Minä ja mun sormet

Olen lentänyt hevosten selästä satoja kertoja ja olen saanut iskun varpaisiin monta kertaa. Mun jalan päälle on hypännyt hevonen ja mua on potkaistu nuorena tyttönä. Thor on kerran potkaissut mua aika pahasti rintojen väliin ja lähti kesällä niin kovaa pelästyttyään joutsenta, että oli onni, että pikkusormi ei lähtenyt matkaan mukaan.

Klöntin kanssa oli monta läheltä piti tilannetta, kun Klöntti karkasi aina vaikka oli suitset päässä. Treenasin Klöntin kanssa kuitenkin maasta käsin pitkään sitä, että Klöntti ei karkaisi ja noin vuoden jälkeen pysyi hevonen ihanasti hyppysissä. Se oli kuitenkin johtanut pariin aika turvonneeseen sormeen ja yhteen isompaan jalkahaavaan.

Tänään haimme Ellan kanssa trailerin vanhalta kotitallilta ja läksimme Inkooseen juoksuttamaan Thorin. Ellalla on ollut flunssa, joten päätin vain käydä tallilla Ellan kanssa, mutta halusin liikuttaa Thorin koska huomenna on Grant Schneidmanin kurssi Peuramaalla.

Mä lähen nyt.... Se on moro.

Päätimme Ellan kanssa lastata Thor kerran, jotta huominen sujuisi paremmin ja en oikein edes tiedä mitä kävi. Kiireellä lähdimme lastaamaan ja kun mun piti nostaa liina ylös puomin edessä peruutti Thor yhtäkkiä ja peukku jäi väliin.

En ikinä yleensä jätä sormia väliin ja olen todella varovainen, mutta tällä kertaa kävi pahemmin. Tunsin heti, että nyt kaikki ei ole hyvin ja kun otin hanskan pois (onneksi oli hanskat) oli peukku luuhun asti auki. Ella pelästyi ensin, mutta soitti sitten hätäkeskukseen ja omassa mielessä kävi, että oliko se sen sormen osalta siinä. Se kuitenkin liikkui ja tunsin jotain sormenpäässä, joten istuin alas hetkeksi. Hätäkeskus lähetti ambulanssin, joten ei kuin Thor pesulle ja heinää hevosille.

Ambulanssissa sain heti kipulääkettä ja lähdimme Inkoon terveysasemalle. Sain kunnon lääkeannostuksen, lääkäri ompeli sormen ja tallinomistaja haki meidät takaisin tallille. Hän vei sitten hevoset laitumelle ja Rakas Ystävämme Tiina haki meidät kotiin koska en todellakaan ollut ajokunnossa.

Halusin vielä lastata Thorin kertaalleen, mutta ajattelin että jätän sen suosiolla huomiselle. Sen verran huono ja heikko oli olo ja oksensinkin morfiinit pihalle kotimatkalla.

Sain myytyä Grantin huomisen tunnin puoleen hintaan ja sunnuntaina Grant ratsastaa Thorilla. Harmittaa ihan super paljon koska meillä on sunnuntaina ammattivalokuvaaja paikan päällä ja olen niin odottanut valmennusta ja kaikkien ihanien kavereiden jälleennäkemistä Peuramaalla.

Kuvat ovat aamusta, kun Thor ja Marelda ovat karanneet pihapiiriin herkuttelemaan. Marelda on aikaisemmin tehnyt tällaisia karkureissuja, mutta on nyt saanut Thorin houkuteltua mukaan.

Täytyy kyllä kehua upeata palvelua tässä maassa terveydenhuollon saralla. Niin ihania ambulanssimiehiä, jotka pitivät meistä hyvää huolta ja hoitaja ja lääkäri jotka olivat todellisia ammattilaisia. Myös hätäkeskuksen herra rauhoitteli Ellaa melkein koko sen ajan kun ambulanssi oli tulossa. 

Suurin papukaijamerkki pitää kuitenkin nyt antaa 9-vuotiaalle tyttärelleni, joka soitti ambulanssin paikalle eikä valittanut kertaakaan koko päivän aikana vaikka oli vain syönyt aamiaista. Olen niin ylpeä.