Kehitys sattumisen kautta

Eilinen aamu-usva ennen seminaarin alkua. 

Joogaopettaja Helene Backman sanoi illan Yin-jooga tunnilla näin:

"Joskus on päiviä jolloin on enemmän kysymyksiä, joskus vähemmän. Ei kuitenkaan ole päiviä jolloin kaikkiin kysymyksiin olisi vastaus."

Ja sitten tuli itku. Sellainen onnenitku, jonka Helene näkee ja tuntee, vaikka ajattelen että ei kukaan huomaa. Ehkä sen kuulee tippuvista kyyneleistä bolsteriin, tukkiutuneesta hengityksestä tai vain hassusti liikahtelevasta selästä. Sellainen vapauden itku jota ei osaa kuvailla jos ei ikinä ole käynyt joogatunnilla tai ei ole kokenut sitä tunnetta, kun hengitys, meditaatio ja erilaiset asanat kuorivat kuori kuorelta huonot energiat pois ja paljastavat sinut juuri sellaisena kuin sinun kuuluu olla. Olet haavoittuva, mutta vapaa. Onnellinen, vaikka itket.

Tänään oli sellainen ilta koska loukkaantuminen lastaustilanteessa sai minussa aikaan niin paljon enemmän kuin vain pysähtymisen. Onnettomuudet pysäyttävät ja pakottavat sinut katsomaan mitä olet tehnyt oikein, mitä väärin ja ylipäänsä pohtimaan tilannetta. Onnettomuudet tuovat juuri oikeat ihmiset elämään auttamaan kun tarvitset heitä eniten ja huomaat miten kehityt sattumisen kautta.

Kun Annika kävi perjantaina huomasin miten paljon eleettömämmin hän teki kaiken ja miten selkeä hän oli. Opin niin paljon puolituntisesta lastaushetkestä Annikan kanssa enkä ikinä olisi voinut kuvitella, että sormen loukkaaminen ja Annikan tulo paikalle voisi muuttaa suhtautumistani Thoriin niin radikaalisti. Ymmärsin, että Thor ei tarvitse kovempaa kuria tai hysteerisempää hevosen omistajaa vaan todella selkeät viestit minulta kaikissa tilanteissa. Koska Thor on niin epävarma ja on jo rauhoittunut kovasti olen ajattelut, että olen reilu ja selkeä, mutta vaikka se on tuntunut siltä huomasin Annikan kautta että se ei ole ollut sitä. Todella rennolla ja lempeällä tavalla Annika johdatti Thorin eteenpäin lastaustilanteessa eikä tilanne missään vaiheessa kärjistynyt. Hevosen ehdoilla tehtiin tilanteesta mukava ja lopetettiin kun kaikki oli hyvin ja olimme saavuttaneet sen hetkisen päämäärän.

Kun tulin tallille tänään olin pyytänyt Jannikaa apuun koska en halunnut pilata jo aloittamaamme hyvää tunnetta enkä halunnut lähteä leikkimään kipeällä sormella. Olin hermostunut koska päätin, että en enää halua liinoja enkä mitään muuta Thorin taakse vaan joko Thor kävelee rauhallisesti sisälle ja lähdemme matkaan tai jäämme kotiin. Nyt riitti kiirehtimiset ja hötkyilyt ja lastauksesta pitää tehdä helppo ja kiva arjen rutiini.

Jannika työsti Thoria Annikan tavoin maastakäsin ensin ja lähetti sen jälkeen Thorin sisälle traileriin, niin että Jannika seisoi sivussa raipan kanssa. Hän pyysi heti Thoria peruuttamaan ulos ja teki sen niin monta kertaa, että lopulta näytti siltä, että Thor ihmetteli miksi oli peruutettava ulos. Traileriin kun olisi aika mukava jäädä.

Ensin pidimme väliseinää auki ja suljimme sen lopulta. Thor käveli hetken empimisen jälkeen taas sisälle pari kertaa ja peruutti ulos ja viimeisellä kerralla suljimme puomin koska Thor oli niin rento ja jäi seisomaan kiltisti traileriin.

Peuramaalla multa irtosi liina riimusta joten meillä oli aika näyttävä sisääntulo. Käytin kuvissa näkyvää narua joka on tuhat kertaa parempi kuin pitkä juoksutusliina, mutta en tajunnut miten helposti se aukeaa. Nå, kun tilanne rauhottui ja sain Thorin kiinni käyttäytyi herra todella hyvin. Harjoittelimme ihan vain paikoillaan seisomista ulkona ja sen jälkeen sisällä ja naureskelin Thorille koska Thor haukotteli varmaan 10 kertaa maneesissa. Ihan kuin Thorille olisi niin uutta, että vaadin siltä keskittymistä ja paikoillaan seisomista ja kuten Annika sanoi on Thorille aivojen aktivoiminen joskus paljon vaativampaa kuin fyysinen rasitus.

Grant ratsasti Thorilla ja oli mukava seurata maastakäsin miten Grant ratsasti ja mitä hän vaati Thorilta. Hän keskittyi koko tunnin ajan siihen, että Thor olisi kevyt edessä ja kantaisi itseään.
Tässä mitä jäi päällimmäisenä mieleen päivän tunnista:

• Ride with his neck down but the rest of his body up. Keep the pommel of the saddle up. 
• He needs to stay on his hind legs and keep his balance. 
• He wants to stretch forward which is good but I don't let him do it from the beginning because he needs to be upright and balanced before we ask him to stretch forward. 
• When you ride to the right get his right hindleg to step under him through shoulder fore and shoulder in. It helps him put his hindleg towards the midline not inside. 
• Even when riding to the left I think about his right hind leg because it seems that his right hind leg is the weaker one. 
• When you leg yield to the right you use both reins and your left leg. The right leg makes sure that the horse moves forward. 
• When you do half pass you need both hands and legs equally much. 
• I do a lot of lateral work such as haunches in and travers in order to get him looser and make him use his back more. 
• In the canter I ride collected canter so that he picks himself up. An uphill and short canter that keeps him balanced. I feel that if I ride a bigger canter he will just go straight down and use the speed in his advantage. 
• He is tired from working out in such a good frame and with his hindlegs engaged so it is better to stop here so he is not too sore in the muscles the next day.
• Thor is a good worker when he isn't messing around. A bit like with a human being that doesn't focus and then you give them something to think about and that they like and suddenly they are 100 per cent focused and excited. 

Granttia oli jälleen ilo seurata, mutta vielä suurempi oli ilo kun Thor käveli suoraan traileriin sisälle. Siinä hevoseni seisoi, sain takapuomin suljettua ja kotimatka sujui letkein tunnelmin.

En voinut uskoa lastaamista todeksi. Olin tietenkin erittäin iloinen onnistumisesta, mutta samalla vihainen. Miksi en ollut tajunnut aikaisemmin, että ei voisi kiirehtiä lastaustilanteissa ja miksi olin ajatellut, että oli normaalia käyttää kahta ihmistä apuna liinojen kanssa ja olla tyytyväinen kun hevosen sai lievästi ahdistuneena koppiin sisälle. Kuten Jaana Pohjola eilen totesi paneelikeskustelun aikana Peuramaalla hevosen voi opettaa pelon tai ilon kautta asioihin. Thor kyllä oppii kulkemaan trailerilla niin, että se vie aina kauan ja lastaus on vaarallista ja tarvitsen tuhansia liinoja ja miljoonat extra kädet. Sen voi myös opettaa ihan vain kuten Annika ja Jannika sen tekivät. Rauhallisesti, hevosta kunnioittamalla ja selkällä kehonkielellä. Ja se on hauskaa, mukavaa, paljon turvallisempaa ja tuhat kertaa helpompaa kaikille osapuolille. 

Kun saavuimme kotiin pesin Thorin ja Thor sai vielä kuivatella hetken ulkosalla lämpimän loimen alla. Kiitin Thoria tuhat kertaa siitä, että hän oli ymmärtänyt mitä halusin häneltä ja pahoittelin, että on mennyt näin kauan ja se vaati inhottavan onnettomustilanteen, että vihdoinkin tajusin jälleen olennaisia asioita meidän yhteisen kehityksen kannalta. 

Ja sen takia tuli varmaan itku. Onnellisuuden itku siitä, että vaikka sattui pahasti ja sormi on edelleen kipeä, niin kehitystä tapahtuu usein sattumisten kautta. Niin valitettavaa kuin se onkin tarvitsee kehitys joskus sattumisen ja pysähtymisen kaverikseen voidakseen jatkaa virtaamista oikeaan suuntaan.

Ja mikä ihana ilta Ellan kanssa. Kun hain Ellan kotiin Ella kertoi uusista Hyvinkääläisistä ystävistä. Me söimme voileipiä, naureskelimme yhdessä hassuille asioille ja nautimme Boomerin seurasta. Maailmassa ei ole mitään suurempaa tai parempaa kuin äitiys. 

Grant Schneidmanin muut valmennukset löydät täältä.
Muut hevosen lastaukseen liittyvät kirjoitukset täältä.