Mitä tunnet ei aina ole se mitä näet

"You should sit in the horse, not on the horse. Satulaan ei kuitenkaan pidä upota. Pitää olla kevyt." 

Pyysimme kaimani Kian kanssa Sari Pakulaa päiväksi Inkooseen auttamaan paremman istunnan löytymisessä. Omien vahvuuksien löytäminen ja virheiden korjaaminenhan seuraa kaikkia ratsastajia läpi elämän ja fysioterapeuttina Sari pystyy auttamaan ratsastajaa hahmottamaan omia heikkouksiaan, vinouksia ja kehittämiskohteitaan

Parhaimpaan tulokseen olisi varmasti tultu parin päviän intensiivikurssilla, mutta päädyimme tällä kertaa siihen että kuvaamme tunnit, jatkamme teorialla ja käymme samalla videot läpi saman päivän aikana.

Sari kysyi heti alussa, kun seisoimme paikoillamme, että mistä kohtaa käsi puristaa eniten ohjista? Tulimme molemmat siihen tulokseen, että puristimme enemmän alakädellä (sormilla) kuin peukalolla. Sen jälkeen piti laskea käsi suoraan alas ja kokeilla miten käsi heiluu, jos puristaa alasormet kiinni ja miten se heiluu, jos pitää kevyen paineen etusormissa (arvatkaa kumpi puristus jumittaa kättä enemmän:)

Tuo lyhyt harjoite kuvastaa mielestäni hyvin miten pienistä asioista hyvän ratsastajan vartalon koordinointi ja hallinta onkaan tehty. Sormien puristamistakin pitäisi miettiä:)

"Mitä tunnet ei aina ole se mitä näet."

Tässä päivän parhaimmistoa:

• Ajattele käveleväsi satulassa käynnissä ja miten laskeutuisit maahan, jos hevonen otetaan pois altasi. Kaadutko vatsalle, selälle, kyljelle?
• Asioita tehdään helposti liian tehokkaasti, hyvänä esimerkkinä keventäminen (minne Opin tänään keventämään oikein unohtui?) Ajatuksena on keventää hevosen selän työskentelyä eikä pomppia kuin rehusäkit konsanaan.
• Pitää myös varoa, että ei aseta itseään "yliasentoon" satulassa. Korjataan rintarankaa hieman eteen. Ei "rinta rottingilla".
• Hartiat taakse = pidättää hengitystä. Eli hartiat taakse kannattaa kokonaan unohtaa. 
• Ratsastuksessa suhteutetaan oma liike hevosen liikkeeseen.
• Ohja on kuin kuminauha. Se kiristyy ja myötää, mutta ei ole löysä. Silloin ratsastaja menettää kontaktin hevoseen. Ei pidä pelätä ohjastuntumaa.
• Ohja on aina kyynärvarren jatke. Kyynärpäästä ranteen kautta matkaa kuolaimeen. Käynnissä ja laukassa käsi myötää, ravissa käsi pysyy paikallaan. Ranteesta ei saa tulla vetoa ja rystyset valaisevat kuin otsalamppu suuta kohti.
• Opi tuntemaan takajalan työntö kuolaimen kautta käteen.
• Käden asento vaikuttaa ylävartalon asentoon. Jos käsi esimerkiksi painuu alas, ylävartalo painuu taakse.
• Kannattaa muuttaa totuttuja käytäntöjä ja kokeilla esim. suusta levottoman hevosen kanssa ohjasajo-otetta ratsastaessa. Muuttamalla jo totuttua kaavaa sekä hevonen että ratsastaja rentoutuvat ja on helpompi koordinoida omia apuja ratsastaessa.
• Video on hyvä apuväline omaan ratsastukseen, koska se mitä tunnet ei aina ole se mitä näet.
• Haluamme impulsiivisuutta suoraan eteen. Ei keikkumista puolelta toiselle eikä keikkumisen lisäämistä omalla istunnalla. 
• Käynnissä tulee eniten luontaista heilumista koska se on kolmiulotteinen liike. Kannattaa tehdä pysähdys, hakea tasapaino ja suoruus linjassa ja hakea lantio alle. Yritä miettiä suoraviivaisesti eteenpäin. 
• Mieti kyynärpäitä painavaksi vartalon viereen.
• Jalan pitää olla oikein maadottunut alhaalla. Kokeile esimerkiksi miten ison muutoksen painon siirto kantapään sisäsyrjälle aiheuttaa jalan yläosassa. Samanmittaiset jalustimet eivät riitä.
• Jalustimet auttavat joustoon. Jouston pitää kulkea koko matkan vartalon läpi. Jos paino on väärin, joustoa ei tule läpi vartalon. 
• Huomioi myös pään ja leuan asento. Minulla oli esimerkiksi leuka liian korkealla, jolloin niska jännittyy ja lyhenee. Kokeile myös syvään hengittämistä leuka alhaalla, niin ymmärrät mistä on kyse.
• Vedä vatsa sisään liitovaiheessa. Pidä satula paikallaan.
• Lonkkien tulisi avautua hyvin laukassa, joka helpottaa liitovaiheessa tapahtuvissa laukanvaihdoissa.
• Laukassa liike ei saa tulla ylävartalosta vaan ylävartalon tulisi olla stabiili. Jos ylävartalo tulee liian taakse laukassa, peppu irtoaa satulasta. Hevonen rauhoittuu, kun oma vartalo stabiloituu. Hevonen ei voi liikkua oikein, jos ylävartalo heijaa ja istunta työntää eteen, mutta käsi sanoo samalla, että älä mene. Lantio liikkuu kuitenkin hevosen liikkeen mukana.
• Ratsastus on laji, jossa tulee eniten liikeimpulsseja kehoon. Ratsastuksessa tapahtuu paljon liikettä. 

Eiku kyl mä oon ihan suora. NOT! Red pants don't lie.

Sari sanoi, että minulla on hyvä kehonhallinta (kommentti, josta ilahduin aivan järkyttävän paljon), mutta vinous näkyy ja tuntuu selvästi ja korostui vielä uudessa koesatulassa (leikitään, että vino sekin niin ei näytä niin pahalta).

Kuten kuvassa näkyy, omaa painoa pitää saada siirrettyä vasemmalle ja tunnin jälkeen Sari huomasi kuivaharjoitteluissa, että oikea puoli lantiosta ei jaksa kantaa yhtä hyvin kuin vasen puoli. Myös reiden takaosassa on heikkoutta ja oikea keskimmäinen pakaralihas pettää. Sen huomaa muun muassa siinä, että kevennän helposti oikealta vasemmalle, kun pitäisi miettiä vasemmalta takaa oikealle eteen ja tuntea vasen takakaari enemmän. Tämä ei sinänsä tullut uutisena, mutta jälleen hyvänä muistutuksena. Teen kuin teenkin asian eteen jatkuvasti töitä.

Koska oikealla jalalla oli enemmän painoa kuin vasemmalla Sari yritti tasapainottaa vinouttani nostamalla vasemman jalan etusiivelle ja siten painoa tuli enemmän myös vasemmalle puolelle.

Juttelimme myös siitä, että jos esimerkiksi oikea kierros tuntuu vinolta, kannattaa miettiä, että ratsastaja roikkuu usein hevosen ulkopuolella. Ulkokyynärpää irtoaa vasemmalta ja oikea istuinkyhmy on tullut liian lähelle hevosen selkärankaa ja hevonen tuntee sen vahvemmin. Vaikka tuntuu siltä, että pitäisi korjata painoa nostamalla oikeata kylkeä tulisi sen sijaan korjata painoa oikealle ja siten tasapainottaa vinoutta.



Oli taas aivan mielettömän kiinnostava päivä Sari Pakulan seurassa ja olisimme voineet jatkaa yömyöhään ratsastajan istunnan pohdintaa television äärellä tallin oleskeluhuoneessa. Täytyy kuitenkin muistaa, että montaa asiaa ei voi kerralla korjata eikä simsalabim-ratkaisuja hevosteluun ole olemassa. Tänään lähdettiin keskivartalosta ja korjaamalla yhtä asiaa pääsimme käsiksi myös muihin korjattaviin osa-alueisiin. Jalka ja kädet kun lähtevät aina jostain ja esimerkiksi kiertynyt lantio vaikuttaa jalan asentoon ja toisinpäin.



Päivän päätteksi tuli taas paljon pohdittavaa, mutta ensisijaisesti päivä vahvisti sen, että mitä tapahtuu ratsastuksen ulkopuolella vaikuttaa  kovasti ratsastussuoritukseen. Mielestäni Aada Lätti kiteyttää asian todella hyvin Simulaattoriratsastusta kirjoituksessa:

"Istun ehkä hivenen verran kokonaisuudessaan oikealla, mutta ero maasta katsottuna ei ollut näkyvä. Oikea puoleni on alaselässä ja sen alueella muutenkin huomattavasti vasenta isompi, eli lihaksisto on epätasapainossa, mikä varmasti osaltaan aiheuttaa vinouksia. Siksi oheisluukunta on tärkeää: joitakin korjauksia, esimerkiksi hienosäätöä istuntaamme voimme tehdä hevosen selästä käsin, mutta suurin työ tulee tapahtua ilman hevosta. Ei vinoa ihmistä saa suoraksi hevosen selässä, jos kroppa ei siihen lihaksistollisesti pysty."

Ja kuten Sari vielä jälkeenpäin kirjoitti, niin opetettavan motivaatiota ei opettajan ohjeet ja näkemys pysty korvaamaan:

"Kiitos Kiat :). Täytyy myös muistaa, että asioiden oppimiseen ei riitä opettajan ohjeet ja näkemys. Siihen tarvitaan myös opetettavan motivaatio. Vastaanottokyky ja taito käsitellä omaa kehoaan. Eli olkaa itsestänne ylpeitä jos jotain uutta ja muutosta pystyitte ratsastuksessanne omaksumaan."

Kia Kalliolan istuntasarjaa voi seurata Hippolasta ja Kian mietteitä päivän istunnan opeista löydät täältä.

Muita kirjoituksia Sarin istuntatunneista löydät täältä.