulkokylkeä kadottamatta. Samalla suurensimme hieman ympyrää ja tarkistimme, että sisäpohje oli läpi. Siitä jatkoimme käynnissä pitkää sivua ja hyvän kulman jälkeen ratsastimme loivaa avotaivutusta, pieni voltti pitkän sivun keskelle ja sulkutaivutusta pitkän sivun loppuun. Sen jälkeen piti taas ratsastaa hyvä kulma ja sama juttu seuraavalla pitkällä sivulla. Sulkutaivutuksessa piti olla tarkkana, että takaosa ei tullut liikaa uran sisäpuolelle ja takaosa ei väistänyt liikaa. Sitä lähtee niin helposti yliratsastamaan ja tekemään liikaa asioita, joten nyt keskityimme vain siihen, että saimme helposti avut läpi ja hevoset hyvälle tuntumalle.

Jatkoimme sitten samaa harjoitusta ravissa ja laukassa siirsimme ympyrällä ensin takaosaa ympyrän sisäpuolelle ja sen jälkeen ympyrän ulkopuolelle. Voin kertoa, että ei ollut ihan helppoa laukassa, mutta Thorin laukka rullasi hyvin ja tunnin aikana sain todella hyvän "otteen" ulkokyljestä. Tunsin miltä sen oikeasti pitäisi tuntua ja etenkin vasemmassa kierroksessa piti varoa taivuttamasta kaulaa, jolloin Thor vain heitti oikean lavan ulos ja meni kylkimyyryä. Taivutuksen piti tulla rungosta ja ulkoapujen tuen piti säilyä aktiivisena. Annoimme myös hevosten pidentää laukkaa ja lyhensimme jälleen.

Noin muuten, niin ajattelin vielä mainita kuivikkeena käytetystä olkipelletistä sen verran, että kannattaa oikeasti varoa jos hevonen syö kuten esimerkiksi Susannan hevonen olkipellettiä päivittäin (hyvin yleistä paitsi mun hevosilla, jotka ovat nirsouden perikuvia). Meidän tallilla hevonen sairastui ähkyyn ja joutui leikkauspöydälle. Hevonen on onneksi hengissä ja nyt vain toivotaan parasta, mutta ainoa muutos joka tehtiin oli olkipellettien käyttö kuivikkeena. Nyt ei kukaan osaa sanoa johtuiko ummetusähky juuri pelleteistä, mutta tämä on hyvä pitää mielessä mikäli hevonen tykkää mutustella nitä omaksi ilokseen.

Lauantaina eteeni osui sattumalta Seaworldin miekkavalaita koskeva Blackfish-dokumentti enkä ymmärrä miten olen missannut kyseisen dokumentin. Delfiinien massatappamisesta kertova The Cove veti hiljaiseksi, mutta jotenkin tarina miekkavalas Tilikumista, joka edelleen kärsii vedenalaisessa bunkkerissaan eristäytyneenä iski ja kovaa. Ja minä kuin ajattelin, että olen jotenkin Animalia-vuosien ja kaikkien järkyttävien dokumenttien järkeen harjaantunut. Voi huh huh. Ja sitten luin vielä Jaana Pohjolan blogista, että kenttä-, este- ja kouluhevosten keskimääräinen ura on 3-4 vuotta (Rogers and Firth, 2005: Ducro et al., 2009; Friedrich et al., 2011). 3-4 vuotta. Se ei ole mitään.

Sinne karkasi se hiljainen Hesari-hetki eilen tallilla, kun Pilsner päätti nukkua lehden päällä. 

Tässä vielä kiteytettynä Rannvin edelliset hoitokerrat:

14.2.
Sään alue avautui hyvin.
Selkä paljon parempi ja lanne avautui hyvin.
Painetta on tullut hieman enemmän oikealle puolelle, joka näkyy myös siinä, että oikealta puolelta on enemmän karvoja poissa satulahuovan kohdalta.
Vasen lapa jumissa. Thor yritti jopa purra ennen kuin lapa avautui melko hyvin.
Oikea takajalka äännähteli hieman ja niskanikamat lievästi jumissa.
Niskan takaa oli hieman haastavaa avata, mutta Thor piti siitä kyllä kovasti, kun alkujännitys helpotti.
Fin gubbe.

12.3.
Thor nukkui tarhassa kun saavuin paikan päälle. Nautti auringosta.
Thor pureskeli oikeata lapaa ja halusi selvästi, että sille tehdään jotain. Sain lavan avattua ja Thor haukotteli monta kertaa.
Thor oli vinon oloinen, mutta tuntui että vinous tuli ennemminkin edestä kuin takaa tällä kertaa.
Selkä oli ok, mutta aristi hieman lannetta.
Niska oli todella hyvä ja mietin miten en ensimmäisellä kerralla saanut koska niskaa ollenkaan. Nyt Thor luottaa minuun ja rentoutuu heti.
Vasen lapa oli tällä kertaa ihan ok.
Miten Thorin hengitys. Tuntui siltä, että Thor lähti hengittämään eri tekniikalla, kun sain jumeja avattua. Voisiko pinnallinen hengittäminen vaikuttaa siihen, että lanne jumiutuu helposti.
Tyytyväinen ukko sai sitten mennä takaisin ulos nauttimaan auringosta.