Vahva mutta rento (Building Power in Relaxation)

Ole vahva, mutta rento jäi soimaan korviini koko joogatunnin ajaksi tänään ja nuo sanat mielessäni lähdin ajelemaan tallille. Eilen Riikka maastoili Thorin Ninan, Estellen, Päivin ja Lissun seurassa ja itse vietin suurimman osan päivästä eri tv-sarjojen parissa. Tarkoitus oli mennä mukaan tuttuni kanssa katselemaan hevosia Sipooseen, mutta tarvitsin jotenkin vain täysin ohjelmattoman päivän. Viime vuosi oli melko hektinen, joten päätin aloittaa uuden vuoden hieman rennommissa merkeissä:)

Koska en ole ihan parhaimmillani, kun en tee mitään oli jälleen ihanaa päästä joogaamaan ja ratsastamaan tänään. Täysin vapaa päivä teki kuitenkin todella hyvää ja oli ihan eri tavalla energiaa uuteen päivään kun oli kerrankin levännyt kunnolla. Joogaopettaja oli vain hieman innostunut hot- sanasta ja sali oli niin lämmin, että hikoilin niin paljon, että hiki loppui melkein kesken.

Koska vahvuus ja rentous olivat jo mielessäni ja ovat muutenkin pyörineet viimeisten viikkojen ajan ajatuksissani, sopi ystäväni Lindan lähettämä, vuonna 2003 ensimmäisen kerran julkaistu Hubertus Schmidtin (with Beth Baumert) arrtikkeli, Building Power in Relaxation, jotenkin erityisen hyvin päivän teemaan (jos nyt voi ajatella, että tällä päivällä oli jokseenkin oma teema:):

"The dressage horse who retains his relaxation at the highest levels of collection is the ideal. He is dynamic and elastic, swinging, steady and beautiful to watch. The rider doesn't have to push or work too hard. He just sits quietly because his horse is well balanced. Relaxation is not only physically beneficial for the horse's muscles, tendons and bones, but it is also beneficial for his interior--for his heart. Relaxation is the first goal that we strive for from the beginning of the horse's training. 

For me, the key to having relaxation at the highest level is being absolutely sure that you have it in the warm-up--that you develop looseness and suppleness before you start any collected work. If your horse hasn't achieved these qualities in the easy work, achieving them in the more difficult work is impossible."

Hubertuksella on myös todella kiinnostava näkemys hieman rauhallisemman ja kuumemman hevosen erosta. Vaikka hän sanoo, että, All the best horses in the world are a little hot and sensitive. They can do super piaffe and passage that looks beautiful and easy because they go by themselves.

hän on kuitenkin sitä mieltä, että:

"On the other hand, many amateur riders are better off with a horse that needs to be pushed. It's easier to relax the lazy horse because he's not inclined to run so much. The danger is that the rider ends up holding with the hands. Many horses who are innately sensitive can become lazy when they are ridden tense and strongly in the hand. The more you have in your hand, the more you have to push from behind. When the horse is being pushed against the hand, he gets tired of it and loses his desire to go forward."

Hän on niin oikeassa tuon asian suhteen ja ymmärrän vasta Thorin kautta juuri mitä Hubertus tarkoittaa.

Tänään vuorossa oli iki-ihanan Johannan tunti ja kerroin juuri tänään Jennalle puhelimessa miten onnellinen olen, että olen löytänyt Johannan. Tiedän, että jaksan hehkuttaa Johannaa blogissani koko ajan, mutta on vain niin mahtavaa oppia koko ajan lisää ja tänään tunti oli taas niin hyvä, että en oikein tiedä mistä aloittaa.

Ihan kuin Johanna olisi lukenut Schmidtin artikkelin tänään, koska hän sanoi heti, että hän haluaa katsoa että perusasiat toimivat. Hän on tehnyt itselleen uudenvuodenlupauksen, että perusasioista ei jousteta sitten yhtikäs mihinkään. Joten koko tunnin ajan keskityimme perusasioihin: helppouden tunteeseen sekä vahvaan keskivartaloon, mutta muuten rentoon ratsastajaan ja hevoseen.

Hassuinta oli, että Herra Schmidt kuvaa artikkelissa miten hän tekee ravi-laukka ja laukka-ravi siirtymisiä:

"I also do trot-canter and canter-trot transitions. I know my warm-up is over when I can do perfect transitions between a relaxed working trot and a relaxed working canter such that the horse's neck is low, and he is either in front of or exactly on the vertical. If he comes behind for a moment, it's not bad, but it's important that the horse not become short in the neck or behind the vertical, in general."

Mietin lukiessani artikkelia, että voi kun pääsisimme joku päivä täydellisiin ravi-laukka ja laukka-ravi siirtymisiin Thorin kanssa. Omaksi ihmeekseni huomasin tekeväni niitä tänään tunnin lopussa ilman suurempaa ongelmaa ja kun mainitsin artikkelista Johannalle, hän sanoi että meidän piti pikkuhiljaa rakentaa luottamus tänään. Jos olisin suoraan aloittanut ravi-laukka ja laukka-ravi siirtymisistä se ei olisi toiminut.

Eli aloitimme tunnin hyvällä käynnillä ja sen jälkeen käynti-ravi-käynti siirtymisillä. Siitä jatkoimme sitten käynti-ravi-käynti-pysähdys-ravi siirtymisillä. Koko tunnin ajan Johanna painotti paljon istuntaa ja pyysi avaamaan lonkkia ja nojaamaan hieman taaksepäin koska menen helposti etukenoon. Keskityimme siihen, että minä löysin oman tasapainon ja hyvän tahdin ja sain sen kautta Thorin mukaan hyvään tasapainoon ja säilyttämään rennon ja hyvän tahdin. Jossain vaiheessa Johanna muistutti, että alavatsan pitää olla vahva ja pyysi meitä (Suvi ja Topi olivat mukana tunnilla) kuvittelemaan, että meillä on häntä. Häntä piti sitten laittaa koipien väliin ja aktivoida alavatsa. Sen jälkeen piti kuitenkin rentouttaa pakarat sillä ajatuksella, että jos ratsastat häntä pystyssä, sekä hevosen ja ratsastajan selät kipeytyvät.

Kun olimme aktivoineet hännän ja vatsan ja pakarat olivat jokseenkin rennot piti rentouttaa jalat. Koko tunnin ajan piti ratsastaa istunnalla ja käyttää pohkeita vaan nopeasti, jos hevonen ei kuunnellut. Myös siirtymiset piti tehdä täysin istunnan varassa EI KÄSILLÄ. Raviin siirtymisissä piti nojata hieman taaksepäin ja avata lonkat ja askellajin hidastuessa esimerkiksi takaisin käyntiin piti kasvaa pituutta ja puristaa hieman polvilla ja reisillä, mikäli avut eivät menneet läpi. Kun lopussa lähdimme tekemään ravi-laukka ja laukka-ravi siirtymisiä, Thor innostui oikeassa kierroksessa ja kiristi tahtia. Silloin Johanna pyysi vain miettimään omaa pomppimista hitaammaksi ja odottaa, että hevonen tulee mukaan ratsastajan tahtiin (suljin jossain vaiheessa silmät ja sain niin upean ravitahdin, että olisin voinut jäädä ratsastamaan siihen vielä moneksi tunniksi). Koska hevoset inhoavat epätahtisuutta tuo oman pomppimisen hidastaminen toimii melko varmasti. Yksi oleellinen asia oli myös oma luotto Thoriin ja siihen, että Thor kyllä hidastaa tahtia. Siirtymisissä piti myös olla tarkkana, että en lähtenyt laukkaamaan ylävartalolla ennen hevosta. Vähän sama kuin hyppäämisessä ei kannata hypätä ennen hevosta. Jos ylävartalo taipuu eteen, hevosesta tulee myös etupainoinen eikä se tuolloin voi nostaa laukkaa sujuvasti koska hevonen ponnistaa ylös ja eteen laukannostoissa. Viimeisessä laukannostossa oikealle pääsin istumaan juuri oikein ja oma tasapaino säilyi hyvänä. Nosto oli todella hieno ja laukka tasapainoinen ja hieno. Myös ravissa piti hieman suurentaa ravia kuitenkaan nopeuttamatta tahtia kovasti. Ei pitänyt tehdä niin kovasti vaan jälleen avata hieman lisää lonkkia ja antaa Thorille tilaa liikkua suuremmin.

Johanna sanoi myös paljon muuta mielenkiintoista, mutta en oikein voi pysähtyä tunnilla kirjaamaan kaikkea ylös. Jossain vaiheessa pyysin Topin omistajaa lähettämään minulle viestin häntäasiaan liittyen, mutta jotkut muuta asiat tulevat toivottavasti mukaan tulevilla tunneilla ja eiköhän tämä riittänyt tälle päivälle:)

Ensimmäinen kuva on muistutuksena kesän TTouch -kurssista, josta en vieläkään ole kirjoittanut. Yritän tehdä siitä tarkemman kuvauksen vielä tällä viikolla.

Illan kruunasi rakkaiden Italialaisten ystävieni lähettämä kuva monen vuoden takaa. Oi niitä aikoja. Kävimme myös Ellan ja Ellan ystävän Klaran kanssa tervehtimässä BobiBenji koiraa torstaina. Ystäväni adoptoi 10-vuotiaan karvattoman ja huonokuntoisen koiran Romaniasta. Koira on nyt saapunut Suomeen ja elää oikein luksuseläkepapan elämää Espoon perukoilla. Onneksi on sellaisia ihmisiä kuten ystäväni Marianne.