Thursday, January 9, 2014

Ei se ʋitːuilːe

But the deeper we look into the relationship between horses and humans, the more we become aware of problems that cannot be resolved by the traditional mind-set, or within the framework of mutual partnership. One example is the wastage statistics for the horse industry, which are unacceptably high. The most eminent researchers , Ödberg and Bouisseau, found in a study conducted in 1999 that of 3,000 non-racing horses sent to the slaughterhouse in France between the ages of two and seven years, 66,4 per cent were condemned for "inappropriate behaviour". The fact that these statistics come from countries with well-established equestrian traditions gives no grounds for believing that the figures would be much different elsewhere. - Andrew Mc Lean, Director, Australian Equine Behaviour Centre, The Truth About Horses



Viimeisen viikon aikana olen pohtinut kuinka sitä edelleen usein kuulee, että hevonen ʋitːuilːee kanssamme tai hevonen käyttäytyy huonosti. Miten hevoselle pitää nyt näyttää kaapin paikka ja osoittaa, että se ei saa käyttäytyä huonosti. Sen kummemmin havainnollistamatta mistä huono käytös voisi johtua.....

Kuten Susanna Niemi kirjoittaa Puoliverinen prinssi -blogissaan:

"Muistakaa aina kuunnella hevosianne, ne kyllä puhuvat kun niitä kuuntelee. Yhteinen kieli vain on erilainen, ja sen tulkitseminen on ihmisen vastuulla."

On helppoa inhimillistää hevosia ja kuvitella, että hevonen pukittaa koska se on vihainen tai nousee pystyyn sen takia, että se ajattelee, että nyt se haluaa olla ikävä meitä kohtaan. Tässä lainaten Andrew Mc Leania, kirjasta The Truth About Horses:

"Antromoporphism (the attribution of human form or personality to animals) seems an inescapable part of the husbandry of all domestic animals.

One of the most detrimental is the assumption that the horse "knows", and therefore knows the difference between right and wrong, which makes it appropriate to dole out punishment when it is guilty of "wrong" behaviour. The brain of the horse is simply not capable of complex thought; expecting it to conform to a training system that assumes it is capable is not only unrealistic but also unethical.

Only if we abandon our humanistic model of horse behaviour and adopt one based on a more objective view will we be able to celebrate the differences between our species. We will then be able to structure our training systems so that the make the most of the horse's excellent memory and reduce conflicts associated with poor training techniques."
  To "cure" vices in horses, mankind has invented all sorts of devices. Unfortunately, these methods attend to the symptoms rather than the cause of the problems. 

Kuva: Google



















Henkilökohtaisesti monia vuosia hevosten käsittelyä eri mantereilla seuranneena haluan uskoa, että monet hevosen käsittelyyn liittyvät ongelmat johtuvat vain informaation ja kokemuksen puutteesta. Koska hevoset eivät osaa puhua on välillä todella vaikeata ymmärtää mitä hevonen yrittää kertoa. Kannattaa kuitenkin seuraavalla kerralla kun hevonen tekee jotain "tuhmaa" pysähtyä hetkeksi ja miettiä onko hevosella arjen rutiinit kunnossa, saako hevonen tarpeeksi seuraa muista hevosista voiden toteuttaa lajille tyypillistä käyttäytymistään, saako hevonen ulkoilla/liikkua tarpeeksi? Mikä on ruokinnan laita(nykyään on kamalasti vatsavaivoja hevosilla ja etenkin vähäinen ja harvoin annettu korsirehu ei edesauta asiaa). Ovatko varusteet sopivat (satula, kuolaimet), entä kengitys? Ja onko hevosella kipua jossain (jos et itse pysty hahmottamaan pyydä ammattilainen apuun). Kun olet tarkistanut, että kaikki nämä asiat täsmäävät ja jos hevonen vielä käyttäytyy huonosti, voit kumota kaikki tämän blogikirjoituksen väitteet. Jos nämä asiat ovat kuitenkin kaikki hyvin en usko, että tämä teksti enää edes kiinnostaa sinua koska luultavimmin hevosesi on seesteinen ja iloinen kaveri.

Ja muistathan, asiat eivät tapahdu hetkessä vaan muutokset vievät aikaa. Joskus paljonkin. Oikotietä onneen kun ei vain tunnu olevan:)

Lue myös:
Viikon hevosvinkki Feel (tunne)
Opi kuuntelemaan hevosta
Älä koskaan syytä hevosta
Herkkä hevonen opettaa paljon
Sinäkö sen hevosen pilaat?
Saat sellaisen koiran (hevosen), jonka tarvitset
Kipeä vs vaikea
Älä eristä hevosta (hevonen ja kutoaminen)
Jäikö Thor kiinni mutaan?
Paratiisilaidun
Hevosen elämää
Ulkona tai sisällä?

Hevonen pakenee jaloillaan
Selvisimme lentävistä lumipalloista
Opeta hevosesi seisomaan paikoillaan
Keep that noise down

Anna Kilpeläinen: Mitä hevonen tarvitsee?
Heidi Pätsi: Terveys lähtee vatsasta, Vaikea hevonen, Kaikenlaista höpinää
Jaana Pohjola, Hevonen viestii, kuuleeko kukaan?
Minna Tallberg: Luotu liikkumaan - halusit tai et

4 comments:

  1. Hyvä teksti ja kiitos lainauksesta ! :)

    Monet tosiaan tuntuvat unohtavan tuon, ettei yksikään hevonen halua olla ilkeä tai paha. Kaikki ongelmat ovat seurausta jostakin, ja ne voidaan ratkaista vain hevosta kuuntelemalla. Mäkin haluan uskoa siihen, että monet ihmiset eivät vain omaa tästä kokemusta jonka pohjalta huomaisivat ennen ongelman kasvamista hevosen siitä ilmoittavan, sillä se on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin välinpitämättömyys. Loppuviimein tämä kokematon kuitenkin luultavasti hakee apua, kun taas välinpitämätön ei vieläkään suostu luopumaan ajattelumallistaan "tää on vaan sika".

    Pitääkin katsoa josko saisin hommattua tuon kirjan omaankin kirjahyllyyn :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kirjassa on paljon hyviä juttuja. Saat sen lainaan multa ihan milloin vaan;)

      Delete
  2. Olen hakemalla koittanut hakea sivuiltasi jonkinmoista juttua maastoilusta. :) Liekö sellaista onkaan? Jos ei, niin jos vinkkejä/postausehdotuksia saa antaa niin meillä on (ylläpito) pv tamman kanssa maasto-ongelma: hevonen pelkää ihan hulluna poistumista omalta pihaltaan, säikkyy todella paljon. Autot vielä menee, mutta siitä yhtään suuremmat aiheuttavat pikakäännöksiä, käsistä lähtöä sun muuta. Yksin maastoilu mahdottomuus: sätkii, hyppii, kiihdyttelee eikä rauhotu millään puhumisella. Taluttaessa maastossa sama homma, jopa pystyyn on yrittänyt hypätä ja kääntyä samalla kotiinmenosuuntaan...

    En tiedä onko tämä oikea paikka purkaa tätä, mutta hevosesta on tullut minulle tärkeä enkä anna "pikkuvian" (pelko hevosessa JA minussa, luottamusta vaikea rakentaa) vaivata, kentällä hevonen on unelma. :)

    Mutta tosiaan, jos tämä toimisi edes minkäänmoisena inspiraationa niin kuulisin mielelläni ammattilaisen mielipiteen tilanteeseemme. :)

    ReplyDelete
  3. Näin :) Omani oli joulun alla kaikin puolin hankala ratsastaa (vaikea saada avuille ja liikkumaan eteen ja siitähän kaikki lähtee), ja alkoi olla jo karsinaankin tullessani ja hoitaessani sulkeutunut. Toki mietin pääni puhki missä vika voisi olla, ja onneksi keksin: kiusaava & stressaantunut tarhakaveri.

    Kun kaveri vaihtui, hevonen on pikku hiljaa tai oikeastaan aika piankin muuttuut omaksi itsekseen! Ratsastettavuus ja eteenpäinpyrkimys taas ok, ja nyt se ottaa kontaktia, korvien asento ja katse kertoo, että nyt sillä on asiat hyvin. Kovin pienestä voi siis olla kiinni asiat, ja minun hevoseni on vähän sellainen joko/tai: kun asiat on hyvin, kaikki sujuu ja siltä voi pyytää mitä vaan. Mutta jos jokin harmittaa, mikään ei onnistu.

    ReplyDelete