For these moments

Näiden hetkien takia olen nauranut itseni kipeäksi, istunut tyhjän ja venytetyn lompakkoni päällä itkien mudassa, kestänyt huonoa asiakaspalvelua kengittäjiltä, hakenut noin 500 satulaa vuoden sisällä sovitukseen, yrittänyt suoristaa omaa vartaloa ja jälleen lompakkoani fysioterapeutilla, kraniosakraaliterapialla, hierojalla jne. Olen jaksanut urheilla entistä enemmän (rakentanut lihasvoimaa ja venytellyt, sillä ratsastaja tarvitsee molempia) ja ajanut hevosen hammashoitoon Vermoon puolen vuoden välein.

Nuo pienet hetket hevosen kanssa, kun kaikki loksahtaa paikoilleen ja hevosen liike tuntuu kevyeltä, tasaiselta ja hyvältä ja tanssi ei ole kaukana. Niiden hetkien takia tämä kaikki kannattaa.

Nämä hetket taas, katsokaa Jillan blogin kirjoitus, Hei me lennetään!, ovat sellaisia jolloin sain ensimmäistä kertaa perheeni innostumaan hevosiin liittyvästä videosta.

Vaikka olo on mitä mahtavin juuri tänään ja hevosten kanssa kokemat onnistumiset ja epäonnistumiset vaikuttavat omaan mielialaan halusin jakaa nämä lainatut mietteet Mary Wanlessin kirjasta Mielekästä ratsastusta. 

"On omaksuttava ajatus, että hyvin ratsastamisessa on kyse lihasjänteyden kehittämisestä, jonka ansiosta vartalo kyetään pitämään vakaana (samalla kun liikkumavapaus nivelissä säilyy.) Huomaa, että tämä on pitkäkestoinen oppimisprosessi, joka tulee samanaikaisesti sekä haastamaan että kehittämään ymmärrystästi hevosen ja ratsastajan välisestä vuorovaikutuksesta. Alkuvaiheessa oppimista hidastavat merkittävätsti ratsastajan päähän iskostuneet uskomukset ratsatukseen vaadittavista taidoista, oppimisesta sekä siitä, millä tavalla ratsastaja vaikuttaa (tai ei vaikuta) hevoseen. Tämän lisäksi useimmat ihmiset haluaisivat, että oppimisprosessi olisi erilainen, ja ennen kaikkea helpompi, kuin se todellisuudessa on. Aloita toteamalla, tarvittaessa joltakulta apua pyytäen, mitkä kohdat omassa kehossasi kaipaavat jäntevöittämistä, ja tiedosta, että samalla kun vähitellen opit korjaamaan heikkouksia, ratsastamisen taito alkaa hitaasti paljastaa salojaan sinulle. 

Oppimisprosessin edetessä korjataan kulloisellakin hetkellä huomattavampia heikkoja kohtia ja opitaan tiedostamaan se, miten heikkoudet ovat rajoittaneet yhtäältä ratsastajan, toisaalta hevosen suoritusta. (Ja tässä tulee se pointti minkä halusin teille kertoa.) Ja juuri kun tunnet olevasi seitsemännessä taivaassa uusimman oivalluksesi ja sen myötä tekemiesi muutosten ansiosta, hevosesi löytää uuden porsaanreiän ja tulee paljastaneeksi seuraavaksi heikomman kohtasi, jonka kimppuun sinun on käytävä. Korjaa se, koe taas itsetyytyväisyyden vaihe ja valmistaudu uuteen pettymykseen, kun hevosesi osoittaa sinulle jälleen seuraavaksi merkittävimmän virheen tekniikassasi. Ja niin edelleen. Onnistumisen salaisuus on se, että et päästä onnistumisen jälkeistä hyvänolontunnetta kasvamaan liian suureksi, jotta väistämättä seuraava paluu arkeen, jossa kaikki palaset eivät sittenkään vielä ole täysin loksahtaneet kohdalleen, ei tuottaisi ylivoimaista pettymystä. Muista, että matkanteko ei ole vain puolet hyvista vaan kaikki, mitä ylipäätään on tarjolla. Mitän lopullista perillepääsyä ei ole olemassakaan. 

Matkaa tehdessäsi suorista itsesi hyvin, jännitä alavartalon lihastuki, juurruta itsesi satulaan opettele hengittämään kunnolla. Kun katselet todella taidokkaita ratsastajia, huomaat, että heidän tyyneytensä, voimansa ja vaikutusvaltansa hevoseen on peräisin alavartalon lihastuesta ja kehon lihasjänteydestä. Älä usko satuja, joiden mukaan voit yltää samaan kuin he vain yksinkertaisesti rentoutumalla satulassa."

Wanlessin kirja Mielekästä ratsastusta kannattaa ehdottomasti lukea. Joudun palauttamaan kirjan, joten olen viime päivinä katsonut sitä tarkemmin ja huomasin keskittyväni aktivoimaan keskivartalon lihaksia normaalia ahkerammin tunnilla tänään. Ja tiesitkö, että reiden käyttäminen vipuvartena saa ratsastajassa aikaiseksi imun, joka nostaa hevosen selkää ylöspäin kohti ratsastajaa. Ja, että vaikutuksesta saa paljon voimakkaamman käyttämällä "etujänteitä" (etureiden yläpäässä olevia jänteitä). Olen ihmetellyt omia kipeytyviä etujänteitä ja nyt selvisi, että se onkin hyvä asia.

"Sinun tulisi koko ajan kyetä tuntemaan häpyluusi kulmiin kiinnittyvät jänteet satulaa vasten. Niiden samoin kuin sisäreisien yläosan kipeytyminen ratsastaessa on tavallista. Pidä kipeytymistä merkkinä siitä, että sinulla menee hyvin."

Ja kuten niin monessa muussakin asiassa, ei reisilihaksien pelkkä voimistaminen riitä:

"Voimistaessasi nelipäisiä reisilihaksiasi sinun on myös venyteltävä niitä. Ratsastajana sinun on vahvistettava näitä lihaksia, mutta voimaa on myös tasapainotettava sopivilla lähentäjälihasten venytyksillä."