Sunday, October 20, 2013

Istuntapainotteinen postaus ja vinkkiä vinkin perään

"I now understand that all too often trainers, unfortunately, just do not know enough about how much rider position affects the way of going of the horse - it is not currently a requirement of any of the equestrian teaching qualificiations in this country to learn basics of human anatomy and biomechanics. When working with two beings as a partnership, one has to wonder why half of the team's athletic development is neglected." Pilates for riders, p. 12

Sari Pakula on valmentanut meitä pari kertaa ja edellisellä tunnilla koin jälleen paljon ahaa-elämyksiä Thorin kanssa. Aloitimme avaamalla lantiota hieman hevosten seisoessa paikallaan ja käynnissä. Kevyessä ravissa jatkoimme samalla teemalla ja kevensimme puolelta toiselle. Oli hauska huomata, että  hevoset rentoutuivat silminnähden ja alkoivat paremmin seuraamaan ratsastajien apuja. Sari sanoikin, että harjoitus on yleensä hevosta rauhoittava, sillä normaali kevennys muuttuu yhtäkki joksikin muuksi.

Tässä muuta tunnin antia:

  • Mieti oikein leveää jalkapohjaa. Ajatus rauhoitti jalkani, jotka lakkasivat hölskymästä sinne sun tänne. 
  • Ratsastimme kevyttä ravia, 5 askelta harjoitusravia ja jälleen takaisin kevyeen raviin. Harjoitusravia piti miettiä enemmän ylöspäin eikä painaa niin paljon hevosta vastaan. 
  • Laukassaenemmän joustoa ylös alas polvista. En edes ollut huomannut, että liikeratani liikkui melko paljon eteen ja taakse. Ihan kuin olisin yrittänyt työntää satulaa eteenpäin ja ajaa Thoria laukassa. 
  • Kun Thor tuli painavaksi edestä siirryimme takaisin käyntiin, asetin Thoria ulospäin ja toin takaosaa ulos samalla. Piti olla tarkkana, että avut tulivat istunnasta ja pohkeista, ei käsistä. 
  • Pohkeenväistössä katsotaan minne mennään ja avataan lantio siihen suuntaan. Ei tehdä siitä vaikeata ja yritetä puskea 500 kiloista eläintä eri suuntiin. Istutaan myös ihan hiljaa. Ei hosuta. 
Sari on mielestäni todella ammattitaitoinen ja auttaa minua kovasti oman istunnan löytämisessä ja hallitsemisessa. Tiistaina jatkamme jälleen harjoituksia. 

Richard Wright, klinikka, Ypäjä




















Gillian Higginsin klinikan aikana Richard Wright valmensi ratsukoita viereisessä maneesissa. Saimme mahdollisuuden seurata herra Wrightiä hetken ja tässä pari mielenkiintoista otetta (nyt en voi luvata, että ymmärsin kaiken ihan oikein, joten ta det med en nypa salt).

  • You should think about coming more up. You should not sit down when the back is already down. The back should come up. You need to have something to sit on.
  • Seatbones are not only something that is sticking out. The seatbones are supported by the pubic bone. The whole area is a bit rounded. The seat bone is in the back and in the front you find the beginning of the pubic arc. Many people sit on the pubic arc rather than the seat bone. The seat bone is more behind the top of the back of your leg. If you push down your weight on your hipjoints the horse can't come up at the end of the wither. Keep the weight behind your hips and take the weight off your hips. Get lighter like you want to pull  the horse on top of the wither.

Ja tässä Horse Riding Coachin -artikkeli Dressage 13 - The Crooked Tail, jossa mielenkiintoisia ajatuksia:

"I maintain that our seat is the most important part of our aids. Our seat is able to override any of the other aids, such as the leg aids or rein aids. The inherent problem with our seat is that initially we learned to “follow” the movement of the horse. If we did this correctly, we would have given in to the problems the horse might have had or we would not have followed the horse in harmony. The problem that every rider will meet one day, is to make the switch from following the horse while we are learning to ride, to using our seat in such a way that we indicate to the horse how we want him to carry himself."

"We must keep our hands next to each other and this way enclose the neck of the horse with our reins. By moving both our hands a little to the inside we can bring the forehand in front of the quarters on the circle. Now we have placed the neck and head in a true line in front of the true line of the back. The neck now has become an extension of the back and the true line is no longer broken at the base of the neck."

Tässä myös mielenkiintoinen Hippson-lehdestä poimittu Kerstin Andrén näkökulma aiheesta "Magmuskler är ett måste för samling". 

Ja jälleen Kyra Kyrklundin aina yhtä upeita ajatuksia Dressage Todayn artikkelissa:
Kyra Kyrklynd's Smaller Steps for Greater Balance

Ja sitten jälleen yksi Katja Ståhlin hauskoista kirjoituksista Rikas on se, jolla on rahaa.

Tein myös HIHS-viikonlopun aikan yhden löydön ja se oli Eerika Häkkisen ja Johanna Viitasen kirja Pieni kauhukauppa ja muita mielikuvaharjoituksia. Ossi tästä kirjasta jo vinkkasi, mutta se tuntui hieman kalliilta kun vietin yhtenä kesäisenä päivänä tunteja Akateemisessa kirjakaupassa. Pidin kovasti edeltäjäkirjasta, Pennejä taivaasta ja muita istuntaharjoituksia. Koska olen tällainen kirjafriikki tuntuu siltä, että en ehdi kaikkea lukea, mutta luulisin, että tämä kirja löytää kyllä paikkansa hevoskirjahyllyltäni. Ja kirjaa lainatakseni:

"Jos pelko tottelee nappia, se tottelee myös järkiperäistä tietoa. Moni jättää tiedot lukematta ajatellen, ettei kirjaviisaus auta hädässä, mutta kokenut ratsastaja pystyy soveltamaan uuttakin teoriaa käytäntöön silmän räpäyksessä." -kirja s. 35

Lue myös: 
Lantion asento
Istuntaharjoituksia
Istuntatunti
Eroja istunnassa
If we don't breathe our hips don't breathe
Ryhtiä rankaan
Landing on the correct canter lead
90% jalkaa ja 10% kättä
Älä tuki kylkeä esteelle
Miksi sinun kannattaa ratsastajana venytellä kylkiä?
Istuntavirheiden hahmottamisen vaikeus
Oletko sinä lempeä tai kovasilmäinen ratsastaja?

Grant Schneidmanin istuntaharjoituksia

9 comments:

  1. Oletan, että tarkoitat Richard Whitea, Kyran miestä.. pieni kirjoitusvirhe tuolla tekstissä pisti silmään :)

    Pidän kovasti hänen tavastaan kuvata ratsastajan istuntaa ja neuvoa pysymään hevosen liikkeen päällä, eikä istua selkää alas, istua liikettä "rikki".

    ReplyDelete
  2. Ha ha, häntä juuri Laura! Huomaa varmaan, että blogitekstien oikeinkirjoitus ei ole ollut ihan parhaimmillaan viime aikoina kovan kiireen takia. Sinänsä olen suomenruotsalainen, joten voin aina vedota siihen. Kysyihän joku lukija jopa, että olenko suomalainen ja asunko suomessa? Meinasin vastata, että italialainenhan minä ihan siellä sielun sopukoissa, mutta kysymys oli niin pöljä kun blogin kuvat ovat suomesta.

    Kerro Laura lisää Whitesta..... Osaat niin hyvin kuvailla näitä juttuja. Mä siis seurasin hetken valmennusta ja nappasin nämä mahtavat kommentit:)

    ReplyDelete
  3. Voi kun pelko lähtisi nappia painamalla.. Minulla on nyt ollut kohta kaksi vuotta ensimmäinen oma hevonen. Viimeaikoina on tullut tiputtua enemmän kuin normiratsastaja keskimäärin vuosikymmenessä. Kenttäkammo tuli ja näköjään jäädäkseen. :s Pitää kokeilla tuota kauhukauppa-kirjaa. Joskus olen sitä lukenut ja pitänyt. :)

    Hyvää alkavaa talvea!

    ReplyDelete
  4. En ole valitettavasti päässyt kuin kerran seuraamaan Richardin kurssia (silloin koko päivän) mutta nähnyt pätkiä Ypäjän valmennuksista satunnaisesti.

    Minusta hän osasi poikkeuksellisen hyvin kuvata sen, että hevosen selkä liikkuu, ja ratastajan tulee istua sen liikkeen päällä, eikä pyrkiä sinne liikkeen sisään, kuten ehkä moni saa käsityksen kun ratsastajaa kehotetaan istumaan "syvälle alas satulaan". "Kevitä polvia", anna takapuolen (istuinluut) laskeutua satulaan, mutta älä yritä kietoa itseäsi hevosen ympäri, vaan istu liikkeen päällä, anna hevosen "pompottaa" sinua siinä tahdissa.

    ReplyDelete
  5. Kiitos jälleen kerran Laura. Tuo selkeytti taas paljon. Jee!

    AnnemariKo, voi ei miten tylsää jos oman hevosen selkään nouseminen kammottaa. Se ei ole kivaa eikä todellakaan ole hauskaa tippua koko ajan. On ihan eri asia lennellä lapsena, kun hevosen selästä alastulo tuntuu hupaisalta eikä sitä oikein ymmärrä vaaroja. Mutta näin aikuisiässä se ei todellakaan ole mukavaa ja vaikka tippuminen ikäänkuin tuntuu kuuluvan tähän lajiin, niin kyllä ratsastuksesta saa paljon enemmän irti jos ei tarvitse koko ajan pelätä.

    Kun olen ratsastanut hieman kuumempia tai "ongelmahevosia" juoksutan hevosia melkein aina. Oletko kokeillut juoksuttaa alussa, niin että pahimmat höpöenergiat kaikkoavat ennen kuin hyppäät selkään? On todella vaikeata ratsastaa jos sekä hevonen että ratsastaja jännittävät. Onko muita paikkoja kuin kenttä, jossa yhteistyö sujuu paremmin. Jos siirtyisitte hetkeksi ihan muualle tekemään muita asioita ja moikkaisitte sitten taas yhdessä kenttää. Ehkä tilanne hieman rauhoittuisi:)

    Kerro miten edistytte ja mikäli ostat kirjan mitä pidit siitä.

    Ihania ratsastustuokioita teille molemmille:)

    ReplyDelete
  6. Kiitos. :) Maastoilu sujuu aika hyvin ilman jännityksiä, munhan mitään kummallista ei tule vastaan. Ollaan puolisen vuotta oikeastaan vain maastoiltu, joten kenttä taotaa jännittää sen takia, kun ensimmäisen kerran itse kentällä menin Tahvolla niin melkein heti tipuin pää edellä maahan. Nyt kentän vieressä on vielä "villihevosia" nostamassa sykettäni. Ei varmaan auta kyllä muu kuin tehdä vaikka maastakäsin ensin kentällä jotakin, että kenttä alkaa tuntua tutulta ja turvallisemmalta ja sitten yrittää.. Seuraava valmennus olisi sunnuntaina. Kerron sitten miten sujui vai sujuiko yhtään.

    ReplyDelete
  7. Kiva ja mieti jo nyt miten kaikki tulee onnistumaan ja menemään hyvin;)

    ReplyDelete
  8. Hyvin meni tämän päivän valmennus. Koko tunnin pystyin mennä koko kenttää. Ihan rennosti en ollut, mutta kaikki askellajit mentiin läpi ja tehtiin asetuksia sisään päin. Tästä se taas lähtee sujumaan. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jee, aivan mahtava uutinen. Onneksi olkoon, olette jo todella pitkällä;)

      Delete