Finding Lusitanos Part I

Kun ystäväni ensimmäisen kerran mainitsi minulle haaveilevansa omasta hevosesta viime keväänä en osannut kuvitella, että istuisin tammikuussa lentokoneessa matkalla Lissaboniin.

Koska toivehevonen oli iso ja harmaa Lusitano sain kallisarvioista apua Passion for Riding -blogia ylläpitävältä Elinalta. Lusitano on rotuna minulle hyvin tuntematon, joten halusin tietää hieman lisää ennen kuin uskaltaisin ehdottaa yhtään mitään reissusta maailmalle. Kun syksy saapui suunnitelmat konkretisoituivat pikku hiljaa ja yhtäkkiä istuin nämä ohjeet Mari Faria di Carvalhota sähköpostissani:

"Laita gpsään Santo Estevao, Santarem tielle vasemmalle Santo Estevao Benabente............kun kylä alkaa valkoinen muuri jossa sininen rautaportti."

Niin me lähdimme matkaan Finnairilla Tukholman kautta ja siitä Tapilla Lissaboniin. Saavuimme torstai-iltana Quinta da Praia Das Fontesiin Alcocheten kylään ja koleasta säästä ja melko hiljaisesta quintasta huolimatta olo oli heti kotoisa. Jätimme kamiinan lämmittämään quintan kylmiä kivilattioita ja söimme ihanan illallisen Alcocheten Parti d' Amore -ravintolassa.

Perjantaina ratsastimme ensin Marin hevosilla ja sen jälkeen lähdimme katsomaan mahdollisia hevosehdokkaita. Samaan malliin jatkoimme lauantaina ja illaksi majoituimme Hotel internacional Design Lisbon -hotelliin keskellä Lissabonin vilkasta kaupunkia.

Kirjoitan lisää tapaamistamme hevosista ja paikoista joissa kävimme, mutta tässä kuvia ja videoita ratsastamistani hevosista. Ensimmäisenä päivänä oli tarkoitus kokeilla Marin Rico-ruunaa, mutta Rico ei kerta kaikkiaan kestänyt sadetta, ukkosta ja salamoita (koska siellä ei ratsasteta huonolla säällä..... siis täh, onko sellaista vaihtoehtoa? Mehän ei ratsastettais ollenkaan täällä:). Jossain vaiheessa sain kyllä tuntea sen omassa takamuksessani ja pääsin kuin pääsin pois ennen kuin Rico pelästyi oikein toden teolla sähköistä säätä.

Lauantaina pääsin sitten nauttimaan 10-vuotiaan Zorro-hevosen selkään ja jossain vaiheessa Marin piti muistuttaa, että minä en tullut hakemaan hevosta itselleni kun nautin niin paljon enkä olisi millään malttanut lopettaa tuota tasaista tuiverrusta. Kuten Mari sen sanoi. Upeilla ja turvallisen tuntuisilla Lusitanoilla ratsastaminen on oikein "aikuisen naisen laaturatsastusta".

Lauantaina Mari piti tunnin minulle hänen ihanan ystävän Ginin tammalla ja keskityimme vain perusasioihin. Istuntaan, rentouteen ja tunnin aikana Mari joutui varmasti kymmenern kertaa muistuttamaan rennosta oikeasta kädestä ja siitä että en vetäisi oikealla ohjalla vaan käyttäisin istuntaa ongelmien korjaamiseen.

Tässä taas Marin parhaimmistoa. Kaikkea en todellakaan kirjoittanut ylös koska olin niin innoissani koko reissusta, mutta jotkut asiat jäivät vahvasti mieleeni:

• Hevosen pitää olla yksi. Ei saa olla taka,- keski,- ja etuosaa. Tunteen pitäisi tulla takaa eteen. Takaosa ei tule alle, jos hevosen koko ylälinja ei toimi. Jos pidät hevosta edestä käsillä se ei voi myöskään tulla takaa eteen.
• Istu ryhdikkäästi. Kehota hevosta takaa eteen istunnalla.
• Hevonen kuuntelee istuinluita. Jos jalka/ kantapää nousee paino menee toiselle puolelle. Jos nostat esimerkiksi sisäjalkaa ylös oikeassa kierroksessa ja haluat ratsastaa oikealle paino siirtyy kuitenkin vasemmalle puolelle eli paine menee väärään paikkaan. 
• Jos hevonen tekee rennosti tasapainossa töitä lihakset kehittyy oikein. Istumalla oikein saat hevosen tasapainoon.
• Nosta laukka lantiosta ylämäkeen. Reidet ja vatsa ylläpitävät hevosen laukan. 

Lue myös: 
Upea matka takana
Juuri se oikea Eca
Valokuvaaminen on valon kuvaamista
Finding Lusitanos, Part II, Day I
Finding Lusitanos, Part III, Day II

Ecalta terveisiä (ennen kuin Eca muutti Suomeen Marin ja Ginin tilalta)