Istunta taakse ja kädet eteen

On aina yhtä hauskaa päästä mukaan Marin kursseille. On oikein onnenpotku, että saan oppia hevosmiestaitoa juuri Maria Faria di Carvalholta ja viikonloppu oli jälleen täynnä hyviä neuvoja. Marin tunneilta kun ei koskaan lähde kotiin tyhjin käsin.

Marin päivän paras: 

"Muista, että hevosen kaula liikkuu käynnissä, joten sun käsien ja lantion pitää liikkua pikkaisen. Ettet sä lukitse sitä. Jos se kävelee hyvin rentona, niin anna sen käyttää niskaa. Se ei tarkoita pitkää ohjaa tai tuntumaa pois, vaan se tarkoittaa, että sinä seuraat sitä."

Kaksipäiväinen valmennus pidettiin tällä kertaa Vihdin Ojakkalassa. Lähdimme varhain lauantaiaamusta ajamaan Riikan ja Thorin kanssa ja eksyimme väärälle tielle. Tie oli mutkikas ja täynnä kuoppia ja vaikka saavuimme ajoissa paikan päälle matka ei ollut Thorille mieluisin. Toivoin, että Mari voisi ratsastaa Thorilla ja kokeilla hieman miltä Thor tuntuu selästä käsin. Thor oli todella säpsäkkä ja jännittynyt eikä uusi maneesi, jossa oli pressuja sun muita pelottavia vermeitä edesauttanut asiaa. Jossain vaiheessa Mari totesi, että nuorta hevosta kannattaa aina juoksuttaa jos kyseessä on uusi paikka ja taisi omistaja todeta ihan samaa hetken päästä. Mari ja Thor saivat siis molemmat tehdä oikein kunnolla töitä ja seuraavana päivänä Mari kertoi, että vatsalihaksissa tuntui. Sääli sinänsä, sillä Mari ei voinut vain nauttia ja ratsastaa ja laukanvaihdoista sai vielä uneksia, mutta minä sain nauttia lopputunnista melko kevyestä hevosesta. Marin ratsastus oli selvästi tehnyt tehtävänsä, mutta Thor oli edelleen hieman jännittynyt eikä täysin rento selästä.

Kotimatkalle lähtiessä Thor ei millään tahtonut mennä traileriin  eikä toista liinaa löytynyt paikan päältä. Vasta kun Mari ja kurssin järjestä Kaisa tulivat takaisin lounaalta saimme toisen liinan ja saimme kuin saimmekin Thorin sisään koppiin noin tunnin pomppimisen jälkeen (Thor on todella kiltti lastata, mutta mutkikas ja pomppuinen tie mielessä, Thor päätti että on parempi jäädä paikan päälle seisomaan).

 

Seuraavana päivänä odotin taas innostuneena valmennusta ja heti kun tulin tallille Thor oli ihan eri fiiliksellä lähdössä valmennukseen (mietin vain kuinka paljon oma mieliala ja olemus vaikuttaa myös hevoseen)? Paikan päällä oli Jessin ja Riikan lisäksi edelliseltä tallilta kavereita ja oli ihana nähdä kaikkia. Juoksutimme nyt hetken Thoria ulkokentällä ja maneesissa Thor oli täysin rento heti alusta asti. Thor oli muutenkin parhaimmillaan koko tunnin ajan enkä ole vielä kokenut kokonaista valmennusta, jonka aikana Thor olisi niin kuulolla ja kevyt avuille kuin eilen. Kuten videosta kuulee, olin melko innostunut etenkin siirtymisistä. Thor siirtyi ravista käyntiin pelkän ajatuksen voimalla ja pysyi koko ajan tasaisena ja hyvässä muodossa. Ravisiirtymiset olivat hyvät ja energiset ja ravi-laukka-ravi -siirtymiset sujuvat. 

Toisena valmennuspäivänä ymmärsin ehkä ensimmäistä kertaa mitä tarkoitetaan sillä, että lantiota työnnetään eteenpäin ratsastaessa. Mari pyysi minua miettimään lantiota eteenpäin niin, että ratsastan hevosta eteenpäin istunnalla ja lantion avulla enkä pohkeita käyttämällä. Mari näytti miten heidän piti koulussa kävellä kuten ankat, jotta he ymmärtäisivät mitä lantion avaaminen tarkoitti hevosen selässä (ajattelin kuvata Marin kävelyn, mutta totesin sitten, että Mari ei varmaan innostu, jos laitan ankkakävelyä mun blogiin).

Tässä jälleen mitä jäi mieleen tunnilta ja hieman harjoituksia: 

• Muista vahva istunta ja pehmeät kädet.
• Yritä löytää istunta taakse ja kädet eteen.
• Sormet puhuu kun tarvitset, käsivarret ei. Kun sinä et vedä, Thor ei vedä. 
• Selkeä puolipidätteet. Saa olla ronski, mutta sitten pitää heti myötää ja antaa ohjia rohkeasti pois. Hyvä ratsastaja on nopea ratsastaja. Nopeat reaktiot = nopea palaute. 
• Kun hevonen on rento ja hyvä, muista itse olla mahdollisimman rento. 
• Kun hevonen on hyvä siirtymisissä, höllää ja myötää heti kädellä. 
• Kun ratsastat ja on päiviä, jona olette huonossa kierteessä, yrittäkää päästä siitä jollain tavalla eroon. Aloita esimerkiski pysähdyksillä, niin että se kuuntelee sua. 
• Kun laukka on hyvä, ole pehmeä. Jos Thor yrittää yhtään lähteä kiitämään, korjaa ulko-ohjalla ja istunnalla. Jos se kaatuu ulos ympyrän avoimella sivulla, käännä lavat ajoissa sisälle, mutta ei sisäohjalla. Kun vetää sisäohjalla, Thor kiihdyttää tahtia. 
• Thor on nyt siinä vaiheessa, että sen pitää oppia kuuntelemaan paremmin sun istuntaa. 
• Tunne miten hevonen liikkuu takaa koko selän kautta etuosaan. Kun hevosen ylälinja liikkuu, myös takajalat tulevat automaattisesti alle. 

Harjoituksia: 

• Laukassa pienennettiin ympyrää. Harjoituksen aikana piti olla tarkkana, että Thor otti sisätakajalan töihin. Käännöksen piti tulla istunnasta eikä ohjista vetämällä ja etenkin sisäohjan kanssa piti olla tarkka. 
• Oikeassa kierroksessa ulko-ohjan tuki jää helposti tyhjäksi, joten Mari pyysi minua asettamaan Thoria vasemmassa kierroksessa oikealle, niin että Thor otti enemmän tukea vasemmasta ohjasta. Ulko-ohjan tuntuman piti säilyä kevyenä. Oikeassa kierroksessa piti myös asettaa hieman ulospäin välillä, jotta Thor ei taipuisi liikaa kaulasta. 
• Ratsastimme paljon 3/4 uria ja Thor oli hyvä ja suora suorilla urilla. 

Marin mielestä Thor oli paljon suorempi ja sain myös kehuja omasta istunnasta (jee jee....). Mari sanoi, että nyt kun Thor on suora, seuraava vaihe on tasapaino (katso training scale) ja kotiläksynä pitää keskittyä siihen, että Thor jaksaa kantaa itseään rehellisesti eikä lukitse niskan aluetta. Kun Thor lukitsee niskan, myös ristiselkä jumiutuu (ja toisinpäin), joten sen kanssa pitää olle todella tarkka. Heti kun Thor menee luotiviivan taakse ratsastus vaikeutuu ja Thor on epätasaisempi. Laukassa Mari päästi välillä ohjastuntuman kokonaan pois ja Thorin piti säilyttää sama tahti ja muoto (voin kertoa, että se vaatii hieman vatsalihaksia). Mari pyysi monta kertaa nostamaan Thoria ylöspäin lantiolla ja nostavalla ohjasotteella ja kerran tunsin oikein miten Thor aktivoitui edestä ja nousi lavoista "ylöspäin".

Kotona Thor pääsi Rannvin käsittelyyn ja selkä oli ollut hieman arka ja tällä kertaa Rannvi oli keskittynyt paljon niskan alueeseen. Mielenkiintoista nähdä miltä Thor tuntuu ratsastaa huomenna. Tänään Thor vietti ansaittua vapaapäivää. 

Juttelin tänään Aten kanssa, sillä olen miettinyt ja pähkäillyt valmentajien kanssa satulan sopivuutta. Tulimme siihen tulokseen, että lähetän kuvia Atelle ja hän kyselee suoraan Prestigeltä mitä mieltä he ovat. Satulan runko tai siivet voisivat olla hieman pidemmät, sillä nyt jään kaikista yrityksistä huolimatta istumaan hieman liian taakse satulaan enkä pääse istumaan niin syvälle kun tahtoisin. Marin kuvista taas näkyy, että satula on täydellisen kokoinen hänelle. Toivottavasti saamme jotain sumplittua. Prestigen D1 kun tuntuu muuten toimivan ja sopivan Thorille erinomaisesti.

Nappasin Mia Kainulaiselta nämä mahtavat sanonnat, jotka oli pakko jakaa kanssanne. Ja tässä vielä infoa Mian kursseista. Mia pitää säännöllisesti Tasapainonen ratsastaja -intensiivikursseja ja aion ainakin itse ehdottomasti osallistua jossain vaiheessa. 

The less you know, the more you think you know. The more you know, the more you realize how much you don't know.

A man ceases to be a beginner in any given science and becomes a master in that science when he has learned that he is going to be a beginner all his life. 

- Robin G. Collingwood

Katso myös: Tältä sen pitää tuntua volume II ja Kevättä ilmassa

Tältä sen pitää tuntua volume II

Mari ja mun pikkuponi

Aivan mahtava Marin valmennus takana. Viikonloppuun on mahtunut paljon uusia mahtavia kokemuksia rakkaan hevoseni kanssa ja todella hauskaa ja ihanaa seuraa. Yllätyksenä katsojina olivat monet entiset tallitoverit, joten päivä oli jokseenkin täydellinen. Lauantai ei sitten mennyt ihan yhtä nappiin, mutta kerron siitä lisää pian. Nyt olen ihan rättiväsynyt kaikeasta ajamisesta ja pienestä terveestä jännittämisestä. Oli sitten vielä pakko lähteä miehen kanssa lenkille, sillä Mari sanoi monta kertaa että istuntani on parantunut ja olen suorempi, joten ehkä kaikki rehkiminen kannattaa:) Nyt aion rojahtaa sohvalle ja lasken minuutteja kunnes Ella tulee kotiin isänsä luota.

SUURI KIITOS vielä Riikalle kaikesta avusta ja Jessille kameran käytöstä. Olette aivan mahtavia.

Luonnon antia ja Marin kurssi

Tänään palauteltiin parin rankemman päivän jälkeen lihaksistoa metsäkävelyllä. Thor tuntui todella hyvältä ja suoralta. Oma runkokin oli jokseenkin suoran oloinen. Pieniä ravipätkiä otettiin ja lopussa ravi oli niin isoa ja näyttävää että oksat pois.

Huomenna on vuorossa Marin kurssi ja sitä on odotettu. Thor on putsattu ja kamat kiillotettu. Nyt kun malttaisi vielä nukkua. Ihana Riikka tulee taas mukaan auttamaan.

Hevosen intervallitreeni

Luin mielenkiintoisen koosteen Adelinde Cornelissen ruotsissa pidetystä klinikasta Hippsonin verkkosivuilta. Kirjoituksessa on paljon mielenkiintoisia ajatuksia, mutta yksi joka eritoten jäi mieleeni oli seuraava asia:

Adelinde puhuu taukojen tärkeydestä. Hän treenaa itse ja on sen kautta ymmärtänyt, että tauot tekevät treenaamisesta entistä suotuisampaa. - Näen ratsastajia, jotka ratsastavat täysillä puoli tuntia, kävelevät hetken ja jatkavat jälleen toisen puoli tuntia, sanoo Adelinde. 

- Koska treenaan itse tiedän, että on tehokkaampaa tehdä monta lyhyttä, mutta intensiivistä treeniä ja levätä välillä. Pidä monta käyntitaukoa, anna hevosen hengähtää ja aloita jälleen alusta. Mieti myös käyntiä kouluohjelman näkökulmasta, ei pelkästään hevosen lepohetkenä. Kouluohjelmissa hyvästä käynnistä saa pisteitä, joten harjoittele myös sitä.

Olen käynyt valmennuksissa, jossa pidetään tuo Adelinden mainittu yksi lyhyt tauko, valmennuksissa jossa ei pidetä ollenkaan taukoja ja jotkut valmentajat taas ovat sitä mieltä, että taukoja voi olla enemmänkin. Olen aina pitänyt melko vähän taukoja hevosten kanssa ja kun Masin sai alkuaikoina tunnin jälkeen vertymään tuntui melkein pelottavalta antaa ohjat pois, sillä yleensä kaikki lössähti siihen samaan syssyyn. Thorin kanssa taas tauot sopivat hyvin ja luettuani tuon artikkelin olen melkein sitä mieltä, että taukoja voisi olla paljon enemmän ratsastuksessa.

Pidätkö sinä paljon hengähdystaukoja ratsastaessa? Ja mitä mieltä ylipäänsä olet hevosen intervallitreenistä?

Lue myös: 
Pikku veijarit
Huonosti peruskoulutettu
Kuin Klimke ja Franziskus konsanaan
Kari Vepsä ja Son of Thor (4 Your Horse -seminaari 10 2015)
Ella ja Thor leikkivät (joulukuu 2015)

Suora hevonen ja kontrolloitu ulkokylki

Susanna ja Thor maastoilivat jälleen lauantaina Maasan ja Eemelin kanssa ja sain ihanan kuvakollaasin. Oli tietenkin heti pakko urkkia miten kuvat on saatu tuolla tavalla vierekkäin ja kyseessä on applikaatio nimeltä Diptic. Innostuin tietenkin ja sain tehtyä ihan oman kollaasin tyttöjen päivästä Aktiivitallilla:) 

Paljon on viikonloppuun mahtunut. Muun muassa mahtava illallinen ystävien seurassa kotonamme lauantaina, Ellan vetämä Gagnam-style tanssi ja kaikenlaista muuta hauskaa.

Sunnuntaina pidin ensin tunnin Carolinalle ja Marillalle ja pikkuiset laukkasivat molempiin suuntiin maneesissa ilman mitään ongelmia. Siinä vaiheessa olin jo melkein hieman hermostunut, sillä odotin Johannaa niin paljon ja täytyy sanoa, että tunnin ohjeet menivät melkeni hieman ohi, sillä keskityin niin täysillä ratsastamiseen ja olin niin tohkeissani kun sain vihdoinkin taas neuvoja Johannalta.

Maneesiaikataulut olivat menneet hieman ristiin, joten toinen hevonen hyppäsi samalla. Se ei kuitenkaan yhtään menoa haitannut eikä Thor reagoinut mitenkään toisen hevosen loikkiin tai siihen, että se tuli laukkaa ihan vierestä (ja hyvä, että tottuu kaikkeen).

Johannan kanssa aloitettiin perusasiasta: Hevosen suoruudesta. Kun hevonen on suora myös muut asiat helpottuvat. Eli ei kuin neliölle ja jokaisessa kulmassa piti tuoda etuosa esimerkiksi oikeassa kierroksessa oikealle niin, että ulkokylki tuli mukaan. Käännöksen piti olla nopea ja omat avut likaså. Ja kappas vain, tehtävä ei ollut helppo, mutta kun se alkoi sujumaan ja Thor keskittyi, Thor alkoi samalla myös kantaa itseään. Johanna ei halunnut taivutusta ollenkaan vaan piti vain olla tarkka siitä, että kontrolloin täyin Thorin ulkokylkeä. Koska kun se on kontrollissa, kontrollissa on yleensä myös kaikki muu.

Ravissa jatkoimme samaa harjoitusta. Kun se sujui meidän piti pidentää ravia ja hidastaa ennen jokaista kulmaa. Pidentää piti vain niin paljon kun ehti hidastaa ja harjoitus ei oikein sujunut. Hidastamiset eivät tulleet istunnasta ja Thor ei kuunnellut. Johanna vaihtoi harjoitusta niin, että siirsin Thorin käyntiin ennen kulmaa, takaisin raviin, hieman eteen ja jälleen takaisin käyntiin ennen kulmaa. Kun se sujui saimme jälleen kokeilla samaa ravissa ja yhtäkkiä tahdin muutokset tulivat kuin itsestään. Töitä sain tehdä, mutta Thor oli aivan mahtavan tuntuinen. Ravintahtia muuttaessa Johanna pyysi minua miettimään rintakehää ja lantiota kevyesti auki, jotta pääsin mukaan Thorin isoon raviin.

Laukassa keskityimme vain suoruuteen ja siihen, että omat kädet pysyivät hiljaa paikallaan ja istuin oikein syvään satulassa. Johanna muistutti taas sadannen kerran (ja Johanna jaksaa muistuttaa) käsistä ja selitti miten jousto ei tule siitä, että päästän ohjia pidemmäksi ja lyhennän taas. Ja kas kummaa. Ohjat pysyivät kuin pysiyvätkin käsissä ja laukka muuttui ilmavaksi ja rullaavaksi.

Tunnin aikana Johanna sanoi, että ajatus on nostaa ulko,- ei sisäkylkeä. Ja kun menin kevyttä ravia hän sanoi, että nyt voit antaa Thorin venyttää ulkokylkeä ja taivuttaa molempiin suuntiin. Tämän takia ihailen Johannaa valmentajana. Hänellä on aivan uskomaton tietotaito hevosista, sen rakenteesta ja myös ihmisen anatomiasta ja joka ikinen kerta saan ahaa-elämyksiä tunneilla.

Johanna oli sitä mieltä, että Thor on aivan eri hevonen ja paljon suorempi kuin vuosi sitten. Nyt on enemmän kyseessä omat vanhat huonot tavat, jotka kaipaavat vain kovasti muistuttelua.

Marilla ja Caroline

Tällainen tyyppi löytyi pihalta kuljeksimasta.

Tytöillä oli tällä kertaa yksityistunti tallinomistajan tyttären Evan kanssa ja tunti oli vallan onnistunut. Evan tyyli sopi tytöille erinomaisesti ja molemmat oppivat jämäkkyyttä ja tarkkuutta. Eva painottikin, että kyllä sitä ehtii tekemään vaikka mitä, mutta ensin pitää saada perusasiat kuntoon. Jossain vaiheessa Ella tokaisi: "Jag har ont i magen", johon Eva sanoi "Det kallas för muskler hördu gumman". Aivan mahtava asenne ja tytöt saivat juosta hevosten kanssa takaisin tallille koska myös ratsastajan täytyy olla hyvässä kunnossa.

Pidin myös kovasti siitä, että Eva kävi perinpohjaisesti läpi harjaamisen, kavioiden putsaamisen, miten satula ja suitset laitetaan ja miten ylipäänsä tulisi olla hevosten seurassa.

Eilen kun tulimme tallille Päivi ja Lissu kyselivät maastoseuraa ja eikun hevonen puhtaaksi ja metsää kohti. Oli aivan mahtava ja pitkä maastolenkki. Lissu ja Thor eivät olleet oikein maailman helpointa seuraa, sillä välillä Lissu kääntyi ympäri ja nousi pystyyn tai sitten Thor keksi että tuo on hyvä idea kääntyä yhtäkkiä toiseen suuntaan. Pysyimme kuitenkin molemmat selässä ja vaikka Thor hieman innostuikin ja laukassa tuli oikein hiki kun piti tehdä niin paljon töitä kovassa vauhdissa, niin Thor oli todella rento ja kontrolloitu. Suskin maastoilut ovat selvästi tehneet hyvää.....

Lue lisää:
Tavoitteena suoruus

My little street dancer

Badgastein

Hevosen leikki

Ai että, eläinten käytösneuvoja Jaana Pohjolalla on mielenkiintoisia kirjoituksia. Tänään hän käsitteli uuttaa näkymää hevosten leikkiin. En edes ollut ajatellut asiaa tästä näkökulmasta. Kiitos Jaana!

Noin muuten, niin olimme Thorin kanssa Tiinan estetunnilla tänään ja Ellan, Ellenin ja Emmin kanssa tivolissa.

Thor ei yleensä katsele mitään, mutta tänään punainen portti hirvitti. Teimme pari niin isoa loikkaa, että oksat pois. Olin toisella kerralla jo satulan takakaarella, mutta olin niin ylpeä että menimme yhdessä yli. Ja mitä loikkia. Thor käyttää jo hieman selkää hypätessä ja tuntuu niin hienolta, kun pomput ovat isoja ja ponnekkaita.

Oli ihanaa viettää iltaa sateessa tivolissa. Eihän se ole sääästä kiinni vaan varusteista.

Rodrigo Pessoan tie tähtiin

Koska tämä mun heppahulluus on jo muuttunut maaniseksi ja maksoin Epona TV:n kuukausimaksun, täytyy nyt taas jakaa hieman mielenkiintoista tietoa. Epona TVssä on paljon kiinnostavia hevosiin liittyviä dokumentteja kuten muun muassa eläinlääkäri Dr. Sue Dysonin haastattelu "Test your eye for good feet". Dokumentissa näytetään erilaisia kavioita ja sen jälkeen Sue kommentoi mitä mieltä hän on kavion muodosta.

Eponan dokumentit voisivat kuitenkin olla kerronnaltaan mielenkiintoisempia ja välillä jään kaipaamaan lisätietoa. Niistä kuitenkin oppii paljon ja kohta olen jo katsonut suurimman osan. Löysin myös tänään Dom and Jimmie Schrammin tuottaman TV formaatin nimeltä Evention ja katsoin jakson How to deal with a Spooky Horse. Hauska idea kertoa hevosmaailman "how to" asioita.

Tämän viikon top 1 dokumentti on kuitenkin Rodrigo Pessoan tie tähtiin. Todella mielenkiintoinen kuvaus Pessoan elämästä nuoresta pojasta aina aikuisikään asti. Dokumentti kuvaa hienosti Pessoan elämää tuloksien ja hevosten kautta ja onnistuu kertomaan miltä tuntuu kasvaa maailmankuulun esteratsastajaisän Nelson Pessoan poikana. Dokumentin voi katsoa Hippsonin sivuilta tai suoraan You Tubesta.

Onko hyvä ratsastaja pudonnut sata kertaa?

Kuva lainattu verkosta

"Hyvä ratsastaja on pudonnut sata kertaa."

"Hevosen selästä tippuu ainakin kerran joka toinen vuosi." 

Kuulustavatko lauseet tutuilta? Ja näyttääkö kuva tutulta? Olen itse tippunut noin 200 kertaa hevosen selästä. Joskus kiitolaukasta, joskus pukkilaukasta, välillä kun hevonen on noussut pystyyn, melko usein esteitä ylittäessä tai ehkä ennemminkin alittaessa tai ihan vain kun Masi ei väistänyt puunrunkoa.

Tippumiset jotka muistuvat mieleen ovat ehdottomasti seuraavat: 

Noin kymmenvuotiaana sain todella villin hevosen maastoon ratsastusleirillä Inkoossa (saimme aina villeimmät hevoset Tiinan kanssa. Ja tuona aikana villejä hevosia oli monta). Tai siis en tiedä hevosen villeydestä, mutta sitä ei kai oltu ratsastettu pitkään aikaan. Ei kauaa kestänyt kun lensin kiitolaukasta ja yritimme sen jälkeen vaihtaa hevosia Tiinan kanssa. Tiina ei edes päässyt selkään asti ja vasta kolmas ratsastaja onnistui pysymään hevosen selässä koko kotimatkan tallille asti.

Toinen muisto on Soukan tallin leiriltä kun tarkoitus oli ratsastaa muiden perässä maastoesteitä. Kaikki muut menivät edeltä ja eihän me mitään esteitä tultu vaan täyttä vauhtia pukkilaukkaa muiden perään (tuona aikana opettajat nauttivat hieman siitä kun me lenneltiin ympäri ämpäri.) Toinen kerta oli Soukan tunnilla kun kävimme viereisessä metsässä maastossa. Kaikki hevoset pillaantuivat ja suurin osa tuntilaisista lensivät selästä. Muistan kun olimme Tiinan kanssa jo hieman hämärtävässä metsässä ja ihmettelimme missä kaikki olivat.

Ranskassa tarkoitus oli hypätä 120 cm esteitä ihanan ja suuren kimon kanssa. Koosta päätellen 120 cm esteen ei olisi pitänyt olla kimolle mikään ongelma, mutta joka kerta ylin puomi putosi. Siitä mentiin sitten esteen sekaan ja minä mukkelis makkelis. Valmentaja hyppäsi selkään, potki kimon verille kannuksilla ja pakotti hevosen ylittämään esteen. Kimo ei kuitenkaan saanut estettä ylitettyä, minä itkin koska en kokenut että kimoa olisi pitänyt kohdella niin huonosti ja valmentaja kertoi miten hevosille pitää näyttää kaapin paikka. Pari tuntia myöhemmin hän kuitenkin sanoi minulle, että hän oli varmaan väärässä. Nuori kimo ei vain tainnut olla vielä valmis sen korkuisiin hyppyihin.

Ranskassa ratsastuskoulussa ratsastin aivan ihanalla hevosella, mutta täysin odottamatta se säntäsi pukkilaukkaa ympäri maneesia ja lensin selästä. Ehdin onneksi katsoa paikan, sillä muuten olisi voinut käydä hassusti. Opettaja hyppäsi selkään, hevonen teki samalla tavalla, mutta opettaja pysyi jollain ihmeen kaupalla selässä.

Kun pidin tunteja Knaperbackassa estevalmentaja ei oikein tahtonut uskoa, että en ollut hypännyt pariin vuoteen ja korotti esteen korkeaksi. Oli vasta kulunut joitain kuukausia synnytyksestä, rojahdimme keskelle korkeata estettä ja tuntui siltä, että vatsassa hölskyi. Siitä ei sitten mennyt kuin pari kuukautta kun löysin itseni Western-kurssilta, innostuin laukkaamaan hieman liian kovaa, hevonen innostui myös ja lensin melko pitkälle ylös ja rojahdin takaisin alas. Ja taas hölskyi paikat.

Kerran Tiina ja minä kävelimme pimeässä pellon ympäri Masin ja toisen hevosen kanssa ratsastustunnin jälkeen. Molemmilla oli jalustimet pois jaloista, kun koira yllätti meidät. Molemmat hevoset kääntyivät ja säntäilivät kiitolaukkaa takaisin kotiin. Tiina lensi suoraan ilmaan eikä onneksi osunut pellolla sojottaviin puomeihin. Koska Masi ei aina ole nopein käännöksissään pysyin selässä. Se ei kuitenkaan auttanut sillä kertaa, kun Tiina tipahti suoraan oman nilkan päälle. Auts!

Kari Vepsää on haastateltu usimmassa Hippos-lehdessä (2/2013): 

Silloin vanhan säännön "hyvä ratsastaja on pudonnut sata kertaa" satanen menee nopeasti rikki. Sata putoamista ei tee ratsastajasta taitavaa, ja lause on Vepsän mielestä muutenkin aivan älytön. "Yhtään putoamista ei tarvita. Myös varpaille astumisilta ja muilta pienemmiltä haavereilta pitäisi voida välttyä, isommista onnetomuuksista puhumattakaan."

Olen osittain samaa mieltä Vepsän kanssa. En ole varma tarvitaanko tippumisia ollenkaan. Kun ratsastimme vuosia hevosia maalla Tiinan kanssa ja kävimme paljon maastossa me ei koskaan tiputtu. Ei kertaakaan.

Ratsastin ensimmäistä kertaa 4-vuotiaalla Ilonalla jota olin hoitanut syntymästä asti ja Tiina tippui toisen hevosen selästä. Tiinan ratsastama hevonen jatkoi matkaa kotia kohti, mutta Ilona ei liikahtanut ja käveli rauhallisesti kanssani takaisin tallille.

Eli voisiko se kuitenkin olla niin, että putoamisia sattuu niin kauan kuin on hevosten kanssa tekemisissä, mutta voidaanko niiltä melko pitkälti välttyä jos hevoseen rakennettu luottamus on vankka, pakoreaktiot lieviä ja hevonen on terve eikä käyttäydy huonosti esimerkiksi kipureaktion takia.

Pullukoita kaitsimassa

Jätin tänään ratsastamisen välistä, sillä ystäväni Sutu kutsui viime viikolla mukaan todella mielenkiintoiseen luentoon. Rakas, sinusta on tullut pullukka -ohjelman juontaja Jenni Levävaara oli tulossa Hipposporttiin keskustelemaan ravinnon tärkeydestä ja jakamaan treeni- ja treenin jälkeiseen palautumiseen liittyviä vinkkejä.

Mukana oli innostunutta porukkaa ja kysymyksistä ei meinannut tulla loppua. Jenni oli todella inspiroiva ja luonnollinen luennoitsija ja sain jälleen paljon uutta ajateltavaa. Neuvot jotka saimme ravintoon ja kuntoiluun liittyen inspiroivat jälleen entistä terveellisempään elämäntapaan. Jenni on myös opiskellut pääkoppaan liittyviä asioita viimeiset vuodet ja korosti sitä, että ihminen on holistinen kokonaisuus ja kaikki asiat vaikuttavat kaikkeen. Esimerkiksi stressi ja unenvaje voivat heikentää urheilun jälkeistä palautumista. Kirjoitan lisää luentoon liittyvistä havainnoista parin päivän sisällä.

Kun opiskelin lisää ja kävin joogassa, meidän tallin luottoratsastaja Suski kävi ensimmäistä kertaa Thorin selässä. Suski ja Thor olivat Ossin ja Eemelin kanssa maastossa ja kaikki oli mennyt oikein hyvin. Suski kun ei sen koommin mieti ja on edelleen yhtä rämäpää kuin itse oli joskus nuoruusvuosina. Mikä sen parempaa maastoiluseuraa nuorelle hevoselle. Hieman Suski kyllä naureskeli, että iso oli askel ja vatsalihakset huusivat Hoosiannaa. Mukava oli kuulla miten  Thor oli reagoinut hyvin keskivartalon apuihin ja pieninkin vatsanlitistys oli toiminut tahtia hidastaessa. Kiitos todella paljon avusta Suski!

Istu omien polvien takana

Tällainen fiilis oli tänään Iian tunnin jälkeen:

"The feeling when you walk with your horse in the rain, go for your lesson and realize that two years of hard work, correcting the problems in the mouth, finding a good ferrier and an insanely expensive saddle later, the beginning of a dance is there. Just a small waltz, but the beginning. Moments that you live for."

Aamulla satoi kaatamalla kun ajoin tallille, nappasin hermostuneen Thorin (hän sai odottaa puoli tuntia yksin sisällä kun kaikki kaverit pääsivät ulos) ja suuntasimme maneesiin. Vuorossa oli taas pitkästä aikaa Iia Wennerstrandin valmennus ja vaikka oli varhainen aamu oli niin kivaa päästä tunnille. Ja mikä tapa aloittaa aamu:)

Tänään harjoittelimme koordinointia ja sitä, että meillä on ulkolavan kontrolli ja ulkoavut läpi. Teimme uralla pohkeenväistöä pari askelta sisäänpäin ja taas takaisin uralle. Harjoituksen ajatuksena ei ollut vain väistää vaan ennemminkin katsoa, että hevonen on suora rungosta ja pysyy suorana koko harjoituksen ajan. Käynnin jälkeen teimme samaa harjoitusta ravissa ja vaikka ravi oli haastavampi saimme joitain hyviä pätkiä. Thor tuntui kaiken kaikkiaan melko suoralta ja hyvältä. Thor oli myös tasaisempi kuin aikaisemmin suoria uria ratsastaessa. Thorin kanssa on paljon helpompaa tehdä harjoituksia ympyröillä ja hakea apua volteista. Mutta heti kun kyseessä on suorat urat, tahti kiihtyy ja oma istunta herpaantuu. Iia painottikin monta kertaa, että minun pitäisi istua paremmin satulaan ja miettiä, että istun omien polvien takana. Jään helposti hieman etukenoon ja seisomaan jalustimille. Voisinpa sanoa, että se johtuu huippu-urastani esteratsastajana, mutta niinhän ei asia ole. Jotkut vanhat tavat kun vain kuolevat hitaasti.

Jatkoimme sitten harjoitusta laukassa, niin että väistätimme hevosta (tarkoitus oli väistää ravissa, mutta teimme harjoituksen käynnissä) esim. vasemmassa kierroksessa pari askelta vasemmalle, suoristus ja vasemman laukan nosto. Tässä piti olla tarkkana, että ulkoavut ovat läpi eikä ulkolapa työnny oikealle. Kun avut menivät läpi, laukat nousivat todella nätisti ja tunsin oikein miten lavat tulivat ylös ja paino tuntui työntyvän taakse. Sen jälkeen laukattiin kierros keskiympyrällä, siirtyminen raviin ja jälleen lyhyellä sivulla väistö ja laukannosto. Thor nosti aina oikean laukan oikeassa kierroksessa ja siirtymiset raviin olivat pehmeät. Ylpein olin siitä, että Thor lyhensi ravia pelkästään istunnan ja ajauksen avulla ja yhteistyö oli kevyttä ja melko tasaista. Iia sanoikin, että "kyllä sinä Kia osaat, sun pitää vain hieman kasata itsesi." 

Pidin tunnin Lisille ja Outille eilen Tampajalla ja tapasin Sannan, joka hieroi Thoria aikaisemmin. Kerroin Thorin hammasongelmista ja hän kertoi, että tutun hevosta raspataan kolmen kuukauden välein, muuten hevonen jäykistyy. Totesimme, että purentavika on hevosella todella iso ongelma, mutta kun tietää vaivojen syyn täytyy vain huomioida säännöllinen hoitoväli. Sanna muistutti myös, että Thor oli ihan järkyttävän vino vielä vuosi sitten, joten sovimme, että Sanna tulee toukokuussa katsomaan Thoria Inkooseen. Todella mielenkiintoista kuulla mihin suuntaan Thor on Sannan mielestä kehittynyt.

Tänään oli tarkoitus pitää tunti Marillalle ja Karoliinalle, mutta maneesissa jatkui tunnit joten kävimme vain kentällä kävelemässä ja ravaamassa lyhyitä pätkiä. Olin myös ajatellut maastoilla rakkaan Masimme kanssa, mutta kolea sää ei vain mitenkään houkutellut. Onneksi Tiina on menossa huomenna käymään tallilla.

Eilen kävimme Thorin kanssa tutustumassa isoon tiehen ja kävimme läheisellä kentällä. Thor oli todella täpinöissään, mutta pysyi kuitenkin kontrollissa. Kentällä sain hieman juoksutettua Thorin ja naureskelin, kun Thor tuijotti joka suuntaan ja oli ihan varma, että kohta joku tulee ja syö meidät. Onneksi osaan yleisimmin pysyä itse rauhallisena ja pikku hiljaa Thor tuntuu tottuvan asioihin. Uskon kuitenkin, että on tärkeätä venyttää rajoja aina vain pidemmälle, jotta Thorista tulisi mahdollisimman maastovarma. Kun kävelimme kotiinpäin Thor huokaisi syvään, rentoutui ja tuntui jopa hieman väsyneeltä. Onhan se iso asia käydä jo hieman pidemmällä.

Joskus kinuaminen kannattaa

Jee, joskus kinuaminen kannattaa. Olen nyt kohta vuoden yrittänyt saada Johannaa valmentamaan meitä Inkooseen. Johannan filosofia ja valmennustyyli istui täysin omaani enkä ole Australiassa asumisen jälkeen tavannut juuri minulle niin sopivaa valmentajaa. Jokaiselta tunnilta sain irti jotain uutta ja Johanna osasi avata asiat hyvin. Johanna keskittyi myös paljon istuntaan, joka on oleellinen osa hyvää ratsastusta. Ja ehkä tärkein asia. Johanna uskoo pitkäjänteisen työhön eikä yritä saada liian nopeasti asioita eteenpäin jos hevosen lihaksisto tai ratsastaja eivät ole siihen valmiita.

Ja vihdoinkin kinuaminen kannatti. Viikon päästä saamme nauttia Johannan valmennuksesta jälleen. Ihanaa viikonloppua!

Tallilla on säännöt

Nyt oli taas pakko jakaa tämä mahtava kuva ja hieman linkkejä. Inspiroituneena lukijan kysymyksestä "eikö tuo 'vastataivutus' ole sama asia kuin avotaivutus :)? tai mikä ero niillä sitten on..?" löysin paljon  uutta tietoa ja lisäsin kirjoitukseen sulku- ja vastataivutus loppuosaan mielenkiintoisia linkkejä.

Ja täältä USEFin (United States Equestrian Federation) sivustolta löytyy loppuvuodeksi luettavaa:
USEF (United States Equestrian Federation)

Passion for Riding blogista löytyi mahtava linkki artikkeliin Understand How to Ride the Horse "Forward into the Bridle in Balance".

Ja vielä loppukevennyksenä Kavioliitossa 30 v. -blogin kirjoitus Tallilla on säännöt

Tänään kävimme Thorin kanssa juoksemassa. Siis ihan lenkillä. Välillä on vaikeata pysytellä vauhdissa mukana, mutta tähän asti lenkkituokiot ovat onnistuneet melko hyvin.

Perusasiat kuntoon

Pääsiäisen jälkeen olen ehtinyt tallille melkein päivittäin ja keskiviikkona Jaana tuurasi Ullan tunnilla.  Thor oli aivan super hyvän tuntuinen heti tunnin alusta ja pysyi todella tasaisena ja ryhdikkäänä. Tasaisuudella oli merkittävä ero siihen miltä Thor tuntui ennen raspausta. Yritän nyt olla miettimättä liikaa hampaita, mutta tuntuu siltä, että haluaisi käydä päivittäin tarkistamassa, että piikkejä ei vain ole syntynyt lisää.

Jaanan tunnilla teimme neliöllä puolikkaita etuosakäännöksiä kulmiin ja jatkoimme harjoitusta ravissa. Ravissa piti hidastaa ennen kulmaa, viedä hieman takaosaa ulos ja suoristaa jälleen. Ulkoapujen piti olla hyvin läpi, jotta Thor ei lähtenyt viemään takaosaa liian paljon ulospäin. Harjoituksen jälkeen saimme ravata hevosia hieman eteen ja Thorilla oli todella hyvä ravi. Laukassa harjoittelimme lyhentämään laukkaa ja pidentämään ja meillä oli paljon hyviä pätkiä.

Torstaina kävimme pellolla kävelemässä ja keskityimme vain siihen, että Thor olisi rento. Thoria jännittää melko paljon yksin maastossa, joten yritämme maastoilla paljon. Pelloilla on talvisin helppoa koska voin ohjata elämäniloisen polleni lumihankeen, kun meno yltyy liian railakkaaksi.

Perjantaina Ossi ohjasajoi Thorin. Ossi ohjasajoi ensimmäistä kertaa kun olin reissussa ja se oli mennyt todella hyvin. Olen niin kiitollinen jos Ossi ehtisi ajaa Thorilla aina välillä, koska se on hevoselle maailman parasta liikuntaa.

Eilen tytöillä oli tunti Aktiivitallilla ja Ella tippui jo toisen kerran pikku shettikseltä. Shettikset ovat sellaisia riiviöitä. Muistan kun tipuin itse konsanaan pienenä niiden selästä.

Suuntasimme sitten vielä Thorin luokse ja kun Benjamin ja Ella pitivät huolen siitä, että Thor ei jäänyt portille minä ohjasin Thorin esteille. Lopulta Thor ravasi itse koko kentän ympäri, hyppäsi esteet ja jatkoi jälleen matkaa. Ella antoi paljon nameja Thorille ja meillä oli hauskaa yhdessä.

Tänään oli tarkoitus mennä seuraamaan Collianderin kurssia Kilon tallille, mutta meillä oli Monikan valmennus ja lupasin ruokkia tallin hevoset neljältä, joten tuntui siltä, että ohjelmaa olisi ollut hieman liikaa. Todella sääli sinänsä, sillä kurssi oli ollut mielenkiintoinen. 

Tänään kävimme moikkaamassa Tiinaa, Riikkaa ja Masia Thorin kanssa ja sen jälkeen kävelimme maneesiin. Monikan tunti oli todella hyvä tänään ja vaikka Thor sai tehdä töitä, niin tuntui melkein siltä, että minä sain tehdä vielä enemmän. Sain todella miettiä vatsalihaksia ja oman vartalon koordinointia ja yritin keskittyä kovasti siihen, että siirtymiset, käännökset ja kaikki muukin tulee oman vartalon kautta eikä käsien.

   

Thor liikkui taas oikein hyvin tänään, mutta teimme paljon haastavia harjoituksia, joten tunti ei ollut helppo. Alussa harjoittelimme siirtymisiä siirtymisten perään ja totesimme yhdessä Monikan kanssa, että vaikka Thor osaa paljon, niin jossain vaiheessa koulutusta perusasia kuten siirtymiset on unohtunut tai opetettu täysin väärin. Ja kuten Monika sanoi, niin kyllä Thorin saa näyttämään nätiltä ja letkeältä, mutta jossain vaiheessa tulee vastaan se tosiasia, että yksi kulmakivi koulutuksesta on kateissa. Ja vaikka välillä miettii, että jaksaako näitä siirtymisiä nyt ihan näin paljon, niin yksi puolen vuoden tavoitteistani Thorin kanssa on opetella tuo perusasia ja hyvin. Eli tästä lähtien me siirrytään ja paljon:) 

Teimme myös tänään laukka-ravi siirtymisiä melko tiuhaan tahtiin ja sain pari hyvää siirtymistä Thorin kanssa. Keskityimme myös koko tunnin ajan siihen, että Thor aktivoisi jalkojaan ja olisi letkeämpi rungosta. Thor on kyllä letkeä kaulasta, mutta Monika halusi runkoa joustavammaksi ja takajalat aktiivisemmaksi ja nopeammaksi. Monika korosti kuitenkin, että hän ei halua pidempää askelta ja liian nopeaa tahtia, sillä heti kun askel pitenee liikaa, Thor ei vielä jaksa kantaa itseään ja tulee liian etupainoiseksi. Myös laukkaa ratsastimme melko lyhyenä ja ryhdikkäänä, niin että Thor nousi hieman lavoista ikään kuin ylöspäin. Ja hyviä pätkiä oli. Jossain vaiheessa tunsin miten itse pääsin istumaan ryhdikkäänä ja sain siirtymiset läpi pelkästään istunnan avulla. 

Ja olenko muistanut sanoa miten kiitollinen olen, että saan omistaa ja ratsastaa kahdella näin upealla hevosella. Välillä pitää oikein nipistää itseään. 

Masin etujalkojen nivelet piikitettiin pari viikkoa sitten ja hampaat katsottiin. Hampaissa ei ollut sanomista ja eläinlääkäri oli kehunut Masin olemusta kovasti. On kuulemma todella hyvässä kunnossa 22-vuotiaaksi:) 

Lue myös:
Ne pienet asiat

How Much Weight is Acceptable?

Copyright Jane Savoye / Riding Light

Just a little thought evoker and yet another reminder that it is not only enough that the horse is the fit partner when working together.

Also have a read: How much weight can a horse carry?

Uusimmassa Hippos-lehdessä oli artikkeli, jossa todetiin, että ratsastajan maksimipaino on 15 % hevosen painosta. Paljonko on siis paljon? Keskivertohepalla jo 75 kiloa alkaa siis olla liikaa.

Ei ihan kuten Strömsössä

Ei mennyt ihan kuten Strömsössä, kun kävimme murtsikoimassa Kauniaisissa ystävien kanssa eilen illalla. Pyöräilijät naureskelivat, mutta vuoden viimeisistä murtsikkahetkistä oli pakko nauttia.

Muuten ilta olikin mitä mahtavin. Ihanaa seuraa, saunomista, uimista, hyvää ruokaa ja naurua:)

Tällaista meillä tänään

For these moments

Näiden hetkien takia olen nauranut itseni kipeäksi, istunut tyhjän ja venytetyn lompakkoni päällä itkien mudassa, kestänyt huonoa asiakaspalvelua kengittäjiltä, hakenut noin 500 satulaa vuoden sisällä sovitukseen, yrittänyt suoristaa omaa vartaloa ja jälleen lompakkoani fysioterapeutilla, kraniosakraaliterapialla, hierojalla jne. Olen jaksanut urheilla entistä enemmän (rakentanut lihasvoimaa ja venytellyt, sillä ratsastaja tarvitsee molempia) ja ajanut hevosen hammashoitoon Vermoon puolen vuoden välein.

Nuo pienet hetket hevosen kanssa, kun kaikki loksahtaa paikoilleen ja hevosen liike tuntuu kevyeltä, tasaiselta ja hyvältä ja tanssi ei ole kaukana. Niiden hetkien takia tämä kaikki kannattaa.

Nämä hetket taas, katsokaa Jillan blogin kirjoitus, Hei me lennetään!, ovat sellaisia jolloin sain ensimmäistä kertaa perheeni innostumaan hevosiin liittyvästä videosta.

Vaikka olo on mitä mahtavin juuri tänään ja hevosten kanssa kokemat onnistumiset ja epäonnistumiset vaikuttavat omaan mielialaan halusin jakaa nämä lainatut mietteet Mary Wanlessin kirjasta Mielekästä ratsastusta. 

"On omaksuttava ajatus, että hyvin ratsastamisessa on kyse lihasjänteyden kehittämisestä, jonka ansiosta vartalo kyetään pitämään vakaana (samalla kun liikkumavapaus nivelissä säilyy.) Huomaa, että tämä on pitkäkestoinen oppimisprosessi, joka tulee samanaikaisesti sekä haastamaan että kehittämään ymmärrystästi hevosen ja ratsastajan välisestä vuorovaikutuksesta. Alkuvaiheessa oppimista hidastavat merkittävätsti ratsastajan päähän iskostuneet uskomukset ratsatukseen vaadittavista taidoista, oppimisesta sekä siitä, millä tavalla ratsastaja vaikuttaa (tai ei vaikuta) hevoseen. Tämän lisäksi useimmat ihmiset haluaisivat, että oppimisprosessi olisi erilainen, ja ennen kaikkea helpompi, kuin se todellisuudessa on. Aloita toteamalla, tarvittaessa joltakulta apua pyytäen, mitkä kohdat omassa kehossasi kaipaavat jäntevöittämistä, ja tiedosta, että samalla kun vähitellen opit korjaamaan heikkouksia, ratsastamisen taito alkaa hitaasti paljastaa salojaan sinulle. 

Oppimisprosessin edetessä korjataan kulloisellakin hetkellä huomattavampia heikkoja kohtia ja opitaan tiedostamaan se, miten heikkoudet ovat rajoittaneet yhtäältä ratsastajan, toisaalta hevosen suoritusta. (Ja tässä tulee se pointti minkä halusin teille kertoa.) Ja juuri kun tunnet olevasi seitsemännessä taivaassa uusimman oivalluksesi ja sen myötä tekemiesi muutosten ansiosta, hevosesi löytää uuden porsaanreiän ja tulee paljastaneeksi seuraavaksi heikomman kohtasi, jonka kimppuun sinun on käytävä. Korjaa se, koe taas itsetyytyväisyyden vaihe ja valmistaudu uuteen pettymykseen, kun hevosesi osoittaa sinulle jälleen seuraavaksi merkittävimmän virheen tekniikassasi. Ja niin edelleen. Onnistumisen salaisuus on se, että et päästä onnistumisen jälkeistä hyvänolontunnetta kasvamaan liian suureksi, jotta väistämättä seuraava paluu arkeen, jossa kaikki palaset eivät sittenkään vielä ole täysin loksahtaneet kohdalleen, ei tuottaisi ylivoimaista pettymystä. Muista, että matkanteko ei ole vain puolet hyvista vaan kaikki, mitä ylipäätään on tarjolla. Mitän lopullista perillepääsyä ei ole olemassakaan. 

Matkaa tehdessäsi suorista itsesi hyvin, jännitä alavartalon lihastuki, juurruta itsesi satulaan opettele hengittämään kunnolla. Kun katselet todella taidokkaita ratsastajia, huomaat, että heidän tyyneytensä, voimansa ja vaikutusvaltansa hevoseen on peräisin alavartalon lihastuesta ja kehon lihasjänteydestä. Älä usko satuja, joiden mukaan voit yltää samaan kuin he vain yksinkertaisesti rentoutumalla satulassa."

Wanlessin kirja Mielekästä ratsastusta kannattaa ehdottomasti lukea. Joudun palauttamaan kirjan, joten olen viime päivinä katsonut sitä tarkemmin ja huomasin keskittyväni aktivoimaan keskivartalon lihaksia normaalia ahkerammin tunnilla tänään. Ja tiesitkö, että reiden käyttäminen vipuvartena saa ratsastajassa aikaiseksi imun, joka nostaa hevosen selkää ylöspäin kohti ratsastajaa. Ja, että vaikutuksesta saa paljon voimakkaamman käyttämällä "etujänteitä" (etureiden yläpäässä olevia jänteitä). Olen ihmetellyt omia kipeytyviä etujänteitä ja nyt selvisi, että se onkin hyvä asia.

"Sinun tulisi koko ajan kyetä tuntemaan häpyluusi kulmiin kiinnittyvät jänteet satulaa vasten. Niiden samoin kuin sisäreisien yläosan kipeytyminen ratsastaessa on tavallista. Pidä kipeytymistä merkkinä siitä, että sinulla menee hyvin."

Ja kuten niin monessa muussakin asiassa, ei reisilihaksien pelkkä voimistaminen riitä:

"Voimistaessasi nelipäisiä reisilihaksiasi sinun on myös venyteltävä niitä. Ratsastajana sinun on vahvistettava näitä lihaksia, mutta voimaa on myös tasapainotettava sopivilla lähentäjälihasten venytyksillä."