Istuntatunti

Gunssan kilpailu-uransa aikana.

Gunssan huolestui hieman edellisellä estetunnilla istunnastani ja piti meille tänään oikein perinteisen istuntatunnin (positiivista on tietenkin, että Gunssanin mielestä minulla on joskus ollut paljon parempi istunta). Rohkaisin itseni ja menin Thorin kanssa tunnille, vaikka olin jo valmistautunut siihen, että menemme suurimman osan tunnista ilman jalustimia. Ongelma ei mitenkään ole ilman jalustimia ratsastaminen. Olen suurimman osan nuoresta iästäni ratsastanut hevosilla ilman satulaa. Mielestäni on vain jotenkin armotonta pomppia pikkuisen Thorin selässä ravissa ilman jalustimia. Mutta kuinka väärässä sitä voi ollakaan. Kun istunta parani harjoitusten ja Gunssanin ohjeiden kautta, ravi tuntui todella helpolta ja laukka sujui hyvin. Vain siirtymiset laukasta raviin olivat hieman haastavia etenkin raippa kyynärtaipeissa.

Ratsastin ilman jalustimia koko tunnin. Gunssan pyysi minua ratsastamaan hidasta käyntiä ja ravia ja miettimään pidätteitä vatsan ja hauisten kautta käsi pelkkänä ohjan jatkeena. Gunssan muistutti monta kertaa siitä, että en kääntäisi etenkin oikean käden rannetta. Keskellä tuntia sain raipan kyynärtaipeisiin, niin että ratsastin raippa selän takana. Kun raippa piti kädet paikoillaan ja istuin paremmin satulaan Thor keveni edestä, otti paremmin takaosaa mukaan ja reagoi pidättäviin apuihin nopeammin. Kädet pysyivät paremmin hiljaa, ranteet tasaisina ja pidätteet tulivat vartalosta eivätkä vain käsiä vääntämällä.

Gunssan pyysi myös pidentämään jalkoja alaspäin ja ylävartaloa ylöspäin ja auttoi kun mietin, että istun lantion päällä, ei liian takana eikä edessä. Nostin automaattisesti jalkaa ylöspäin siirtymisissä, mutta Gunssanin jatkuvilla huomautuksilla myös siirtymiset sujuivat paremmin ilman liikaa pungertamista ratsastajalta.

Thorin lyhentäessä käyntiä se säilyi kuitenkin tarmokkaana ja tunsin miten selkä teki töitä. Ravi oli todella hyvä ja tasainen ja laukka sujui rennosti, mutta tarmokkaana. Lopputunnista laukkasimme kahden puomin yli. Oikea laukka on meille molemmille haasteellisempi ja jossain vaiheessa Thor kantoi itseään niin hyvässä muodossa ja ratsastimme puomien yli tasaisessa ja hyvässä tempossa. Ah mikä fiilis!

Loppukeventelyissä sain ottaa jalustimet takaisin jalkaan ja Thor sai venyttää kunnolla eteen alas. Sain kuitenkin aloittaa keventelyn vasta kun Thor tuntui hyvältä käynnissä ja harjoitusravissa. Eli huolellisuutta kaiken kaikkiaan.

Kiitos ihana rakas Gunssan. Kyllä se on ihanaa kun kokemus puhuu puolestaan.