Eiliset iltatunnit loppuivat myöhään. Tein aamulla töitä ja lähdimme Boomerin kanssa tallille. Thor oli ihanan rennolla ja tyytyväisellä tuulella.
Peukku on edelleen aika kipeä joten harjasin Thorin kunnolla, poistin takiaiset otsatukasta ja lähdimme kävelylle auringonpaisteeseen. Ihana kävelylenkki metsässä ja pelloilla.
Vietimme vielä aikaa tallin pihapiirissä ja lähdin hakemaan traileria viereiseltä tallilta. Sieltä suuntasin hakemaan naapurit ja Ellan Kahvimaalta ja nappasimme Poju-ponin kyytiin.
Poju muutti Aktiivitallin viereiselle pihattotallille ja sai heti kaverikseen 5-vuotiaan upean suokin.
Tallilla vierähti taas monta tuntia ja lähdin suoraan tunteja pitämään ja Annika, lapset ja koirat menivät kotiin.
Sain myös tietää, että sain unelmatyöpaikan tänään joten on todella onnellinen olo. Joskus kannattaa vain hiljentyä, rauhoittaa mieli ja luottaa siihen että kaikki järjestyy juuri niin kuin pitääkin.
Kun pidin tunteja tänään Kirkkonummella ymmärsin, että yksi suurimmista edistysaskeleista ratsastajana viime vuosina on ollut ohjien lyhentäminen ja käsien pitäminen edessä. Jo ihan käsien miettiminen eteenpäin on ollut suuri harppaus eteenpäin.
Olen aina jotenkin ajatellut, että hieman pidemmät ohjat ovat hevosystävälliset, mutta kun Johanna jaksoi tunti tunnin jälkeen (olisikohan se ollut se muutoksen vaatima 200 000 toistoa) muistuttaa ohjien lyhentämisestä tapahtui yhtäkkiä ahaa-elämys. Sen jälkeen käsi on ollut kaikin tavoin paremmassa paikassa ja olen ainakin omasta mielestäni ollut hevosta kohtaan reilumpi ja kevyempi ratsastaja.
Viimeisimmässä Hippson-lehdessä on mielenkiintoinen haastattelu Carl Hesteristä. Siinä kerrotaan miten Hesterin Flyinge-klinikalta jäi eritoten mieleen, että Carl pyysi ratsastajia lyhentämään ohjia ja pitämään kädet edessä. Hän toivoi ratsukoilta pidempää kaulaa ja enemmän liikettä ylämäkeen.
Hippson kysyy Hesteriltä:
"Ovatko pitkät ohjat ruotsalainen tai universaali ongelma?"
"Ha ha, ehdottomasti universaali ongelma! "Lyhennä ohjat!" tullaan kyllä rustaamaan hautakiveeni. Ratsastaja ymmärtää näiden sanojen tärkeyden vasta kun hän oppii pitämään käsivarret edessä ja tuntee miten myös hevosen kaula ja niska liikkuvat eteenpäin.
Näistä kuvista näkee hyvin eron. Ensimmäinen kuva on otettu vuonna 2012 ja toinen kuva vuonna 2015.
Eli rakkaat ystävät. Kannattaa katsoa Charlotte Dujardinin ja Carl Hesterin ratsastusta ja yrittää matkia heidän käsiä. Se on ihan oikeasti mahtava juttu. Ja olivat ohjat sitten missä tahansa, niin muistakaa aina miettiä käsillä eteenpäin. Jo pelkkä ajatus käsistä eteenpäin tekee ihmeitä.
Joogaopettaja Helene Backman sanoi illan Yin-jooga tunnilla näin:
"Joskus on päiviä jolloin on enemmän kysymyksiä, joskus vähemmän. Ei kuitenkaan ole päiviä jolloin kaikkiin kysymyksiin olisi vastaus."
Ja sitten tuli itku. Sellainen onnenitku, jonka Helene näkee ja tuntee, vaikka ajattelen että ei kukaan huomaa. Ehkä sen kuulee tippuvista kyyneleistä bolsteriin, tukkiutuneesta hengityksestä tai vain hassusti liikahtelevasta selästä. Sellainen vapauden itku jota ei osaa kuvailla jos ei ikinä ole käynyt joogatunnilla tai ei ole kokenut sitä tunnetta, kun hengitys, meditaatio ja erilaiset asanat kuorivat kuori kuorelta huonot energiat pois ja paljastavat sinut juuri sellaisena kuin sinun kuuluu olla. Olet haavoittuva, mutta vapaa. Onnellinen, vaikka itket.
Tänään oli sellainen ilta koska loukkaantuminen lastaustilanteessa sai minussa aikaan niin paljon enemmän kuin vain pysähtymisen. Onnettomuudet pysäyttävät ja pakottavat sinut katsomaan mitä olet tehnyt oikein, mitä väärin ja ylipäänsä pohtimaan tilannetta. Onnettomuudet tuovat juuri oikeat ihmiset elämään auttamaan kun tarvitset heitä eniten ja huomaat miten kehityt sattumisen kautta.
Kun Annika kävi perjantaina huomasin miten paljon eleettömämmin hän teki kaiken ja miten selkeä hän oli. Opin niin paljon puolituntisesta lastaushetkestä Annikan kanssa enkä ikinä olisi voinut kuvitella, että sormen loukkaaminen ja Annikan tulo paikalle voisi muuttaa suhtautumistani Thoriin niin radikaalisti. Ymmärsin, että Thor ei tarvitse kovempaa kuria tai hysteerisempää hevosen omistajaa vaan todella selkeät viestit minulta kaikissa tilanteissa. Koska Thor on niin epävarma ja on jo rauhoittunut kovasti olen ajattelut, että olen reilu ja selkeä, mutta vaikka se on tuntunut siltä huomasin Annikan kautta että se ei ole ollut sitä. Todella rennolla ja lempeällä tavalla Annika johdatti Thorin eteenpäin lastaustilanteessa eikä tilanne missään vaiheessa kärjistynyt. Hevosen ehdoilla tehtiin tilanteesta mukava ja lopetettiin kun kaikki oli hyvin ja olimme saavuttaneet sen hetkisen päämäärän.
Kun tulin tallille tänään olin pyytänyt Jannikaa apuun koska en halunnut pilata jo aloittamaamme hyvää tunnetta enkä halunnut lähteä leikkimään kipeällä sormella. Olin hermostunut koska päätin, että en enää halua liinoja enkä mitään muuta Thorin taakse vaan joko Thor kävelee rauhallisesti sisälle ja lähdemme matkaan tai jäämme kotiin. Nyt riitti kiirehtimiset ja hötkyilyt ja lastauksesta pitää tehdä helppo ja kiva arjen rutiini.
Jannika työsti Thoria Annikan tavoin maastakäsin ensin ja lähetti sen jälkeen Thorin sisälle traileriin, niin että Jannika seisoi sivussa raipan kanssa. Hän pyysi heti Thoria peruuttamaan ulos ja teki sen niin monta kertaa, että lopulta näytti siltä, että Thor ihmetteli miksi oli peruutettava ulos. Traileriin kun olisi aika mukava jäädä.
Ensin pidimme väliseinää auki ja suljimme sen lopulta. Thor käveli hetken empimisen jälkeen taas sisälle pari kertaa ja peruutti ulos ja viimeisellä kerralla suljimme puomin koska Thor oli niin rento ja jäi seisomaan kiltisti traileriin.
Peuramaalla multa irtosi liina riimusta joten meillä oli aika näyttävä sisääntulo. Käytin kuvissa näkyvää narua joka on tuhat kertaa parempi kuin pitkä juoksutusliina, mutta en tajunnut miten helposti se aukeaa. Nå, kun tilanne rauhottui ja sain Thorin kiinni käyttäytyi herra todella hyvin. Harjoittelimme ihan vain paikoillaan seisomista ulkona ja sen jälkeen sisällä ja naureskelin Thorille koska Thor haukotteli varmaan 10 kertaa maneesissa. Ihan kuin Thorille olisi niin uutta, että vaadin siltä keskittymistä ja paikoillaan seisomista ja kuten Annika sanoi on Thorille aivojen aktivoiminen joskus paljon vaativampaa kuin fyysinen rasitus.
Grant ratsasti Thorilla ja oli mukava seurata maastakäsin miten Grant ratsasti ja mitä hän vaati Thorilta. Hän keskittyi koko tunnin ajan siihen, että Thor olisi kevyt edessä ja kantaisi itseään.
Tässä mitä jäi päällimmäisenä mieleen päivän tunnista:
Ride with his neck down but the rest of his body up. Keep the pommel of the saddle up.
He needs to stay on his hind legs and keep his balance.
He wants to stretch forward which is good but I don't let him do it from the beginning because he needs to be upright and balanced before we ask him to stretch forward.
When you ride to the right get his right hindleg to step under him through shoulder fore and shoulder in. It helps him put his hindleg towards the midline not inside.
Even when riding to the left I think about his right hind leg because it seems that his right hind leg is the weaker one.
When you leg yield to the right you use both reins and your left leg. The right leg makes sure that the horse moves forward.
When you do half pass you need both hands and legs equally much.
I do a lot of lateral work such as haunches in and travers in order to get him looser and make him use his back more.
In the canter I ride collected canter so that he picks himself up. An uphill and short canter that keeps him balanced. I feel that if I ride a bigger canter he will just go straight down and use the speed in his advantage.
He is tired from working out in such a good frame and with his hindlegs engaged so it is better to stop here so he is not too sore in the muscles the next day.
Thor is a good worker when he isn't messing around. A bit like with a human being that doesn't focus and then you give them something to think about and that they like and suddenly they are 100 per cent focused and excited.
Granttia oli jälleen ilo seurata, mutta vielä suurempi oli ilo kun Thor käveli suoraan traileriin sisälle. Siinä hevoseni seisoi, sain takapuomin suljettua ja kotimatka sujui letkein tunnelmin.
En voinut uskoa lastaamista todeksi. Olin tietenkin erittäin iloinen onnistumisesta, mutta samalla vihainen. Miksi en ollut tajunnut aikaisemmin, että ei voisi kiirehtiä lastaustilanteissa ja miksi olin ajatellut, että oli normaalia käyttää kahta ihmistä apuna liinojen kanssa ja olla tyytyväinen kun hevosen sai lievästi ahdistuneena koppiin sisälle. Kuten Jaana Pohjola eilen totesi paneelikeskustelun aikana Peuramaalla hevosen voi opettaa pelon tai ilon kautta asioihin. Thor kyllä oppii kulkemaan trailerilla niin, että se vie aina kauan ja lastaus on vaarallista ja tarvitsen tuhansia liinoja ja miljoonat extra kädet. Sen voi myös opettaa ihan vain kuten Annika ja Jannika sen tekivät. Rauhallisesti, hevosta kunnioittamalla ja selkällä kehonkielellä. Ja se on hauskaa, mukavaa, paljon turvallisempaa ja tuhat kertaa helpompaa kaikille osapuolille.
Kun saavuimme kotiin pesin Thorin ja Thor sai vielä kuivatella hetken ulkosalla lämpimän loimen alla. Kiitin Thoria tuhat kertaa siitä, että hän oli ymmärtänyt mitä halusin häneltä ja pahoittelin, että on mennyt näin kauan ja se vaati inhottavan onnettomustilanteen, että vihdoinkin tajusin jälleen olennaisia asioita meidän yhteisen kehityksen kannalta.
Ja sen takia tuli varmaan itku. Onnellisuuden itku siitä, että vaikka sattui pahasti ja sormi on edelleen kipeä, niin kehitystä tapahtuu usein sattumisten kautta. Niin valitettavaa kuin se onkin tarvitsee kehitys joskus sattumisen ja pysähtymisen kaverikseen voidakseen jatkaa virtaamista oikeaan suuntaan.
Ja mikä ihana ilta Ellan kanssa. Kun hain Ellan kotiin Ella kertoi uusista Hyvinkääläisistä ystävistä. Me söimme voileipiä, naureskelimme yhdessä hassuille asioille ja nautimme Boomerin seurasta. Maailmassa ei ole mitään suurempaa tai parempaa kuin äitiys.
Grant Schneidmanin muut valmennukset löydät täältä.
Muut hevosen lastaukseen liittyvät kirjoitukset täältä.
Todella upea Hevosen kokonaisvaltainen hyvinvointi -päivä takana. Kiitos Kiitos kaikille osallistujille ja kiitos upeat puhujat jotka tulitte mukaan jakamaan tietotaitoa kanssamme. Jaana Pohjola, Riina Villanen, Linda Telford, Anna Andersén, ja Mirva Kettunen.
Kiitos Camilla Corppu-hevosen lainaamisesta fysioterapia demonstraatiota varten ja kiitos Corppu, että jaksoit olla niin mukavasti mukana.
Ja kiitos taas kerran Katja Ståhl humoristisesta tavastasi kuljettaa meitä eteenpäin kokonaisen päivän. Ja vielä super kiitos Minna Leppälälle ihanien Peuramaa puitteiden lainasta ja hyvästä cateringista. Kiitos myös Irene kaikesta avusta. Olette ihan huippuja kaikki.
Ja Boomer. Olet maailman ihanin koira. Kiva kun vietit päivän kanssamme.
Thor on opettanut kaikista tuntemistani hevosista minulle eniten kärsivällisyyttä. Olen jo pitkään ollut Thorin kanssa sitä mieltä, että ei saa kiirehtiä ja aina pitää mielessä, että peruasiat on tehty niin väärin että niistä ei saa luistaa.
Ratsastuksessa ollaan jo pitkään keskitytty juuri perusasioihin. Muistan, kun Johanna sanoi pari vuotta sitten, että tärkein kotiläksy on paikallaan seisominen. Voimme vaikka mennä muiden tunnille mukaan vain seisomaan keskelle kenttää. Thor kun aina tuntuu ajattelevan eteenpäin ja paikallaan seisominen on niin vaikeata.
Maasta käsin Thorin kanssa on aina ollut hieman hakusessa yhteistyö ja eilinen lastausonnettomuus oli hyvä muistutus siitä, että perusasioista voi, mutta ei kannata luistaa. Koska liikumme aika vähän trailerin kanssa on se aina ollut melko pikaista menoa suuntaan sun toiseen ja viime talvena ei käyty edes puolivuosittaisella Vermo-käynnillä. Kun lähdimme Peuramaalta Inkooseen keväällä Thor meni koppiin pienen taistelun jälkeen eikä sitä sen koommin mietitty. Eihän se lastaaminen nyt hauskaa ollut, mutta kunhan sai lastattua ja vietyä paikasta x määränpäähän y.
Eilen kuitenkin ymmärsin, että Thorin lastaustavat ovat sen verran hurjia, että jotain teen radikaalisti väärin. Ajattelin, että nyt aloitamme nollasta ja annamme lastaamiselle aikaa.
Laitoin kuvan sormestani Facebookkiin ja vanha tuttuni ja ystäväni Annika Schulman kysyi miksi käytän liinaa lastatessa. Vastasin, että jos opetat Thorin syksyn aikana lastaamaan kiltisti koppiin ilman liinaa olen sun fani ikuisesti ja haaste vastaanotettiin. Annika ajoi tänään oman edestä aukeavan I for Williams -trailerin kanssa tallin pihaan auttamaan Thorin lastauksen kanssa.
Thor oli tullessamme melkoisessa mielentilassa joten oli todella hyvä, että Annika näki miten Thor osaa olla ihan omissa maailmoissan yhtäkkiä. Annika aloitti maastakäsin työskentelyllä ja katsoi, että Thor koko ajan olisi läsnä ja harjoitteli pään laskemista mahdollisimman alas. Annika haki myös rentoutta ja sitä, että Thor ei pidättäisi hengitystä vaan hengitys kulkisi mahdollisimman luonnollisesti ja tasaisesti.
Kesti pitkään saada Thor lähelle traileria ja rentoutumaan. Heti kun Thor lähestyi hengitys tiheni ja Thor jännittyi silminnähden. Annika osoitti Thorille, että kaikki on hyvin ja seurasi Thorin mukana kun Thor kiskoi taaksepäin. Annika oli todella rauhallinen ja lempeä, mutta lisäsi pikku hiljaa painetta Thorin rentoutuessa. Annika näytti omaan käteen miten ensin pitää seurata hieman mukana ja vasta sen jälkeen ottaa hieman tuntumaa kädellä. Ei ikinä kannata heti rykäistä takaisin.
Thor käveli kiltisti koppiin kun Annika oli harjoitellut hetken ja nopeasti ulos edestä pari kertaa. Sen jälkeen Annika peruutti Thorin itse ulos ja lopulta Thor sai vain seistä kopissa ja haistella seiniä. Kun Annika laittoi kiinni etuoven Thor pysähtyi heti, Annika laski jälleen etuoven ja sai vasta seuraavalla kerralla Thorin sisälle niin, että ovi oli kiinni.
Annika pyysi koko ajan Thoria keskittymään häneen ja katsoi, että Thor seisoi suoraan häntä kohti. Hän ei missään vaiheessa ärsyyntynyt, mutta sanoi skarpisti Thorille. Kun Thor käveli sivulle Annika ei liikkunut vaan pyysi Thoria takaisin. Lopuksi Annika otti raipan avuksi ja kertoi, miten se toimii erinomaisesti lastausapuvälineenä. Raipalla voi koputtaa kevyesti hevosen lapaan ja hellittää heti kun hevonen reagoi apuvälineeseen. Annika piti myös pari ruokintataukoa ja antoi vain Thorin syödä ruohoa hetken.
Annika sanoi heti, että Thorin kanssa on tehty asiat todella väärin ja se on hevonen joka ei luota ihmisiin. Hän totesi, että Thorin kanssa pitää olla erityisen tarkka siinä, että Thor ymmärtää mitä siltä halutaan ja oli aivan ihana nähdä miten Thor silminnähden rentoutui Annikan kanssa.
Eli tästä lähtien harjoitellaan asioita koko ajan lisää maasta käsin ja tehdään lastaamisesta helppoa ja kivaa. Koska kuten Annika totesi lastaus ei ole Thorin perusongelma vaan se löytyy paljon syvemmältä. Ja vaikka Thorilla on perusasiat todella hyvin tällä hetkellä tarvitsee Thor apua vanhojen traumojen käsittelemiseen.
Lopetimme heti kun Thor oli seissyt trailerissa hetken ja jätimme oman trailerin lastauskokeilut toiselle kerralle. Annika totesi, että Thor on tehnyt todella ison työn ja taistellut omia demoneitaan vastaan urheasti. Thor oli selvästi väsynyt koska kuten Annika totesi joskus mentaalopuolen aktivoiminen ja maastakäsin työskentely saattavat väsyttää hevosta enemmän kuin fyysinen rasitus.
Olen niin kiitollinen avustasi tänään Annika. KIITOS! Olit juuri se henkilö ja se apu jota tarvitsimme tässä vaiheessa yhteistä matkaamme. Kun Annika kysyi miksi emme ole harjoitelleet lisää, niin sanoin että ehkä ei vain ole ollut sen aika. Meillä on mennyt niin paljon aikaa vain perusasioiden selvittelemiseen ja Thorin mielen rauhoittamiseen ja terveyden hoitamiseen. Nyt oli oikea hetki tälle asialle. Tuntuu jotenkin, että vasta nyt tajuan peruasioiden merkityksen ihan oikeasti. Niistä kun ei todellakaan kannata luistaa. Ja ajan merkityksen. Oli ihana lastata vain ajan kanssa. Ei ollut mihinkään kiire.
Olen aina pitänyt Annikan kokonaisvaltaisesta tavasta ajatella hevosista. Oli ihana seurata hänen työskentelyään tänään ja haluan ehdottomasti oppia häneltä lisää.
Täältä löydät lisää tietoa Annikan koulutusmenetelmistä.
Olen lentänyt hevosten selästä satoja kertoja ja olen saanut iskun varpaisiin monta kertaa. Mun jalan päälle on hypännyt hevonen ja mua on potkaistu nuorena tyttönä. Thor on kerran potkaissut mua aika pahasti rintojen väliin ja lähti kesällä niin kovaa pelästyttyään joutsenta, että oli onni, että pikkusormi ei lähtenyt matkaan mukaan.
Klöntin kanssa oli monta läheltä piti tilannetta, kun Klöntti karkasi aina vaikka oli suitset päässä. Treenasin Klöntin kanssa kuitenkin maasta käsin pitkään sitä, että Klöntti ei karkaisi ja noin vuoden jälkeen pysyi hevonen ihanasti hyppysissä. Se oli kuitenkin johtanut pariin aika turvonneeseen sormeen ja yhteen isompaan jalkahaavaan.
Tänään haimme Ellan kanssa trailerin vanhalta kotitallilta ja läksimme Inkooseen juoksuttamaan Thorin. Ellalla on ollut flunssa, joten päätin vain käydä tallilla Ellan kanssa, mutta halusin liikuttaa Thorin koska huomenna on Grant Schneidmanin kurssi Peuramaalla.
Mä lähen nyt.... Se on moro.
Päätimme Ellan kanssa lastata Thor kerran, jotta huominen sujuisi paremmin ja en oikein edes tiedä mitä kävi. Kiireellä lähdimme lastaamaan ja kun mun piti nostaa liina ylös puomin edessä peruutti Thor yhtäkkiä ja peukku jäi väliin.
En ikinä yleensä jätä sormia väliin ja olen todella varovainen, mutta tällä kertaa kävi pahemmin. Tunsin heti, että nyt kaikki ei ole hyvin ja kun otin hanskan pois (onneksi oli hanskat) oli peukku luuhun asti auki. Ella pelästyi ensin, mutta soitti sitten hätäkeskukseen ja omassa mielessä kävi, että oliko se sen sormen osalta siinä. Se kuitenkin liikkui ja tunsin jotain sormenpäässä, joten istuin alas hetkeksi. Hätäkeskus lähetti ambulanssin, joten ei kuin Thor pesulle ja heinää hevosille.
Ambulanssissa sain heti kipulääkettä ja lähdimme Inkoon terveysasemalle. Sain kunnon lääkeannostuksen, lääkäri ompeli sormen ja tallinomistaja haki meidät takaisin tallille. Hän vei sitten hevoset laitumelle ja Rakas Ystävämme Tiina haki meidät kotiin koska en todellakaan ollut ajokunnossa.
Halusin vielä lastata Thorin kertaalleen, mutta ajattelin että jätän sen suosiolla huomiselle. Sen verran huono ja heikko oli olo ja oksensinkin morfiinit pihalle kotimatkalla.
Sain myytyä Grantin huomisen tunnin puoleen hintaan ja sunnuntaina Grant ratsastaa Thorilla. Harmittaa ihan super paljon koska meillä on sunnuntaina ammattivalokuvaaja paikan päällä ja olen niin odottanut valmennusta ja kaikkien ihanien kavereiden jälleennäkemistä Peuramaalla.
Kuvat ovat aamusta, kun Thor ja Marelda ovat karanneet pihapiiriin herkuttelemaan. Marelda on aikaisemmin tehnyt tällaisia karkureissuja, mutta on nyt saanut Thorin houkuteltua mukaan.
Täytyy kyllä kehua upeata palvelua tässä maassa terveydenhuollon saralla. Niin ihania ambulanssimiehiä, jotka pitivät meistä hyvää huolta ja hoitaja ja lääkäri jotka olivat todellisia ammattilaisia. Myös hätäkeskuksen herra rauhoitteli Ellaa melkein koko sen ajan kun ambulanssi oli tulossa.
Suurin papukaijamerkki pitää kuitenkin nyt antaa 9-vuotiaalle tyttärelleni, joka soitti ambulanssin paikalle eikä valittanut kertaakaan koko päivän aikana vaikka oli vain syönyt aamiaista. Olen niin ylpeä.
Olen saanut olla mukana puuhaamassa ja järjestämässä oikein unelmien hevostapahtumaa. Porsche Horse Shown yhteydessä järjestetään tänä vuonna ensimmäistä kertaa hyvinvointiin keskittyvä Ladies Night. Tapahtuma tuo yhteen julkisuudesta tuttuja esiintyjiä, laadukasta kosmetiikkaa, hyvinvointituotteita ja virkistävää kuplivaa juotavaa.
Tilaisuudessa voit tavata rakkaustieteen tohtori Emilia Vuorisalmen ja Miten valmistaudut juhliin -kirjan julkaisseet Suvi Tiilikaisen ja Janina Frostellin. Pääset myös testaamaan jääkiekkotaitojasi IFK:n ammattilaisten kanssa ja Joe Blasco tekee kevyitä meikkejä illan aikana. Taittinger on myös mukana iki-ihanan kuplivan shamppanjabaarin kanssa, joten voin luvata, että tiedossa on mahtava ja mielenkiintoinen ilta.
Tapahtuma on avoin kaikille Porsche Horse Show´n perjantain tai lauantain näytöslopun ostaneille.
Myös blogin puolella on tapahtunut muutoksia. Pyysin apuun Veera Junttilaa koska halusin raikastaa blogin ulkoasua. Kun sitten pääsin vauhtiin ei muutos jäänytkään vain ulkoasun tasolle vaan rakensimme kategoriat ylänavigaatiotasoon jokaiselle tärkeälle aihealueelle. Koska olen jo vuosia kerännyt paljon tietoa blogiin halusin tehdä kaiken tiedon löytämisen mahdollisimman helpoksi teille kaikille.
Blogini tärkeimmät tekstit on lisätty aihealuettain kategorisoinnilla:
Hevonen: hevosen hyvinvointi, fysiikka ja biomekaniikka Ratsastaja: ratsastajan fysiikka, hyvinvointi ja henkinen hyvinvointi Harjoituksia: hyviä harjoituksia Valmennukset: valmennukset ja kurssit joihin olen osallistunut Jooga: joogasta kertovat kirjoitukset Kirjat: mielenkiintoiset kirja ja kirja-arvostelut
Löydät myös osion joka kertoo tarkemmin ketkä ovat blogin takana ja viimeisen osion joka tiivistää yhteistyömahdollisuudet ja tapahtumatiedot.
Toivottavasti uusi ulkoasu ja kategorisointi on mieleenne. Olisi mukava kuulla kommentteja kokonaisuudesta.
Ihania lukuhetkiä ja nähdään Horse Show'n Ladies Night -tapahtumassa. Tulkaa vetämään hihasta, jos satutte paikan päälle. Löydätte minut luultavimmin kynsibaarista, keskustelemassa pilateksesta ratsastuskoulu Equstomin kanssa tai lyömästä palloja IFK:n maaliin.
Tein ison ja pelottavan päätöksen ja irtisanouduin keväällä. Sen jälkeen olen tehnyt kaikenlaisiahauskoja päätöksiä jotka eivät aina ole ihan järkevimmästä päästä, mutta ovat useimmiten johtaneet johonkin todella hyvään.
Go with the flow on saanut ihan uuden merkityksen elämässäni ja olen eri tavalla uskaltanut luottaa siihen, että elämä kantaa. Olen joogan ja muun hoitomuodon kuten kraniosakraaliterapian kautta kuorinut kuori kuorelta vanhaa epävarmuutta pois ja uskaltanut tehdä sellaista mihin ihan oikeasti uskon ja mitä rakastan.
Joskus hieman hulluilta tuntuvat päätökset ovat tuoneet elämäämme ihania uusia ihmisiä, hevosia, koiria ja mahtavia uusia työkuvioita. Sellaisia joita en ikinä uskonut tekeväni tämän elämän aikana. Here´s to the crazy ones pitää todellakin paikkansa. The ones that see things differently.....
Ehkä hulluin päätös joka saattaa päätyä ihan mihin ojaan tai puuhun tahansa on Thorin opettaminen ajolle. Olen jo pari vuotta ohjasajaessa Thoria päättänyt, että haluaisin opettaa Thorin ajolle. Kyselin asiasta Ben Simonsénilta ja hän suositteli ruotsalaista ammattilaista.
Koska olen ohjasajanut Thoria nyt pari vuotta ja keskellä pihaa seisoo pari kärryä ajattelin, että nyt on vaan aika kokeilla ja totutella Thor uuteen liikuntamuotoon.
Tallin omistaja on onneksi oikein kunnon hevosnainen (tiedättekö sellaisia joita kasvaa enää harvassa), joka ei hätkähdä oikein mistään ja oli todella innostunut kanssani ajatuksesta.
Saimme tänään lainata Mareldan kaikki kamppeet ja laitoimme ensimmäistä kertaa häntäremmin Thorille. Koska rakas hevoseni reagoi välillä todella voimakkaasti en ehtinyt kuin ottaa riimua irti ja Thor juoksi pihalla kamat viidentenä pyöränä. Jossain vaiheessa sain kiinni ohjista ja ohjasin Thorin yllänäkyvää aitaa päin ja ajattelin, että nyt Thor pysähtyy, mutta ei tietenkään. Thor hyppäsi yli.
Nå, hetken Thor juoksenteli pihalla ja meni sitten sisälle talliin. Jatkoimme sitten kuin mitään ei olisi tapahtunut (tuntuu aina toimivan parhaiten Thorin kanssa. Nythän Thorilla voi jo käyttää raippaa ilman että Thor on kauhusta ihan kankea), laitoin tällä kertaa kuolaimet Dually-riimun sijasta ja lähdimme tielle kävelemään.
Thor on aina ohjasajaessa jotenkin paljon fiksumpi eikä pompi ja hypi yhtä paljon kuin silloin kun istuu selässä maastossa. Nyt Thor oli taas aivan super kevyt ohjasajaa ja sain lenkkeiltyä itseni oikein hikeen.
Yhdessä vaiheessa häntäremmi kääntyi alaspäin ja Thor oli ihmeissään ja pomputti takapäätä joka suuntaan. Ihme kyllä Thor pysähtyi ja antoi minun korjata remmin eikä joutunut paniikkiin, joten pienin pienin askelin etenemme tämän asian kanssa. Uskon nimittäin, että Thorista tulee vielä joku päivä oikein oiva kärryhevonen.
Raikkaan maastoilun jälkeen vein vielä hevoset laitumelle ja jäin seuraamaan niiden touhua pitkäksi aikaa. Annoin Piffille pari kertaa kyytiä, kun se yritti tulla lankojen yli kun korjailin niitä ja naureskelin maailman hauskimmalle ponikaverille.
Sen jälkeen ajoin vielä Tampajan tallille pitämään tuntia Blondille ja Johannalle, joka on palannut äitiyslomalta ratsastamaan ja oli niin mukavaa nähdä sekä Blondia että Johannaa. Upea Blondi oli selvästi vanhentunut ja oli hitusen jäykempi kuin ennen, mutta kantoi edelleen ratsastajaansa kuin kukkaa kämmenellä ja on todella upea opetushevonen.
Illan vietimme vielä ystävien kanssa Ravintola Prestossa, joten on ollut ihanan tapahtumarikas päivä. Huomenna aloitan päivän parin tunnin joogasessiolla Yoga Nordicissa koska rakas äitini tulee tänne aamulla ja vie Ellan kouluun.
Sain ensimmäisen kerran vuosia sitten kuulla Centered Riding opettajalta, että minulla on ylilikkuvat nivelet. Hän totesi vain valmennuksen yhteydessä, että nivelesi liikkuvat yli ja se oli siinä. Ei mitään sen kummempaa selitystä siitä miten huomaa, jos ihmisellä on yliliikkuvat nivelet tai mitä se ihan käytännössä tarkoittaa.
Perjantaina kävin aerial joogassa Lauttasaaressa ja opettaja sanoi jossain vaiheessa tuntia, että jos sinulla on yliliikkuvat nivelet (viitaten kaikkiin osallistujiin), niin kannattaa pitää polvet hieman koukussa. Ja koska olin selvästi enemmän keskittynyt ajattelemiseen kuin hengittämiseen pohdin hetken mitä ihan oikeasti tarkoittaa nivelten yliliikkuvuus?
Onko se sitä, että jos teen liikaa mun nivelet ikäänkuin liikkuu paikaltaan. Tai liikkuuvatko nivelet yli ja miten nivelet ylipäänsä liikkuvat ja miten sinä tunnet jos sun nivelet ovat liikkuvammat kuin muiden kanssajoogien nivelet?
Aika usein kuulee myös ratsastuksessa käytettävän sanoja kuten varo, että hevonen ei liiku pohkeen takana. Käytä sun istuntaa. Aktivoi vatsa.
Mutta miten voi tietää mitä tarkoittaa aktivoi vatsa, jos et ole ikinä harjoitellut vatsan aktivoimista muualla kuin hevosen selässä.
"Ratsastuksenopetuksessa kuulee usein samoja fraaseja toisteltavan vuodesta toiseen.
Kantapäät alas! Istu syvälle satulaan! Myötää hevosen liikettä!
Usein nämä ohjeet kuulostavat kutakuinkin ymmärrettäviltä, mutta kun niitä alkaa pohtimaan tarkemmin, ne osoittautuvat sekä ympäripyöreiksi että epätarkoiksi. Otetaan nyt vaikka hevosen liikkeen myötääminen. Mitä se todella tarkoittaa? Kaikki jotka ovat ikinä ratsastaneet, tietävät vuoren varmasti miltä tuntuu, kun liikettä EI myötää, mutta MITEN tämä itse myötääminen sitten tapahtuu? Ei ainakaan taikaiskusta, se on sanomattakin selvää.
Kun opettaja kehottaa kentän laidalta oppilasta myötäämään, mitä oppilaan tulee tehdä? Rentoutua? Mutta mistä kohtaa kehoaan? Istua syvemmälle satulaan? Mutta mitä syvemmälle istuminen todella tarkoittaa?"
Tästä lähtien aion jatkaa kyselemistä, selvittämistä ja googlaamista. Ja aion opettaessa pitää tämän asian mielessä: vaikka joku asia jota toistan olisi itselle selvä asia ei se tarkoita, että vastaanottava osapuoli ymmärtää mitä tarkoitan.
Ja koska helpointahan on aina hakukonettaa vastaus, kertoo Google hypermobiliteetista eli nivelten yliliikkuvuudesta aika paljon. Reumaliiton tiedon mukaan minulla olisi jo melko paljon ongelmia oman terveyteni kanssa jos minulla olisi ihan oikeasti yliliikkuvat nivelet. Eli kysymys kuuluu? Onko minulla edes yliliikkuvat nivelet ja kuka sen voisi minulle kertoa ja todentaa? Ehkä tämä taas osoittaa sen miten tärkeätä olisi tietää ihmisen anatomiasta paljon ennen kuin kertoo yliliikkuvista nivelistä tai ylipäänsä neuvoo ihmisen fysiikkaan liittyvissä asioissa. Kaikkien jotka opettavat, on se sitten jooga, ratsastus tai mikä tahansa muu laji, tulisi perehtyä ihmisen anatomiaan mahdollisimman perusteellisesti. On se sitten opiskelemalla tai vain hakemalla mahdollisimman paljon tietoa asiasta.
Koska voin melkein luvata, että tämä kuuluisa yliliikkuvuus voi myös ilmetä ihmisissä ihan vain spaghettiuutena kuten jumppaopettajani sen niin kauniisti jo koulussa totesi: "Tule tänne spaghetti."
Thor oli oikein Turremaisella tuulella kun saavuin tänään tallille. Vähän tuijotteleva ja epävarma ja tallin omistajat kertoivat, että Thor oli eilen vain jäänyt ulos tuijottamaan eikä edes tullut sisälle syömään aamiaista. Naureskelin hetken ja totesin, että "meet the real Thor". Tämä kesä kun on ollut sellaista Thorin rauhallista aikaa, niin nyt kun tulee syksy ja tuuli ja varmaan lisää villieläimiä tarhaan öisin niin voin vain kuvitella millaista tuijottelua on meneillään välillä aamuisin.
Ja kyllähän sen huomaa kun ratsastaa kotiin maneesilta kun kaikkea pitää katsoa ja tuijotella ja muut hevosetkin ovat ihmeellisiä (kun sellaisia ei ole ikinä nähnyt).
Mutta ei hätiä mitiä. Onneksi on maneesi jonne piilottautua hetkeksi ja siellä Thor oli tänään täydellisen kuuliainen ja juuri sopivasti eteenpäin. Hassua on, että voin käyttää raippaa käden jatkeena koko tunnin ajan eikä Thor stressaa sitä ollenkaan enää. Aikaisemmin Thor jännittyi ihan kivikovaksi joten jätin aina hetken päästä raipan pois. Tänään taas tuntui hyvältä kun oli raippa kädessä niin saatiin oikein hyvä tahti esteille ja meillä meni tunti super hyvin.
Jannika korotti lopussa esteet noin metrin korkuiseksi ja olin aika yllättynyt miten helpolta hyppääminen tuntui. Ei mitään kyttäilyä, rennosti vain ja yli. Meinasin tippua naurusta kun tulimme viimeiselle esteelle (katso video) aika hitaasti, mutta Thor oli ihan rento ja melkein käveli yli. Ei siis tällaiset korkeudet tunnu Thorilla vielä missään. Mielenkiintoista nähdä mihin asti tuo upea hevonen meidät vielä vie.
Olen kyllä niin kiitollinen, että pääsimme treenaamaan Minnan kanssa koko viime talven Peuramaalla. Kehityimme todella paljon eivätkä erikoisesteet tunnu pahalta ja Thor on tottunut aika moneen eri tilanteeseen. Nyt olemme jo aika nopeasti päässeet Jannikan kanssa hyppäämään kunnolla ja meille melko korkeita esteitä. Minna osasi niin hyvin lukea Thoria ja minua ja sai oman pelkoni hälvenemään ja hän otti vaikeampia ja korkeampia esteitä koko ajan mukaan repertuaariin melkein huomaamatta. Pahimmat olivat kyllä Siltakorven hattivatit. Niiden yli en kyllä ikinä pääse.
Tällaisia hyppelyitä Jannika on syksyn aikana luvannut järjestää meille. Niin hauskaa. Sitä odotellessa.
Tällaisilta metsäpeikoilta me näytettiin eilen kotimatkalla, kun kaverit tulivat takaa täyttä
vauhtia ja saattoivat meidät kotitallille asti.
Syksy on alkanut siitä loistavissa merkeissä, että sää on ollut mitä erinomaisin meidän pitkiin maneesilenkkeihin. Olen yleensä kävellyt maneesiin maasta käsin ja sen jälkeen ratsastanut kotiin.
Kun otin yhteyttä Jannikaan kesän alussa ajattelin, että voisin käydä silloin tällöin Thorin kanssa valmentautumassa. En kuitenkaan osannut kuvitella millainen kultakimpale sieltä valmentajana meille löytyisi ja miten olen viihtynyt Jannikan opeissa.
Ollaan nyt käyty pari kertaa viikossa tunneilla. Yleensä kerran koulu ja toisen kerran estetunnilla. Lämmitellä ei tarvitse ollenkaan koska matka maneesille on niin pitkä, joten aika usein päästään heti hommiin.
Tällä kertaa teimme aivan ihanaa harjoitusta. Aloitimme ravaamalla pitkät sivut ja siirsimme hevoset käyntiin lyhyillä sivuilla. Toisella pitkällä sivulla oli viisi puomia joiden välejä Jannika muutti sitä mukaa kun hevoset vertyivät. Ensin pidettiin puomien välit normaalietäisyydellä (noin 110-120cm) riippuen ponin tai hevosen askeleen pituudesta. Sen jälkeen lyhennettiin puomien välejä ja tulimme puomien yli kootussa ravissa. Ravia piti miettiä ylöspäin ja niin, että hevonen ei vain lyhentänyt ravia vaan ravista tuli lyhyt mutta samalla lennokas. Lyhennetyn ravin jälkeen puomien välejä pidennettiin ja Thor ei edes pidentänyt askelta alussa. Vasta kun puomien välit olivat melko suuret teki Thor oikein töitä lavoilla ja lähti super hyvin liikkeelle.
Harjoituksen jälkeen Thor tuntui todella letkeältä ja hyvältä ratsastaa ja nyt kun satula istuu (olen käynyt koulutunneilla myös estesatulassa) saa Thor lavat ihan eri tavalla liikkelle. Hieman tuntuu vielä vasempi puoli jäykemmältä kuin oikea, mutta ero on huomattava kevään jäykähköön liikkeeseen joka johti ontumiseen (tai luultavimmin ongelma tuli kaviosta ja johti lavan jäykkyyteen ja vinouksiin ylipäänsä).
Kun olimme tehneet harjoitusta ravissa pidimme pienen tauon ja sen jälkeen saimme vielä harjoitella samaa ilman puomeja. Toinen pitkä sivu hitaampaa ravia, käyntiin siirtyminen ja seuraavalla pitkällä sivulla pidennettiin ravia. Hidastettu ravi lopetettiin aina niin, että ravia pidennettiin hieman ja katsottiin että hevonen ei vaan jää liian hitaaksi ikäänkuin pohkeen taakse. Jannika pyysi myös koko ajan miettimään lapoja ylös ja kaulaa ja niskaa eteenpäin. Thor kun helposti menee wc-ankkamuotoon ja vetää pään ryntäisiin, niin jokaisella tunnilla ollaan nyt haettu ennemminkin päätä ylös ja eteen. Samaa Jannika hakee mun istunnassa. Ylpeyttä ja rohkeutta ratsastaa ja tietenkin hymyä huuleen. Koska Thorin ja mun kokoero on niin huomattava on välillä ihan oikeasti haastavaa pysyä ryhdikkäänä.
Ravin jälkeen teimme laukka-käynti-laukka siirtymisiä. Ensin lyhensimme laukkaa ja sen jälkeen pidensimme laukkaa käynnistä. Niin, että käynnistä laukka kulki kuitenkin heti eteenpäin ja hevonen ei jäänyt liian paikalleen laukkaamaan. Thorille tuo lyhentäminen on helppoa koska Thorin on niin helppo koota itseään. Pidentämisessä tulee aina se haaste, että osaa ottaa takaisin ennen kuin pakka hajoaa käsiin ja eilen se onnistui meiltä todella hyvin. Sain jopa ratsastaa aika paljon enemmän eteen ja hakea oikein dynaamista ja voimakasta laukkaa lopussa.
Sitten olikin se haaste ratsastaa kotiin hevosella, joka liikkui niin isosti. Tuntuu että vatsalihastreenit tulevat olemaan tämän talven juttu kaikin tavoin. Välillä en edes voi käsittää miten iso liike Thorilta löytyy. Pari kertaa on maastossa tullut sellaista ravia ja laukkaa tänä kesänä, että oksat pois. Hu hu.....
Tunnit ovat meille niin sopivia koska haluan edelleen keskittyä perusjuttuihin Thorin kanssa. En näe mitään järkeä siinä, että lähdetään tekemään vaikeampia kuvioita jos hevonen ei ole rungosta läpi ja mieleltään rento. Se johtaa vaan sekä hevosen että ratsastajan lihasjäykkyyteen ja minulle ei siitä ainakaan tule hyvä mieli.
Noin muuten, niin työstän oikein unelmaprojektia josta olen ihan täpinöissäni ja sain juuri tietää, että pääsen marraskuussa mukaan Tukholma Horse Showhun ihanan yhteistyökumppanimme kanssa (voi kun ehtisin nähdä Alizée Fromentin esityksen). Viikonloppuna ja ensi viikolla jatkuvat jälleen ratsastuskoulutuntituuraukset ja jos vain aikataulu sallii olen myös osallistumassa vuoden mittaiseen joogaopettajakoulutukseen. Myös Grant tulee olemaan Peuramaalla ensi viikonloppuna, joten sitä odotan kyllä kovasti. Mielenkiintoista nähdä mitä Grant tuumii Thorista tällä kertaa.
Ella sai ensimmäistä kertaa värjätä pari raitaa hiuksiinsa perjantaina ja voitti hopeamitalin kuulantyönnössä koulun kanssa. Olemme myös menossa katsomaan koiranpentua huomenna. En usko, että siinä on yhtään mitään järkeä, mutta aina voi käydä katsomassa. Eikö vain??
Tässä vielä hieman viikonlopputunnelmaa. Hevoset olivat laitumella päivät pitkät ja lapset ja Pauliina saivat ratsastaa Mareldalla ja Piffillä. Thor kulki mukana tyytyväisenä käsihevosena välillä ihmetellen miksi kaikki huomio ei osunut häneen.
Piff heitti Alvan selästä neljä tai viisi kertaa, mutta jossain vaiheessa ravi ja laukka nousi jo nätisti ja herra käyttäytyi kuin herrasmies. On se vaan uskomatonta miten ne ponit osaa sekä pukittaa, nousta pystyyn ja purra samanaikaisesti. Ketteriä pikku kavereita.
Meillä on kuitenkin kenttä. Ok, vähän pehmeä sellainen, mutta kenttä kuitenkin.
What it really looks like.:)
Marelda miettii jo, että eiköhän tämä jo riitä. Ihana, viisas Marelda-tamma.
.JPG)
