Ai että, eläinten käytösneuvoja Jaana Pohjolalla on mielenkiintoisia kirjoituksia. Tänään hän käsitteli uuttaa näkymää hevosten leikkiin. En edes ollut ajatellut asiaa tästä näkökulmasta. Kiitos Jaana!
Noin muuten, niin olimme Thorin kanssa Tiinan estetunnilla tänään ja Ellan, Ellenin ja Emmin kanssa tivolissa.
Thor ei yleensä katsele mitään, mutta tänään punainen portti hirvitti. Teimme pari niin isoa loikkaa, että oksat pois. Olin toisella kerralla jo satulan takakaarella, mutta olin niin ylpeä että menimme yhdessä yli. Ja mitä loikkia. Thor käyttää jo hieman selkää hypätessä ja tuntuu niin hienolta, kun pomput ovat isoja ja ponnekkaita.
Oli ihanaa viettää iltaa sateessa tivolissa. Eihän se ole sääästä kiinni vaan varusteista.
Omia hevosia seuranneena en kyllä allekirjoita tuota :) Meidän hevosista löytyi aivan uudenlaista virtaa/leikkisyyttä myös tarhassa, kun koti muuttui parempaan ja samalla ruokintakin parani.
ReplyDeleteMäkin olen eri mieltä - tai sitten hevoseni on ollut varsasta lähtien kipeänä pahemmin kuin kuvittelenkaan. Jos toinen on tarhassa ja toinen tulee aamulla hieman myöhemmin perästä tarhaan, odotetaan kaveria keppi suussa (havujen jämiä) ja saman tien sännätään samaan keppiin kiinni tai aletaan pureskella loimenreunoja, jahtaamaan etujalkoja tms... Yksin ollessaan käännetään perä tuuleen ja nukutaan.
ReplyDeleteEi vainen, villihevonen ei varmaan leiki - sillähän kuluu päivässä tunnit ravinnon perässä kulkemiseen ja parittelukumppanin etsimiseen. Jos ravintoa on sopivasti, on rauha maassa - myös tarhattavilla hevosilla.
Ratsastuskouluhevosen elämä... onko se oikeasti hevosen elämää? Jatkuva jono ratsastajia, jotka tunnista toiseen antavat epäloogisia apuja, toistoja vailla paineen poistoa ja lepoa.. Onko nämä hevoset oikeasti onnellisia vai onnettomia päästessään lajitovereidensa kanssa purkamaan kiltin, nöyrän luonteen patoumansa leikissä?
Onko leikki leikkiä, vai energian purkua vai luontaisten vaistojen ylläpitämiseen tarvittavaa sijaistoimintaa- sitä en tiedä. Mutta en allekirjoita, että leikkivä hevonen olisi kipeä.
Olen aikalailla samaa mieltä kahden edellisen kanssa. En allekirjoita. :)
ReplyDeleteTaavista on ehkä tullut leikkien ja lauman myötä luimistelevampi, mutta olen sen kyllä pistänyt ihan sen piikkiin, että on oppinut pitämään puolensa ja uskaltaa myös näyttää mielipiteensä paremmin.
Ja siis Taavihan ei luimimisesta huolimatta ole "agressiivinen" tai omiin oloihin vetäytyvä. :) Sen selkä on juuri tutkittu klinikalla ja todettu erittäin notkeaksi ja pehmeäksi.
ReplyDeleteTiedä sitten... :)
Ihanaa kun jaksatte aina niin ahkerasti kommentoida ja saan itsekin pohtia näitä asioita lisää. Voisin melkein todeta, että tämän blogin tehdyn empiirisen tutkimuksen mukaan (4 kommentin perusteella), hevoset leikkivät. Ja vielä hyväkuntoiset sellaiset:)
ReplyDeleteNå joo, leikki leikkinä, mutta haluaisin itsekin uskoa ja uskon, että hevoset leikkivät. En ole perehtynyt tutkimukseen kokonaan, mutta tässä hieman pohdintaa ja filosofointia. Tutkimukset ovat aina tutkimuksia ja tässä on hyvä pointti nimenomaan se, että tutkimus on tehty ratsastuskouluhevosilla. Kuinka monella hevosella ratsastuskoulussa on oikeasti "vähemmän selkäkipua, vähemmän masennusta, vähemmän stressiä, vähemmän aggressiivisuutta ihmistä kohtaan". Voisiko se jopa olla niin, että kaikilla hevosilla tutkitussa ratsastuskoulussa on aiemmin mainittuja ongelmia. Millaisissa olosuhteissa hevoset elävät tutkitussa ratsastuskoulussa? Ratsastuskoulussa, jossa itse ratsastin Ranskassa hevoset asuivat vain karsinoissa ja monet vielä pilttuissa. Jos sellaiset hevoset päästetään yhtäkkiä ulos lajitovereiden kanssa, niin eiköhän leikki selittäydy melko pitkälti "rebound-ilmiöllä, eli tallissa kertyneellä energialla, joka purkautuu leikkinä." Tai purkautuu sitten ihan jonain muuna asiana.
Mielenkiintoista on kuitenkin lukea, että "villeinä elävät aikuiset hevoset leikkivät äärimmäisen vähän jos lainkaan". Eli voisiko se olla hevosen inhimillistämistä. Koska me leikimme, haluamme myös, että hevonen leikkii. Ja sitten tullaan siihen, mitä Laura kirjoitti. "Villihevonen ei varmaan leiki - sillähän kuluu päivässä tunnit ravinnon perässä kulkemiseen ja parittelukumppanin etsimiseen. Jos ravintoa on sopivasti, on rauha maassa - myös tarhattavilla hevosilla." Eli olemmeko vain vieneet hevosen niin kauas pois luonnollisesta ympäristöstä, että hevonen keksii muuta tekemistä koska esim. ravinnon perässä kulkeminen ja parittelukumppanin etsiminen ei ole mahdollista.
Nå, aion ainakin itse jatkaa leikkimistä hevosteni kanssa ja luontodokumentteja seuranneena olen ainakin luullut hevosten välillä myös leikkivän ja riehuvan yhdessä. Mutta näitä asioita voi pohdiskella vaikka kuinka kauan. Ja sehän tässä hevostelussa onkin niin ihanaa.
Heippa Kia!
ReplyDeleteJa kiitokset taas kerran hyvästä blogista. Täältä löytää aina paljon mielenkiintoista mitä ei itse ehdi löytää/lukea. Ihanaa kun jaksat kirjoittaa!
Luin itsekin tuon kirjoituksen ja herätti kyllä ajatuksia..Paljonhan on tutkimuksia siitä, miten leikki on mm sosiaalisen koodiston ja saalistus/taistelu/lisääntymis/dominanssi jne oppimisalustana ja bondingkeinona. Leikkiessä erittyy valtavat määrät mielihyvähormoneja ja aivoissa on tutkitusti laajat alueet käytössä.
Mm. Marc Bekoff kirjoittaa kirjassaan Emotional life of Animals paljonkin leikistä. Hyvä kirja muutenkin, kannattaa lukea!
Voi kiitos Sanna ihanasta kommentista. Ja kiitos kirjavinkistä. Heti lähti kirjatilaus Amazoniin. Kävin kuuntelemassa suurinta idoliani Jane Goodallia ja Marc Bekoffia seminaarissa Lontossa vuosia sitten. Muistan lukeneeni kyseisestä kirjasta, mutta ei ole vielä tullut luettua. Nyt täytyy vain kärsimättömänä odottaa postin saapumista:)
ReplyDelete