 |
| Meidän upea Masi ja Tiina viime viikonlopun maastolenkillä. |
Törmäsin lähiaikoina pariin mielenkiintoiseen artikkeliin, joiden sanoma on mielestäni hevosten kannalta ehdottoman tärkeä. Ensimmäinen oli Hippos-lehden artikkeli (nro 3/2012 sivu 34-35) Yliopistollisen eläinsairaalan fysioterapeutti Heli Lyytiäisen luennosta Helsingin Hevosmessuilla
"Heli Hyytiäinen korosti, että hevonen on luotu juoksemaan, mutta ihminen liikuttaa sitä omien tarpeidensa mukaan. Hevonen on laiduntava kasvissyöjä, joka kävelee luonnossa 17 tuntia vuorokaudessa. Hevosen kannalta pahin mahdollinen tilanne on, että ihminen käy töissä, hänellä on perhe ja muu elämä. Hevonen odottaa ihmistä koko päivän ja saa vuorokaudessa ehkä kävellä kaksi tuntia maastossa.
Mikä on psyyken vaikutus lihaksistoon, kysyi Heli kuulijoilta. Stressi ei ole hyväksi lihaksistolle Hevoselle suurinta stressiä tuottavat elämänmuutokset. Kun talli vaihtuu, kaikki muuttuu ja sopeutuminen kestää ainakin viikon. Aroilla hevosilla on tyypillisesti selkä jumissa. Ihan kuten ihmisillä, jotka jännittävät.
Liikunta on parasta lihashuoltoa. Hevosten täytyy päästä liikkumaan. Monet ratsastajat aristelevat maastossa laukkaamista, mutta hevosen lihaksille se on parasta venyttelyä. Parempaa kuin mikään hieronta. Liikkeessä terve hevonen venyttää lihaksiaan paljon tehokkaammin kuin hieroja, joka yrittää venyttää seisovaa hevosta."
Toinen löytyi Hippson-lehdestä:
Fråga: Jag undrar hur man tränar upp en häst som helt tvärt vägrar att hoppa. Finns det några knep eller övningar?
Helena Persson svarar:
Om du har en häst som inte vill hoppa är alltid nummer ett att en veterinär kollat att den är fysiskt frisk. Det behöver inte röra sig om en hälta, det kan vara vilka skavanker som helst som orsakar obehag vid hoppning - till exempel problem i nacke eller rygg.
Lyytiäinen on samoilla linjoilla Heuschmannin kanssa, että parasta liikuntaa hevoselle on maastoilu ja etenkin laukkaaminen, pienten esteiden hyppiminen ja kiipeily.
Helena Perssonin vastaus kiteyttää hyvin yleisen ongelman. Ihminen liittää helposti inhimillisiä ominaisuuksia muihin eläimiin ja ajettelee, että eläin ei halua suorittaa jotain erityistä tehtävää tai esimerkiksi hypätä. Hevonen elää kuitenkin vain hetkessä ja reagoi siihen mitä juuri sillä hetkellä tapahtuu. Se ei ajattele, että nyt en halua hypätä ja yritä olla tieten tahtoen kuriton vaan syy löytyy usein kipureaktiosta.
Ja vielä mielenkiintoinen linkki Nina Jaakkolan blogiin Hevosen tasapainoinen ruokinta.
Erittäin hyvä teksti. Näistä asioista lukisin mielelläni vaikka monta päivää putkeen. Mutta ongelmahan tulee nimenomaan siinä, että hevosen pito on niin kallista, että useimmiten normaalisti ihmisen täytyy käydä töissä, jotta pystyy rahoittamaan hevosensa elämän.
ReplyDeleteTäysin totta Heidi. Tuo taas on jo melkein toisen blogikirjoituksen aihe kokonaisuudessaan.
ReplyDeleteOlisihan se hienoa jos voisi päivät pitkät viettää aikaa hevosten kanssa, mutta tosiasiahan on se, että jollain harrastus pitää kustantaa. Olen monta kertaa miettinyt miten paljon helpommalla pääsisi jos elämän suurin intohimo olisi esim. jooga tai vesijumppa:)
Tosi hyvä kirjoitus. Ihmisen ei edes tarvisi hevosta olla kokoajan liikuttamassa tai viihdyttämässä jos sen elinolosuhteet olisivat kunnossa. Asiaa auttaisi jo paljon se, että talleilla olisi enemmän lääniä; isot tarhat joissa kavereita ja vaihtelevia pohjia, ja säänsuoja. Ja toisekseen se, että alettaisi suosia pihattotalleja, jolloin hevonen pääsisi omaehtoisesti sisään ja ulos (silloinkin kun ihmiset nukkuu tai ei ole työvuorossa..) ja pihattokin tarvii ne tarpeeksi suuret tilat. Pihattotalliin voi hyvin yhdistää ihmistä varten lämmitetyt varustetilat, pesupaikan, karsinoita hevosen varustamiseen ja hoitamiseen (ja samalla sairaskarsinoiksi).
ReplyDeleteVoi, komppaan edellisiä. Oikein tosi hyvä kirjoitus - ja jotenkin tuntuu, että näiden vanhoje hevosten liikuttaminen on vielä haastavampaa. Kun kuitenkin niiden pitäisi liikkua koko ajan, mutta esim. meillä se ei ole mahdollista. Vanha herra tulee pienten + mutaisten tarhojen takia sisälle jo klo 16. Onneksi liikutus tapahtuu nykyään iltaisin, mutta silloinkin se saa kävellä ihan omaan tahtiin tosi pitkään ennen hommia. Kävelykone olisi kiva - joskin tooosi isolla halkaisijalla, ettei ottaisi niin jalkoihin pienellä ympyrällä meno... Kuitenkin, kun ainakin meidän Into menee heti jäykemmäksi jos jää yhtään seisomaan - yksi vapaa pv viikossa on max. Sen kuitenkin itsekkäästi itselleni suon; aamulla aikaisin töihin ja suoraan tallille, ja silti olen aikaisintaan kasin maissa joka ilta himassa... Usein menee pidempäänkin. Hankalaa!
ReplyDeleteMasi on kyllä hienossa kunnossa :)
(hmm, ja kiva uusi banneri!)
Heh Jilla, eix oo hauska uusi banneri. On mulla vaan niin mahtavia työtovereita:)
ReplyDeleteOn täysin totta mitä kirjoitat Bessie. Masi asustelee tallilla, jossa on paljon lääniä ja todella isot tarhat ja uskon, että se on ainoa tapa jolla Masi pysyy terveänä ja vetreänä.
Masilla on vanha niskanikamavamma ja hermo jumissa. Asuimme pari vuotta tallilla, jossa tarhaus muuttui puolipäivätarhaukseksi ja Masi kipeytyi todella paljon. Nyt kun Masi saa liikkua vuoden ympäri omien lajitovereiden seurassa on herra pysynyt kaikki nämä vuodet todella terveänä ja hyväntuulisena. Masi asustelee pienellä kotitallilla ja kaikilla talleilla ei tietenkään ole mahdollisuuksia pitää hevosia isoilla alueilla ulkona. Ja näin talvella etenkin kun sataa ja on pimeätä, niin kuten Jilla kirjoitat ei ole kovinkaan mukavaa seistä ulkona mutaisissa pienissä tarhoissa.
Nämähän ovat melko monimutkaisia asioita ja esimerkiksi pihattoelämä ei kenties aina ole paras ratkaisu jokaiselle hevoselle, etenkin jos hevonen on suurimman osan elämästään asunut tallissa. Uskon kuitenkin, että yksi oleellinen asia hevosille on liikkuminen, sillä hevonen on luotu liikkumaan. Pidämme kuitenkin hevosia melko luonnottomissa olosuhteissa kaiken kaikkiaan ja tästä päästään jo melko nopeasti argumenttiin: "jos emme käyttäisi hevosia harrastukseen hevosia ei kenties olisi lainkaan". Eli tämä on asia josta voidaan käydä keskustelua loppuelämämme ja näistä asioista löytyy näkökulmia puolin ja toisin. Tässä on kuitenkin hyvä ja ajatuksia herättävä kirjoitus, joka kannattaa lukea: http://bit.ly/Wil53Z .
Vaikka joudumme käymään töissä rahoittaaksemme harrastuksemme tai koemme huonoa omaatuntoa siitä, että hevonen on välillä vapaalla, uskon että suurin osa meistä on melko samassa veneessä. Ja kun juttelen ihmisten kanssa tai luen blogeja, niin uskon, että hevosten pitäminen mahdollisimman luonnollisissa olosuhteissa yleistyy koko ajan.