Kilpikonnan kuori ja ensimmäinen rataharjoitus

Maanantaina ratsastimme ensimmäisen yhteisen helppo B:0 -rataharjoituksen, tiistaina olimme estevalmennuksessa ja eilen oli vuorossa Johannan tunti. Tänään pidimme ansaittua vapaata Thorin kanssa ja Thor sai nauttia laiduntamisesta kavereiden seurassa (ja minä siivoamisesta). 

Olin todella tyytyväinen rataharjoitukseen. Saimme aika huonot prosentit ja enimmäkseen vitosia, mutta Thor käyttäytyi hyvin ja teki parhaansa. Olin itse sen verran hermostunut uudesta tilanteesta, jännityin ja jäin liikaa kiinni kädellä, sillä keskityin kovasti siihen että saisin siirtymiset sujumaan ja unohdin tyystiin ratsastaa eteenpäin. Edellisellä tunnilla harjoittelimme laukkaa diagonaalilla, joten niistä sain hyvät seitsemän pistettä, sillä uskalsin ratsastaa rohkeasti eteenpäin. Näin tuomari kirjoitti yleisvaikutelmasta: "Kiva hevonen, joka kaipaa vielä voimaa takaosaan. Tänään pisteitä verottaa kuolaimen takana liikkuminen. Suorilla urilla suoraan ja kaareville asetus / taivutus liikkeen suuntaan." 

Rataharjoitus oli yllättävän hyvä siinä mielessä, että sai ulkopuolisen näkemyksen omasta hevosesta ja ratsastuksesta ja sai selkeät kommentit siihen mitä kannattaa harjoitella. Pari asiaa johon aion keskittyä tulevaisuudessa on ehdottomasti siirtymiset ja Thorin liikkuminen oikein päin. Kun nuo perusasiat sujuvat hyvin ei niitä tarvitse jännittää radalla. Takaosan voimaannuttaminen ja oma istunta ovat tietenkin olennaisia asioita, joita työstämme jatkuvasti (ja tuolle työlle ei näy loppua:).

Muutamat asiat jäivät eritoten mieleeni maanantain jälkeen ja tässä hieman pohdintaa niistä:

Mielen voima: on uskomatonta huomata kuinka paljon mieliala ja jännittyminen voi vaikuttaa omaan ja hevosen rentouteen, liikkeiden sujuvuuteen ja koko suoritukseen kauttaaltaan. Ei vain kilpailutilanteessa vaan myös arjessa.

Pilko harjoitukset vaiheisiin: Johanna on harjoitellut rataa eri vaiheissa kanssamme ja rataharjoituksessa osiot johon keskityimme eniten edellisellä tunnilla (laukkadiagonaalit) sujuivat parhaiten. On hassua miten voi lukea jotain eikä juuri sillä hetkellä ole valmis vastaanottamaan faktaa.  Ymmärsin vasta nyt mitä Birthe Vogelius halusi tuoda esille kirjassaan Spänst och harmoni i ryttarens sits:

"Urheilu jaetaan "open skill" ja "closed skill" osioihin. Open skill harjoittaa kykyä väistää eri tilanteissa ja liikkeiden koordinointia monimutkaisissa kuvioissa (esim. laskettelu, jalkapallo). Closed skill taas hioo samaa vaihetta täydellisyyteen asti (esim. seiväshyppy ja golf). Ratsastajan ja hevosen täytyy harjoitella molempia ja Kyralla on ollut onnistunut konsepti jota on jo pitkään käytetty urheilussa: jokainen vaihe jaetaan osiin ja palaset yhdistetään jossain vaiheessa. Esim. pohkeenväistö on monimutkainen liike. Ratsastajan pitää olla vakaa sivuista ja seurata ja näyttää liikkeen suunta painon avulla. Samalla pohkeet sijoitetaan oikeaan paikkaan ja kaiken tulisi tapahtua kerralla - seuraten ja tasapainossa - ratsastajan puristamatta hevosta."

Johannan tunnilla keskityimme keskiviikkona Minnan ja Rollen kanssa jälleen siihen, että hevoset kulkisivat mahdollisimman suorina ja läpi rungosta ja kävelimme pitkin ohjin tunnin alussa. Tärkeintä oli saada liike rungosta läpi ja koska tahdon helposti vetää kädet sykkyrään ja Thor taas tykkää kävellä kaula lyhyenä (juuri kuolaimen takana), niin Johanna toisti jälleen, että Thor ei saa oppia, että käteni vetää kuolaintuntumalle, vaan hevosen täytyy itse pyrkiä sinne. Vähän ajan päästä käynti parani huomattavasti, liike lähti takaa ja Thor keveni edestä. Johannan metaphora tähän oli kilpikonnan kaula. "Kuvittele, että sinulla on kilpikonna ja se vetää pään kuoren sisään. Haluat, että pää ja kaula tulevat ulos ja ovat pitkinä." Hevosen kaula korreloi suoraan rungon kanssa. Kun hevosen runko on pitkä, tulee myös kaulan olla pitkä. Kun runko taas lyhenee, niin myös kaula voi lyhentyä. 

Käynnin jälkeen teimme siirtymisiä pysähdyksestä käyntiin ja tärkeintä oli jälleen saada hevonen siirtymään niin että takaosa aloittaa liikkeen eikä etuosa. Siitä jatkoimme harjoitusta ravissa. Siirsimme hevoset ensin ravista käyntiin ja takaisin raviin. Sen jälkeen ratsastimme kevyttä ravia, niin että istuimme aina pari askelta välillä alas, jotta saisimme sen tuntuman miltä hyvän ravin tulisi tuntua ja sen jälkeen takaisin kevyeen raviin. Johanna totesi, että ratsastajat jarruttavat usein hevosta eivätkä päästä omaa istuntaa mukaan liikkeeseen, joten tämän kautta saimme hyviä onnistumisen tunteita alas istuessa. Sen jälkeen ratsastimme harjoitusravia - mummoravia (hidasta ravia) - käyntiä. Ja siitä sitten harjoitusravia - mummoravia - keskiravia. Thor meni todella nätisti keskiravit ja Johanna ohjeisti, että mummoraviin ei Thorin kanssa kannata jäädä pitkään, sillä Thor käyttää silloin huonommin takaosaa koska mummoravi on Thorille tuttua ja helppoa. 

Tästä jatkoimme vielä diagonaalille, niin että ratsastimme harjoitusravia ja vähän ennen kulmaa jatkoimme mummoraviin ja diagonaalilla keskiravia. Thor teki todella hienosti kaikki harjoitukset ja olo oli mitä mahtavin tunnin jälkeen. Sain pari kertaa oikein mahtavan tunteen istunnalla ravissa ja Johanna totesi, että kun löydämme sopivan satulan (eilinen satula joka meillä oli kokeiltavana heitti minut liikaa takakenoon), niin en halua tehdä muuta kuin istua ravissa.

Lopetimme heti viimeisen harjoituksen jälkeen, sillä Thor oli selvästi väsynyt. Hyppäsimme paljon tiistaina ja olin todella tyytyväinen Thorin hyppyihin, mutta se oli selvästi aika rankkaa.

Alkuviikosta juttelin hierojan kanssa töissä ja ymmärsin vihdoinkin miten lantioni kaartuu ja kiertyy. Olen jo aikaisemmin maininnut, että olen vino lantiosta ja nyt selvisi siis vihdoinkin, että vasen puoli lantiosta on ylempänä kuin oikea ja lantio kääntyy hieman vasemmalle. Sen takia esimerkiksi oikea laukka tuntuu erityisen vaikealta, sillä käännyn pois liikkeen suunnasta. Johanna on ohjeistanut minulle, että kannattaa avata oikeaa lonkkaa, kääntää oikeata olkapäätä taaksepäin ja vasenta hieman eteen ja miettiä, että ylävartalo kääntyy navasta. Eli Johanna on nähnyt ongelmakohdan, mutta hieroja oli sitä mieltä, että se ei auta sillä minulla jumiutuu tuolloin vasen puoli vartalosta ja alaselkää, kun asetan vartalon lihaksilla oikeaan paikkaan koska en rehellisesti ole suora. Sain ohjeeksi venyttää paljon oikeata reisilihasta ja lonkankoukistajaa ja autoa ajaessa pitää tennispalloa vasemmalla puolella selkää. Sain myös osteopaatin numeron työtoverilta, joten yritän ehtiä käymään jossain vaiheessa. Eilen huomasin jälleen miten vino lantioni on, kun ratsastin vasemmassa kierroksessa diagonaalille ja tunsin miten kiersin lantiota kun yritin istua keskiravissa.

Tiistai aamuna ihana veljeni Tidjan piti Catalle ja minulle Personal Training tunnin Lauttasaaren rannassa. Olo oli upea sen jälkeen ja lihaksissa tuntui, että olimme tehneet hommia oikein kunnolla.